Cantillon Gueuze
Panimo: Cantillon, BelgiaOluttyyli: Lambic (gueuze)
Alkoholipitoisuus: 5,0%
Saatavuus: Alko (6,96€ / 0,375l)
Alkon vakiovalikoimiin tuli Oktoberfestoluiden kanssa samalla
rysäyksellä ensimmäistä kertaa myös aito makeuttamaton gueuze-tyylinen
lambic, Cantillonin Gueuze. Cantillon on maailman kenties tunnetuin
lambicpanimo, se sijaitsee Pajottenlandin alueella Brysselissä, se on
ainut alue jolla aitoja lambiceja saa valmistaa. Lambic on
historiallinen oluttyyli, jolla on pitkät perinteet. Jotta niitä pystyy
täysin arvostamaan, on tunnettava niiden valmistustapa, joka on
nykyoluelle melko epätyypillinen.
Cantillon valmistaa lambicinsa
edelleen samalla tavalla kuin reilut 100 vuotta sitten kun panimo
perustettiin. Kupariastiat ja osa tynnyreistäkin ovat vielä
alkuperäisiä. Lambicin valmistuksessa käytetään ohramallasta, vehnää ja
humalaa, kaikki näistä ovat lisäksi luomuviljeltyjä. Humalat eivät ole tuoreita, vaan kuivattuja ja vähintään kolme
vuotta vanhoja. Niiden tarkoituksena ei ole tuottaa aromeita tai
katkeruutta, vaan säilyvyyttä ja niitä käytetään paljon, 5 grammaa
litraa kohti. Se on vähintään kolminkertaisesti se määrä mitä
"normaaliin" olueen käytetään. Vierre valmistetaan kuten olutvierre
normaalistikin, mutta siihen ei lisätä hiivaa. Vierre jäähdytetään
avoimessa, pinta-alaltaan suuressa astiassa, jossa sen annetaan tulla
kosketuksiin ilman kanssa. Ilmasta vierteeseen leijailee villihiivoja ja
bakteereita, jotka saavat aikaan vierteen käymisen olueksi. Tämä
villihiivojen avulla tapahtuva spontaanikäyminen on lambic-oluiden
suurin erikoisuus ja juuri sen takia aitoja lambiceja saa valmistaa
ainoastaan tällä tarkoin määritetyllä alueella - siellä villihiivakanta
on juuri oikeanlainen. Lambicien varsinainen pääkäyminen tapahtuu
puisissa tynnyreissä, joissa olut saa käydä vähintään vuoden verran.
Tynnyrit ovat pääasiassa tammea. Lopullinen gueuze-lambic valmistetaan
sekoittamalla vuoden ikäistä nuorta lambicia ja vanhempia lambiceja
keskenään. Nuori lambic, joka sisältää vielä käymiskelpoisia sokereita,
saa sekoituksen jälkeen aikaan pullossa tapahtuvan jälkikäymisen.
Seokseen käytetyt vanhemmat lambic-erät tuovat makuja ja aromeita,
joista lopullisen gueuzen viehätys pitkälti muodostuu. Panimomestarin
taito on kaikki kaikessa kun eri-ikäisiä lambiceja sekoitetaan, sillä
tuotteen lopullinen maku määräytyy eri ikäisiä lambiceja maistelemalla
ja tarkoin yhdistelemällä. Se on taito, johon ei yksikään kone edes
useiden miljoonien arvoisissa huippupanimoissa pysty. Kun eri-ikäisistä
lambiceista yhdistelty sekoitus, eli gueuze, on valmis, se pullotetaan
ja pullon annetaan vielä maata vuoden verran ennen myyntiä. Eli
aikaa vievää ja taitoa vaativaa hommaa. Gueuze-lambicien säilyvyys on
todella pitkä, jopa kymmeniä vuosia, ja makukin jatkaa kehittymistään
kellaroinnin aikana, jos vaan olosuhteet ovat suotuisat - pimeää ja
mielellään viileää.
Kuva: Cantillon |
Tätä Cantillon Gueuzea sai Alko Arkadian
erikoisvalikoimasta vuonna 2009, mutta vakiovalikoiman puolella se on
nyt siis ensimmäistä kertaa. Oli hieno veto Alkolta ottaa tämä
valikoimiin, mutta suurin kiitos kuuluu ilman muuta maahantuoja
Ultimatorille, joka tätä on Alkolle tarjonnut. Cantillonin kysyntä on
valtavan suuri, jo esimerkiksi jenkit yksinään ostaisivat panimon koko
vuosituotannon, mutta onneksi Cantillon myy muuallekin. Tämä on melko
harvinaista herkkua Belgian ulkopuolella, joten siitä on nyt syytä
nauttia. Gueuzet ovat itselleni lähinnä sellaisia kiireettömänä
kesäiltana nautittavia oluita eli ajankohta ei ehkä ole tälle nyt
kaikkein suotuisin, mutta ainakin on hyvää aikaa täyttää kellaria kesän
varten tässä talven mittaan. Hintakaan ei ole olosuhteet huomioon ottaen
kovinkaan paha. Suosittelen kokeilemaan.
Hieman utuinen olut, joka on väriltään vaalean kultainen ja vaahtoaa melko
vähäisesti. Valkoviinimäinen tuoksu on hapan, pirskahtelevan hapokas, kirpeän
sitruunainen ja tammipuinen. Olutta siemaistessa kielenpäälle iskeytyy
ensimmäisenä kirpeää iskevää hapokkuutta ja sen perään suuta supistavaa
happamuutta, joka johdattelee kuivan tammipuiseen loppuun. Melko haastavaa.
Hetken olutta maisteltuaan ja suussa pyöriteltyään suu alkaa tottua hapokkuuteen
ja happamuuteen ja hedelmäisetkin maut nousevat esiin - viinimarjaisuutta,
kirpeää karviaista, greippisyyttä, viinirypäleitä ja hivenen omenaisuuttakin.
Kokonaisuutena melko valkoviinimäinen, haastava ja monimuotoinen olut. Ote
oluenvalmistuksen historiaa nestemäisessä muodossa.
Yhteenveto
Hapan, hapokas, moniulotteinen
ARVOSANA: 9-
Asiapitoinen juttu. Arvosanan 9- korottaisin piruuttani ysiin siitä "ulko-oluellisesta" syystä että Cantillon, niin historiallinen ja vakavastiotettava panimo kuin onkin, kehtaa lyödä tuotteeseensa tuon kuvassakin näkyvän etiketin. Tietäen Gueuzen haastavuuden tuosta etiketistä lienee vitsailtu noin ∞ kertaa.
VastaaPoistaAivan totta, on ollut munaa laittaa...
PoistaTuo patsashan on tietysti Brysselin tunnetuin maamerkki Manneken Pis, jos nyt 60 senttiä korkeaa patsasta voi maamerkiksi kutsua. Se sijaitsee parin kilsan päässä Cantillonilta.
Kiitos taas tästä. Sopii muuten loistavasti myös ruuan laittoon, kermassa ja gueuzessa haudetuttu pyy... loistavaa...
VastaaPoistaItselläni on tällä hetkellä maisteltuja oluita kertynyt 395 erilaista (eli höyhensarjalainen edelleen). Viikonlopun aikana olisi tarkoitus rikkoa 400 ja kävin ostamassa juuri tätä Cantillon Gueuzea ostamassa nro. 400:ksi. Mielenkiinnolla odottelen, että mille maistuu, koska tämän hetkinen gueuze kokemukseni on ainoastaan Lindemans Gueuze. Lindemanssista en tykännyt yhtään. Eikä näitä kahta varmasti voikkaan toisiinsa verrata.
VastaaPoista