Kotipanimon Pale Alen panopäivä

Eilen oli odotettu Forestriver kotipanimon Pale Alen panopäivä. Kaikki onnistui hyvin ja äsken kun kävin käymispöntöllä tsekkaamassa, niin vesilukko pulputti iloisesti käymisen merkiksi ja hedelmäiset humalan tuoksut täyttivät ilman. Oluen valmistus valmiista uutepakkauksesta on hyvin yksinkertaista ja edullista, mutta valmiista oluesta silti mahdollista saada erittäin hyvää ja nautittavaa.

Pienen uuteolutpanimon pykääminen kotiin ei vaadi ihmeitä, alkupanostus välineisiin rahassa on noin 50€. Itse hankin Viinitalo Melkkolta "Olutpanimo" nimellä myytävän setin, joka yksinäänkin jo riittäisi. Halusin kuitenkin helpotusta pullotukseen ja ostin myös siiviläpussin, joka auttaa mikäli haluaa keitellä olutuutteeseen lisää humalaa. "Olutpanimo"-setin lisäksi tarvitset ainoastaan normaaleja jokaisesta keittiöstä löytyviä tarvikkeita, kattilaa, kauhaa ja sen sellaisia.

Kotipanimon tarvikkeita

Välineiden lisäksi tarvitaan tietysti oluen raaka-aineet. Uutteesta kun valmistetaan, niin pelkkä uutepakkauksen hankkiminen riittää, mutta jos haluaa kokeilla eri humalalajikkeita ja saada lisämakua olueen, niin voi ostaa myös humalia. Uutesettien ohjeessa usein neuvotaan lisäämään sokeria, mutta niin ei kannata tehdä, sillä silloin lopputulos on olutmaista kiljua. Sokerin sijaan käy toinen uutepakkaus tai spraymallas. Itse panostin ostamalla myös hiivan erikseen, sillä edellisessä ja samalla ensimmäisessä kotioluessani oli tiettyjä sivumakuja, jotka nettitutkiskelun päätteeksi totesin Cooper'sin uutepakkauksen mukana tulleesta hiivasta johtuneeksi. Tällä kertaa en tosin ostanut Coopersin uutettakaan, mutta päätin silti vetää varman päälle. Tarkempia lisäohjeita ja rutkasti muutakin panoasiaa löytyy erinomaisesta kotiolut.com foorumista. Foorumilta löytyvään uuteoluiden valmistusohjeeseen, jota itsekin olen ansiokkaasti noudattanut, pääsee suoraan tästä linkistä.

Tämänkertaista reseptiä suunnitellessani otin tavoitteeksi kevyen ja hedelmäisen kesä-alen valmistamisen. Idea lähti Stadin Panimon oivallisista sessiojuomiksi sopivista pale ale tyylin oluista. Aromihumalaksi halusin ehdottomasti Sorachi Acen, sillä sen verran veikeät muistot jäivät aikoinaan Stadin Panimon Single Hop Sorachi Acesta. Sorachi Acen rinnalle valitsin hyvin perinteisen mm. Anchor Liberty Alesta tutun Cascaden. Hiivaksi valikoitui jenkkityylisiin oluisiin hyvin sopiva Safale US-05(56). Kaikki muut ostin Viinitalo Melkkosta paitsi Sorachi Ace humalat, jotka ostin jo viime syksynä ruotsalaisesta Humlesta. Oluen pohjaksi valikoitui kotiolut.comissa hyviä käyttäjäkokemuksia kerännyt Muntons Midas Touch Golden Ale, jossa on jo valmiiksi kaksi uutepakkausta, eli sokeria ei tähän edes kuulu lisätä ja ohjeessakin se oikein erikseen mainitaan. Siitä voi päätellä myös sen, että settiin on oikeasti panostettu.

Cascade pellettejä. Pelletit ovat puristettuja kukintoja.

En ala tässä tarkempia valmistusvaiheita sen suuremmin erittelemään, sillä ne löytyvät jo aiemmin mainitusta erinomaisesta kotiolut.comin ohjeesta. Aluksi tietysti kaikki välineet desinfioidaan ja sen jälkeen voidaan alkaa keitellä vettä, jota valitsemani uutepakkauksen mukaan tarvittiin 3,5 litraa n. 5% oluen valmistukseen 23-litran eräkoolla. Itse laitoin vettä n. 3,6 litraa, sillä keittelin joukossa humalia n. 40 minuuttia ja ajattelin, että osa vedestä tietysti haihtuu keittelyn aikana. Ilman lisähumalia vettä ei tarvitse muuta kuin kiehauttaa. Humalien keittäminen ei ole mitään rakettitiedettä - yli 30 minuuttia keittämällä humalien aromit muodostavat öljyt haihtuvat ja ainostaan katkeruus jää jäljelle, silloin puhutaan katkerohumaloinnista. Alle 30 minuuttia, normaalisti 20-15 minuuttia keittämällä, saadaan sekä katkeroa, että aromia ja hyvin vähän tai ei yhtään keittämällä saadaan pelkkää aromia. Netissä on runsaasti ns. kloonioluiden reseptejä, joissa ideana on kloonata joku tunnettu kaupallinen olut. Itse tutkiskelin mm. jo aiemmin mainitun Anchor Liberty Alen kloonireseptejä ja päädyin seuraavanlaiseen humalointiin.

35 min 15g Cascade / 15g Sorachi Ace

15 min 18g Cascade / 20g Sorachi Ace

0 min 30g Sorachi Ace

Kun pääkäyminen on loppu, lisään vielä kuivahumaloinnin, ehkä 25g Sorachi Acea. Näin suurin osa Cascadesta jää seuraavaa olutsatsia varten... Keittoajoista näkee, että pyrin painottamaan Sorachi Acea aromipuolella selvästi Cascadea enemmän, se on päätähti tässä oluessa, kuten oli tarkoituskin. Humaloinnissa tulee ottaa huomioon se, että uutteissa on jo valmiiksi humalointia mukana, ellei sitten erikseen osta humaloimatonta uutetta. Käyttämässäni Muntons Midas Touch Golden Ale uutesetissä oli pakkauksen speksien mukaan katkeruutta 35 IBUa, eli tismalleen saman verran kuin Stadin Panimon 4,5% vahvuisissa Pale Aleissa (joita on monta). Itse halusin kuitenkin hieman lisää ja siksi keittelin myös pidempään kuin 30 minuuttia. Uutepakkauksissa ei yleensä ole juurikaan panostusta aromipuolelle, ehkä se on hankala toteuttaa ja saattaa tietysti olla niinkin että hienovaraiset humalanaromit eivät kestä uutteenvalmistusprosessia. Sen takia suosittelenkin ehdottomasti kokeilemaan eri humalien kanssa, se on opettavaista ja hauskaakin.

Sorachi Ace kukintojen punnitusta, kuvassa aromihumalat 30g.

Kun humalia on keitelty sopivat ajat, kaadetaan "humalakeitto" käymisastian pohjalle kaadetun uutteen päälle. Tässä vaiheessa ostamani siiviläpussi tuli todella tarpeeseen, sillä mitä vähemmän humalan ja hiivan "muhjua" käymisastian pohjalle jää, sitä helpompaa on myöhemmin oluen pullotus. Minulla kun on ainoastaan yksi käymisastia, joten en voi siirtää olutta pääkäymisen jälkeen toiseen astiaan, kuten kotiolut.comin ohjeissa neuvotaan. Humalaa tarttuikin siiviläpussiin melkoinen kökkö, ei ihme, että suurimmat kaupalliset panimot käyttävät jätteettömiä humalauutteita. Uutteiden käyttö ei tietysti ole muuten mitenkään suotavaa (tuore humala on aina tuore ja uute on uute!), mutta suuren panimon prosessia se varmasti helpottaa ja tavoite kun on valmistaa mahdollisimman halvalla niin yhtälö on selviö.

Humalakeittoa!

Kun uutteet ja humalien kanssa keitetty vesi on käymisastiassa, lisätään siihen kylmää vettä kunnes päästää haluttuun litramäärään asti. Tavoitteenani oli valmistaa kevyttä olutta, joten lisäsin vettä kunnes käymisastian kyljessä oleva asteikko tavoitti ohjeenmukaisen 23-litran viivan. Kotiolut.comin ohjeissa neuvotaan tekemään hiivalle startteri, eli pistämään hiiva keitettyyn (steriloituun) n. 28 asteiseen veteen heräilemään ennen oluen valmistuksen aloittamista. Skippasin tämän vaiheen, sillä minulla ei ollut sopivaa lämpömittaria veden lämpötilan todentamiseen. Ostamani Safale US-05(56) hiivan datasheetissä sanotaan, että sen voi myös ripotella n. 28 asteisen vierteen päälle ja sitten odotella n. 30 minuuttia, jonka jälkeen suoritetaan vierteen ilmaus, eli nostelu desinfioidulla kauhalla. Nyt seuraavana päivän voin jo todeta, että hyvin se lähti käymään tälläkin tavalla. Siirsin käymisastian 17-asteiseen tilaan n. viikon kestävää pääkäymistä varten. 17-astetta on ehkä hieman alhainen lämpötila, mutta hiivani pitäisi toimia vielä pari astetta matalammassakin lämmössä. Yleisohje käymislämpötilaan on seuraavanlainen, mitä matalampi lämpötila, sitä vähemmän hiivan käymisestereitä (esim. vehnäoluen banaanisuus) olueen tulee. Mitä korkeampi lämpötila, sitä enemmän estereitä. Halusin oluestani puhtaan raikasta maltaan ja humalan juhlaa, joten siksi matalampi käymislämpötila. Onneksi valmistuspaikkana toimineesta mummilasta löytyi tasalämpöinen 17-asteinen koppero, kotoa tällaista luksusta ei olisi löytynyt.

Ominaispainon mittaaminen

Ennen käymisastian sulkemista otin sieltä desinfioidulla kauhalla vierrettä ominaispainon mittaamista varten. Ominaispainomittari tuli Melkkolta tilatun "Olutpanimon" mukana ja sitä käytetään valmiin oluen alkoholipitoisuuden laskemiseen. Laskukaava löytyy siitä jo pariin otteeseen kehutusta kotiolut.comin ohjeesta. Tässä vaiheessa mittari näytti 1,040 28-asteiselle vierteelle, eli lämpötilakorjattuna 1,042. Kun tiedän ominaispainon käymisen jälkeen, voin laskea melko tarkasti lopullisen alkoholipitoisuuden, johon hiilihapot muodostava pullokäyminen lisää vielä 0,3%. Tästä vierteen ominaispainosta voidaan päätellä, että oluen lopullinen alkoholipitoisuus tulee olemaan kenties jossain 4,3-4,8% välissä, mikä on ihan OK ja suurinpiirtein sitä mitä tavoittelin. 

Tietysti myös maistoin vierrettä. Se maistui tietysti vierremäisen makealta, mutta siinä oli todella iskevä greippinen katkeruus lopussa. Eiköhän tästä ihan juotavaa tule. Suosittelen rohkeasti kokeilemaan kotioluen valmistusta, se ei tässä helpoimmassa muodossaan (uutteista valmistamalla) kovinkaan paljoa rahallista panostusta vaadi, mutta palkitsee kyllä. Muutamankin olutsatsin kun tekee niin käytetyn rahan saa takaisin, jos ajattelee, että ostaisi saman määrän olutta kaupasta. Tämän minun Pale Alen litrahinnaksi tulee karvan verran alle 2€ litra, sillä hinnalla ei saa kaupasta edes Pirkkaa ja uskoisin tästä tulevan huomattavasti Pirkkaa maistuvampaakin.

"Brewing beer is pretty much like making love to a beautiful woman..." -Swiss Toni