 |
| Komea logo! |
Viikko sitten sain kunnian ottaa vastaan laatikollisen kotioluita arvioitavaksi. Laatikossa oli sekä Kosoolan Panimon, että Sly Cat Brewingin oluita. Sly Catin oluita maistelin viimeksi
heinäkuun lopulla.
Kosoolan Panimo on espoolaisen kotiolutharrastajan, Juhanin, kotipanimo. Nimi tulee kuitenkin panimomestarin kotiseuduilta Ylihärmän Kosolan kylästä. Nimihän lausutaan pohojammaalaisittaan Kosoola. Juhanin kotiolutharrastus alkoi samoihin aikoihin kuin omani ja samankaltaisesti kuin omani, eli viime syksynä ja
Coopersin uutekiteillä. Juhani siirtyi uutteista melko nopeasti täysmäskäykseen, eli "normaaliin" oluenvalmistustapaan, jota kaupalliset panimotkin käyttävät. Itsehän olen edelleen jämähtänyt
uutekittien käyttöön. Toinenkin eroavaisuus meidän kotiolutharrastuksistamme löytyy - Juhani on reilussa vuodessa valmistanut 52 oluterää ja meikäläinen kokonaiset 3. Tässä on luultavasti käynyt niin, että uusi harrastus on vienyt todellakin mennessään, täytyy nostaa virtuaalihattua aktiivisuudelle. Välineinä toimii tällä hetkellä Bilteman 25-litrainen kattila ja keittämistä varten samaisen firman grillisytyttimiä 2500 watin edestä. Mäskäys suoritetaan pussimäskäyksenä verkkopussilla ja vierre jäähdytetään useimmiten uppojäähdyttimellä.
Tänään ajattelin torstain kunniaksi nautiskella pari olutta sieltä skaalan kevyemmästä päästä. Ensimmäinen on nimeltään Päiväkalja, joka on 2,8%, eli ykkösvahvuinen bitter. Tavoitteena on ollut saada paljon makua, mutta vain vähän alkoholia - päiväkalja siis. Oluessa on käytetty neljää eri ohramallaslaatua. Humalina brittilajikkeet Brewer's Gold, East Kent Goldings ja Fuggles. Hiivana Safale US-05.
Toisena erittäin mielenkiintoinen Hapannaama, joka on tyyliltään hapan ale ja vahvuudeltaan 5,0%. Tässä oluessa ei ole käytetty yhtään humalaa vaan sen sijaan kanervaa, nokkosenjuurta ja pakurikääpää. Tämä olut on syntynyt ns. spontaanisti. Juhani kertoo, että oli avannut käymisastian käymisen edistymistä tarkkaillakseen ja heti huomannut, että nyt on jotain vialla. Oli kuitenkin maistettuaan todennut oluen olevan varsin mielenkiintoisen makuinen ja kuitenkin pullottanut sen, eikä kuulemma tullut yhtään hullumpaa. Kenties joku mausteina käytetyistä erikoisuuksista oli aiheuttanut jonkunlaisen villihiivakontaminaation, mene ja tiedä. Mielenkiinnolla odotan, että pääsen tämän korkkaamaan!
Kosoolan Päiväkalja
(Bitter, 2,8%)
Ulkoisesti kaunis, hohtavan oranssi, sameahko ja runsaasti vaahtoava. Vaahto kestää hienosti ja jättää pitsiä lasin reunoille. Tuoksu on melko mieto, siinä on kevyesti leipäistä maltaisuutta, persikkaista hedelmäisyyttä ja kukkaisia humalanaromeja sekä maakellarimaista happamuutta. Tunnistan persikkaisuuden melko varmasti Safale US-05 hiivan käymisaromiksi, jota olen itsekin käyttänyt kahdesti ja löytänyt omista oluistani. Maku on myös kevyt ja simppeli, kuten tietysti tällaisessa kulutusoluessa pitääkin. Maltaisuus on kevyen mariekeksimäistä ja tuoksusta tuttu persikkainen aromi on realisoitunut makuunkin, aromipuolen humalat tuntuvat kuitenkin olevan hieman kateissa, vaikka kukkaisuutta hieman häivähtääkin. Katkeruuttakin on melko miedosti, ei juuri kotimaista keskiketterää enempää, mutta loppu on kuitenkin hyvin kuiva. Suutuntuma on hyvin kevyt, loppuliu'ussa hieman vichyvesimäinen ja keskiverrosti hiilihappoinen. Kyllähän tämä asiansa ajaa päivittäisenä elintarvikkeena ja janojuomana. Tuoksussa oli hieman kellarimaisuutta, mutta maku oli varsin puhdas.
Hyvää:
- Raikas, puhdas maku
- Toimii siinä mihin on tarkoitettukin
Parannettavaa:
- Tuoksussa kellarimaista, hieman tunkkaista/kevyen hapanta sivuaromia.
- Humalanaromeita & katkeruutta voisi olla omaan makuuni enemmänkin
Kosoolan Hapannaama
(Hapan ale, 5,0%)
Samea, oranssihtava ja ruskeahko olut, joka vaahtoaa melko vähäisesti ja suurikuplaisesti. Muistuttaa ulkonäöltään sahtia. Tuoksu on... tadaa... hyvä! Se on nahkaisen hapan ja lambicmainen - käymispöntössä on taatusti ollut jonkin sortin villihiivabakkanaalit meneillään. Siinä on myös hapokasta tuoretta hedelmäisyyttä, joka on omenamaista ja päärynämäistä. Välillä erottuu häivähdys banaania ja kanervaista metsikköäkin. Kuivaa puutakin löytyy, sekin lienee villihiivojen tekosia. Kokonaisuutena hyvin aromaattinen ja hedelmäinen, sekä hapokas ja kunnolla hapan tuoksu. Huomaan, että olen nuuhkinut tätä useamman minuutin (välillä toki kirjoitellen), enkä ole ottanut vielä siemaustakaan, sen verran kiehtova ja moniulotteinen tuoksu on. Maku on myös hyvä, se on todella erikoinen ja miellyttävä. Oluesta on moneksi. Lähinnä tulee mieleen tuorepuristettu omenamehu. Siis mehu, joka puristetaan syksyllä kokonaisista tuoreista omenoista prässillä ja juodaan sellaisenaan sokeroimatta. Tämä on vain hieman kuivempaa. Maku on tuoreen omenainen, viinimarjainen, todella pirtsakka, hieman hapokas ja suuta supistavan hapan ja lopussa kuivan puinen. Jälkimaku on pitkä ja kuivan puinen sekä happaman marjainen ja kiivimäisen pisteliäs. Muistuttaa tosiaan lambicia ja itseasiassa myös valkoviiniä. Happamuus on kuitenkin maltillisemmalla tasolla kuin esim. Cantillon Gueuzessa. Lopussa ei ole yhtään katkeruutta, kuten humalattomuudesta saattoi arvatakin, ja se edelleen korostaa valkoviinimäistä vaikutelmaa. Mausteina käytetyt kasvit ovat tuoksun tunnistettavaa kanervaisuutta lukuunottamatta piilossa tai sitten en osaa niitä etsiä, sen verran erikoisia kun ovat. Tasapainoinen ja herkullinen olut, ei ehkä ihan jokaisen makuun, mutta lambicin ystävälle maistuu. Tämähän oli oikea elämys. Todella positiivinen yllätys ja ajatella, että tämä syntyi vahingossa. Juhani saatteessaan päivittelikin, että taitaa olla mahdotonta valmistaa tätä samaa olutta uudelleen. Kiitettävä arvosana tälle oluelle, nam!
Hyvää:
- Kokonaisuus - se vaan toimii!
- Se, että joku ylipäänsä käyttää oluessa kanervaa, nokkosenjuurta ja pakurikääpää
Parannettavaa:
- En äkkiseltään keksi mitään, nyt nautitaan tästä.
Kiitos näistä Juhanille! Tällä kertaa päätämme täältä tähän, mutta kuten ylimmästä kuvasta näkyy, niin sarkaa jäi vielä jäljelle useamman pullon verran. Niihin palataan sitten myöhemmin.
