Bulkkilageria ja makaronilaatikkoa

6 kommenttia
 
Tässä pakina, jonka kirjoitin erääseen oluesta kiinnostuneille tarkoitettuun julkaisuun. Kirjoitus on suunnattu ns. tavallisille tallaajille ja sen tarkoituksena on saada lukija tietoiseksi ja kiinnostuneeksi paremman oluen maailmasta.
Bulkkilageria ja makaronilaatikkoa
"Itsehän en juurikaan pidä oluesta", on sen suuntainen lausahdus, jonka kuulen turhan usein sen jälkeen kun keskustelu on kääntynyt olutharrastukseni suuntaan. Tapanani on kysyä, että "Mitäs oluita olet maistanut?", jolloin saan kuulla listan muutamasta tunnetusta kotimaisesta tai kansainvälisestä olutmerkistä. No, eihän se ihme ole jos ei olut miellytä, kun on maistanut ainoastaan valjua ja mautonta. Vastaukseni on aina sama, "Et vaan ole vielä maistanut sitä oikeaa" ja tiedän olevani oikeassa, oluita nimittäin löytyy joka lähtöön. Pidät sitten siideristä tai viinistä, makeasta, happamasta, katkerasta, marjaisasta, hedelmäisestä, suklaisesta, kahvisesta, ihan mistä vaan, niin sinulle löytyy "se oikea". Vaihtoehdot ovat miltei loputtomat, mutta se ei tunnu olevan yleisessä tiedossa. Oluiden moninainen kirjo on kuin tarkoin varjeltu salaisuus, mutta tarkemmin ei ole tiedossa, että kuka sitä varjelee ja miksi.

Ajatteleppa jos joku sanoisi sinulle "En muuten sitten tykkää ruuasta" ja hetken päästä selviäisi, että hän on syönyt ainoastaan kaupan halvinta eines-makaronilaatikkoa. Millainen makujen maailma hänellä olisikaan edessä, kun hän päättäisi maistella ihan aitoa kotiruokaa, saati jotain paikallisen ravintolan annosta. Aivan sama pätee olueen, olut on muutakin kuin isossa teollisuuslaitoksessa mahdollisimman kustannustehokkaasti valmistettua vaaleaa lageria. On olemassa panimoita, jotka valmistavat oluita mielessään muukin kuin osakkeenomistajien maksimaalinen voitto. Panimoita, jotka valmistavat olutta taidolla ja ennen kaikkea rakkaudella, ja mitä moninaisemmissa tyyleissä, jotka kaikki maistuvat erilaisilta. Toki heilläkin on omat taloudelliset intressinsä, onhan panimon työntekijöiden saatava leipää pöytään, mutta he kilpailevat muilla avuilla kuin halvalla hinnalla. Avaa rohkeasti ovi erilaisten oluiden maailmaan, oluiden joissa on makua. Maista runsaan paahteista suomalaista portteria, hedelmäistä belgialea, voimakkaan katkeroista India Pale Alea tai vaikka sahtia. Löydät kyllä sen oman juttusi, eikä sen jälkeen ole enää paluuta entiseen. Jos olet jo kääntänyt kurssisi hyvien oluiden väylälle, niin levitä ilosanomaa ja ole mukana maukkaiden oluiden vallankumouksessa!

ps. yläpalkissa on uusi välilehti "Muut jutut". Sen takaa löytyy vähemmän yllättävästi näitä muita juttuja. 

6 kommenttia:

  1. Erittäin hyvin taas kiteytit lyhyesti tärkeät pointit. Jostain syystä oluen ilosanoma ei saavuta laajempia joukkoja tässä maailman toiseksi onnellisemmassa maassa.

    VastaaPoista
  2. Olen kuullut muiltakin olutharrastajilta tätä väitettä, että kaikille löytyy maistuva olut, vaikkei perus keppana maistuisikaan. Myös itse Michael Jackson on sanonut joskus jotain saman suuntaista. Olen silti sitä mieltä, että tuo väite on useimmiten väärä, vaikka siinä toki onkin hyvä pointti.

    Otetaan esimerkiksi hyvä ystäväni Keijo [nimi muutettu]. Keijo voi juoda yhden tai kaksi "perus" olutta illassa, mutta se ei ole hänen suosikkijuomaansa. Karhu on hänen mielestään liian vahvan makuista. Koska olen itse hyvien oluiden ystävä, olen yrittänyt tutustuttaa häntä muihinkin oluttyyleihin. Aina silloin tällöin olen hänelle tarjonnut tai hänellä maistattanut kaikennäköistä laidasta laitaan, vehniksiä, IPAa, Stoutia, savuolutta, jopa kirsikkalambiceja. Mikään ei maistu, mieluummin hän juo lonkeroa. Se on sitä paitsi halvempaa.

    En ole siis yrittänyt pakottaa Keijoa oluenjuojaksi. Olen vain yrittänyt esittää hänelle kaikkia niitä mahdollisuuksia, mitä olut tarjoaa. Mutta kun ei vaan maistu, niin ei maistu. Eikä ole ainoa tällainen tapaus.

    Toki kyseessä voi olla - tai varmasti onkin - isolta osalta ennakkoluuloista johtuvaa negaatiota. Ehkäpä näille oluen hienoutta ymmärtämättömille pitäisi juottaa sitä aluksi jostain piilopullosta, uskotellen että se on jotain aivan muuta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lonkeromiehelle radleria (http://en.wikipedia.org/wiki/Radler) tai jotain erittäin aromaattisen humaloitua, mutta silti melko vähäkatkeroista IPAa tai Pale Alea. Ja tietysti, kuten sanoit, lasista uskotellen että se on jotain aivan muuta :)

      Totuuden nimissä mainittakoon silti, että kyllä näitä tapauksia aina löytyy. Pakinatyyliin on parempi kirjoittaa hieman kärjistäen.

      Poista
    2. Itsekin olin nuorempana "Keijomainen". Mutta sitten eräs kaunis kevätpäivä kaverini sanoi lähtevänsä Helsinki Beer Festivalille ja päätin lähteä mukaan. En tiedä mikä olut se oli, joka sai minun pääni käännettyä, mutta kummasti sen jälkeen on "oikeat" oluet maistuneet.

      Poista
    3. Varmaan aika moni meistä on jossain elämänsä vaiheessa ollut "Keijo", mutta sieltä on päästy eteenpäin ja se on hienoa.

      Poista
  3. "Keijon" kaltaisia kavereita on minunkin kaveripiirissäni ollut, mutta aina on löytynyt sopiva olut. Belgialaisia suurin osa jostain syystä.
    Käänteen tehneet oluet, jotka muistan: Lefebvre Barbãr (kaksi kaveria tykästyi tähän), Rochefort 10 (aikaisemmin joi pelkkää Karhua) ja Rulles Triple (myöskin Karhu-miehiä aikaisemmin)

    VastaaPoista

Ole hyvä ja kommentoi. Kommentit menevät valvonnan kautta.