Olutarvio: Liefmans Fruitesse

Fruitesse

Panimo: Liefmans, Belgia
Oluttyyli: Hedelmäolut
Alkoholipitoisuus: 4,2%
Saatavuus: Maitokaupat (Ostopaikka: Citymarket, Rauma 2,79€/0,25l)

Rauman Citymarketista löytyi tällainen hedelmäolut Liefmansilta, joka Suomessa tunnetaan kenties parhaiten Cuvée-Brut oluestaan, joka on kahtena peräkkäisenä vuonna kuulunut Alkon jouluolutvalikoimaan. Fruitesse on nimensä mukaisesti siis hedelmäolut, se ei kuitenkaan ole lambic, vaan pintahiivaolut. Valmistuksessa pohjana käytetään hapanta alea, joka on kypsynyt 18 kuukautta yhdessä kirsikoiden kanssa. Tuohon sitten sekoitetaan luonnollista kirsikka-, mustikka-, mansikka-, seljanmarja- ja vadelmamehua. Tähän kun lisätään vielä makeutusainetta, niin Fruitesse on valmis. Pakkaus on Liefmansin Oud Bruin oluen tapaan piskuinen 0,25l puteli, joka on usein riittävä tämän tyyliselle kertanautinnolle. Rehtiä mehuolutta siis, ei sovi ehkä kovimpien karjujen imagoon ainakaan julkisilla paikoilla, mutta tällaiselle olutblogisti ja harrastajanyhverölle maistuu aina silloin tällöin. Siiderin, etenkin makeutettujen sellaisten, ystäville tässä voisi olla ihan kokeilunarvoinen olut. Jos ei muuta, niin laajentaa ainakin ymmärrystä siitä mitä kaikkea olut voi olla.

Kaunis, punainen ja pinkkivaahtoinen olut. Tuoksu on hyvin hedelmäinen ja "sokerikuorrutettu". Löytyy kirsikkaa, mansikkamehua ja happamampaa marjaisuutta. Makea, hieman mehumainen maku on sokerinen, kirsikkainen ja mansikkamehumainen. Hapokkuus on varsin kesyä, mutta supistaa kuitenkin suuta miellyttävästi lopussa. Raikas ja helposti nautittava hedelmäolut. Plussaa herkullisen mansikkaisesta twististä ja miinusta hieman turhan kovasta makeudesta, joka jättää suun nielaisun jälkeen nahkeaksi. Tässä luonnollisempi valinta esanssisiidereitä kuluttaville pissiksille!

Yhteenveto

Mehumainen, makea ja hedelmäinen janojuoma

ARVOSANA: 7½

Kuningaskriekit - Boon vs Cantillon

Menneen viikonlopun aikana tuli pitkästä aikaa paneuduttua lambicien ihmeelliseen maailmaan. Lambic on maailman vanhimpia oluttyylejä ja maultaan täysin omanlaisensa. Ne eivät ole lagereita, eivätkä aleja, vaan spontaanikäyneitä. Lambicin valmistuksessa vierteeseen ei lisätä hiivaa, vaan vierre lasketaan matalaan, mutta pinta-alaltaan suureen altaaseen yöksi ja sitten alkaa tapahtumaan ihmeitä. Panimon katon avonaisista luukuista laskeutuu vierteeseen ilmassa leijailevia villihiivoja jotka saavat vierteen käymään. Aamulla vierre siirretään puisiin tynnyreihin, jossa varsinainen pääkäyminen tapahtuu. Lambicia ikäännytetään puutynnyreissä vähintään vuoden, usein kahden ja joskus jopa viiden vuoden ajan. Valmiit, kaupalliset tuotteet sekoitetaan yleensä huolellisesti eri ikäisistä lambiceista. Kun vanha ja nuori lambic sekoitetaan ja pullotetaan, nuoremman lambicin vielä sisältämät käymiskelpoiset sokerit saavat aikaan pullokäymisen, joka luo hiilihapot olueen. Lambic on nimisuojattu EU:n toimesta ja oikeaa lambicia saa valmistaa ainoastaan Brysselin lounaispuolella Pajottenlandin alueella.

Lambicit ovat itseasiassa yksi syy miksi ryhdyin olutblogia kirjoittamaan. Kesällä 2010, ennen Reittausblogin syntyä, tuli tutustuttua kunnolla lambicien maailmaan ja silloin viimeistään oluen monimuotoisuus todella valkeni. Samalla alkoi vaivaamaan se, ettei siitä yleisesti tiedetä. Oli aika levittää ilosanomaa.

Boon Oude Kriek Mariage Parfait

Viikonlopun aikana tuli nautittua kaksi kriekiä, eli kirsikka-lambicia, maailman johtavilta lambic-valmistajilta Boonilta ja Cantillonilta. Kriekin valmistuksessa käytettävät kirsikat lisätään kokonaisina nuoren lambicin sekaan puutynnyreihin ja annetaan liota kuukausia. Lasiin valikoitui kummankin valmistajan spesiaali-kriekit, Boonilta Oude Kriek Mariage Parfait ja Cantillonilta Lou Pepe Kriek. Molemmat oli pantu alulle vuonna 2008 ja pullotettu loppuvuodesta 2010. 

Boonin Oude Kriek Mariage Parfait, eli täydellinen avioliitto. Nimi viittaa siihen, että tämä on valmistajan mielestä täydellinen sekoitus, eli nuoren ja vanhan lambicin täydellinen liitto. Alkoholia on lambicille jylhät 8% ja valmistukseen on käytetty ylikypsiä kirsikoita 400g litraa kohti. Se on paljon se. 

Cantillon Lou Pepe Kriek on taasen hieman spesiaalimpi tapaus, siinä ei ole sekoitettu nuorempaa ja vanhempaa lambicia, vaan se on kokonaan vanhaa kahden vuoden ikäistä lambicia, joka on valmistettu aiemmin viininvalmistuksessa käytetyissä tynnyreissä. Hiilihapot luova jälkikäyminen pullossa saadaan aikaan lisäämällä tietynlaista sokerilientä pullotuksen yhteydessä. Lou Pepe sarjan kriekissä on käytetty 300g kirsikoita litraa kohti, kun panimon Alkostakin löytyvässä perus-kriekissä kirsikoita on ainoastaan 200g. 

Sellaisia herkkuja siis. Alla olutarviot erikseen ja niiden alla yhteenveto. Aloitetaan perjantai-illalla nautitusta Boonista. 0,375-litrainen pullo oli shampanjapullon tapaan suljettu.

Boon Oude Kriek Mariage Parfait 2008

alc. 8,0%, pullotettu 28.10.2010

Tummanpunainen, melko kirkas ja vinhasti pinkkivaahtoinen olut. Tuoksu on hieno, siinä on toisinaan pirteän tuoretta ja toisinaan pehmeän kypsää kirsikkaisuutta sekä puuta, hieman vaniljaa ja kevyesti "hohkaavaa" alkoholin lämpöä. Tuoksussa taustalla vaikuttaa lambicin pehmeästi hapan perusvire ja marjaisa mehutiivistemäinen ote, kuitenkin ilman tiivisteen sokerista makeutta. Maku on aluksi voimakkaasti kypsän kirsikkainen ja hieman suuta supistavan hapokas ja kevyesti hapan. Kirsikkaisuus vaihtuu puiseen, tammiseen kuivuuteen maun loppupuolella. Tämä on selvästi täyteläisin lambic jota olen maistanut. Aluksi hiilihappoisuus on iskevän napakkaa, mutta se laantuu nopeasti kun olut hetken istuu lasissa. Raikas, mutta lämmittävä ja todella kirsikkainen lambic.

Arvosana: 9+ 

Sitten lauantai-illan Cantillonin pariin. Tässä 0,75-litraisessa pullossa oli perinteiseen Cantillonin tapaan sekä kruunukorkki, että korkkikorkki, jonka avaamiseen tarvitaan viinipullonavaajaa.

Lou Pepe Kriek 2008 
alc. 5,0%, pullotettu 21.9.2010 

Viininpunainen olut, jonka vaahto on viehättävän pinkki ja melko kestävä. Tuoksu on kirsikkainen, tammipuinen ja tallimainen - nahkasatuloineen ja kaikkineen. Upea tuoksu. Maun pääosassa on tietysti kirsikka, joka esiintyy edukseen kypsin ja pehmein ottein, alun jälkeen intensiivinen hapokkuus yhdessä nahkasatulaisen happamuuden kanssa kietoo kielen, supistaa suuta ja tarttuu hampaisiin. Hapokkuus pyyhkäisee suun kuivaksi ja sen jälkeen tammisen puiset ja hienoiset vaniljaiset maut nousevat esiin. Upea, intensiivinen kokemus. Ensimmäisellä siemaisulla hapokkuudesta tuli melkein vedet silmiin, vaikkei tässä liikuta vielä edes kovin lähellä kovimpien gueuze-lambicien tasoa. Nopeasti suu kuitenkin tottuu hapokkuuden ja happamuuden haasteisiin jolloin nauttijalle jää enemmän paukkuja hedelmäisistä mauista nauttimiseen. Suutuntuma on matalahiilihappoinen, hapokkuus tuo tässä raikkauden, ja täyteläisyydeltään kevyen ja keskitäyteläisen väliltä. Totaalisen upea olut, oikea elämys. 

Arvosana: 10

Näin kaatuu Cantillon

Yhteenveto: 

Cantillon vei siis voiton tässä "kilpailussa", mutta kuten arvioista voi päätellä, niin molemmat maistuivat erittäin hyvin, enkä hetkeäkään vaihtaisi pois. Cantillonin tallimaisuus ja intensiivisempi hapokkuus olivat enemmän mieleeni kuin Boonin pehmeämpi ote. Perjantain jälkeen Boon oli kuitenkin vielä paras kriek jota olin maistanut, joten tässä meni top-listat viikonlopun aikana tyystin uusiksi. Hienoja oluita molemmat. Mikäli lambicit ovat sinulle vielä tutkimaton tie, niin poikkea a-kaupassa ja nappaa mukaasi Cantillonin perus-kriek, joka on erinomainen sekin, arvioon tästä linkistä. Lambicit sopivat myös lahjaksi tai maistatettavaksi viiniä harrastaville tutuille. Maistattaessa kannattaa pitää kamera valmiudessa, sillä ensimmäisen siemauksen jälkeisistä ilmeistä riittää hupia pitkäksi aikaa.

Olutarvio: Vedett Extra White

Vedett Extra White

Panimo: Duvel Moortgat , Belgia
Oluttyyli: Witbier
Alkoholipitoisuus: 4,7%
Saatavuus: Maitokaupat (Ostopaikka: Prisma Rauma, 3,09€/0,33l)

Duvel Moorgatin, eli legendaarisen Duvel oluen valmistajan, witbier on Vedett Extra White. Tämän oluen alkoholipitoisuus yleensä on 5%, mutta siitä valmistetaan myös 4,7% versiota, jotta sitä voidaan myydä täällä alkoholipoliittisessa takapajulassakin. Witbierit ovat kesäjuomia ja oluista ehkä sieltä helpoimmasta, mutta ei suinkaan mauttomimmasta päästä. Genren tunnetuin on luultavasti Hoegaarden, joka kuuluu myös Alkon vakiovalikoimaan.

Hailakan sitruunamehun värinen olut, joka vaahtoaa aika maltillisesti. Tuoksu on vehnäisen maltainen, hapahko ja samalla raikkaan sitruunainen sekä korianterisen mausteinen. Taustalla myös kypsempää, persikkaista hedelmäisyyttä. Maku alkaa happaman ja hiivaisen vehnäisenä, kuten tuoksukin. Samalla tavoin mukaan liittyy myös sitruunasoodaisuutta ja korianterista sekä hieman valkopippurista mausteisuutta. Mausteisuus on hieman jopa aggressiivista lopuksi ja se tavallaan korvaa humaloinnin "puutetta". Suutuntuma on melko kevyt ja hieman pisteliäs. Varsin raikas, eikä ollenkaan hullumpi belginautinto.

Yhteenveto

Sitruunainen ja mausteinen wit!

ARVOSANA: 8-

Olutarvio: Hornbeer Påskeøl

Hornbeer Påskeøl

Panimo: Hornbeer, Tanska
Oluttyyli: India Pale Ale
Alkoholipitoisuus: 6,4%
Saatavuus: Alko Arkadian erikoisvalikoima (6,74€ / 0,5l) Huom. Loppuunmyyty!

Juomatalo Pikkulinnun maahantuomista tanskalaisen Hornbeerin oluista on Suomessa päässyt nauttimaan olutravintoloissa jo jokusen tovin, mutta Alkoon niitä on rantautunut vasta kaksi ja nekin ainoastaan Alko Arkadian erikoisvalikoimaan. Harmi, ettei Tanskan kukoistava pienpanimobuumi näy enempää myös Alkon vakiovalikoiman hyllyillä, sillä Tanskasta saisi varmasti helpommin tuoretta tavaraa kuin esim. rapakon takaa rahtaamalla. Toinen nyt Arkadiasta saatavista oluista on tämä pääsiäisolut, joka aiemmin tunnettiin nimellä Happy Hoppy Easter. Oluen tyyli on India Pale Ale, tuttavallisesti IPA ja siihen tietysti entisen nimen "Hoppy", eli humalainen viittaa. Katkeroainepitoisuus on 60 EBUa, eli yli nelinkertaisesti esim. Karhu III:een verrattuna. Eikä tuo 60 ole nykypäivänä edes paljoa, vaikka silläkin päästään jo hopheadeiksi kutsuttuja humalafriikkejä tyydyttävälle katkerotasolle. Hornbeer on olutarviosivustoilla melko korkealle arvostettu panimo, joten innolla kimppuun selvittämään mistä tässä kaikessa on oikein kyse.

 Tumman punertavan kuparinen ja utuinen olut, joka vaahtoaa erittäin runsaasti. Vaahto on belgialetyyliin kumpupilvistä, höttöistä ja erittäin kestävää. No, eihän tässä kiire ollutkaan ja jääpä aikaa ihastella näyttävää ulkoasua hieman pidempäänkin. Nuuhkaisun jälkeen kiire kuitenkin tulee, tuoksu on nimittäin mainio ja olutta haluaisi heti kielelleenkin, mutta nenää ei viitsisi dipata vaahtoon, on kestettävä... Tuoksussa on voimakkaasti mäntyistä, pihkaista ja sitrushedelmäistä humalointia. Suorastaan huumavan aromaattinen humalointi. Taustalla on humalointia hienosti tukevaa karamellista maltaisuutta ja (yli)kypsää hedelmäisyyttä. Maku on aluksi hieman makean karamellinen, mutta nopeasti voimakas humalointi kontraa sitruksisin ja mäntymetsäisen katkerin ottein, myös kypsää eksoottista hedelmäisyyttä hiipii mukaan. Jälkimaku on pitkä ja greippisen hapan. Pehmeää, kypsän hedelmäistä, mutta kuitenkin katkeraa, ah niin katkeraa. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja melko maltillisen hiilihappoinen. Hieno IPA! Sääli, että Arkadian erä näyttää olevan jo myyty loppuun. Ehkä ensi vuonna vakiovalikoimaan pääsiäiseksi?

Yhteenveto

Pehmeä, katkera, perkuleen hyvä!

ARVOSANA: 9

Olutarvio: Stadin American Simcoe Ale

Stadin American Simcoe Ale

Panimo: Stadin Panimo, Suomi
Oluttyyli: American Pale Ale
Alkoholipitoisuus: 4,5%
Saatavuus: Maitokaupat rajoitetusti (Ostopaikka: Ruokapuoti Lumo, Rauma, 4,60€/0,33l)

Reittausvihkosen kätköistä löytyi tällainen kirjoittamaton arvio ja kameran syövereistä kuvakin. Kuvan taustalla on jo päättyneet jääkiekon MM-kisat menossa, mutta haittaneeko tuo arviota. Kisoissa itsessään kävi melko lailla ennakko-odotuksien mukaisesti, vaikka toki mitalitta jääminen ketutti kotikatsomossakin. Se nyt ei toisaalta liity mitenkään tähän olueen joten ei siitä sen enempää, ellei sitten rakenneta aasinsiltaa sen ympärille, että kisat olivat Helsingissä, josta tämä olutkin on kotoisin.

Stadin American Simcoe Ale on ilmeisesti Stadin American Pale Ale reseptin ympärille humalointia vaihtamalla konstruktoitu panemisen taidonnäyte, jossa on siis nimensä mukaisesti käytetty Simcoe-humalaa. Simcoe on hyvä humalalajike, sillähän putsattiin viime vuonna jopa Helsinki Beer Festivalin palkintopöytä, koko festivaalin parhaan oluen ollessa Beer Hunter'sin Mufloni Single Hop Simcoe. Arvioitu American Simcoe Ale oli erää #409, parasta ennen 1.7.2012.

Kultaoranssinen olut, joka kasvattaa päälleen massiivisen vaahtokukan. Vaahto on tiivis ja kestävä. Viime aikoina maistelemistani Stadin tuotteista tässä on ehkä voimakkain tuoksu, siinä on runsaasti aromaattista eksoottista hedelmäisyyttä ja Simcoelle ominaista havuista ja hieman pihkaista mäntymetsää. Hyvin humalapainoitteinen ja hyvin miellyttävä tuoksu. Raikkaassa maussa jatkuu sama aromaattinen humalatykitys kuin tuoksussakin, erittäin runsaasti hedelmää, sellaista passionhedelmä & mango-osastoa ja maun loppupuolella katkerahkoa havumetsää. Pääpaino kuitenkin enemmän aromihumaloinnilla kuin katkerolla. Helposti nautittavaa ja mieluisaa nautiskeltavaa. Suutuntuma on pirteän hiilihappoinen ja raikas. Melko simppeli olut, jossa hienot Simcoen aromit. Suositteluni!

Yhteenveto

SIMCOE! SIMCOE! SIMCOE!

ARVOSANA: 8

Alkon kesäoluet 2012 + Boonin vadelma-lambic!

Alkon mahdollisista kesäoluista on tipahdellut tietoja menneen viikonlopun aikana, lähteenä tälläkin kertaa Olutoppaan foorumi. Alla lyhyt niputus ja linkit Olutoppaaseen ja Ratebeerin kunkin oluen sivulle.

Alkon kesäoluita (myyntiin 30.5.2012) ovat:

St. Feuillien Saison

(Saison, 6,5%, Belgia, Olutopas, Ratebeer)

Klassinen belgialainen saison, no mikä ettei! Sopinee kesään mainiosti. Uusi tuttavuus minulle, joten reitataan blogiin ehdottomasti ja estottomasti. 

La Trappe Witte Trappist

(Witbier, 5,5%, Hollanti, Olutopas, Ratebeer)

Hollannin ainoan trappist-panimon witbier. Alko ilmeisesti ostanut nämä osana suurempaa könttäkauppaa, sillä aiemmin valikoimaan putkahti myös juuri arvioimani La Trappe Dubbel. Vastaavaa "samalta panimolta monta olutta tipoittain valikoimaan" könttämeininkiä on nähty aiempina vuosina mm. Svaneken ja Brauerei Gusswerkin oluilla. Tätä olen maistanut aiemminkin ja antanut Olutoppaassa 33/50 pistettä, eli keskivertopisteet. Varmasti mainio kesäolut kuitenkin, joten uusintamaistoon menee.

Herbsthäuser Hefe-Weizen Hell

(Hefeweizen, 5,2%, Saksa, Olutopas, Ratebeer)

Blogin vakiolukijat varmasti tietävät rakkaussuhteestani vehnäoluisiin. Mielenkiintoinen uutuus ja minulle neitseellinen, aiemmin maistamaton vehnis. Vaikuttaa arvioiden perusteella juuri siltä miltä nimenkin perusteella, eli vankalla saksalaisella osaamisella tehdyltä vehnikseltä. Harvoin ne pettävät, mutta toisaalta harvoin myös oikein kunnolla säväyttävät. Hyvin tehty vehnis maistuu kuitenkin aina ja on oiva kesäinen janojuoma. 

Höss Allgäuer Hüttenbier

(Helles, 5,2%, Saksa, Olutopas, Ratebeer)

Vaaleaa saksalaista Helles-tyylistä lageria. Hellesit ovat miedommin humaloituja kuin pilsit ja usein varsin puhtaan maltaisia ja yksinkertaisuudessaan nautittavia. Hössiltä on pari olutta nähty Alkossa jo keväällä (Maibock ja toinenkin Helles) eli könttämeininkiä tässäkin. Jos aiempien Hössien linjoilla mennään niin itse olut on tyylipuhdas ja hienosti tehty, mutta aivan liian hintava tällaiseksi perusolueksi. Testiin kuitenkin, tietysti, onhan kyseessä minulle aiemmin maistamaton olut ja jos ei koita ei voita.

Nørrebro Pacific Summer Ale (Økologisk)

(Golden/Blond Ale, 5,6%, Tanska, Ratebeer)

Tanskalaispanimon luomu-ale, jossa ainakin nimestä päätellen on käytetty Tyynenmeren alueen (Uusi-Seelantilaisia?) humalia. Neitseellinen herkku tämäkin, muttei ainakaan Ratebeer-arvioiden perusteella mikään tajunnanräjäyttäjä. Parhaiten sekin tosin selviää kun maistaa itse.

Kesäoluet olivat siinä, mutta sitten on vielä yksi uutuus, joka tulee valikoimiin jo tällä viikolla, se on:

(Kuva: Alko)

Boon Framboise
(Lambic, 5,0%, Belgia, Olutopas, Ratebeer, Alko)

Aidon lambic-valmistajan aito Lembeekiläinen spontaanikäynyt vadelma-lambic. Oluen valmistuksessa on käytetty minimissään 200 grammaa vadelmia litraa kohti. Aiemmat Boonilta juomani lambicit ovat olleet vallan mainioita, joten tämäkin otetaan erityisellä mielenkiinnolla vastaan. Hinta on kohtuullinen, 6,61€ / 0,375l, kun pitkä ikäännytys ja vadelmien valtava määrä otetaan huomioon. Vadelma-lambicit ovat muutenkin olleet erittäin harvassa näillä leveysasteilla, joten tästä hatunnosto Alkon suuntaan, joka monopoliasemassa olevana yrityksenä tekee nyt sitä mitä sen pitää, eli laajentaa valikoimaansa ja yrittää näin tuoda mahdollisimman monia tyylejä kansan saataville. Ei täyttä synninpäästöä, mutta hatunnosto kuitenkin. Tästä lisää kunhan saan tuotetta käsiini, lambicit ovat aina erityisherkkuja.

Olutarvio: La Trappe Dubbel

La Trappe Dubbel

Panimo: De Koningshoeven , Hollanti
Oluttyyli: Dubbel (trappist)
Alkoholipitoisuus: 7,0%
Saatavuus: Alko (4,10€ / 0,33l)

La Trappe Dubbel tuli toissaviikolla uutuutena Alkon valikoimaan. Kyseessä on Hollannin ainoan trappist-panimon De Koningshoevenin olut, joka on siis aito trappist, eli trappist-luostarin munkkien valvonnassa valmistettu olut. Panimon tuotoista osa menee munkkien valitsemiin hyväntekeväisyyskohteisiin ja luostarin ylläpitoon. Trappist-panimoita on yhteensä seitsemän, kuusi Belgiassa ja De Koningshoeven siis Hollannissa, tosin vain 12 kilometriä Belgian rajalta. De Koningshoeven on trappist-panimoista kaikkein kaupallisin.

Dubbel, eli "double", on trappist-panimoiden luoma keskivahva oluttyyli. Tripel on dubbelista seuraava, hieman vahvempi askel, ja Quadrupel kaikkein vahvin. Dubbelin tumman ruskea väri ei tule paahdetuista maltaista kuten normaalisti tummissa oluissa, vaan kandisokerista.

Tummanruskea, utuinen, valoa vasten hohtavan punainen olut. Vaahtoa muodostuu taattuun belgityyliin todella runsaasti ja se kestää pitkään. Tuoksu on tuoreen hedelmäinen, lähinnä päärynäisyyttä, joka suorastaan hyppää nenää nuuhkiessa. Paahteista sokeria, yrttistä mausteisuutta sekä lakritsia löytyy myös ja alkoholikin häivähtää. Maku on päärynäisen hedelmäinen, lakritsinen, hieman makea, kevyen paahteinen ja lopussa yrttisen mausteinen. Varsin tasapainoinen ja pehmeähkökin, mutta suutuntumaltaan kuitenkin varsin kevyt. Hiilihappoisuus on melko maltillista. Mutkatonta juotavaa, joka ei petä, muttei säväytäkään. Belgioluisiin vasta tutustuville oiva valinta helpon nautittavuudensa ansiosta.

Yhteenveto

Tasapainoinen ja hedelmäinen dubbel

ARVOSANA: 8

Olutarvio: Riedenburger Pils Organic

Riedenburger Pils Organic

Panimo: Riedenburger , Saksa
Oluttyyli: Pils
Alkoholipitoisuus: 4,7%
Saatavuus: Maitokaupat (Ostopaikka: Prisma, Rauma, 3,59€/0,33l)

Riedenburgerilta tuli hiljattain luomuvehnis Alkon vakiovalikoimaan (ks. Riedenburger Helles Hefeweizen). Samoihin aikoihin lienee paukahtanut myös tällainen suodattamaton pils ainakin S-ryhmän maitokauppojen valikoimiin. Luomua tämäkin ja alkoholipitoisuutta maitokaupoissa sallitut maksimit, eli 4,7%. Suodattamattomuus tarkoittaa sitä, että oluessa on hiivaa vielä mukana eli se on ulkonäöltään utuinen tai samea ja toki hiiva saattaa maistua myös. Suodatuksessa poistuu hiivan lisäksi muitakin makukomponentteja ja aromeita, joten usein suodattamattomat oluet ovat maukkaampia kuin suodatetut.

Utuisen kullankeltainen olut, jonka vitivalkoinen vaahto on erittäin tiivis ja melko kestävä. Pitsiäkin jää vaahdon laskiessa. Tuoksu on makeahkon maltainen, yllättävän paljonkin makeutta itseasiassa, mutta myös hiven hedelmäisyyttä ja kukkaista aromihumalaa. Maku on myös pilsiksi makeahko, kevyen maltainen ja yrttinen. Lopussa tuoksun tavoin hieman kukkaisuutta ja suutuntumakin kuivuu jälkimakua kohti rapsakan humaloinnin puraistessa. Varsin maukas olut, jossa suodattamattomuuden maistaa selkeänä hiivan tuomana pyöreytenä ja yrttisyytenä. Paranee selkeästi, kun antaa hieman lämmetä jääkaappikylmästä. Suutuntuma on kevyen ja keskitäyteläisen välimaastossa ja melko maltillisen hiilihappoinen. Hyvä makeahko pils!

Yhteenveto

Maukas ja makeahko suodattamaton pils

ARVOSANA: 8-

Olutarvio: Sierra Nevada Celebration Ale

Celebration Ale

Panimo: Sierra Nevada Brewing Co. , Yhdysvallat
Oluttyyli: India Pale Ale
Alkoholipitoisuus: 6,8%
Saatavuus: Alko Arkadian erikoisvalikoima (3,92€ / 0,355l)

Californian Chicossa sijaitseva Sierra Nevada Brewing on Yhdysvaltojen seitsemänneksi suurin panimo. Kotipanijat Ken Grossman ja Paul Camusi perustivat Sierra Nevadan vuonna 1979, mutta homma lähti rullaamaan aluksi varsin hitaasti. Vuonna 1981 kuitenkin tärppäsi, kun he valmistivat Sierra Nevada Pale Alen, joka nousi suuremman yleisön tietoisuuteen kun Grateful Dead yhtyeen Jerry Garcia fanitti sitä julkisesti. Oluesta tuli Pale Ale tyylin ikoni, ajaton klassikko, joka on edelleen myös panimon myydyin olut. Sierra Nevada Pale Ale kuuluu Alkon vakiovalikoimaan. 

Nyt maistelussa oleva Celebration Ale taasen kuuluu Alkon erikoisvalikoimaan, eli sitä myydään ainoastaan Helsingin Arkadian Alkossa. Sain yhden pullon haalittua pääkaupunkiseudulla asuvan veljeni avustuksella tänne Raumalle. Kyseessä on panimon talven kausiolut, eli periaatteessa jouluolut, mutta ei aivan perinteisin sellainen, sillä olut on tyyliltään IPA. Etiketissä on maininta Fresh Hop Ale, joka käytännössä tarkoittaa sitä, että oluen humalointiin on käytetty vastakerättyjä, kuivaamattomia humalakukintoja. Kyseessä on toiselta nimeltään "wet-hopping" humalointi. Tuoreita humalia käyttämällä kaikkien humalien hienovaraisimpienkin aromien pitäisi siirtyä olueen. Käytetyt humalalajikkeet tässä oluessa ovat Chinook, Centennial ja Cascade, jenkkikamaa tietysti, sillä "wet-hoppingia" käytettäessä humalat pitää käyttää mahdollisimman nopeasti poimimisen jälkeen. Samasta syystä tätä valmistetaan ainoastaan syksyisin, kun on humalien poimimisaika. Nyt Arkadiassa oleva erä on siis jo auttamatta hieman iäkäs, vaikka onkin vasta viime vuoden joulusesonkiin pullotettu. Lue arvio alta. 

Utuinen, punertavan kuparinen ja oranssivivahteinen olut. Vaahto on tiivis ja jättää paksusti pitsiä lasin reunoille. Tuoksu on humalapainotteinen, se etenee eksoottisesta mangon ja passionhedelmän sävyttämästä osastosta sitrushedelmien kautta mäntymetsäisiin fiiliksiin. Taustalla hieman karamellista mallasta. Erittäin tasapainoinen tuoksu. Maku on myös hedelmäinen ja karamellinen sekä Sierra Nevadamaiseen tyyliin erittäin tasapainoinen. Ei liiallista makeutta, ei liiallista katkeruutta, vaan tasapainon juhlaa. Humalointia on toki runsaasti ja riittämiin, mutta ei yhtään ylimääräistä. Todella nautinnollista olutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja melko maltillisen hiilihappoinen. Panimon parasta osaamista. 

Ei Arkadian erää vielä ainakaan ikä paina, mutta joskus olisi mahtava päästä maistamaan aivan tuorettakin tavaraa. Se tarkoittaisi tosin käytännössä sitä, että pitäisi matkustaa paikan päälle, ehkä joskus. Niitä aikoja odotellessa on hyvä fiilistellä tämän parissa näillä leveysasteilla.

Yhteenveto

Todella hedelmäinen ja sopivan katkera IPA-herkku!

ARVOSANA: 9+

Rainbow Pint of Lager

Rakkaat lukijat,

Reittausblogin rima on aina ollut matalalla, mutta nyt olen alittanut sen, ja syvältä. Olen mennyt ostamaan tölkin S-ryhmän Rainbow-olutta. Oluen virallinen tuotenimi on Pint of Lager ja sitä myydäänkin ainoastaan 0,568-litraisissa eli pintin tölkeissä. Ko. tuotemerkillä on valmistettu sekä vaalea, että tumma lager. Itse ostin ainoastaan vaalean. Pidän tätä kaikesta huolimatta hieman kunniakkaampana tuotteena kuin Pirkka-olutta, sillä tätä myydään ainoastaan yksittäispakkauksissa. Pirkkaa taasen myydään ainoastaan 24-tölkin salkuissa. En itseasiassa ymmärrä ihmisiä, jotka ostelevat salkkuoluita. Sehän on sama kuin katsoisi yhden elokuvan 24 kertaa - sama tarina joka kerta. Se toimii vielä jos leffana on Chuck Norrisin laatupätkä, mutta Pirkasta on Chuck aika kaukana. Rainbowin leffaverrokki voisi olla vaikka Titanic, pitkä, tylsä ja lopussa saattaa kovemmaltakin karjulta tulla tippa linssiin, "miksi, oi miksi tämä on valmistettu"... Ei, ei sittenkään, Titanicissa näytetään sentään tissit. No, tajusitte varmaan mitä tarkoitin.

Vielä alkuvuonna S-ryhmän valikoimajohtaja Ilkka Alarotu turinoi alkoholittoman Rainbow-oluen lanseerauksen yhteydessä, että "Rainbow-keskioluesta ei kuulu mitään uutta. Sellaista ei ole tulossa valikoimiin lähitulevaisuudessa". Nyt sitä kuitenkin kaupoista löytyy ja Alarotu onkin tarkentanut lausuntoaan "Tarkoitin silloin, ettei valikoimiin ole tulossa 24 tölkin salkuissa myytävää tuotetta". Olisihan se ollut vaikea sanoa esim. "Olin väärässä" tai "Hähää! Sainpas kusetettua!". Kenties S-ryhmän mieli muuttui, kun alkoi näyttää siltä, että Pirkka nousee jopa Suomen myydyimmäksi olueksi.

Sekä Rainbow-, että Pirkka-oluet valmistetaan Olvin Iisalmen tehtaalla. S-ryhmän suunnalta kuitenkin vakuutellaan kyseessä olevan eri oluen kuin kansaa kiihottava Pirkka. Näin varmasti onkin, mutta siitä huolimatta suuria makueroja lienee turha odottaa. Nyt innokkaasti olutnautinnon pariin!

Rainbow Pint of Pahvi

Kultainen olut, joka vaahtoaa melko runsaasti. Vaahto kuitenkin laskee kohtalaisen nopeasti. Tuoksu on melko neutraali ja heikohko, siinä on kevyesti maltaisuutta, hieman maissisuutta, hieman vihannesmaista tunkkaisuutta ja kuivaa pahvia. Maku on tuoksun tavoin kevyen maltainen, karkeahko ja kuivan pahvinen - kokonaisuutena mitäänsanomaton. Se on myös omituisen tunkkainen, en muista vastaavaan Olvin oluessa törmänneeni, jopa Reino oli parempaa. Pahvisuus on tässä häiritsevällä tasolla. Suutuntuma tyylille uskollisesti vichyvesimäisen ohuehko ja melko voimakkaan hiilihappoinen. Oluen irvikuva, ei pisteytystä.

Parhaiten taistelet tällaista anti-olutkulttuuria vastaan jättämällä tämänkin tuotteen hyllyyn.

Olutarvio: Nørrebro Forårs Bock Økologisk

Forårs Bock Økologisk

Panimo: Nørrebro Bryghus, Tanska
Oluttyyli: Dunkler Bock
Alkoholipitoisuus: 7%
Saatavuus: Alko (5,67€ / 0,4l)

Olutarviossa taas Alkon olutosaston uusinta uutta, tällä kertaa tanskalaisen Nørrebron keväinen luomu-bock. Forårs Bock on pakattu 0,4-litraiseen pulloon, jonka hinta on melko kaamea, yhdestä kipaleesta köyhtyy 5,67€. Melkoisen hyvää saisi olla, että tuolla hinnalla ostaisin toistamiseen. Olkoonkin, että Nørrebro on laadukas panimo ja olut luomusertifioitu. Alkon vakiovalikoimassa on toinenkin Nørrebron tuote, New York Lager, joka on varsin keskikertainen jenkkihumaloitu luomulager. Panimolla on myös useita korkealle arvostettuja huippuoluita, mutta niitä ei ainakaan hetkeen ole Alkossa nähty. Kenties Alkon on kansanterveydellisistä syistä perusteltua ottaa myyntiin pääsääntöisesti ainoastaan hintavaa ja keskikertaista olutta?

Punertavan ruskeaa, melko kirkkaan oloista olutta. Vaahto on runsas, tiivis ja pitsinen. Ei näytä ollenkaan hullummalta. Tuoksu on hieman limppuisen maltainen, pähkinäinen ja kuivatun hedelmäinen, lisäksi löytyy myös marjoja ja mausteisuutta. Olut on pehmeää ja melko täyteläistä suussa. Maistuu marjaiselle, hieman limppuiselle ja mausteiselle. Melko kuiva ja hapahko yleisilme, jota lopun hellä yrttisen katkeron puraisu entisestään korostaa. Hieman ristiriitainen tapaus, en osaa sanoa pitäisikö tästä tykätä vai ei. Toisaalta virheetön ja erittäin tasapainoinen olut, jossa on kyllä makuakin, mutta toisaalta hieman innoton ja mielenkiinnoton. Jää omalta osaltani kertaostoksi. 

Yhteenveto

Tasaisen varma luomu-bock.

ARVOSANA: 7½

Olutarvio: Brewdog Punk IPA

Punk IPA

Panimo: Brewdog , Skotlanti
Oluttyyli: Heller Bock
Alkoholipitoisuus: 5,6%
Saatavuus: Alko Arkadian erikoisvalikoima (3,97€ / 0,33l)

Skotlantilaisen Brewdogin kenties myydyin olut on tämä Punk IPA, joka oli jo Brewdogin alkuaikoina vahvasti mukana panimon punk-henkisen imagon luomisessa. Tätä olutta on valmistettu kahdella reseptillä, aiemman ja Alkostakin aikoinaan saatavilla olleen 6% version valmistus lopetettiin vuoden 2009 lopussa, jolloin uusi 5,6% versio lanseerattiin. Tuossa rytäkässä rukattiin koko resepti uuteen uskoon, eli muukin kuin alkoholipitoisuus muuttui. Panimon mukaan oluesta tuli tietysti parempi kuin aiemmin (no shit!) ja ehkä he ovat jopa oikeassa, sillä ainakin Ratebeerissä tämä uusi versio arvostetaan korkeammalle. Tätä uudempaa versiota on tällä hetkellä saatavissa Helsingin Alko Arkadiasta ja Ruotsin Systembolagetista. Arkadiassa hinta 3,97€ ja Ruotsissa alle 2€. Itämeren ylitys on edelleen kallista puuhaa. Henkilökohtaisesti toivoisin, että tätä saataisiin hieman Arkadian hintaa edullisemmin Alkon vakiovalikoimaan, sillä sen verran oivalliselta tämä lauantaina grillikatoksessa touhutessa maistui.

Oranssihtava ja keskiverrosti vaahtoava olut, hohtaa kauniisti auringon valossa. Vaahto jättää runsaasti pitsiä laskiessaan. Tuoksu on houkutteleva ja erittäin aromaattisen hedelmäinen, eksoottista hedelmää ja greippiä. Taustalla vaikuttaa kevyen karamellinen mallasrunko. Muistikuvieni mukaan tämä on selvästi hedelmäisempi ja tasapainoisempi kuin vanha versio, jossa humaloinnissa oli hieman kissanpissaisia, pistäviä sävyjä. Maku on myös tasapainoinen ja erittäin hedelmäinen. Aromihumalointiin on selkeästi panostettu ja katkero jätetty hieman vähemmälle. Onpas pehmeää. Hedelmäisyys on tuoksun tavoin eksoottista ja jälkimaku pitkään miellyttävän greippinen. Hieman karamellinen runko on varsin tukeva vahvuuteen nähden ja keskirunsas katkeruus tasapainottaa hienoisen makeuden. Erinomaisen maistuva, aromaattisen hedelmäinen IPA.

Yhteenveto

Erittäin hedelmäinen ja helposti nautittava IPA

ARVOSANA: 9-

Olutarvio: Mongozo Premium Pilsener

Mongozo Premium Pilsener

Panimo: Huyghe, Belgia
Oluttyyli: Pils
Alkoholipitoisuus: 5,0%
Saatavuus: Alko (3,15€ / 0,33l)

Luomu, reilu kauppa ja gluteeniton. Siinä avainsanat, joilla kuvaillaan tätä Alkon uutuutta. Kyseessä on pils-tyylin olut, eli pohjahiivalla käytetty, eli lager. Valmistuksessa on käytetty ohramaltaan lisäksi riisiä, joka sekin tietysti luomua ja reilun kaupan kamaa. Tämä saatanallisen 5,0% alkoholipitoisuuden omaava olut on saatavilla ainoastaan Alkoista, jottei köyhä kansamme täysin alkoholisoituisi reilua kauppaa ja luomua tukiessaan. Normaaleissa sivilisaatioissa tätä saa ostaa tosin ihan normaaleista kaupoistakin. Oluen tuotemerkki on Mongozo ja panimo belgialainen Huyghe. Belgialaisia pilsejä tulee vastaan hieman harvemmin, joten mielenkiinnolla kimppuun.

Kirkas, kultainen ja keskiverrosti vaahtoava olut. Tuoksussa on melko viehättävä, mutta heikohko päärynäis-omenainen vivahde. Maltaisuus on kuin saksapilsistä konsanaan ja yrttisruohoista humalointiakin löytyy. Maku on melko neutraali ja tasapainoinenkin. Maltaisuutta on mukavasti, mutta katkero ei puraise aivan riittävästi omaan makuuni. Tuoksun hedelmäisyyttäkään ei ole enää maussa ainakaan selvästi, mikä on sääli, sillä nyt tämä on vain yksi pils muiden joukossa. Ei erotu hyvässä eikä pahassa, mutta toisaalta on puhdas ja raikas, kuten pitääkin. En osta toistamiseen, ei yksinkertaisesti innosta tarpeeksi. Keliaakikoiden kannattaa kuitenkin kokeilla.

Yhteenveto

Tasapainoinen, puhdas ja mitäänsanomaton pils

ARVOSANA: 6½

Olutarvio: Black Isle Organic Hibernator Oatmeal Stout

Organic Hibernator Oatmeal Stout

Panimo: Black Isle, Skotlanti
Oluttyyli: Oatmeal Stout
Alkoholipitoisuus: 7,0%
Saatavuus: Alko (4,55€ / 0,33l)

Tämä skotlantilainen luomu-stout on Alkon viimeisimpiä uutuuksia. Viime viikolla arvioin saman panimon toisen Alko-uutuuden, Goldeneye Pale Alen, joka oli varsin hyvä ja tasapainoinen olut. Jostain syystä tämä olut niputetaan olutarviosivustoilla Imperial Stout tyyliin kuuluvaksi, vaikka nimensä mukaisesti se on Oatmeal Stout, eli sen valmistuksessa on ohramaltaan lisäksi käytetty kauraa. Kenties Imperial nimitys arviosivustoilla tulee 7,0% alkoholipitoisuudesta, mene ja tiedä. Kaura tunnetusti pehmentää olutta. Lue arvio alta.

Lähes musta olut, jonka vaahto on hienoisesti mokkaista. Tuoksu on mitä mainioin, siinä on hieman maitolaktoosista happamuutta ja samalla tasapainoisesti makeutta. Voimakkaasti myös paahteista maltaisuutta ja hieman limppua ja espressoa. Maku on pehmeä ja tasapainoinen, siinä on voimakkaasti paahdetta, hieman makeutta, maitokahvisuutta ja melko voimakas humalointi, joka ilmenee maun loppupuolella sitrushedelmäisenä tuntumana suun perukoilla. Jälkimaussa suolaista lakritsia ja hivenen suuta supistavaa greippistä happamuutta. Nautinnollinen olut. Suutuntuma on runsaan keskitäyteläinen, pehmeä ja liukas. Voin suositella paahteisten stoutien ja esim. Fuller's London Porterin ystäville.

Yhteenveto

Pehmeä ja voimakas stout

ARVOSANA: 9-

Hartwall vastaa: Miksi ja mitä aromia Urhossa?

(Kuva: Alko)

Huomasin Alkon uutuusoluita selatessani, että Hartwallin Urhon kohdalla mainittiin ainesosaluettelossa mystinen "aromi". Aromit eivät kuulu vaaleaan peruslageriin, joten tästä oli tietysti otettava selvää. Lähetin viime torstaina Hartwallin nettisivujen palautekupongin kautta kyselyn asiasta. Kysyin mitä aromia Urhossa on ja miksi sitä siinä käytetään. Vastaus napsahti sähköpostiini tänään ja tulee tässä:

Hyvää päivää.
Panimomestariltamme juuri saamani tiedon mukaan kyseessä on vilja-aromi, jolla korostetaan Urhon viljamaista aromia.
---------------------------------------------------------------------------

Ystävällisin terveisin

Nimi Muutettu
kuluttajaneuvoja
Consumer adviser

Oy Hartwall Ab

Sillä tavalla. Normaalistihan oluen maut ja aromit tulevat suoraan neljää perusraaka-ainetta, vettä, ohramallasta, humalaa ja hiivaa käyttämällä. Ilmeisesti tässä on nyt niin (tämä on nyt sitten puhtaasti omaa spekulaatiotani), että Hartwallin käyttämän vahvavierretekniikan tuloksena syntyvään olueen pitää lisätä oma maku (=oma brändi) keinotekoisella aromilla. Ettei maistuisi aivan saman panimon lapparille tai karjalalle siis. Näin se tuote syntyy. Pisteet, tai... noh, yksi piste kuitenkin siitä, ettei tällä kertaa myydä samaa tavaraa kuin edellä mainitut, mutta eri nimellä. Onko tää nyt sitä olutkulttuuria? Ei ole, tämä on brändäystä ja myyntiä vaan, joten todelliset oluenystävät voivat huoletta jättää tämänkin hyllyyn. 

.

.

.

.

.

Hetkinen hetkinen, odottakaas vielä hetki! Nyt rupesi nimittäin Reittausblogin toimistolla faksi raksuttamaan siihen malliin, että sieltähän on uutissähke tulossa suoraan ja suorana suoraan lähetykseen. Kyllä! ...ja mitäs sieltä tulee, onko se, kyllä, sehän on kuva Hartwallin Lahden panimolta, jossa on Urhon valmistuksen tärkein vaihe, eli aromipesäkypsytys kiihkeimmillään. Taivas varjele...

Aromipesä

Olutarvio: Saimaan Marsalkka Luomuvehnä

Marsalkka Luomuvehnä

Panimo: Saimaan Juomatehdas, Suomi
Oluttyyli: Hefeweizen
Alkoholipitoisuus: 4,6%
Saatavuus: Maitokaupat (Ostopaikka: K-Supermarket Vesseli, Rauma 3,19/0,5l)

Saimaan Juomatehtaan uutuusvehnis saapui maitokauppojen valikoimiin sopivasti kevään korvilla. Saimaan Panimo sijaitsee tällä hetkellä Lappeenrannassa, mutta tuotanto siirtyy syksyn tienoilla Mikkeliin ja samalla panimo laajenee ja nykyinen n. puolen miljoonan litran vuosituotanto aiotaan jopa tuplata. Hienoa, että omaan tekemiseen uskotaan ja kyllähän tuo kertoo myös siitä, että myynti vetää. Panimo työllistää jatkossa 10-15 henkeä, sekin on tuplaten nykyiseen verrattuna. Marsalkka Luomuvehnää myydään sekä 0,5-litraisessa tölkissä, että 0,33-litraisessa pullossa. Puolen litran pakkaus on enemmän minun mieleeni, koska kaikki vehnislasini ovat puolen litran vetoisia ja luonnollisesti vaahtovaralla. Lue arvio alta.

Täysin samea olut, joka on väriltään keltaoranssi. Vaahtoa muodostuu hefelle tyypillisen runsaasti. Tuoksu on useimpia vehnisveljiä happamampi ja hieman jopa nahkainen. Happamuuden rinnalla on tuoretta sitruunaisuutta ja aavistus kypsää banaania sekä tietysti hiivaisuutta, joka kuuluu tyyliin. Erittäin raikas ja miellyttävä tuoksu. Maku poikkeaa vehniksien valtavirrasta, kuten teki tuoksukin. Se on hyvin hapan, hieman pisteliäästi hapokas ja melko runsaan hiilihappoinen, todella raikasta menoa. Hedelmäisyydestä banaani vain häivähtää, mutta sitruuna on hyvin esillä ja jälkimaussa on greippistä tuntumaa. Tietysti koko ajan mukana on vehnäistä maltaisuutta ja hiivaisuutta, joka saa yhdessä happamuuden ja hapokkuuden kanssa aikaan hienoisia belgifiiliksiäkin. Suutuntuma on kevyehkö, melko voimakkaasti hiilihappoinen ja todella raikas. Poikkeaa oivallisesti ja rohkeasti valtavirrasta ja tekee sen nimenomaan edukseen. Hieno olut ja luultavasti myös uusi "käyttövehnikseni". Mainio osoitus myös siitä, että loistavien oluiden tyylin edessä ei aina tarvitse olla imperial tai double mainintaa. Maistuu varmasti kesällä!

Yhteenveto

Hienosti erilainen vehnis, I love it!

ARVOSANA: 9

Olutarvio: Stadin American Brown Ale

Stadin American Brown Ale

Panimo: Stadin Panimo, Suomi
Oluttyyli: Brown Ale
Alkoholipitoisuus: 4,5%
Saatavuus: Maitokaupat rajoitetusti (Ostopaikka: Ruokapuoti Lumo, Rauma, 4,60€/0,33l)

Vappuaaton iltamista kertynyt arviobufferi tyhjenee tämän oluen myötä. Taas stadilaista, tällä kertaa American Brown Ale. Alkoholipitoisuutta samat 4,5% kun muissakin. Tämä oli maultaan enemmän mallaspainotteinen kuin muut illan stadilaiset ja suurinta ihastusta aiheutti tuoksun kaakaoisuus. Harmittavasti tässäkin Suomen lainsäädäntö potkii vastaan, tämä suorastaan huusi ympärilleen vahvempaa runkoa. Ehkä joskus...

Tummanruskeaa, lähes mustaa olutta, jonka päälle muodostuu kermaisen valkea ja tiivis vaahto. Tuoksussa on todella miellyttävästi tumman kaakaoinen sekä kahvinen aromi, hieman myös maitoa ja sokeria. Hämmentävän kaakaomainen ja siksi hyvä! Taustalla myös humalien hedelmäisyyttä. Maku on hieman erilainen kuin tuoksu, siinä on hyvin paahteista, lähes palaneen tuntuista maltaisuutta, katkeraa kahvia, tummaa suklaata ja humalan aromaattista hedelmää. Myös katkeroa on tuntuvasti. Valitettavasti suutuntuma on ohkainen (kirotut maitokaupparajat!) ja makukin siitä johtuen hieman vetinen. Ei se toki mainiota olutta pilaa, mutta kyllähän se harmittaa, jos lainsäädäntö olisi toinen niin tässä olisi ~6% huippuolut nyt lasissa.

Yhteenveto

Kaakao & kahvi oluen muodossa

ARVOSANA: 8

Olutarvio: Black Isle Organic Goldeneye Pale Ale

Organic Goldeneye Pale Ale

Panimo: Black Isle, Skotlanti
Oluttyyli: Pale Ale
Alkoholipitoisuus: 5,6%
Saatavuus: Alko (4,23€ / 0,33l)

Tämä olut on Alkon viimeisimpiä uutuuksia. Skotlannin ylämailla sijaitsevan Black Isle tekee ainoastaan luomuoluita. He ovat menneet niin pitkälle, että heillä on modernin panimon yhteydessä jopa oma farmi, jossa viljellään luomuohraa oluiden valmistusta varten. Ei moinen aivan tavatonta ole Suomessakaan, sillä Malmgårdin kartanolla viljellään myös. Siellä tosin kartano oli ensin ja panimo tuli sitten. Tämä Goldeneye Pale Ale saapuu varsin tyylikkäässä pullossa, etiketin graafinen ilme miellyttää ainakin omaa silmääni. Alkoholipitoisuutta on 5,6% ja hintaa karvan yli 4€. Alkoon saapui samalla myös panimon Organic Hibernator Oatmeal Stout, jota en ole vielä maistanut. 

Tummahkon kuparinen olut, joka vaahtoaa melko mukavasti. Vaahto jättää laskiessaan jälkeensä ohutta pitsikuviota. Tuoksu on tyyliin sopivasti humalapainoitteinen, lähinnä löytyy kypsiä, hieman jo pehmenneitä eksoottisia hedelmiä, kiivistä persikkaan ja sitten tuttua greippisyyttä. Taustalla vaikuttaa karamellinen ja kevyen toffeinen mallaspohja. Maussa mennään myös humaloinnin ehdoilla, miellyttävän aromaattista tuoksusta tuttua hedelmäisyyttä ja melko runsaasti katkeruutta. Maltaisuus pysyy taustalla, tämä on humaloinnin show. Pitkässä, greippisen happamassa jälkimaussa on myös hiven persikkaa. Makua varjostaa pieni tuhkainen karkeus ja hiilihappoisuus on hieman turhan pisteliästä (ainakin aluksi), mutta muuten nautittavuus on kunnossa. Varsin tasapainoista ja mutkatonta olutta. Voisin kuvitella ostavani toistamiseenkin.

Yhteenveto

Aromaattisen hedelmäinen pintahiivaolut

ARVOSANA: 8

Olutarvio: Stadin American Dark Ale 4,5%

Stadin American Dark Ale

Panimo: Stadin Panimo, Suomi
Oluttyyli: Brown Ale
Alkoholipitoisuus: 4,5%
Saatavuus: Maitokaupat rajoitetusti (Ostopaikka: Ruokapuoti Lumo, Rauma, 4,60€/0,33l)

Vappuaaton maltaisen hekuman täyttämää iltaa puretaan edelleen. Tällä kertaa vuorossa Stadin American Dark Ale, jossa alkoholia edellisten tavoin 4,5%. Kyseessä on siis brown ale, mutta maun perusteella kategorioisin tämän ihan omaan lokeroonsa, ei black ipaksi, vaan black apaksi, eli black american pale aleksi. Kategoriointi ei ole se olutharrastuksen mielenkiintoisin saati hekumallisin osa, vaan se on tietysti itse olut. Siirtykäämme arvion pariin. 

Tumman ruskea olut, jonka pitkäkestoinen vaahto on vaalean beige ja runsas.  Tuoksu on hyvä ja voimakkaampi kuin panimon American Pale Alessa. Nenässä jyllää viehättävä cascade-humalan sitrushedelmäinen aromi ja sen taustalta ikään kuin pilkistäen työntyy esiin paahteinen maltaisuus. Yksinkertainen on joskus kaunista. Maku on myös runsaan sitrushedelmäinen ja katkerahko, kevyt kahvisuus ja paahteinen maltaisuus nostavat päätään maun loppupuolella ja jälkimakuun tulee hieman suolaisuutta. Varsin maittavaa, katkeroa on reilusti. Suutuntuma on maitokaupparajoituksista johtuen kevyt, mutta näillä mennään kun ei muuta voida. Hieno olut tämäkin.

Yhteenveto

Voimakkaasti humaloitu "black pale ale"

ARVOSANA: 8

Olutarvio: Stadin American Pale Ale 4,5%

Stadin American Pale Ale 4,5%

Panimo: Stadin Panimo, Suomi
Oluttyyli: American Pale Ale
Alkoholipitoisuus: 4,5%
Saatavuus: Maitokaupat rajoitetusti (Ostopaikka: Ruokapuoti Lumo, Rauma, 4,60€/0,33l)

Vappuaaton iltamien arviosuman purku jatkuu Stadin maitokauppavahvuisella American Pale Alella, joka on edellisestä arviosta tutun porilaisen saisonin tavoin Ruokapuoti Lumosta hankkimaani saalista. Tämä tuli nautittua grillauksen (ny rillataa!) esivalmisteluja tehdessä ja maistuikin siinä mitä mainioimmin. Olisi todennäköisesti toiminut myös mausteisien makkaroiden kaverina, mutta ei kuitenkaan aivan sinne asti riittänyt. American Pale Alet eivät yleensä ole mitään extreme-kamaa, vaan tässä tyylissä tärkeintä on aromikas humalointi ja sopiva katkeron puraisu sekä tärkeimpänä tasapaino ja helppo nautittavuus. Sessiojuomia siis. Stadin Panimolla on tapana merkata etiketteihinsä valmistuserän numero, tämä oli erää #428, parasta ennen 1.11.2012. Lue arvio alta.

Kauniin oranssinen olut, hohtaa auringossa näyttävästi. Vaahto on tiivis ja melko kestävä. Tuoksu on kevyen karamellimaltainen ja hieman eksoottisen hedelmäisen ja sitruksisen humaloitu. Ei kovin voimakas tuoksu, tai ainakin minulla oli vaikeuksia päästä siihen kunnolla kiinni takaterassin kevyessä tuulenvireessä. Maku on selvästi stadilainen, sellainen tietty talon maku ja fiilis löytyy, kuten monilta muillakin panimoilta. Stadin tapauksessa tämä ei ole negatiivinen asia (vrt. Laitilan hernekeitto), ainoastaan huomio. Maltaisuus on kevyen karamellista ja keksimäistä, mutta ei tule kovin voimakkaasti esiin, eikä sen tarvikaan sillä tässähän on kyse jenkkihumalista. Humalointi onkin miellyttävästi aromaattisen sitruksista greippisen happamalla ja katkeralla loppuliu'ulla. Greippinen katkero johtaa pitkään jälkimakuun. Tasapainoinen, raikas ja hyvä olut. Suutuntuma on maitokaupparajoituksesta johtuen kevyt ja hiilihappoisuutta on keskiverrosti. Tasapainoinen, raikas ja hyvä olut.

Yhteenveto

Helposti nautittava, raikas ja tasapainoinen jenkkihumaloitu pale ale.

ARVOSANA: 8

Olutarvio: Beer Hunter's Saison De Randonneur 4,5%

Saison De Randonneur 4,5%

Panimo: Panimoravintola Beer Hunter's , Suomi
Oluttyyli: Saison
Alkoholipitoisuus: 4,5%
Saatavuus: Maitokaupat rajoitetusti (Ostopaikka: Ruokapuoti Lumo, Rauma, 5,20€/0,33l

Käväisin vappuaattona pienellä vappuajelulla ja samalla tsekkasin uusiin, isompiin toimitiloihin muuttaneen Ruokapuoti Lumon, jonka uuden myymälän avajaiset olivat samana päivänä. Muutosta huolimatta Lumo löytyy edelleen Vanhan Rauman alueelta, jonne sen kaltainen wanhan ajan kyläkauppahenkeä huokuva luomu- & lähiruokaliike sopiikin kuin saison kesään. Tästä pääsemmekin nerokkaalla aasinsillalla itse asiaan, eli saisoniin, eikä mihin tahansa saisoniin, vaan aitoon porilaiseen saisoniin. Törmäsin nimittäin Lumossa suureksi hämmästykseksi porilaisen Panimoravintola Beer Hunter'sin Saison De Randonneuriin, jonka 6,5% ravintolaversiosta olin kyllä lukenut Arden blogista, mutta maitokauppavahvuinen versio tuli täysin puskista. Hyllyssä oli rutkasti myös muita Beer Hunter'sin oluita, mm. viime vuoden Helsinki Beer Festivalin voittanutta Mufloni Single Hop Simcoea. Myöhemmin kuulin, että panimomestari Mika Heikkinen oli ennen avajaisia käynyt tuomassa ison kuorman panimon oluita. Myös Stadin Panimon, Vakka-Suomen Panimon, Malmgårdin ja Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan oluet olivat hyvin edustettuina, näin muutamia mainitakseni. Osa oluthyllystä on itseasiassa toteutettuna Fiat Mantan, eli legendaarisen 127:n takaluukkuun, heh, vastaavaa en ole ennen nähnyt (ks. kuva) Tämän saisonin lisäksi mukaani tarttui neljä stadilaista, kuva ostoksista löytyy Reittausblogin facebook-sivuilta ja arvioita alkaa tipahtelemaan kunhan kirjoittaa kerkiän. Nautittuahan nuo jo yhtä lukuunottamatta tulikin tuona kauniina vappuaattona.

Panimoravintola Beer Hunter'sin oluita saa parhaiten itse ravintolasta Porin Antinkadulta (ihanko totta?), mutta toisinaan pullotettuihinkin eriin saattaa törmätä. Rauman seudulla ainut paikka, joka niitä myy on juuri Ruokapuoti Lumo. Pääkaupunkiseudulla Helsingin Kampin K-Supermarket lienee paras paikka näiden metsästämiseen. Hinta on korkea, mutta kun tietää minkälaisen työn takana pienen, tässä tapauksessa erittäin pienen, panimon oluen valmistaminen ja saattaminen pulloon asti on, niin se on ymmärrettävä ja maksettava kiltisti. Onneksi tälläkin kertaa Beer Hunter'sin ollessa kyseessä rahoilleen saa myös vastinetta, sillä tämä saison oli aivan mykistävän upea kokemus. Harvemmin raumalainen porilaista kehuu, mutta nyt on pakko. Tätä on saatava lisää! Lue arvio alta.

Utuisen oranssinen olut, joka vaahtoaa melko vähäisesti, mutta se vähäinen kerros kuitenkin kestää melko pitkään ja jättää pitsiäkin jälkeensä. Tuoksu on erinomainen, siinä jopa lambicmainen happamuus ja hapokkuus leikittelee raikkaan appelsiininkuorisuuden ja mausteisen belgihiivaisuuden kanssa. Maku jatkaa pitkälti tuoksun linjoilla, se on erinomaisen raikkaasti hapan, hieman hapokas ja runsaan hedelmäinen - lähinnä appelsiinia. Mausteinen hiivaisuus on hieman karkeaa, mutta se ei menoa haittaa. Happamuus jatkuu jälkimakuun saakka. Totaalisen upeaa! Suutuntuma on kevyehkö ja nipistävästi hiilihappoinen. Aivan uskomattoman upea maitokauppasaison, tällaista en olisi uskonut koskaan maistavani suomalaiselta pienpanimolta. Jos tämä on näin hyvää, niin minkälaista mahtaa olla 6,5% ravintolaversio?

Yhteenveto

Upean moniuloitteinen, hedelmäinen ja tasapainoinen saison

ARVOSANA: 9

Olutarvio: Harviestoun Schiehallion

Harviestoun Schiehallion

Panimo: Harviestoun, Skotlanti
Oluttyyli: Premium Lager
Alkoholipitoisuus: 4,8%
Saatavuus: Alko (4,77€ / 0,5l)

Tämä skotlantilainen lager tuli toissa viikolla Alkon valikoimiin. Hinta on pramea, lähes vitosen puteli. Melkoisen hyvää saa tällainen käyttölager olla, että uudelleen ostamiselle löytyisi tällä hinnalla järkevä syy. Tätä myydään ainoastaan Alkossa, sillä alkoholipitoisuus ylittää ultimaattisen pahuuden rajan selvällä 0,1% marginaalilla. Pekka Puska kääntyisi haudassaan jos tietäisi minun tällaista sunnuntai-iltana täysin holtittomasti ja ilman valvontaa takapihalla nauttineeni ja jos ylipäätään olisi kuollut. Maistelin tämän sunnuntai-iltana ja se sai kunnian olla vuoden ensimmäinen takaterassilla nauttimani olut. Ilta oli melko lämmin ja tyyni, välillä tuntui, että ainut ero kesään oli hyttysten puute ja lehdettömät puut.

Pitsiä

Schiehallion kaatuu lasiin kullankeltaisena, kirkkaana ja keskiverrosti vaahtoavana. Vaahto on vitivalkoista, tiivistä ja jättää runsaasti tiheäkuvioista pitsiä laskiessaan. Humalat ovat tuoksussa selkeimmin esillä viehättävän yrttisine ja kukkaisine aromeineen. Kokonaisuutena varsin raikas ja houkutteleva tuoksu. Maku on tuoksun tavoin raikas ja nautittava sekä miellyttävästi katkera. Siinä on yrttisen ruohoinen pohjavire, jonka päälle humalien kukkaiset ja sitruksiset aromit rakentuvat. Maltaisuus on lähinnä leipäistä ja pitkä jälkimaku greippinen. Suutuntuma on lähes keskitäyteläinen, melko pehmeä ja keskiverrosti hiilihappoinen. Varsin pätevä lager, ei kuitenkaan tajuntaa räjäyttävä, eikä mielestäni hintansa arvoinen.

Yhteenveto

Kukkaisia ja sitruksisia humalan aromeja tarjoava lager

ARVOSANA: 8-