Menneen viikonlopun aikana tuli pitkästä aikaa paneuduttua lambicien ihmeelliseen maailmaan. Lambic on maailman vanhimpia oluttyylejä ja maultaan täysin omanlaisensa. Ne eivät ole lagereita, eivätkä aleja, vaan spontaanikäyneitä. Lambicin valmistuksessa vierteeseen ei lisätä hiivaa, vaan vierre lasketaan matalaan, mutta pinta-alaltaan suureen altaaseen yöksi ja sitten alkaa tapahtumaan ihmeitä. Panimon katon avonaisista luukuista laskeutuu vierteeseen ilmassa leijailevia villihiivoja jotka saavat vierteen käymään. Aamulla vierre siirretään puisiin tynnyreihin, jossa varsinainen pääkäyminen tapahtuu. Lambicia ikäännytetään puutynnyreissä vähintään vuoden, usein kahden ja joskus jopa viiden vuoden ajan. Valmiit, kaupalliset tuotteet sekoitetaan yleensä huolellisesti eri ikäisistä lambiceista. Kun vanha ja nuori lambic sekoitetaan ja pullotetaan, nuoremman lambicin vielä sisältämät käymiskelpoiset sokerit saavat aikaan pullokäymisen, joka luo hiilihapot olueen. Lambic on nimisuojattu EU:n toimesta ja oikeaa lambicia saa valmistaa ainoastaan Brysselin lounaispuolella Pajottenlandin alueella.
Lambicit ovat itseasiassa yksi syy miksi ryhdyin olutblogia kirjoittamaan. Kesällä 2010, ennen Reittausblogin syntyä, tuli tutustuttua kunnolla lambicien maailmaan ja silloin viimeistään oluen monimuotoisuus todella valkeni. Samalla alkoi vaivaamaan se, ettei siitä yleisesti tiedetä. Oli aika levittää ilosanomaa.
 |
| Boon Oude Kriek Mariage Parfait |
Viikonlopun aikana tuli nautittua kaksi kriekiä, eli kirsikka-lambicia, maailman johtavilta lambic-valmistajilta Boonilta ja Cantillonilta. Kriekin valmistuksessa käytettävät kirsikat lisätään kokonaisina nuoren lambicin sekaan puutynnyreihin ja annetaan liota kuukausia. Lasiin valikoitui kummankin valmistajan spesiaali-kriekit, Boonilta Oude Kriek Mariage Parfait ja Cantillonilta Lou Pepe Kriek. Molemmat oli pantu alulle vuonna 2008 ja pullotettu loppuvuodesta 2010.
Boonin Oude Kriek Mariage Parfait, eli täydellinen avioliitto. Nimi viittaa siihen, että tämä on valmistajan mielestä täydellinen sekoitus, eli nuoren ja vanhan lambicin täydellinen liitto. Alkoholia on lambicille jylhät 8% ja valmistukseen on käytetty ylikypsiä kirsikoita 400g litraa kohti. Se on paljon se.
Cantillon Lou Pepe Kriek on taasen hieman spesiaalimpi tapaus, siinä ei ole sekoitettu nuorempaa ja vanhempaa lambicia, vaan se on kokonaan vanhaa kahden vuoden ikäistä lambicia, joka on valmistettu aiemmin viininvalmistuksessa käytetyissä tynnyreissä. Hiilihapot luova jälkikäyminen pullossa saadaan aikaan lisäämällä tietynlaista sokerilientä pullotuksen yhteydessä. Lou Pepe sarjan kriekissä on käytetty 300g kirsikoita litraa kohti, kun panimon Alkostakin löytyvässä perus-kriekissä kirsikoita on ainoastaan 200g.
Sellaisia herkkuja siis. Alla olutarviot erikseen ja niiden alla yhteenveto. Aloitetaan perjantai-illalla nautitusta Boonista. 0,375-litrainen pullo oli shampanjapullon tapaan suljettu.
Boon Oude Kriek Mariage Parfait 2008
alc. 8,0%, pullotettu 28.10.2010
Tummanpunainen, melko kirkas ja vinhasti pinkkivaahtoinen olut. Tuoksu on hieno, siinä on toisinaan pirteän tuoretta ja toisinaan pehmeän kypsää kirsikkaisuutta sekä puuta, hieman vaniljaa ja kevyesti "hohkaavaa" alkoholin lämpöä. Tuoksussa taustalla vaikuttaa lambicin pehmeästi hapan perusvire ja marjaisa mehutiivistemäinen ote, kuitenkin ilman tiivisteen sokerista makeutta. Maku on aluksi voimakkaasti kypsän kirsikkainen ja hieman suuta supistavan hapokas ja kevyesti hapan. Kirsikkaisuus vaihtuu puiseen, tammiseen kuivuuteen maun loppupuolella. Tämä on selvästi täyteläisin lambic jota olen maistanut. Aluksi hiilihappoisuus on iskevän napakkaa, mutta se laantuu nopeasti kun olut hetken istuu lasissa. Raikas, mutta lämmittävä ja todella kirsikkainen lambic.
Arvosana: 9+
Sitten lauantai-illan Cantillonin pariin. Tässä 0,75-litraisessa pullossa oli perinteiseen Cantillonin tapaan sekä kruunukorkki, että korkkikorkki, jonka avaamiseen tarvitaan viinipullonavaajaa.
Lou Pepe Kriek 2008
alc. 5,0%, pullotettu 21.9.2010
Viininpunainen olut, jonka vaahto on viehättävän pinkki ja melko kestävä. Tuoksu on kirsikkainen, tammipuinen ja tallimainen - nahkasatuloineen ja kaikkineen. Upea tuoksu. Maun pääosassa on tietysti kirsikka, joka esiintyy edukseen kypsin ja pehmein ottein, alun jälkeen intensiivinen hapokkuus yhdessä nahkasatulaisen happamuuden kanssa kietoo kielen, supistaa suuta ja tarttuu hampaisiin. Hapokkuus pyyhkäisee suun kuivaksi ja sen jälkeen tammisen puiset ja hienoiset vaniljaiset maut nousevat esiin. Upea, intensiivinen kokemus. Ensimmäisellä siemaisulla hapokkuudesta tuli melkein vedet silmiin, vaikkei tässä liikuta vielä edes kovin lähellä kovimpien gueuze-lambicien tasoa. Nopeasti suu kuitenkin tottuu hapokkuuden ja happamuuden haasteisiin jolloin nauttijalle jää enemmän paukkuja hedelmäisistä mauista nauttimiseen. Suutuntuma on matalahiilihappoinen, hapokkuus tuo tässä raikkauden, ja täyteläisyydeltään kevyen ja keskitäyteläisen väliltä. Totaalisen upea olut, oikea elämys.
Arvosana: 10
 |
| Näin kaatuu Cantillon |
Cantillon vei siis voiton tässä "kilpailussa", mutta kuten arvioista voi päätellä, niin molemmat maistuivat erittäin hyvin, enkä hetkeäkään vaihtaisi pois. Cantillonin tallimaisuus ja intensiivisempi hapokkuus olivat enemmän mieleeni kuin Boonin pehmeämpi ote. Perjantain jälkeen Boon oli kuitenkin vielä paras kriek jota olin maistanut, joten tässä meni top-listat viikonlopun aikana tyystin uusiksi. Hienoja oluita molemmat. Mikäli lambicit ovat sinulle vielä tutkimaton tie, niin poikkea a-kaupassa ja nappaa mukaasi Cantillonin perus-kriek, joka on erinomainen sekin, arvioon tästä linkistä. Lambicit sopivat myös lahjaksi tai maistatettavaksi viiniä harrastaville tutuille. Maistattaessa kannattaa pitää kamera valmiudessa, sillä ensimmäisen siemauksen jälkeisistä ilmeistä riittää hupia pitkäksi aikaa.
Tuulensuussa nautittu Lou Pepe Kriek sai minut aikanaan kiinnostumaan lambiceista ja taitaa edelleen olla Cantillon Gueuzen kanssa paras maistamani lambic, pidän todella noiden intensiivisestä happamuudesta. Valitettavasti kunnon lambicien saatavuus täällä periferiassa on olematon eikä Tampereellekaan pääse kovin usein pistäytymään.
VastaaPoistaAlkon uutuusolut Boon Framboise (http://www.alko.fi/tuotteet/fi/760134), tuo hetken helpotuksen lambicien heikkoon saatavuuteen. Silti edelleen valikoimasta puuttuu mm. kunnon gueuze.
VastaaPoistaOta raamattu varalta mukaan kun lähdet käännyttämään.
PoistaMillä oluilla lähtisit käännyttämään peruslagerin juojaa, heitä pari esimerkkiä?
En ole millään tavalla uskonnollinen enkä lähdössä käännyttämäänkään, joten pidetään raamattu ja muutkin uskonnolliset asiat tämän blogin ulkopuolella.
PoistaIhmisiä ei tarvitse käännyttää paremman oluen pariin, he tekevät sen päätöksen itse, jos saavat riittävästi tietoa. Näin ainakin uskoisin. Eivät kaikki, mutta ne, jotka haluavat jotain muuta, jotain parempaa ja ovat valmiita maksamaan hieman extraa siitä.
Tavallinen kansalainen tietää oluesta eri tasoilla. Heitän nyt hatusta seuraavat summittaiset esimerkit: Taso 1, olut on vaaleaa juomaa. Taso 2, olutta on tummaa ja vaaleaa, sitä valmistetaan viljasta. Taso 3, olutta on useita eri tyylejä, on olemassa lageria ja alea. jne. Ei voida olettaa, että oluesta sen enempää tietämättä esim. tason 2 perus-Keijo nappaisi kaupasta esim. vehnäolutta, ihan vaan muuten vaan "normaalia olutta" korkeammalla hinnalla. Hän ei tiedä mitä vehnäolut hänelle tarjoaa, eikä näin ollen ole valmis maksamaan siitä "ylimääräistä".
Käytetään esimerkkinä esim. porilaisen Beer Hunter'sin erinomaista Saisonia, Saison De Randonneuria. Kyseessä on vitosen maksava pikkupullo saison-tyylistä olutta. Asiakas astuu kauppaan, hänellä ei ole hajuakaan Beer Hunter'sista, hän ei tiedä mitä on saison, hän ei ole valmis maksamaan "sokkona" viittä euroa pikkupullosta olutta, josta ei tiedä mitään. Kuitenkin, jos asiakas on valveutunut, hän saattaa kiinnostua tästä porilaisen panotaiteen mestariteoksesta. Hän googlettaa "Saison De Randonneur"... tsädäm! Hän päätyy ratebeeriin, olutoppaaseen, reittausblogiin jne. Hän saa tietoa, saison on belgialainen perinteikäs oluttyyli, maistuu hedelmäiselle ja on kuulemma helvetin hyvää. Hän saa tietoa, hän tekee päätöksen ottaa riskin ja maksaa vitosen pikkupullosta olutta. Hän pitää siitä ja kokee saavansa vastinetta rahoilleen, hän kertoo ystävilleen "tämä olut oli hyvää". Ratebeerin, Olutoppaan, Reittausblogin jne. tehtävä suoritettu.
Vaatii aika paljon perehtymistä oluisiin ja oluttyyleihin että pääsee hommassa kärryille koska tyylejä on niin paljon.
Poista3-5 euron olut on monelle ihmiselle liian kova hinta ja varsinki jos kyseessä on pieni pullo, joku järki pitää olla hinnoiteluissa eikä kannata maksaa sen takia että olut on kotimainen, se ei anna mitään lisäarvoa olutnautintoon.
Ihan ensimmäisenä en lähtisi sinun arvosteluita tarjoamaan uusille harrastajille koska sulla on niin poikkeava maku muutamassa oluttyylissä (esim vehnäolut), se antaa väärää kuvaa uusille harrastajille ja karkottaa monet harrastajat heti ensimetreillä.
Tyrkytät erittäin happamia, kuivia, kirpeitä, sitruunaisia vehniksiä jotka ovat epämiellyttäviä suurimmalle osalle.
Sun kannattaisi laittaa maininta tämmösiin arvosteluihin että maku sopii vain hyvin harvoille henkilöille.
Hyvä kommentti. Oluita ja tyylejä on paljon, sen takia tietoakin tarvii jakaa aina kun mahdollista. Tuosta kotimaisuudesta olen eri mieltä. Se, että saako siitä lisäarvoa olutnautintoon vai ei, on nauttijasta kiinni. Itse saan tiettyjä kiksejä siitä että tuote on kotimainen. Se lähtee halusta auttaa kotimaista yrittäjää, mutta se vaatii sen, että se kotimainen tuote on oikeasti hyvä ja laadukas. Huonon tuotteen valmistamista ei kannata tukea. Tämä koskee siis kohdallani muitakin tuotteita kuin olutta.
PoistaKuten jo aiemmin mainittu, kirjoitan blogiin oman mielipiteeni. Se on sitten lukijan hahmoteltava tekstistä itse, että sopiiko jokin olut mahdollisesti omaan suuhun vai ei. Kuten arviointiperusteet-sivulla mainitsen, ei arvosanaa kannata tuijottaa liiaksi ja minun mielipiteeni saattaa poiketa lukijan mielipiteestä. Se on normaalia, nämähän ovat niitä kuuluisia makuasioita.
En ole kuitenkaan noiden happamampien vehniksien kanssa yksin. Ratebeerissä esim. Schneider-Weissen erinomainen happamampi ja kuivempi vehnis saa suunnilleen saman kannatuksen kuin Franziskanerin makeampi ja banaanisempi vehnis. Arvioita molemmissa reilusti yli tuhat, eikä kaikki varmastikaan mitään himoreittaajia. Eli kyllä niistä muutkin tykkää.
@Anonymous: Että sä jaksat. Mistäs itse voit tietää, ettei aloittelijat pidä happamista oluista? Mikä sinä olet koko ajan puoltamaan omaa kantaasi aloittelijoiden suhteen? Satun tietämään ihmisiä, jotka joskus maistanut kerran aikaisemmin perusvehnäolutta ja sittemmin ostanut Marsalkan luomua ja tykästynyt niihin kovasti. En oikeasti vaan edes keksi syytä miksi juuri aloittelija tai ennen vehnäolutta koskaan maistanut ei voisi tykätä juuri sitruksisesta ja happamasta vehniksestä? Sinäkö sen päätät vai?
PoistaTiedän kokemuksesta.
PoistaEhkä 1-3 kymmenestä valitsee happaman, lopuille maistuu makeampi.
Sulla on sitten paljon kokemusta. Mutta onko täällä nyt erityisesti suositeltu jotain olutta aloittelijoille? Jokaisella on varmasti kuitenkin oikeus ilmaista oman mielipiteensä. Sun kannttaisi varmaan mennä tonne olutoppaan puolellekin selaamaan kaikki oluet läpi ja kritisoida, ettei tollasia pisteitä voi antaa sille ja sille oluelle, koska sinun mielestä ei vaan voi. Siellä meinaan on ihan jokaisen oluen kohdalla pisteytyksiä laidasta laitaan.
PoistaKyllä minä olen ko. kommentoijan kanssa samaa mieltä siitä, että henkilö, joka on juonut vain tarjuskeskiolutta, saa tavallisesti enemmän nautintoa "makeammasta ja banaanisemmasta vehniksestä". Blogisti kuitenkin kirjoittaa jokaisessa bloggauksessaan tarkan makuarvion oluesta; ei vain arvosanaa. Henkilö pystyy siitä päättelemään aika paljon. Jos tietää ettei pidä happamasta, niin tuskin hapanta silloin ostaa. Tällainenkin henkilö varmasti ymmärtää, että joillekkin maistuu nimenomaan happamat maut.
VastaaPoistaItse en pidä blogistin makua mitenkään poikkeavana ja kummastelen miksi sitä pitää puolissa bloggauksissa päivitellä.
-Kiiski