Olutarvio: St. Feuillien Grand Cru

St. Feuillien Grand Cru

Panimo: Saint Feuillien, Belgia
Oluttyyli: Belgityylinen vahva ale
Alkoholipitoisuus: 9,5%
Saatavuus: Alko (4,38€ / 0,33l)

Belgialaisen St. Feuillienin oluita on Alkossa nähty männä vuosina jo muutamia, viimeisimpänä niistä mainio kesäolutvalikoimaan kuulunut Saison. Nyt kun syyskuu jo kolkuttelee oven takana on Alkon syksyn kenties kuumimman uutuuden aika. St. Feuillien Grand Cru on panimon lippulaivatuote, joka kotisivujen mukaan eroaa heidän muista tuotteista mausteettomuudellaan. Yrttiä ei siis ole heitetty sekaan, vaan tässä luotetaan vahvoista belgeistä tuttuun vesi, ohramallas, humala, hiiva ja sokeri komboon. Lisäksi etiketissä mainitaan C-vitamiini, eli askorbiinihappo, joka toimii oluessa säilöntäaineena. Toki tämä on myös pullossa jälkikäyvä ja vahvuudeltaan 9,5%, joten varmasti oikein säilytettynä säilyisi varsin hyvin muutenkin. Odotukset ovat korkeat, kuten varmasti muillakin belgioluiden ystävillä.

Vaalean kultaista, utuista ja melko isosti vaahtoavaa olutta, herkullinen näky, joka on tuttu useista muistakin belgioluista, mutta silti siihen ei koskaan kyllästy. Tuoksussa on voimaa ja potkua, maltaisen pohjan päältä löytyy iskevää tripelmäistä mausteisuutta, happamuutta niin kuin belgit vain osaa ja tuoreen pirskahtelevaa päärynäisyyttä. Tuoksun lopussa on vielä aromaattista humalaakin. Maku on kuivahko, katkera, mausteinen ja mukavan hedelmäinen. Melkoinen paketti samassa oluessa. Humalointi on melko voimakas, siinä tuntuu vanhan mantereen humalalajikkeiden yrttinen ja kukkainen ja keveän sitruksinen ote. Belgihedelmäisyys nostaa välillä päätään, samoin kuin happamuuskin. Loppupuoli on mausteinen, jopa pippurinen sekä hieman alkoholinen ja kaikkea tätä tukee vaalea viljainen maltaisuus, joka vaikuttaa koko ajan taustalla. Toisaalta kepeä ja hienostunut, mutta toisaalta voimalla runttaava, iso ja reilusti humaloitu kokemus. Tämä olut pakottaa keskittymään, se ei anna itseään ohitettavan olankohautuksella vaan se tarjoaa vastuksen, ikään kuin haasteen nauttijalleen. Suutuntuma on nipistävän hiilihappoinen, raikas ja kuitenkin melko täyteläinen. Nielaisun jälkeen alkoholi jää lämmittämään, eikä kiirettä seuraavaan siemaisuun ole. Tässä riittää sulateltavaa, hieno, hitaasti nautittava herkku.

Yhteenveto

Moniulotteinen ja hekumallinen belgiolut

ARVOSANA: 9+

Olutarvio: Sinebrychoff Nikolai Vuosiolut 2013 Cascade Ale

Nikolai Vuosiolut 2013 Cascade Ale

Panimo: Sinebrychoff (Carlsberg), Suomi
Oluttyyli: American Pale Ale
Alkoholipitoisuus: 4,5%
Saatavuus: Maitokaupat (Ostopaikka: Prisma Rauma, 2,89€/0,5l)

Sinebrychoffin jokavuotinen (vuodesta 2010 alkaen) Nikolai Vuosiolut on tänä vuonna Cascade Ale, jonka myötä Sinebrychoff on sensaatiomaisesti siirtynyt pintahiivaoluiden aikaan näissä miedommissa tuotteissakin. Koff Porterhan on pintahiivalla pantu myös. Jos Cascade Ale olisi uroskoira, merkkaise se pintahiivapalopostin lisäksi toisenkin tolpan tai aidanpielustan, se on nimittäin täysmallasolut. Eli ohratärkkelyksellä ei tällä kertaa leikitä. Kaksi ison panimon "merkkipaalua" samassa oluessa, se kuulostaa lupaavalta näin etukäteen. Hinta on hienoinen pettymys, tämähän liikkuu pienpanimo-oluen hinnoissa ja on mm. Nokian Panimon tuotteita hintavampi. Muistelisin viimevuotisen olleen karvan verran halvempi, mutta toisaalta alkoholiverokin on tässä välissä jo ehtinyt nousemaan. Vuonna 2010 ensimmäisen vuosioluen mukana myytiin Nikolai Sinebrychoff laseja, tämä ansainnee päästä sellaiseen, joten kaivanpa sen kaapin perukoilta esiin.

Lasiin kaatuu kirkasta, punertavan kuparista olutta, joka vaahtoaa suoralla kaadolla melko maltillisesti, mutta jättää kuitenkin tiheää pitsiä lasin reunoille. Tuoksu on mieto, mutta mansikkaista tai mansikkamehumaista aromikkuutta kuitenkin löytyy ja sen taustalta hiven pahvisuutta. Yllättävän lattea tuoksu, lennokkuus puuttuu täysin, eikä sitrushedelmäisyydestä ole hajuakaan. Maku on pehmeähkö ja karvan verran makeanpuoleinen, lattean pahvinen ja lopussa kevyen katkeroinen. Hiven mansikkaisuutta esiintyy, mutta cascaden napakka sitrushedelmäisyys on edelleen kateissa. Pastöroinnista ei ole mainintaa, mutta voisin kuvitella ettei sellainen humalanaromeille ainakaan hyvää tee. Suutuntuma on kevyehkö ja hieman keskivertoa maltillisemmin hiilihappoinen. Kokonaisuutena lattea, eikä kovin nautittava olut. Vuosiolut 2012 oli varsin kelvollinen ja sen jälkeen tämä on ilman muuta pettymys. En tule ostamaan toista kertaa. Kaikesta huolimatta tämä on jo yrityksenä valovuosia edellä Olvin ja Hartwallin viimeisen vuoden aikana lanseeraamia uutuuksia.

Yhteenveto

Lattea pintahiivaviritys Sinebrychoffilta

ARVOSANA: 6

Pienten tuottajien juomat Alkossa: Reittausblogin vastaus #2

Pienten tuottajien juomia Alkossa koskeva kirjeenvaihto jatkuu. Tällä kertaa vuorossa on vastaukseni Alkon edellispäiväiseen viestiin. Alkon suunnalta vedettiin tässä vaiheessa odotetusti esiin niin sanottu "tilausvalikoimakortti". Tässä palautteessa perehdytään tarkemmin tilausvalikoimaan ja sen toimimattomuuteen. Tarjoan tutusti myös mielestäni sopivat parannusehdotukset. Alla olevan viestin lähetin palaute@alko.fi osoitteeseen torstaina 30.8.2012.

   

Hei,

Systembolagetin paikallisten ja pienten tuottajien (lokala och småskaliga) tuotteiden tilausjärjestelmä on tosiaan melko uusi, se lanseerattiin tänä vuonna. Mielestäni se olisi syvemmän perehtymisen arvoinen, sillä väittäisin, että Ruotsin ja Suomen välillä ei ole pienpanimoasiassa juuri mitään eroa. Ruotsissakaan pienpanimo ei saa myydä tuotteitaan itse ulos. Jos otetaan esimerkiksi vaikka nimetön 6% Brown Ale, on tilanne täysin sama suomalaiselle ja ruotsalaiselle pienpanimolle. Tällä hetkellä sillä kriittisellä erotuksella, että Systembolagetilla on tämä uusi järjestelmä, joka mahdollistaa tuotteen tilaamiseen monopolin myymälään. 

Tilausvalikoima on ajatuksen tasolla hyvä ja houkutteleva mahdollisuus, olisihan se käytännössä ainut vähittäismyyntikanava pienpanimoiden vahvemmille tuotteille. Tästä syystä sen luulisi kiinnostavan tuottajiakin, mutta näin ei kuitenkaan ole. Tilausvalikoiman ehdot on vedetty liian tiukoiksi ja se näkyy valikoiman koostakin - kokonaiset 7 tuotetta, joista yksi on pienpanimon pullotuote ja loput isojen tuottajien 30-litraisia tynnyreitä. Jos tarkastellaan tilausvalikoiman ehtoja tarkemmin, voidaan havaita ettei pienten tuottajien tai ylipäätään edes maahantuojien ole kannattavaa tarjota sinne tuotteitaan. Nykyinen tilausvalikoima muistuttaa lähinnä muinaisjäännettä jota roikutetaan mukana, jotta voidaan tarvittaessa vetää esiin "Onhan meillä tilausjärjestelmä"-kortti. Varsinaista hyötyä tuottajille, maahantuojille saatika kuluttajille siitä ei tällä hetkellä ole jos tarkastellaan panimotuotteita (poislukien valikoimasta sahtien puolelta löytyvä Finlandia Sahti). Alla parannusehdotus.

Tilausvalikoiman järkevöittäminen voidaan toteuttaa joko erikoisoikeutena pienille tuottajille (esim. pienpanimoiksi laskettaville) tai kokonaisvaltaisesti niin, että se pätee maahantuojiinkin. Seuraavissa numeroiduissa kohdissa on ensin kopioituna nykyisen tilausvalikoiman ehdot Alkon valikoimaanotto-ohjeesta ja niiden alapuolella on esitetty eritoten pientä tuottajaa helpottava parannus kyseiseen kohtaan. 

1. Tilausvalikoimaan ei voi tarjota kausituotteita 

Kausituotteiden tarjoaminen on sallittava.

2. Jos tuote on hylätty vakiovalikoiman tarjousprosessissa, sen voi tarjota tilausvalikoimaan aikaisintaan kolmen kuukauden kuluttua hylkäyspäätöksestä.

Tämä on suorastaan idioottimainen ehto, en ymmärrä tälle mitään perustetta. Tarjousprosessissa valitsematta jäänyt tuote pitäisi ottaa automaattisesti tilausvalikoimaan, mikäli toimittaja näin haluaa. 

3. Alko lähettää tarjoajalle näytepyynnön tarjotusta tuotteesta. Näytteet tulee toimittaa kahden viikon kuluessa. Tilausvalikoiman tuotteista tulee toimittaa yksi näytepullo. Näytteiden mukana tulee toimittaa virallisen laboratorion analyysitodistus ja Alkon analyysiyhteenvetolomake sekä tuotteen mahdollinen luomutodistus ja/tai eettinen sertifikaatti. Tilausvalikoiman tuotteista ei tarvitse toimittaa jakelunaloitusnäytettä.

Näytteitä ei enää vaadita lähetettäväksi ollenkaan, tuotetiedot riittävät.

4. Uusia tuotteita otetaan tilausvalikoimaan kerran kuukaudessa. Tuotteen prosessointi kestää näytteen saapumisen jälkeen noin 6 viikkoa.

Uusia tuotteita otetaan valikoimaan jatkuvasti (palvelu asuu Alkossa?) tai vähintään kerran viikossa. Tuotteen prosessointiaika lyhenee merkittävästi, sillä näytteitä ei enää lähetetä. Tuote pitää saada tilausvalikoimaan tilattavaksi max. 2-3 vko tarjouksen jättämisestä. 

5. Alko veloittaa tilausvalikoimaan tulevista uusista tuotteista käsittelymaksun 100,00 € (sis. alv).

Käsittelymaksua voidaan huomattavasti pienentää, sillä näytteitä ei enää tarvitse prosessoida.

6. Myyjä vastaa siitä, että tuotetta on tarjouksen mukaisesti toimitettavissa joko Alkon keskusvarastoon kolmen (3) työpäivän tai myymälöihin viiden (5) työpäivän sisällä tilauksesta.

Nämä aikarajat muutetaan suosituksiksi ja pienten tuottajien tuotteiden yhteyteen lisätään tuottajan halutessa kommentti "tuotetta ei aina välttämättä ole saatavilla". Pienet erät saatetaan myydä loppuun nopeastikin, jolloin nykyinen todella kireä ehto muodostuu pienelle tuottajalle mahdottomaksi.

Toivon, että otatte tarkempaan syyniin Systembolagetin uuden järjestelmän ja alatte samalla ajamaan tilausvalikoiman järkevöittämistä edes pienten tuottajien osalta. Systembolagetin järjestelmä olisi tilausvalikoiman järkevöittämisen jälkeen edelleen ylivertainen, sillä se mahdollistaa tuotteen tilaamisen pulloittain (vain tuottajan lähellä oleviin myymälöihin). Tämä on toki tilausvalikoimassakin mahdollista, mutta usein pienimpänä eräkokona on laatikollinen ja se ei ole suurelle osalle kuluttajista kovinkaan houkutteleva vaihtoehto. 

Tilausvalikoiman järkevöittämiselle on mielestäni selkeät perusteet. Mikäli järjestelmä nykyisellään toimisi, sitä varmasti käytettäisiin laajemminkin, olisihan se ainut vähittäismyyntikanava pienpanimoiden vahvemmille tuotteille. Resursseja löytyy, enää tarvitaan aitoa halua.

Onko tilausvalikoima nykyisin mielestänne toimiva vai onko sen kehittämiseen tarvetta ja olisiko joku ehdotukseni kokeilemisen arvoinen?

Ystävällisin terveisin,

Harri Metsäjoki
Maltaisen hekuman diletantti

Kotipanimossa työn alla katajainen (imperial) stout

Asiat tapahtuvat joskus nopeasti... En vielä sunnuntaina tiennyt, että minulla olisi nyt käymispöntössä valmistumassa vahva katajalla höystetty stout, mutta sellainen sieltä nyt kuitenkin löytyy. Tuon oluen tarina alkoi muotoutumaan kun eilen aamulla eksyin selailemaan uuden kotimaisen juomatarviketukun Lappo.fi:n sivuja. Olin kyllä jo suunnitellut jossain vaiheessa syksyä yrittäväni jonkun portterin tai stoutin valmistusta, edelleen uutteista, eli sillä helpoimmalla tavalla. Eikä aikaakaan kun silmiini osui Muntons Gold Imperial Stout uutesetti ja samalla tavoite kirkastui - nyt tehtäisiin Imperial Stout ja höystettäisiin se katajalla! Lappo toimitti uutteen todella nopeasti, eilen tilattu ja maksettu oli jo tänään perillä. Eikä muuta kuin postin ja kaupan kautta "panimolle".

Valmistin oluen muuten samalla tavalla kuin edellisen Pale Alen, mutta tällä kertaa käytin uutesetin ja humalien lisäksi myös muita lisukkeita. Näitä olivat Bolivialainen ruokosokeri (intiaanisokeri), Malmgårdin kartanon luomuruishiutaleet ja ihan normi nallepuuro, eli kaurahiutaleet. Ruokosokerin ja ruishiutaleet ostin Ruokapuoti Lumosta. Muutin myös humalointitapaa niin, että keitin humalien kanssa pienen määrän vierrettä (~2 desiä) pelkän veden sijaan, ajatuksena se, että humalien aromit "tarttuisivat" olueen paremmin. Tällä kertaa humalina käytettiin Nelson Sauvinia ja Cascadea, joita oli valmiina pakkasessa edellisistä panoista ylijääneinä ja hiivana toimi aiemmastakin oluesta tuttu Safale US-05.

 

Keittämisen jälkeen kaadoin veden käymisastiaan uutteiden päälle katajapedin läpi, eli katajat siiviläpussiin ja siiviläpussi normaaliin muovisiivilään, jonka läpi sitten kiehuva uute-humala-vesi sekoitus käymisastiaan. Varmuuden vuoksi nostin vielä desinfioidulla kauhalla veden pari kolme kertaa katajien läpi uudestaan, jotta makua varmasti tarttuisi. Katajat kerättiin pihalta ennen panohommien alkua ja putsattiin etukäteen pahimmista pöpöistä kiehuvalla vedellä. Katajasuodatuksen jälkeen lisäsin vielä intiaanisokerin ja muut lisukkeet.

Jos tuohon Muntonsin uutesettiin laittaisi ohjeen mukaisen määrän vettä, niin satsin kokonaismääräksi tulisi 20 litraa ja alkoholipitoisuudeksi noin 4,5%. Sehän ei tietysti kunnon stoutille ole määrä eikä mitään, joten jätin kokonaismäärän 13-litraan. Tämä antoi ominaispainoksi 1.070, josta kotiolut.comin loistavan uuteolutohjeen laskukaavalla saadaan lopputulokseksi n. 8% olut. Vierre ainakin maistui hyvälle, joten jään innolla odottelemaan käymisen onnistumista.

Speksit:

Eräkoko 13 litraa

Ominaispaino 1.070 

3 kg Muntons Imperial Stout uute

400g Ruokosokeri

200g Ruishiutale

200g Kaurahiutale

25 min Nelson Sauvin 20g

3 min Cascade 20 g

Suodatettu katajapedin läpi.

Safale US-05 @ 21,3°C

Pienten tuottajien juomat Alkossa: Alkon vastaus #3

Alkosta paukahti pitkän odotuksen jälkeen jatkoa pienten tuottajien juomia koskevaan keskusteluun. Ehdin jo tovin odotella vastausta, mutta en kuitenkaan huolestunut, että asia olisi unohtunut. Monopolista on aina kuitenkin vastattu. Ennemmin ajattelin asian niin, että ehkä siellä oikeasti perehdytään miten asia on Ruotsissa hoidettu, kuten aiemmassa viestissäni ehdotin. Vastauksen viivästymisen taustalla oli kuitenkin inhimillinen erehdys. Palailen tähän vastauksen merkeissä myöhemmin. Alkon vastaus alla. 

Hei Harri Metsäjoki

kiitos vielä palautteestasi, jonka lähetit  Mika Kauppiselle taannoin. Olen todella pahoillani vastauksen viivästymisestä, kumpikin meistä luuli toisen lähettäneen vastauksen, ja lopputuloksena siis vastausta ei lähetetty lainkaan. Otan syyn niskoilleni ilman muuta.

Ystävällisin terveisin 

Nimi Muutettu
Alkon asiakasneuvonta


Moi,

kiitos palautteestasi. 

Järjestelmämme peruspilarit ovat tasapuolisuus ja syrjimättömyys. Tavoitteemme on löytää laadullisesti paras mahdollinen tuote valikoimaamme todennettuun asiakastarpeeseen. Tästä olemmekin saaneet paljon kiitosta.

Näkemykseni mukaan kotimaiset pienpanimot pääsevät oikeinkin hyvin valikoimaamme, joka näkyy myös kokonaismäärässä (mainitsemani 33 olutta kokonaisvalikoimassamme on vuositasolla 13 %). Ymmärrän  hyvin myös toivomukset helpommasta ostokäytännöstä, sillä pienpanimojen toiminta on yrittäjävetoista ja hektisessä sykkeessä aikataulut voivat tuoda hieman haastetta. Yhteistyömme Pienpanimoliiton ja kotimaisten pienpanimoiden kanssa on kuitenkin hyvällä tasolla. Keskusteluyhteytemme on aktiivinen ja autamme mielellämme missä pystymme.

Tuo Systembolagetin uusi toimintamalli on ymmärtääkseni aika uusi ja en valitettavasti tunne sen yksityiskohtia. Toki heidän tarpeensa, lainsäädäntönsä ja markkinansa ovat hyvin erilaisia. Varmasti se sinänsä on heidän tarpeisiinsa hyvä järjestely. Joka tapauksessa olisi mielenkiintoista ymmärtää heidän uutta malliaan paremmin ja katsoa, olisiko siinä ituja meillekin.

Toki meilläkin on jo nyt tilausvalikoimamallimme. Tämä mahdollistaa valmistajille tuoda valikoimaamme  tuotteitaan myyntiin ilman hakumenettelyä, jos tarvetta näkevät ja puutteita kokonaisvalikoimassamme koetaan. Mikäli paikallista kysyntää tuotteelle nähdään, voi lähimyymälä ottaa tuotteen valikoimaansa. Lisäksi tuotteen myynti ei rajoitu  pelkästään lähimyymälään, vaan myös muualla maassa olisi silloin mahdollista saada tuotteita. Viime viikon lopussa keskustelin erään pienpanimon kanssa, joka totesi järjestelyn toimivan hyvin. Selvästi suurin osa myydään tässä tapauksessa lähimyymälästä.

Lisäksi meillä on valikoimaluokkia, jotka mahdollistavat erikoisempien tuotteiden (rajallisesti saatavat tuotteet) ottamisen valikoimaan. Tässä meillä on nopeutettu prosessi, jolla mahdollisestaan nopeastikin saada tuote asiakkaiden saataville. Tämä malli mahdollistaa nopeutta ja joustavuutta myös valmistajien suuntaan, mutta tämä malli vaatii aktiivisuutta myös valmistajien suunnasta, jotta olisimme tietoisia tällaisista eristä.

Kiitos täsmällisestä ja huolella tehdystä palautteestasi. Jatkamme vahvaa panostustamme kotimaisiin pienpanimo-oluisiin. Tämä tulee näkymään loppuvuosipuoliskon ja alkuvuoden aikana suurena määränä uusia kotimaisia pienpanimo-oluita. Toivottavasti myös asiakkaat löytävät tuotteet, jotta voimme jatkaa panostuksemme kasvattamista sekä etsiä myös uusia välineitä vastaamaan kasvavaan kysyntään.

Mukavaa kesän loppua,

Mika Kauppinen
Product Group Manager, Beers & Ciders
Alko Inc. / Purchasing

Kotiolutta: Forestriver Low Hangin' Fruit

Low Hangin' Fruit

Panimo: Forestriver, Suomi
Oluttyyli: Pale Ale
Alkoholipitoisuus: 4,4%

Kesäkuun lopulla valmistamani ja heinäkuun alussa pullottamani kotiolut Low Hangin' Fruit on ehkä juuri nyt parhaimmillaan. Pullotuksesta on vierähtänyt jo tovi ja pahimmat rosoisuudet ovat hieman tasoittuneet, mutta runsas humalointi on edelleen tallella. Tavoitteena oli valmistaa kevyt, maukas ja sessioitava pale ale, jossa olisi selkeä Sorachi Acen sitruunainen twisti. Tavoitteessa onnistuttiinkin, melkein. Oluen nimellä, Low Hangin' Fruit, on kolme merkitystä, hedelmäinen, helpoimmalla tavalla (eli uutteista) valmistettu ja lisäksi Tenacious D:n loistelias kappale, jonka videota en suosittele kenellekään. Etiketti väsättiin luomisvimmassa oluen ensimaiston ja intensiivisen Low Hangin' Fruit videon tuijottamisen jälkeen. Se johti siihen, että etikettiin tuli pari strategisesti sijoitettua limeä, yleinen lime-teema, akustinen kitara taustalle, komea viivakoodi ja jenkkioluista tuttu Government warning (joskin eri tekstillä).

 

Olut näyttää ulkoisesti varsin pätevältä ja itseasiassa juurikin samalta mitä ensimmäinen kotiolueni, Virpi Ale. Se on utuinen, tummahkon kuparinen ja iloisesti vaahtoava. Tuoksu on lähes pelkästään Sorachi Ace humalan valloittama, eli hyvin sitruunaruohoinen ja limemäinen, välillä jopa tillimäinen. Maltaisuutta ei juuri esiinny, paitsi hienoisena karamellisena vivahteena. Hieman löytyy myös persikkaisuutta, joka on mitä luultavimmin hiivan tuottamaa. Muuten tuoksu on aika neutraali, eikä sellaista hedelmäistä esterisyyttä liiemmin ole. Matala käymislämpötila, 17,5 – 18,0 astetta, selittänee sen. Ei pöllömpi, mutta Sorachin limemäisyys lyö kyllä yli. Maku on parin pullossa vietetyn kuukauden aikana kypsynyt ja tasapainottunut melko kivasti, eikä ole enää niin ylilyödyn limemäinen ja humalaöljyinen. Siinä on silti runsaasti sitruunaruohoa, limemäisyyttä ja myös sitruksisuutta, taustalla vaikuttaa kevyt karamellinen mallaspohja. Yleisilme on melko kuiva ja keskirunsaan katkera. Jälkimakuun tulee hieman ruohoisuuttakin. Suutuntumaltaan tämä on kevyehkö ja keskiverron hiilihappoinen. Varsin simppeli ja helposti nautittava olut, kuten oli tarkoituskin, mutta limemäisyydestä johtuen ei kovinkaan sessioitavaa eikä oikein verrattavissa mihinkään maistamaani kaupalliseen tuotokseen. Puhdas maku kuitenkin, eli hygienian saralla on onnistuttu. Seuraavaan satsiin laittaisin vähemmän humalaa, tai ainakin useampia eri humalalajikkeita.

Yhteenveto

LIME OVERDOSE!

Olutarvio: North Coast Red Seal Ale

Red Seal Ale

Panimo: North Coast Brewing Co., Yhdysvallat
Oluttyyli: American Pale Ale
Alkoholipitoisuus: 5,6%
Saatavuus: Alko (3,78€ / 0,355l)

Pohjois-Kalifornialaisen North Coast Brewingin Red Seal Ale on Alkon viime viikon uutuusolut. Se on tosin ollut valikoimissa aiemminkin, viimeksi vuonna 2009, mutta itseltäni se jäi silloin maistamatta. Kyseessä on pale ale tyylin edustaja, eli kohtuullisen tuhdisti humaloitua tavaraa pitäisi olla tarjolla. Pullosta löytyy yksi kummallisuus. Etiketin päälle on lätkäisty ilmeisesti maahantuojan toimesta tarra, jossa on viivakoodi sekä perinteiset (ja pakolliset) "sisältää ohramallasta" jaaritukset. Tarrassa on myös parasta ennen, joka on merkitty 06/2014. Tässä vaiheessa harrastajan viiksikarvat värähtävät - meitä on kusetettu ennenkin. Kynsin tarran pois ja sen alta paljastuu Bäst Före 31-01-2014... Minkähän ihmeen takia parasta ennen päivää on muutettu? Luulisi tällaisen tuoreena parhaimmillaan olevan humalanpommin menevän kaupaksi jo ennen vuotta 2014, joten miksi vaivautua pidentämään jo muutenkin turhan pitkällä (oluen makua ajatellen) olevaa päiväystä vielä puolella vuodella? Olen todella pettynyt ja ihmeissäni tällaisesta toiminnasta. Kaiken lisäksi alkuperäisessäkin etiketissä on valmistusaineet suomeksi ja viivakoodikin vaikuttaa samalta, eli käsittääkseni mikään pakko ei olisi ollut tarraa liimata alunperinkään. Tarkoitusperät jäivät siis hämäriksi, mutta nyt itse oluen pariin.

Red Seal Ale on kirkkaan kuparista ja keskirunsaasti vaahtoavaa olutta. Vaahto jättää tiheäsyistä pitsiä lasin reunoille. Tuoksussa on pääosassa herkullisen hedelmäinen aromaattinen humalointi,  sitruksisuutta, greippisyyttä ja hieman havuisuuttakin. Lisäksi ananasmaisuutta, joka tuo mieleen säilykeanasten makeahkon liemen tuoksun. Maussa on tukevan karamellinen ja hieman makeahko mallaspohja, johon runsaan humaloinnin on hyvä tukeutua. Maku ei ole aivan niin aromaattisen hedelmäinen kuin tuoksu, vaan se muodostuu odotettua katkerammaksi. Sitruksisuutta ja greippisyyttä löytyy tietysti silti. Lopussa ei makeudesta ole enää tietoakaan vaan loppuliuku ja jälkimaku ovat kuivia, katkeria ja hieman mausteisia. Suutuntuma on tuhdin keskitäyteläinen ja nipistävän hiilihappoinen. Nautittava ja tasapainoinen pale ale. Kamppailee tasavertaisesti paremmuudesta Alkosta myös löytyvien Sierra Nevada Pale Alen ja Anchor Liberty Alen kanssa.

Yhteenveto

Tasapainoinen ja tuhdin humalainen pale ale.

ARVOSANA: 9-

Suomen Paras Olut 2012 tulokset

(kuva: Alko)

Suomen Paras Olut 2012 valittiin Helsingin Rautatientorilla järjestettävässä Herkkujen Suomi - Syystober tapahtumassa tänään. Kilpailuun osallistui 127 eri olutta yhteensä 18 panimolta ja voiton vei Vakka-Suomen Prykmestar Wehnäbock, joka teki ensiesiintymisensä Alkossa viime vuonna ja löytyy tälläkin hetkellä Alkon vakiovalikoimasta. Onnittelut Vakka-Suomen Panimolle voitosta!

Tämän vuoden tuloksissa ei ollut samankaltaisia kummallisuuksia kuin viime vuonna, jolloin mm. Koff III kruunattiin parhaaksi vaaleaksi lageriksi. Stadin Panimon vahva esiintyminen tuloslistoilla on myös hienoa nähdä, siellä on koko vuosi painettu kovaa duunia ja nyt kerätään satoa.

Tässä kaikki tulokset:

Suomen Paras Olut 2012
Prykmestar Wehnäbock, Vakka-Suomen Panimo

Pulloon tai tölkkiin pakatut oluet

Vaalea lager enintään 4,7 % (22 olutta)
1. Stadin Lager, Stadin Panimo
2. Kukko Pils III, Laitilan Wirvoitusjuomatehdas
3. 1836 Hartwall Classic Gourmet vaalea ruokaolut, Hartwall

Vaalea lager yli 4,7 % (14 olutta)
1. New Zealand Amber Lager, Stadin Panimo
2. Stadin Lager, Stadin Panimo
3. Ultimator, Stadin Panimo

Tumma tai värillinen lager enintään 4,7 % (12 olutta)
1. Kievari Schwarz, Laitilan Wirvoitusjuomatehdas
2. Dunkelbier, Stadin Panimo
3. Prykmestar Schwarz, Vakka-Suomen Panimo

Vehnäolut (6 olutta)
1. Wehnäbock, Vakka-Suomen Panimo
2. Keisari Elowehnä, Nokian Panimo
3. Stadin Weizen, Stadin Panimo

Ale enintään 4,7 % (11 olutta)
1. American Pale Ale, Stadin Panimo
2. Malmgård Blond Ale, Malmgårdin Panimo
3. New Zealand Pacific Pale Ale, Stadin Panimo

Ale yli 4,7 % (10 olutta)
1. Laitilan Imperiaali, Laitilan Wirvoitusjuomatehdas
2. Malmgård Belge, Malmgårdin Panimo
3. Huvila Arctic Circle Ale, Malmgårdin Panimo

Hanaoluet

Ale, enintään 6 % (26 olutta)
1. Mufloni Single Hop Simcoe, Panimoravintola Beer Hunter's
2. Severin Extra IPA, Koskipanimo / Plevna
3. Savuruisstout, Stadin Panimo

Lager, enintään 6 % (13 olutta)
1. Kuohu Amber Lager, Mallaskoski
2. Sauhusanttu, Teerenpelin Panimo & Tislaamo
3. Året Runt, Nokian Panimo

Vahva olut yli 6 % (13 olutta)
1. Cascadian Dark Ale, Stadin Panimo
2. Siperia Stout, Koskipanimo / Plevna
3. Mufloni CCCCC, Beer Hunter's

Lähde: Ruokala.net

Kellarin kätköistä: Mikkeller It's Alive!

It's Alive!

Panimo: Mikkeller, Tanska (pantu De Proefilla Belgiassa?)
Oluttyyli: Belgityylinen vahva ale
Alkoholipitoisuus: 8,0%
Saatavuus: ?

Tämä Mikkellerin Orval-tribuutti tuli Alko Arkadian erikoisvalikoimaan toukokuussa 2010. Ostin sitä saman vuoden joulukuussa kaksi pulloa, joista toisen kumosin heti "tuoreeltaan" ja toisen säilöin kellariin. Olut on sittemmin tietysti jo myyty loppuun, eikä saatavuudesta ole enää tietoa. Voi olla, ettei ole enää tuotannossakaan. Koska kyseessä on Orval-tribuutti, on siinä tietysti käytetty tuota samaa palan taikuutta sisältävää brettanomyces hiivaa kuin esikuvassaankin. Olut on etiketin mukaan pullotettu 16.12.2008, joten ikä lähentelee jo neljää vuotta. Noin kahden vuoden ikäisenä nauttimani pullo sai minulta Olutoppaassa maireat 42/50 pistettä ja nyt on siis uusinnan aika. Ensimmäisessä nautiskelussa viehätti runsas pehmeä hedelmäisyys ja sitä tukeva keveän brettainen happamuus. Katsotaan mihin suuntaan olut on kahdessa vuodessa kehittynyt.

Argh! Muovinen tai kuminen korkkikorkin jäljitelmä on tuttuun Mikkellerin tyyliin erittäin tiukassa. Jano kasvaa ja hiki nousee pintaan kun sitä pikkuhiljaa edestakaisin nitkuttelemalla hivuttaa auki. Taistelu kuitenkin palkitaan ja lasiin kaatuu tummahkon kuparista olutta, joka vaahtoaa iloisesti ja jättää reilusti paksua pitsiä jälkeensä. Aiemmin hedelmäinen ja runsaan aromaattinen tuoksu on nyt muuttunut sherrymäiseen kuivan puiseen suuntaan. Villihiivaiset piirteet ovat kuitenkin edelleen tallella, tietysti. Hedelmäisyyttäkin on, mutta se on lähinnä marmeladimaista ja kokonaisuutena tuoksu muistuttaa hieman vahvaa brittialea ja alkoholin lämpökin huokuu lasista samalla tavalla. Maku on aluksi makeahkon maltainen ja hedelmäkiisselinen, mutta nopeasti se muuttuu kuivempaan ja villihiivaisen happamaan ja sherrymäisen puiseen suuntaan. Alkoholikin puskee hieman läpi, sitä ongelmaa ei tuoreesta löydy, saati sitten Orvalista. Jälkimaku on pitkä, kuiva ja hapan. Muistuttaa kokonaisuutena jonkin verran Fuller's Brewers Reserve No. 3:sta, mutta ei yllä sen sfääreihin. Tuoreempi oli, ainakin muistikuvien perusteella, jonkin verran parempaa. Runsaan hedelmäisyyden näin laajamittainen katoaminen tuli kieltämättä yllätyksenä, mutta siitähän ikäännyttämisessä on kyse. Koskaan ei tiedä miten oluelle kellarissa käy ja se vielä korostuu brettaa sisältävien oluiden kanssa - niissähän on taikuutta.

Yhteenveto

Huomattavasti kuivempi ja vähemmän hedelmäinen kuin tuoreempana.

Alkon loppukesän uutuuksia

Kesälomat on pitkälti lusittu ja monopolimme muistaa oluenystäviä muutamilla uutuuksilla. Tämän viikon uutuusolut on Alkon kotimaisen Barley Wine haun voittanut Laitilan Kievari Barley Wine, joka löytyy jo Alkon sivuiltakin. Olut on vahvuudeltaan 8,3%, se on humaloitu Uusi-Seelantilaisella Nelson Sauvinilla ja sen hinta on 4,93€ / 0,33-litraa. Vaikuttaa mielenkiintoiselta ja otetaan ilman muuta testiin, onhan kyseessä lähipanimon tuote. Laitilalaiset eivät ole aiemmin tämän vahvuusluokan oluita juuri valmistaneet, paitsi Imperiaalin, mutta se onkin sitten todella hyvää. Toivottavasti tämä olisi samaa luokkaa ja parempikin tietysti kelpaisi. Jälleen pyyhkeitä Wirvoitusjuomatehtaan markkinoinnille, sillä nettisivuilta ei Barley Winesta löydy mitään tietoa vaikka juuri nyt olisi paras hetki hehkuttaa, kuinka panimo on "valmistanut upean täyteläisen ohraviinin" tai kuinka "panimon parasta osaamista on kohta saatavilla Alkon hyllyiltä". Valtaisa ilmainen markkinointipotentiaali vaikuttaa jälleen menetetyltä, mutta kukin tyylillään. Ehkä toimistolla luotetaan oluen menevän kaupaksi muutenkin.

Viime viikolla valikoimiin paukahti jenkkiläinen North Coast Red Seal Ale, joka on paluumuuttajia. Se poistui Alkon valikoimista viimeksi toukokuussa 2009. Hintaa on 3,78€ / 0,355-litraa. Tämä oli jäänyt minulta maistamatta vuonna 2009, mutta korjasin tilanteen viime perjantaina. En arvioinut vaan ainoastaan nautiskelin. Tuntui rahtusen makeammalta ja karamellisemmalta kuin esim. Alkon valikoimista jo löytyvät Sierra Nevada Pale Ale tai Liberty Ale, mutta oli yhtä lailla nautittavan hedelmäinen. Hyvä olut, jota ostan vielä uudestaankin ja arviokin tippuu aikanaan. Voin kuitenkin suositella jo tässä vaiheessa.

Ensi viikolla, eli 29.8 alkaen on tulossa vahva belgiale St. Feuillien Grand Cru. Vitamiineja on jylhät 9,5% ja ennakkotietojen perusteella vaikuttaisi melko hyvin omaan makuuni sopivalta. Tätä odotan. 

Siinä vakiovalikoiman uutuudet, jotka ovat tällä kertaa todennäköisesti jopa hyviä! 

Eikä siinä vielä kaikki, myös niitä paljon odottamiani jenkki-ipoja saadaan Alkoon, mutta ainoastaan pääkaupunkiseutulaisille. Emmehän me täällä maakunnissa ymmärrä laatuoluiden päälle mitään, emmekä siksi sellaisia osaa edes kaivata. Alko Arkadian erikoisvalikoimaan siis IPAa tulossa ja peräti kaksin kappalein. Toinen on kovasti kehuttu Alesmith IPA, jota on ravintolamyynnissä ollut aiemmin ja ilmeisen hyvällä menestyksellä. Toinen on Green Flash West Coast IPA, jota olen maistanut vuonna 2010 Pikkulinnussa. Arvioin silloin sen 36/50 pisteen arvoiseksi, eli ei mikään erikoinen IPAksi. Alko on ostanut molempia 504 pulloa, jotka kaikki siis myydään ainoastaan Helsingin Alko Arkadian myymälästä. En ymmärrä miksei tällaisia mahdollisimman tuoreena parhaimmillaan olevia oluita voida levittää laajemmalle myymäläverkostolle. Vaikka sitten vain muutama laatikko per myymälä isoimmissa kaupungeissa ja pullot etukäteen varattaviksi netin kautta. Nykyteknologiasta ja Alkon järjestelmistä ei voi oikein edes puhua samassa lauseessa. 

Olutta Viking Lineltä: M/S Amorella

Koirat haukkuu ja karavaani kulkee. Tällä kertaa tie vei Turun satamaan, josta viiden hengen karavaanimme hyppäsi Turku - Tukholma väliä seilaavan Viking Linen M/S Amorellan kyytiin. Kävin Viking Linella viimeksi vuonna 2009 ja vielä silloin kotiin ostettavien oluiden lista rajoittui pelkästään tax-free myymälän tarjontaan - muutamaa erilaista vaaleaa lageria ja Sandels Tumma. Kysyin silloin laivan pubistakin, mutta eivät myyneet mukaan. Tilanne johti siihen, että nautiskelin silloin aamupäivällä noin kello yhdentoista aikohin Maredsous 8:aa, samalla kun silloin 10 kk ikäinen tyttäreni mutusti sylissäni riisikakkua. Se oli ensimmäinen kerta kun olin tyttären kanssa pubissa ja aiheutti epäilevää pälyilyä kanssamatkustajien keskuudessa.

Nyt Viking Linen meininki oli kuitenkin muuttunut olutharrastajan kannalta parempaan suuntaan. Tax-freessa oli laatikkolagereiden lisäksi tarjolla yksittäisiäkin oluita mm. Murphy's Stout, Affligem Blond ja Krušovice Imperial. Ostin aamupäivällä yhden pullon Affligemia, jonka sitten täysin laivan järjestyssääntöjen vastaisesti hytissä muovimukista nautiskelin. Vaikutti peruspätevältä belgiltä, joten ostin myöhemmin pari pulloa kotikuormaankin, hinta oli 1,57€ pullo. Ei paha. Nyt Tax-freen lisäksi oluita voi ostaa mukaansa myös laivan pubista, toisin kuin vuonna 2009. Tästä mahdollisuudesta myös tiedotetaan heti pubin "sisäänkäynnin" yhteydessä näyttävällä ständillä. Minimiosto on 6 pulloa (samaa olutta) ja ständissä on muutama 6-pack valmiinakin. Lisäksi ständistä sai ottaa mukaansa listat sekä pubin valikoimasta, että kotiinostettavien valikoimasta. 

Traquair House Ale

Pubin valikoimasta itseäni eniten kiinnosti Traquair House Ale, sillä saman panimon Jacobite Ale, joka oli Alkon valikoimissa vuonna 2009, oli jo tullut todettua erinomaiseksi. Niinpä tilasin yhden sellaisen, ravintolahinta oli 4,5€, eli sama kuin esim. hanassa olleella Lapin Kullalla. Lapparin kauppa näytti kuitenkin käyvän kovempaan tahtiin kuin Traquairin, jospa vain tietäisivät mistä jäivät paitsi... Baarimikko antoi lasin ja pullon mukaan pöytään, eli kaadon sai suorittaa itse, pointsit siitä. Traquair House Ale oli sen verran hyvää, että ostin sitä heti sen 6 pulloa mukaankin. Hinta kuudesta pullosta oli 21€ (3,5€ / plo) ja se kuului valikoiman kalleimpiin. Sen lisäksi kotiin lähti 6-pack Samuel Adams Black Lageria, sen hinta oli suorastaan naurettavan pieni, 7,8€ (1,3€ / plo). Lueskelin mukaan ottamiani valikoimalistoja myöhemmin hytissä ratebeeria samalla selaten ja huomasin listassa olevan Brännskär Brown Alen olevan Nynäshamnsin tuotoksia. Siis saman panimon jolta hiljattain arvioin Sotholmen Stoutin ja Bedarö Bitterin, jotka molemmat olivat hyviä oluita. Ei auttanut muu kuin lähteä hakemaan vielä 6 pulloa sitäkin, 6x0,5-litraa maksoi 14€ (2,33€ / plo). Lisäksi olisi kiinnostanut maistaa paikan päällä Stallhagenin President Pils ja Märzen, mutta kaikki Stallhagenin oluet olivat pubista valitettavasti loppu. Kaikki nämä pubista ostamani, sekä se tax-free myymälästä ostamani Affligem Blond ovat sellaisia, että niitä ei Alkosta saa, eli hintoja ei voi suoraan vertailla, mutta halvaksi kuitenkin tuli.

Aiemmin olen kirjoitellut pariinkin otteeseen Silja Linen oluttarjonnasta. Siljalta saa myös ostaa pubista oluita, mutta mininiostona on laatikollinen. Laatikkokaupassa yksittäisen pullon hinta muodostuu tätä Viking Linen kuuden pullon systeemiä edullisemmaksi, mutta miinuksena on hemmetinmoinen roudaaminen. Laatikollinen tai kaksi lasipulloja nimittäin painaa kuin synti. Kätevää jos on auto laivassa, mutta jos auto on satamassa, kuten näillä miniristeilyillä yleensä, niin tämä Vikingin systeemi on huomattavasti parempi. Voit ostaa enemmän erilaisia oluita ja jaksat silti roudata ne autolle. Vikingillä myös valikoima on ainakin tällä haavaa hieman laajempi. Alla kuvat valikoimista hintoineen. 

Kotiin ostettavat

Pubin valikoima

Mitään järisyttävän suuria herkkuja listoihin ei sisälly, mutta paljon hyviä oluita kylläkin ja osa jopa hämmentävän edullisesti. Edullisuus johtuu tietysti verovapaudesta - maissa ostettaessa hintaan lyödään vielä alkoholivero, pakkausvero ja arvonlisävero päälle. Miniristeilijälle suosittelen siis ennemmin Viking Linea, mutta jos ajat autolla laivaan niin Silja saattaa olla parempi vaihtoehto.

Oluiden lisäksi nappasin tax-freesta pullon madeiraa, 5 vuotiasta Blandy's Alvadaa. Madeirat, portviinit ja joskus sherryt ovat oikeastaan ainoita väkevämpiä alkoholijuomia joita tulee nautittua. Alla vielä pari sekalaista otosta laivalta.

Lapin Kulta A, laivan buffet ravintolan ainut olut.

Teerenpelin viskejä tax-free myymälässä

Trafiikkia Tukholman edustalla.

Luulin olevani pienissä sumuissa, mutta tämä kuva todistaa, että kyse olikin vain säästä.

Olutarvio: Evil Twin Femme Fatale Brett

Femme Fatale Brett

Panimo: Evil Twin Brewing, Tanska
Oluttyyli: Belgityylinen ale
Alkoholipitoisuus: 6%
Saatavuus: Ulkomailta

Mikkel Borg Bergsø on kenties tämän hetken tunnetuin ns. "flying brewer" tai "gypsy brewer" eli panimomestari ilman panimoa. Hän lentelee ympäriinsä ja panee siellä sun täällä, suurimmaksi osaksi kuitenkin De Proefilla Belgiassa. Ei kuulosta ollenkaan hullummalta hommalta. Mikkelin (ei se kaupunki!) oluet tunnetaan Mikkeller nimisinä. Hänen veljensä Jeppe Jarnit-Bjergsø tekee samaa hommaa Mikkelin suosion siivittämänä, hänen oluensa kulkevat Evil Twin nimen alla, nerokasta. Tämä Saksasta hankkimani Femme Fatale Brett on oluena melko mielenkiintoinen, se on India Pale Alen ja belgityylisen alen risteytys, mutta se on käytetty ainoastaan brettanomyces hiivalla, siis sillä samalla joka Orvalissa tekee taikojaan. Olut on pantu Tanskassa Fanøn panimolla ja siinä käytetyt humalat ovat Galaxy, Summit, Citra ja Cascade.

Kaunis oranssi ja utuinen olut, joka vaahtoaa runsaasti. Näyttää tyylikkäältä. Heh, ei saatana - tuoksu on voimakkaan virtsainen, siis ureainen, jos hienosti sanotaan. Huvittaa suorastaan, eihän tätä meinaa aluksi uskoa, joten tuoksu on varmistettava useaan kertaan. Ei auta, kyllä tuoksu edelleen ehdan pistävän pissan mieleen tuo, tosin alta löytyy jo hieman appelsiinista hedelmäisyyttäkin ja sen toki noteeraa, että humalointi on erittäin voimakas. Ehta kusisuus johtunee brettahiivan happaman tallimaisuuden ja voimakkaan humaloinnin yhteisvaikutuksesta, hämmentävä tuoksu. Maku on kuitenkin parempi, se on hyvin napakasti iskevän tuoreen sitrushedelmäinen, appelsiininen sekä mäntyinen. Loppupuoliskolla myös kuivaa greippiä, villihiivaista happamuutta ja hieman tuoksua dominoinutta kissanpissaisuutta. Yleisilmeeltään kuivaa, hedelmäistä ja voimakkaasti katkeraa, ehtaan IPA tyyliin, mutta täysin ilman karamellisuutta. Kokonaisuutta ei voi kuitenkaan mairitella kovin toimivaksi, tuntuu että sekä brettaa, että humalaa on liikaa ja näin ollen oluen tasapaino on hakoteillä. Melkoinen elämys kuitenkin, eikä kaduta tämänkään hankkiminen. Tuoksun muistelusta riittää hupia pitkäksi aikaa ja maku oli kuitenkin kohtuullisen nautittava omalla perverssillä tavallaan.

Yhteenveto

"Mielenkiintoinen" belgityylinen IPA.

ARVOSANA: 7½

Olutarvio: Nynäshamns Bedarö Bitter

Bedarö Bitter

Panimo: Nynäshamns Ångbryggeri, Ruotsi
Oluttyyli: (Premium) Bitter
Alkoholipitoisuus: 4,5%
Saatavuus: Maitokaupat (Ostopaikka: Citymarket Sello, Espoo)

Bedarö Bitter on omassa tyylissään reittaussivustoilla korkealle arvostettu olut. Se on Nynäshamnsin pikkupitäjän panimon ensimmäinen kaupallinen tuotos. Alkunsa se sai vuonna 1997, jolloin oli uskoakseni vielä aika erikoista, että pohjoismaalaisessa oluessa käytettiin jenkkihumalaa - ainakin näin runsain mitoin. Bedarö Bitterissä käytetyt humalat ovat Chinook ja Cascade. Olut on kuulunut "Ruotsin Alkon" eli Systembolagetin valikoimiin vuodesta 2001 asti. Nynäshamns Ångbryggerin "N"-logo, joka pullon korkeistakin löytyy on mielestäni varsin tyylikäs ja kekseliäs. Tällaiset reilusti humaloidut oluet ovat tietysti parhaimmillaan mahdollisimman tuoreina, en tiedä pullotuspäivää, mutta pullossani ilmoitettu parasta ennen on 10/12.

Olut on kirkas, väriltään kultainen ja vaahdoltaan tiivis, sekä runsaasti pitsiä jättävä. Raikkaassa tuoksussa on voimakkaasti terävää ruohoista humalaa ja sitrusmaista aromaattisuutta. Taustalla on myös mukavasti pilsmäistä maltaisuutta. Maku on ennen kaikkea humalien näytöstä. Se on terävästi purevan sitruksinen ja runsaan greippinen, lopussa mukaan tulee myös ruohoista ja kuivan heinäistä tuntua. Aivan tuoreena maku voisi olla ehkä aromaattisempi ja hedelmäisempi, nyt katkero jyrää, mutta ei sen väliä, sillä se jyrää maittavasti. Ehdottoman hyvää grillaussessioihin, ei hyydy saksalaisten bratwurstienkaan rinnalla. Suutuntuma on raikas, lähes keskitäyteläinen ja pirteän hiilihappoinen. Hyvä olut!

Yhteenveto

Terävästi humaloitu ruotsalainen pienpanimo-olut.

ARVOSANA: 8+

Olutarvio: Rulles Estivale

Rulles Estivale

Panimo: Rulles, Belgia
Oluttyyli: Belgityylinen ale
Alkoholipitoisuus: 5,2%
Saatavuus: Ulkomailta

Vuonna 2000 perustettu Rulles:n pikkupanimo sijaitsee eteläisessä Belgiassa lähellä sekä Ranskan, että Luxemburgin rajoja. Alkossa Rulles:lta on nähty Triple, joka kuului jouluolutvalikoimaan vuonna 2010, vaikka on ympärivuotinen tuote ja jouluoluesta kaukana. Panimo taitaa pullottaa ainoastaan näihin isoihin pulloihin. Rulles Estivale oli alunperin panimon kesäolut, mutta siitä on tehty kysynnän kasvettua ympärivuotinen. Oluessa on käytetty Warrior ja Amarillo humalia ja se on ennakkotietojen perusteella varsin mukavasti humaloitu. Tämä olut tuli nautittua eilen. Illan jo hämärtyessä vedin hupparin päälle, nappasin putelin messiin ja lähdin ulkosalle heittelemään lateksipossua sudesta polveutuneelle mustalle pedolle. Tällainen olut tuntui sopivan varsin mainiosti siihen tarkoitukseen, sillä iso pullo antoi aikaa perehtyä oluen makuun rauhassa possua heitellen parin lasillisen verran ilman "pakollisia reittaussuorituksia", joita varten pitikin sitten myöhemmin siirtyä sisätiloihin.

Kultainen, hieman utuinen ja massiivisesti vaahtoava olut. Vaahto jättää laskiessaan paikka paikoin jopa noin puolen sentin vahvuista pitsiä lasin reunoille. Tuoksu on hyvin belgimäinen, siinä on oikein kunnolla vanhan mantereen humalaa ja fiilinkiä. Se on kukkainen, yrttinen, ruohoinen, maanläheinen ja hieman sitruksinen, sekä belgihiivaisen mausteinen. Erittäin raikas ja miellyttävä tuoksu. Maku on samoin hyvin raikas, kuiva ja tiukan iskevästi katkerahko, myös belgihiivaista hedelmäesterisyyttä löytyy. Humalointi on kuitenkin pääosassa ja se on yrttistä, ruohoista, kukkaista sekä hieman sitruksista. Todella hyvää ja sessioitavaa olutta. Jälkimaku on kuivan katkeran ruohoinen ja maalaismaiseman mieleen tuovan heinäinen. Tämä herkku on suutuntumaltaan keskitäyteläinen ja melko maltillisesti, mutta kuitenkin napakan iskevästi hiilihappoinen. Erinomaista ja erehtymättömän vankasti belgityylistä olutta.

Yhteenveto

Runsaasti humaloitu belgialainen kesäolut

ARVOSANA: 9-

Olutarvio: Stadin Rongoteus Rye Wine 2010

Rongoteus Rye Wine 2010

Panimo: Stadin Panimo, Suomi
Oluttyyli: Barley Wine
Alkoholipitoisuus: 9,0%
Saatavuus: Alko Arkadian erikoisvalikoima (5,99€ / 0,33l)

Stadin Panimon Rongoteus Rye Wine 2010 muodostaa puolet Alkon erikoisvalikoiman tämänhetkisestä kotimaisesta tarjonnasta, sen lisäksi tarjolla on ainoastaan Siperia 2010 Hanniku. Rongoteus on Mikael Agricolan ja Sigfridus Aronus Forsiuksen mainitsema karjalaisten henkiolento, joka saa rukiin tuottamaan satoa - kertoo wikipedia. Tässähän on käytetty ohramaltaan lisäksi ruismallasta ja siitä tietysti juontaa myös oluen nimi Rye Wine, ruisviini. Olut on pantu 11.11.2010, eli lähentelee jo kahden vuoden ikää. Stadin Panimon kotisivuilla oluen etiketissä on parasta ennen 1.5.2012. Minun pullossani, joka on ostettu pari viikkoa sitten, on päivämäärän päälle lätkäisty tarra, jossa on parasta ennen 1.11.12 ja teksti "Olut on parantunut kypsyessään". Olettaisin, että Alko on yhdessä panimon kanssa sopinut järjestelystä, mikä on hienoa. Olisi ollut sääli vetää kunnossa olevaa tavaraa pois myynnistä. Harrastajat toki olisivat muutenkin tietäneet, ettei päivämäärillä ole näin vahvoissa ja pullossa jälkikäyvissä oluissa juurikaan merkitystä, mutta laki ja Alkon normaalit toimintatavat eivät moista tapausta tietenkään erittele. Vaihteeksi siis positiivinenkin huomio Alkon toiminnasta, niitä ei olekaan viime aikoina liiaksi ollut. Alkon sivuilta ei Arkadian erikoisvalikoiman oluiden saatavuustietoja löydä, mutta ne näkee kätevästi Olutoppaasta oluen omalta sivulta (saatavuus välilehti). Tällä hetkellä tämän oluen saldo näyttäisi olevan enää vaivaiset 41 pulloa, eiköhän ne kaupaksi mene ennen marraskuun alkua. 

Kaadan oluen suoraan lasiin, ilman kallisteluja. Olut on tumman ruskeaa ja vaahtoa muodostuu melko niukasti. Tuoksu kantautuu kauas jo kaataessa. Lasia pyöritellessä muodostuu mukavasti vaahtoa, joka tarttuu lasin reunoihin kertoen oluen vahvasta alkoholipitoisuudesta. Tuoksu on herkullinen, se on sokerisen makea, mämminen ja huomattavan rukiinen, myös kuivattuja hedelmiä löytyy - etunenässä rusinaa. Tuoksu on jotenkin erittäin suomalainen, jopa kotikaljamainen, ellei oteta huomioon oluesta huokuvaa voimaa ja alkoholin lämpöä. Maku on pehmeä ja makea, jälkiruokaolutta tosiaan. Erittäin nautittavaa ja lämmittävää. Sokerista makeutta, portviinimäistä hedelmäisyyttä, rusinaisuutta ja alkoholin lämpöä sekä potkua (ei viinaisuutta!). Ruis tulee esiin tuoksua vähemmän, mutta alkaa nostaa päätään jälkimaun lähestyessä. Todella hyvää, täyteläistä ja matalahiilihappoista herkkua. Onneksi hankin kuriirin välityksellä kaksi pulloa. Toinen saa mennä vielä kellariin, josko se muuttuisi siellä ajan myötä vielä kuivemman portviinimäiseksi. Erinomaisen hyvää toki näinkin. Suositteluni.

Yhteenveto

Makea, portviinimäinen pehmeä herkku.

ARVOSANA: 9

Pienten tuottajien juomat Alkossa: Reittausblogin vastaus

Tässä jatkoa Alkon kanssa käynnissä olevaan keskusteluun pienten tuottajien juomia koskien. Tällä kertaa lähetin palautteen suoraan panimotuotteista ja siidereistä vastaavan Mika Kauppisen sähköpostiosoitteeseen. Alkon edellinen vastaus ja sitä kautta Reittausblogin keskustelunavaus löytyvät tästä linkistä.

Hei,

Kiitos vastauksestasi. Kyse ei ole siitä, etteikö Alko nykyisen hakujärjestelmän puitteissa yrittäisi palvella mahdollisimman hyvin, vaan siitä, että nykyinen lähinnä lottoarvontaa muistuttava järjestelmä on riittämätön. Systembolagetin järjestelmä mahdollistaa tuotteiden tilaamisen tuottajalta lähialueen myymälään, vaikkei se kuulu normaaliin systembolagetin valikoimaan. Tämä järjestelmä Ruotsissa tavallaan korvaa ulosmyyntioikeuksien puutetta panimoiden osalta. Tilauksen voi tehdä mobiilisovelluksella vaikka panimolla vieraillessaan ja sitten noutaa haluamansa tuotteet monopolin myymälästä, kun niiden ilmoitetaan saapuneen. Tämä järjestelmä mahdollistaa siis sen, että panimo pystyy myymään valmistamiaan tuotteita lähialueiden asukkaille, jolloin ekologisuus, lähiruokaideologia ja oluen tuoreus korostuvat. Tällaisessa järjestelmässä pienet eräkootkaan eivät haittaa, sillä valtakunnallista saatavuutta ei ole tarkoituskaan taata. Jokaisen tuottajan jokaista tuotetta ei tietysti tällaisessakaan järjestelmässä voida katalogiin ottaa, mutta esim. 5 tuotetta per tuottaja vaikuttaisi kohtuulliselta. Järjestelmän piirissä olevia tuotteita voisi vaihdella vaikka neljännesvuosittain, tuottajan halutessa. Pienpanimoliiton ja Alkon välistä aktiivista keskusteluyhteyttä voisi käyttää tällaisen Systembolagetin lanseeraaman järjestelmän luomiseen myös Suomessa. Mitä olet mieltä tämänkaltaisesta järjestelmästä, voisiko toimia Suomessa? 

Parhain terveisin,

Harri Metsäjoki

Olutarvio: Van Honsebrouck Bacchus Frambozenbier

Bacchus Frambozenbier

Panimo: Van Honsebrouck, Belgia
Oluttyyli: Hapan Ale
Alkoholipitoisuus: 5,0%
Saatavuus: Alko (4,98€ / 0,375l)

Bacchus Frambozenbier on Alkon viime viikon uutuus. Vitosella saa paperiin käärityn 0,375-litraisen pullon, jonka valmistusaineet ovat kaukana perinteisestä. Alko kertoo valmistusaineiksi Pilsner-, pale ale-, karamelli- ja vehnämaltaat, humalina Saaz ja Styrian, appelsiini- ja vadelma-aromit, vesi ja hiiva. Lisäksi paperikääreessä olevassa valkoisessa tarrassa mainitaan E405 propyleeniglykolialginaatti, E960 stevioliglykosidi ja E300 askorbiinihappo. 

E300 on perinteinen C-vitamiini, jota tässä käytetään säilöntäaineena. 

E960 on, finland.somefood.org sivuston mukaan, stevia rebaudiana kasvista saatavaa ainetta, joka on 300 kertaa makeampaa kuin sokeri, ja tässä mukana siis makeutusaineena. 

E450 taasen, saman sivuston mukaan, on erilaisista merilevistä tehtyä emulgointi-, stabilointi- ja sakeuttamisainetta. Tämä lisäaine mm. parantaa virvoitusjuomien ja oluen kuplien laatua ja kestävyyttä.

Että semmosta. Oluen pitäisi mielestäni olla mahdollisimman luonnollinen juoma, ilman keinotekoisia makeutus- tai muita lisäaineita. Askorbiinihapon, eli C-vitamiinin, eli E300:n käyttö säilöntäaineena on suhteellisen yleistäkin ja sen vielä sulatan, mutta nämä kaksi muuta taas - Ei ei.

Tämä olut pohjautuu saman panimon Bacchus olueen, joka on perinteinen, makeuttamaton hapan ale, jota olen kerran maistanut ja silloin tykkäsin. Bacchusin päälle on tässä siis törkätty kosolti aromia ja lisä-aineita, eli lähtökohtaisesti on ainakin menty huonompaan suuntaan. Maistetaan nyt kuitenkin kun tuli ostettua.

Lasiin kaatuu punertavaa, melko niukasti vaahtoavaa olutta. Tuoksu on sokerisen vadelmamehuinen. Tuoksusta tulee täytekakun marsipaaninen kuorrute vadelma-aromilla lähinnä mieleen. Normi-Bacchusin viehättävistä aromeista ei ole jäljellä mitään. Maku on sokerisen makea, vadelmamehuinen, vain kevyen hapan, eikä lopussa ole oikeastaan minkäänlaista puraisua - ei hapokkuutta, eikä humalaa. Surkea, ylimakea olut ja karmaiseva pettymys tietysti. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja matalahiilihappoinen sekä hieman sokerisen tahmaisa. En suosittele.

Yhteenveto

Ylimakea, sokerinen ja vadelmamehuinen olut

ARVOSANA: 6

Olutarvio: Nynäshamns Sotholmen Stout

Sotholmen Stout

Panimo: Nynäshamns Ångbryggeri
Oluttyyli: Stout
Alkoholipitoisuus: 4,0%
Saatavuus: Maitokaupat (Ostopaikka: Citymarket Sello, Espoo)

Nynäshamn on reilun kolmentoista tuhannen asukkaan kunta, joka sijaitsee 60 kilometriä Tukholmasta etelään. Tällä pienellä paikkakunnalla toimii vuonna 1997 toimintansa aloittanut Nynäshamns Ångbryggeri, jonka oluet ovat laajalti arvostettuja. Panimon ensimmäinen olut oli Bedarö Bitter, se on samalla myös heidän palkituin ja myydyin. Vastaanotin pullon Bedarö Bitteriäkin tänään, kuten eilen kirjoitin, mutta sen sijaan lasiin kaatuu nyt saman panimon Sotholmen Stout. Säästän Bedarön aurinkoiselle terassille. Niin Sotholmen kuin Bedarökin ovat paikkoja tai kohteita Nynäshamnsin ympäristössä ja panimon kaikki muutkin oluet on nimetty samalla tavalla. Tuntuu, että tällä nimeämiskäytännöllä panimo oikein alleviivaa paikallisuuttaan. Toivon ja uskonkin, että paikalliset ovat ylpeitä omasta panimostaan ja nauttivat sen tuotteita, vaikka tämänkin 4,0% oluen joutuu Ruotsissa ostamaan paikallisesta alkoholimonopolista, eli Systembolagetista. Ruotsin maitokaupparajahan on 3,5%. Nyt stoutia tuoppiin, samalla tiiraillen kuinka moukari lentää ja kuka onkaan maailman nopein mies Lontoossa 2012.

Pitsiä!

Sotholmen Stout on täysin musta olut, jonka vaahto on väriltään mokkainen ja jättää reilusti, suorastaan tuopin reunojen täydeltä pitsikuviota laskiessaan. Upean näköinen olut. Tuoksussa stoutille tyypillinen runsaan paahteinen, lähes palanut ja hivenen suolainenkin mustamaltaisuus on pinnalla. Lisäksi erittäin miellyttävästi ja pehmeästi suklaisuutta, joka oikeastaan muistuttaa voimakasta kaakaotakin ja kevyttä humalan läsnäoloa. Maku on hyvä ja olut kevyttä suussa, kuten näihin prosentteihin sopii odottaakin. Olut on voimakkaan paahteinen, kuitenkin pehmeä, hieman kahvinen ja hivenen sitrushedelmäinen sekä loppuliu'ussa miellyttävän suklainen. Humalointi pyyhkäisee jälkimaun kuivahkoksi. Todella helposti nautittavaa ja miellyttävän makuista, joskin melko yksinkertaista olutta. Tuoppi tyhjenee vaivatta ja sehän on hyvän oluen merkki. Miellyttävin piirre tässä oli suklaisuus eikä suutuntumaan ohkaisuuskaan haitannut, koska olut ei kuitenkaan ole ollenkaan vetinen.

Yhteenveto

Kevyt ja miellyttävän suklainen stout

ARVOSANA: 8

Hyvin ansaittu Rochefort 10

Toiminnantäyteinen lauantai on rauhoittunut. Koti on puunattu ja valmisteltu kolmannen lapsemme, huomenna kolmen viikon ikäisen pojan ristiäisiä varten. Vielä kolmannella kerrallakin moisen tapahtuman järjestäminen syö huomattavan määrän miestyötunteja sukulaisten ja ystävien arvostetusta avusta huolimatta. Nyt on kuitenkin kaikki valmiina ja lapsetkin onnistuneesti saatettu yöpuulle. Takaterassille on noussut komea paviljonki, olkoonkin, että se muutaman osan puuttuessa on hieman "tuunattuna" pystyssä. Nimitin paviljongin heti "biergarteniksi", saksalaisten esikuviensa mukaan. En ole biergartenissa koskaan ollut ja tuskin tämä sellaista muistuttaakaan, mutta so not, näillä mennään.

Vaimon kanssa grillasimme onnistuneiden ristiäisjärjestelyjen kunniaksi. Itse nautin ihan perussettiä - juustomakkaraa chiliketsupin ja parin, tänään erittäin hyvältä maistuneen, Nokian Elowehnän kera. Kupu on täysi ja kulttuuriakin on jo ehditty tovi nautiskelemaan nettihuutokaupasta kaappaamani Unto Tikkasen kirjoittaman "Viinin ja Oluen Lähteillä" kirjan parissa. Olen edennyt vasta Tikkasen ja olutguru Michael Jacksonin Baltian maat kattaneeseen panimokierrokseen, mutta olen jo nyt viihtynyt teoksen parissa vähintäänkin sen hinnan arvosta. Ilta jatkuu tästä kirjan kera, Tikkanen lähtee kirjan draamankaaressa Unkarin suuntaan ja minä suuntaan keittiöön, jossa odottaa yömyssynä Rochefort 10. Tuo klassinen quadrupel-tyylin edustaja, joka on parhaimmillaan yksi maailman parhaista oluista. Jylhät 11,3% alkoholipitoisuutta takaavat sen, että kirjaa tarkenee täällä "biergartenissa" istuessa lukea tasan niin pitkään kuin hiipuvaa valoa riittää. Nappasin putelin kellarista, sen parasta ennen on merkattu 17/2/2015. Muistelisin, että panimo merkkaa päivät 5 vuotta pullotuksesta eteenpäin, joten tämä pullo on nyt n. 2,5-vuotias.  En ole näin iäkästä, vaikka nuortahan tämäkin toki vasta on, ennen maistanutkaan. Kellariin jäi vielä kahdeksan samalla päivämäärällä varustettua pulloa, joten tähän palattanee vielä tämän jälkeenkin.

Oluen tuoksu on yhtä hieno kuin ennenkin, ellei jopa hienompi. Siinä on jännää pähkinäistä otetta ja runsaasti tummia kuivattuja hedelmiä. Taustalla lymyää tujua lakritsaisuutta ja hienoista mausteisuutta. Maku on jumalainen - pehmeää, rusinaista, pähkinäistä, lakritsaista ja lämmittävää olutta, joka on suussa paksua ja matalahiilihappoista. Erittäin hyvää, erinomaista - täydellistä juuri nyt.

Espoossa asuva isoveljeni tulee huomenna myös toteamaan poikamme saavan nimen. Samalla visiitillä toimittaen pienehkön setin Raumalla asuvan ulottumattomissa olevia oluita pääkaupunkiseudulta. Joukossaan Alkon Arkadian erikoisvalikoiman oluita, uusia ja vanhoja tuttavia, sekä Nynäshamsin legendaarinen Bedarö Bitter ja saman panimon stout maitokauppojen valikoimista. Paluukuormassa lähtee ainakin pari pulloa kotitekoista Forestriver Low Hangin' Fruitia, joka alkaa olemaan jo erittäinkin nautittavassa kuosissa.

Ajatukseni harhailevat. Toisilla on miljoonia euroja rahaa - minulla ei ole paljoa, mutta riittävästi. Toiset urheilevat huipputasolla - minä pelaan futista Rauman puulaakiliigassa, mutta joukkueeni on upea ja kannan sen paitaa ylpeydellä. Toiset täyttävät areenat laulaessaan huippusuosituissa bändeissä - minä laulan Elvistä ja Johnny Cashia kun ajelen autolla. Jotkut matkustelevat maistellen huippuoluita maailman eri kolkissa - minä kaitsen kotona alati kasvavaa laumaani ja nautiskelen saatavilla olevia oluita siinä sivussa. En vaihtaisi osaani kenenkään kanssa - Life's good.