Kellarin kätköistä: Mikkeller It's Alive!

It's Alive!

Panimo: Mikkeller, Tanska (pantu De Proefilla Belgiassa?)
Oluttyyli: Belgityylinen vahva ale
Alkoholipitoisuus: 8,0%
Saatavuus: ?

Tämä Mikkellerin Orval-tribuutti tuli Alko Arkadian erikoisvalikoimaan toukokuussa 2010. Ostin sitä saman vuoden joulukuussa kaksi pulloa, joista toisen kumosin heti "tuoreeltaan" ja toisen säilöin kellariin. Olut on sittemmin tietysti jo myyty loppuun, eikä saatavuudesta ole enää tietoa. Voi olla, ettei ole enää tuotannossakaan. Koska kyseessä on Orval-tribuutti, on siinä tietysti käytetty tuota samaa palan taikuutta sisältävää brettanomyces hiivaa kuin esikuvassaankin. Olut on etiketin mukaan pullotettu 16.12.2008, joten ikä lähentelee jo neljää vuotta. Noin kahden vuoden ikäisenä nauttimani pullo sai minulta Olutoppaassa maireat 42/50 pistettä ja nyt on siis uusinnan aika. Ensimmäisessä nautiskelussa viehätti runsas pehmeä hedelmäisyys ja sitä tukeva keveän brettainen happamuus. Katsotaan mihin suuntaan olut on kahdessa vuodessa kehittynyt.

Argh! Muovinen tai kuminen korkkikorkin jäljitelmä on tuttuun Mikkellerin tyyliin erittäin tiukassa. Jano kasvaa ja hiki nousee pintaan kun sitä pikkuhiljaa edestakaisin nitkuttelemalla hivuttaa auki. Taistelu kuitenkin palkitaan ja lasiin kaatuu tummahkon kuparista olutta, joka vaahtoaa iloisesti ja jättää reilusti paksua pitsiä jälkeensä. Aiemmin hedelmäinen ja runsaan aromaattinen tuoksu on nyt muuttunut sherrymäiseen kuivan puiseen suuntaan. Villihiivaiset piirteet ovat kuitenkin edelleen tallella, tietysti. Hedelmäisyyttäkin on, mutta se on lähinnä marmeladimaista ja kokonaisuutena tuoksu muistuttaa hieman vahvaa brittialea ja alkoholin lämpökin huokuu lasista samalla tavalla. Maku on aluksi makeahkon maltainen ja hedelmäkiisselinen, mutta nopeasti se muuttuu kuivempaan ja villihiivaisen happamaan ja sherrymäisen puiseen suuntaan. Alkoholikin puskee hieman läpi, sitä ongelmaa ei tuoreesta löydy, saati sitten Orvalista. Jälkimaku on pitkä, kuiva ja hapan. Muistuttaa kokonaisuutena jonkin verran Fuller's Brewers Reserve No. 3:sta, mutta ei yllä sen sfääreihin. Tuoreempi oli, ainakin muistikuvien perusteella, jonkin verran parempaa. Runsaan hedelmäisyyden näin laajamittainen katoaminen tuli kieltämättä yllätyksenä, mutta siitähän ikäännyttämisessä on kyse. Koskaan ei tiedä miten oluelle kellarissa käy ja se vielä korostuu brettaa sisältävien oluiden kanssa - niissähän on taikuutta.

Yhteenveto

Huomattavasti kuivempi ja vähemmän hedelmäinen kuin tuoreempana.