Hyvin ansaittu Rochefort 10

Toiminnantäyteinen lauantai on rauhoittunut. Koti on puunattu ja valmisteltu kolmannen lapsemme, huomenna kolmen viikon ikäisen pojan ristiäisiä varten. Vielä kolmannella kerrallakin moisen tapahtuman järjestäminen syö huomattavan määrän miestyötunteja sukulaisten ja ystävien arvostetusta avusta huolimatta. Nyt on kuitenkin kaikki valmiina ja lapsetkin onnistuneesti saatettu yöpuulle. Takaterassille on noussut komea paviljonki, olkoonkin, että se muutaman osan puuttuessa on hieman "tuunattuna" pystyssä. Nimitin paviljongin heti "biergarteniksi", saksalaisten esikuviensa mukaan. En ole biergartenissa koskaan ollut ja tuskin tämä sellaista muistuttaakaan, mutta so not, näillä mennään.

Vaimon kanssa grillasimme onnistuneiden ristiäisjärjestelyjen kunniaksi. Itse nautin ihan perussettiä - juustomakkaraa chiliketsupin ja parin, tänään erittäin hyvältä maistuneen, Nokian Elowehnän kera. Kupu on täysi ja kulttuuriakin on jo ehditty tovi nautiskelemaan nettihuutokaupasta kaappaamani Unto Tikkasen kirjoittaman "Viinin ja Oluen Lähteillä" kirjan parissa. Olen edennyt vasta Tikkasen ja olutguru Michael Jacksonin Baltian maat kattaneeseen panimokierrokseen, mutta olen jo nyt viihtynyt teoksen parissa vähintäänkin sen hinnan arvosta. Ilta jatkuu tästä kirjan kera, Tikkanen lähtee kirjan draamankaaressa Unkarin suuntaan ja minä suuntaan keittiöön, jossa odottaa yömyssynä Rochefort 10. Tuo klassinen quadrupel-tyylin edustaja, joka on parhaimmillaan yksi maailman parhaista oluista. Jylhät 11,3% alkoholipitoisuutta takaavat sen, että kirjaa tarkenee täällä "biergartenissa" istuessa lukea tasan niin pitkään kuin hiipuvaa valoa riittää. Nappasin putelin kellarista, sen parasta ennen on merkattu 17/2/2015. Muistelisin, että panimo merkkaa päivät 5 vuotta pullotuksesta eteenpäin, joten tämä pullo on nyt n. 2,5-vuotias.  En ole näin iäkästä, vaikka nuortahan tämäkin toki vasta on, ennen maistanutkaan. Kellariin jäi vielä kahdeksan samalla päivämäärällä varustettua pulloa, joten tähän palattanee vielä tämän jälkeenkin.

Oluen tuoksu on yhtä hieno kuin ennenkin, ellei jopa hienompi. Siinä on jännää pähkinäistä otetta ja runsaasti tummia kuivattuja hedelmiä. Taustalla lymyää tujua lakritsaisuutta ja hienoista mausteisuutta. Maku on jumalainen - pehmeää, rusinaista, pähkinäistä, lakritsaista ja lämmittävää olutta, joka on suussa paksua ja matalahiilihappoista. Erittäin hyvää, erinomaista - täydellistä juuri nyt.

Espoossa asuva isoveljeni tulee huomenna myös toteamaan poikamme saavan nimen. Samalla visiitillä toimittaen pienehkön setin Raumalla asuvan ulottumattomissa olevia oluita pääkaupunkiseudulta. Joukossaan Alkon Arkadian erikoisvalikoiman oluita, uusia ja vanhoja tuttavia, sekä Nynäshamsin legendaarinen Bedarö Bitter ja saman panimon stout maitokauppojen valikoimista. Paluukuormassa lähtee ainakin pari pulloa kotitekoista Forestriver Low Hangin' Fruitia, joka alkaa olemaan jo erittäinkin nautittavassa kuosissa.

Ajatukseni harhailevat. Toisilla on miljoonia euroja rahaa - minulla ei ole paljoa, mutta riittävästi. Toiset urheilevat huipputasolla - minä pelaan futista Rauman puulaakiliigassa, mutta joukkueeni on upea ja kannan sen paitaa ylpeydellä. Toiset täyttävät areenat laulaessaan huippusuosituissa bändeissä - minä laulan Elvistä ja Johnny Cashia kun ajelen autolla. Jotkut matkustelevat maistellen huippuoluita maailman eri kolkissa - minä kaitsen kotona alati kasvavaa laumaani ja nautiskelen saatavilla olevia oluita siinä sivussa. En vaihtaisi osaani kenenkään kanssa - Life's good.