Reittausblogin vuosi 2013

Klikkaa suuremmaksi

Vuosi 2014 kolkuttelee jo muutamien tuntien päässä, joten lienee aika ottaa katsaus menneeseen. Vuosi 2013 oli Reittausblogin kolmas täysi vuosi, blogihan on perustettu elokuussa 2010. Mennyt vuosi oli jälleen juttumäärään peilaten blogin aktiivisin, juttuja tuli tämä juttu mukaan lukien 245. Viime vuonna juttuja oli 235 ja toissa vuonna 161, joten hyppäys ei ollut läheskään niin suuri kuin aiemmin. Tahti tuntuu hyvältä, joten sillä jatketaan luultavasti jatkossakin. 

Vuoden 2013 merkittävin juttu omalla kohdallani oli muutto "maalle", josta löytyi Reittausblogille myös uusi konttori, jonka lämmöstä ollaankin nautittu useasti. Lisätilukset mahdollistivat myös laajemman panostuksen kotiolutharrastukseen ja videobloggauksen aloittamisen. Reittaus-TV syntyi heinäkuussa. Videointi antoi taas uutta potkua bloggaamiseen, sillä omalla kohdallani tämä on paljon enemmän kuin vain oluesta nauttimista ja siitä kirjoittamista. Näiden lisäksi blogaaminen on minulle kuvaamista, sivujen säätöä, kuvankäsittelyä, sosiaalista mediaa ja nyt siis myös videoeditointia. Toki oluen nauttiminen on se koko paketin yhteennitova voima. Kaikista näistä bloggaamisen ohella harjoitetuista jutuista on ollut hyötyä blogin ulkopuolisessa elämässäkin. 

Olutoppaan pikkujouluissa Olutravintola Pikkulinnussa

SOPP Rauman torilla toukokuussa. Lasissa Mufloni Vehnä.

Vuonna 2013 ehdin merkittävästi aiempaa enemmän näkemään myös oluttapahtumia ja olutravintoloita. Vuoden kovin juttu oli ilman muuta Raumalla toukokuussa järjestetty Suuret Oluet Pienet Panimot -tapahtuma. Olkoonkin vain hieman tynkäversiona, mutta kuitenkin - jumankauti hei, SOPP Raumalla aiemmin kuin esim. Tampereella, jossa se järjestetään vasta ensi vuonna. Heinäkuussa pääsin TV:stä tutun Teron kanssa nauttimaan Ruosniemen Panimon ja Beer Hunter'sin yhteispanon hedelmää oikein kutsutilaisuudessa, jonka jälkeen päädyimme Pub Winstonin kautta tietysti Beer Hunter'siin reittaamaan. Heinäkuussa oli myös Helsingin SOPP, jonka juomatarjonta oli laaja ja jossa pääsin näkemään monia uusia kasvoja nimimerkkien takaa. Kippikset Jaska, Kalle, Gleb, Johnny Rio, aluepassi, suregork, Juhani Palttala ja kaikki te muut joihin tapahtumassa törmäsin! Syyskuussa Raumalla Ravintola Gotossa järjestettiin erinomainen olut & ruokapruuvi, ensimmäinen laatuaan. Lokakuussa osallistuin ystäväni Mikon kanssa Beer Hunter'sin Ravintola Panimon panimokierrokseen ja illalliselle, spektaakkelimaista sapuskaa ja hyviä oluita! Vähemmän yllättäen illallisen jälkeen päädyimme Winstonin kautta Beer Hunter'siin dokaam... reittaamaan (ja vähän dokaamaankin). Loppuvuoden perinteinen kohokohta oli Olutoppaan pikkujoulut joulukuun alussa. Tällä kertaa pääsin näkemään Pikkulinnun lisäksi samalla reissulla myös Helsingin keskustan olutravintoloita, mikä oli mukavaa. Kutsuja erinäisiin tilaisuuksiin tuli pitkin vuotta, ja enemmän kuin koskaan aiemmin. Valitettavasti, ja ymmärrettävästi, tilaisuudet olivat pääosin Helsingissä, jonne on Raumalta vähän turhan pitkä matka, varsinkin arkipäivisin. Pari kertaa kutsutilaisuuksien aiheet olivat niin mielenkiintoisia, että lähetin paikan päälle agentin. Kiitokset Kallelle, joka kävi maistamassa Sinebrychoffin Two Tree Porteria (ja myöhemmin lähetti minulle yhden vuoden parhaista oluista!) ja Jakelle, joka kävi nauttimassa suodattamatonta ja tynnyröityä "aitoa" Pilsner Urquellia. Ei menneet kutsut hukkaan. 

Minä, Jaska ja SOPP:n tarjonta.

Suodattamaton Urkki valuu tynnyristä lasiin.

Glebin Hefe

Vuonna 2013 sain vastaanottaa monia mielenkiintoisia kotioluita. Niitä lähettelivät Bergsta Brewery Porvoosta, Gleb aka Huhtiniemi Brewery & Bakery Lappeenrannasta, Juhani Palttala aka Kosoolan Panimo Espoosta, Rööperin Panimo Helsingistä ja lukumäärien perusteella erittäin suositulla kotioluthaasteellaan ihastuttanut Joppo Riihimäeltä. Tuo kotioluthaaste on jäänyt mieleen yhtenä vuoden highlighteista - siinä oli jännitystä kun QR-koodin sisältöä kännykällä skannattiin! Hesan SOPP:n yhteydessä Tuopin Ääressä -blogikollega antoi pari pulloa omia Kouvostoliiton oluitaan, jotka olivatkin erittäin hyviä ja pikkuveljeni Kaaripanimolta sain vastaanottaa yhden mausteliemen ja vahvemman puoleisen siiderin, jota ei blogissa käsiteltykään. Kiitokset kaikille olutta lähettäneille! Sain näistä paljon muutakin kuin lukuisia hienoja oluthetkiä - sain kipinän oman kotiolutharrastuksen aloittamiseen oikein kunnolla. Tämä vuosi viimeistään näytti sen, että kotona pystyy tekemään yhtä hyviä, ellei parempia oluita kuin mitä Alkon hyllyiltä löytyy ja vieläpä ilman merkittäviä panostuksia laitteistoihin. Oman kotipanimon helmi oli tänä vuonna ilman muuta mehumaijalla polkaistu joulusahti, jota kehuivat niin ystävät, sukulaiset kuin jyväskyläläiset pienpanijatkin. Vuoden kohokohtia kotiolutrintamalla olivat mm. Rööperin Väkevä (44/50 pistettä), Bergsta Polar Night (43/50 pistettä) ja Kouvostoliiton Imperial Porter (41/50 pistettä), näin muutamia mainitakseni.

Mitähän muuta... niin tietysti, topit ja flopit! Varsinaisia floppioluita ei tänä vuonna tullut kovin montaa vastaan. Se johtui suureksi osaksi siitä jätin suurten panimoiden markettilitkut suurimmaksi osaksi kauppaan. Niin teen jatkossakin, varsinkaan Olvin oluet eivät enää kurkkuuni kaadu, ellei ilmaiseksi tarjota ja päihtymisen nimissä kipata. Muita vuoden floppeja oli tietysti hallituksen päätös jälleen kerran korottaa alkoholiveroa ensi vuoden alusta. Alkon monopolikin on vielä voimissaan... mutta näillä mennään toistaiseksi. Ensi vuonna se ei enää niin paljoa haittaa, sillä tarkoitus on tehdä enemmän itse. Pienpanimoita eniten käy sääliksi, mutta ne selviävät kyllä, siellä on sisukasta porukkaa! Kippikset pienpanijoillekin! 

Vuoden parhaat oluet tuli listattua jo aiemmin Olutoppaan vuosiäänestysten yhteydessä, mutta pistetään ne nyt vielä tähänkin.

Vuoden Olut 2013

1. Stone Old Guardian
2. AleSmith IPA
3. Plevnan Siperia
4. Boulevard Brewing Smokestack Series - Double Wide IPA
5. Beer Hunter's Mufloni CCCCC IPA

Tässä vedin aika pitkälti tunteella ja sitten jälkeenpäin tajusin, että taisivat penteleet mennä pistejärjestykseenkin. Eli Stonelle taisi tulla annettua kovimmat pisteet ja se on totta vie syöpynyt mieliin ikuisiksi ajoiksi. AleSmith IPA oli toinen merkittävä tapaus, joka yhdessä Boulevardin Double-Widen kanssa osoitti sen, että jenkit on näissä tyyleissä vieläkin askeleen edellä. Siperia kiilasi kolmanneksi. Todella spektaakkelimainen olut pullotettunakin. Jäännöspisteen nappaa CCCCC IPA, jota olen poistanut Alkon hyllyiltä tiuhaan tahtiin. 

Tuon äänestyksen ulkopuolella vuoden kohokohtia ovat ilman muuta olleet eräältä helsinkiläiseltä harrastajalta treidaamani Dark Horizon 1. edition ja 2. edition, ja eräältä vaasalaiselta treidaamani Närke Stormaktsporter 2008. Nämä ovat legendaarisen statuksen omaavia oluita, joita on hyvin vaikea löytää enää mistään paitsi harrastajien kellareista ja komeroista. Nyt tiedän mistä on kyse, kun näistä klassikoista puhutaan. Nokian Panimon myydyimmäksi tuotteeksi noussut Keisari 66 ansaitsee myös erityismaininnan. Se tuli ja valloitti. Se oli niin hyvää, että valitsin sen satojen muiden oluiden joukosta Radio Ramonan lähetyksessä maistettavaksi. Paikallisradion lisäksi kommenttini kelpasivat myös Satakunnan Viikko -lehteen.

Upea olutvuosi jälleen kerran. Ensi vuodesta on vaikea ennustaa mitään, mutta edetään fiiliksen mukaan kuten aiemminkin. Nauttikaahan olostanne vielä vuoden viimeisinä hetkinä ja kiitos, että olitte Reittausblogin matkassa vuonna 2013!

Kippis!

-Harri "Häyke" Metsäjoki

ps. Blogin vuoden 2013 luetuin juttu oli ylivoimaisesti Grillimaisteri III:n olutarvio, mutta Nokian Keisari 66 seurasi tiukasti perässä - suomalaisella olutkulttuurilla on vielä toivoa!

Road 66?

Kellarin kätköistä: Schneider Weisse Aventinus Weizen-Eisbock 2009

Aventinus Weizen-Eisbock 2009

Panimo: Schneider Weisse, Saksa
Oluttyyli: Eisbock
Alkoholipitoisuus: 12,0%
Saatavuus: Tällä hetkellä ei kuulu Alkon valikoimaan

Schneider Weissen TAP6 Aventinus, jota saa tällä hetkellä Alkostakin, on loistava weizenbock, eli vahvemman puoleinen vehnäolut. Kun tätä Aventinusta jäähdytetään sopivasti, niin vesi tuppaa jäätymään ja alkoholipitoisempi osuus jää jäljelle - tästä syntyy sitten eisbock, eli jääbock, versio, jolla on vahvuutta peräti 12%. Tämä Aventinus Weizen-Eisbock, tuttavallisemmin AWE, kuului pari vuotta sitten Alkon jouluolutvalikoimaan, mutta ikäväksemme sitä ei ole sen koommin monopolin hyllyiltä yhytetty. Nyt lasiini on päätymässä kellarissa muutaman vuoden kypsynyt vuoden 2009 AWE. En ole aivan varma onko tämä aikanaan Alkosta ostettu vai ulkomailta hankittu, mutta väliäkös sillä. Tuoreenakin aivan erinomainen übervahva jäävehnis ikääntyy aiempiin kokemuksiin peilaten upeasti, mutta aivan näin vanhaa, noin neljä ja puolivuotiasta, en ole aiemmin tainnut maistaakaan.

Upean punertava, melko kirkas olut. Oluen ja etiketin värit asettuvat tulen loimutessa hienosti samaan skaalaan. Vaahto on melko niukka, kuten näissä vahvemmissa tapauksissa usein on. Tuoksu on huisin hyvä. Se on kallistunut kenties enemmän vahvan belgialen suuntaan Aventinusmaisen vahvan banaanikonsentraatin sijaan. Runsaasti luumua, kuivattuja hedelmiä ja rusinaisuutta. Taustalta nousee oluen kunnolla lämmetessä tutut vahvat, hieman sahtimaiset banaanit - kyllä Aventinuksen henki sittenkin vielä tässä oluessa pihisee! Ei mitään huonoja ikääntymisen merkkejä - pelkkää hekumaa. No, kyllä alkoholi pilkahtaa edelleen totutun tujusti, mutta sellaista se oli tuoreessakin. Maku on aluksi kuivan, peräti sokeroidun banaaninen, kunnes keskivaiheilla tulee voimakas kuivatun hedelmäinen "sherryvaihde", joka jatkuu loppuun asti. Kuiva, lämmittävä kokonaisuus. Aivan todella hyvää, vahvan belgin tai barley winen suuntaan ikääntynyttä, mutta weizenbock-juuriaan kunnioittaen. Tämä olut on kuin tehty kellaroitavaksi!

Yhteenveto

Hunajaisen maltainen, tasapainoinen ja helposti nautittava olut

ARVOSANA: 9½

Olutarvio: Ruosniemen Vahtimestari

Vahtimestari

Panimo: Ruosniemen Panimo, Suomi (Pori)
Oluttyyli: Portteri
Alkoholipitoisuus: 6,1%
Saatavuus: Olutravintolat

"Vahtimestarin tärkeimpiin työtehtäviin kuuluu lähettipalvelukuskien ja siivoojien viihdyttäminen. Duunipäivän näkyvin aikaansaannos on tuhkakupillinen vaniljan makuisia pikkusikarin tumppeja. Pikkujoulujen jälkeen aulavastaavan pöytälaatikkoon päätyneet valvontakameranauhat varmistavat Vaksin työpaikan pysyvyyden heikossakin taloussuhdanteessa."

Näin Ruosniemen pojjaat kuvailevat uusinta tuotostaan. Vahtimestari on siis vaniljalla maustettu portteri, jossa on vahvuutta 6,1%. Ruosniemen uuden oluen maistaminen Pub Winstonissa, joulun välipäivinä, ja uuden Hobitin näkemistä odotellessa alkaa muodostumaan vuosittaiseksi traditioksi. Viime vuonna nimittäin menetin ruosniemineitsyyteni Pikkupomon käsittelyssä, hyvin samankaltaisen elämäntilanteen vallitessa. Vaksi on nyt panimon neljäs varsinainen olut. Varsinainen siinä mielessä, että yhdessä vaiheessa muistaakseni julkaistiin joku testierä American Pale Alea, joka ei jäänyt ns. "vakituiseksi" panimon repertuaariin. Kaikki neljä olutta, Pikkupomo, Piirimyyjä, Sihteeri ja nyt siis Vahtimestarikin ovat osoittautuneet oikein maukkaiksi ja laadukkaiksi. Näiden neljän oman oluen lisäksi Ruosniemi on tehnyt yhteistyöoluen Beer Hunter'sin kanssa.

Syvän ruskea, vaahdoltaan keskiverto olut. Tuoksu on konvehtimaisen suklainen, kermakahvinen. Pehmeä ja aromikas suklaisuus. Vanilja istuu suklaisuuden kylkeen hyvin. Olut on suussa pehmeää ja sopivan täyteläistä, ei kuitenkaan kovin makeaa. Konvehtimainen suklaisuus on maussakin pinnalla ja vanilja asettuu tuoksun tavoin vaivattomasti ja saumattomasti siihen kylkeen. Lopussa on tuntuva, sanotaanko että riittävä puraisu. Jälkimaussa kermakahvia ja suklaata. Nestemäinen vaniljakonvehti - Joulusesonkiin hyvin sopiva olut, jos ei ole ehtinyt vielä konvehtiähky tulemaan. Maistui mulle!

Yhteenveto

Tasapainoinen ja maukas kokonaisuus

ARVOSANA: 8½

Maistelussa Panimo Hiisin "mysteeripullo"

"Mysteeripullo"

Panimo: Panimo Hiisi, Suomi (Jyväskylä)
Oluttyyli: Ei tiedossa
Alkoholipitoisuus: Ei tiedossa
Saatavuus: Alkon käsityöläisoluet 2014 (Helmikuussa?)

Tapasin Hiisin panomies Tatu Hiitolan ennen joulua Rauman pusikoissa. Tatu ojensi minulle pullollisen Lutakko IPAa ja tämän mysteeripullon. Vastalahjaksi ojensin Tatulle pullollisen mehumaijalla tekemääni sahtia, jota Tatu myöhemmin kommentoi onnistuneeksi. Mysteeripullon saatesanoiksi sain ainoastaan sen, että sen on tarkoitus olla Alkon käsityöläisoluiden joukossa ensi vuonna. Tämä kotimaisten pienpanimoiden käsityöläisolut-setti on nyt kahtena vuonna peräkkäin tullut Alkoon joskus helmikuun kieppeillä ja niin nyt siis ilmeisesti ensi vuonnakin. Maistelin mysteeripullon eilen, tarkoituksenani oli arvuutella pullon sisältöä ja yrittää maistelemalla selvittää ainakin oluttyyli. Olin maistelun jälkeen niin varma oluen tyylistä, että löin mehumaijan pantiksi - toivottavasti meni oikein. Tsekkaa video alta.

Ensimmäisenä pussimäskäyksenä West Coast IPA

Eilen oli kotipanimossa panopäivä. Tarkoitus oli tehdä ensimmäistä kertaa olutta pussimäskäämällä, eli ihka aidoista maltaista, ilman mitään uutekikkailuja. Tämäkin tapa osoittautui todella yksinkertaiseksi ja helpoksi tavaksi tehdä olutta, eikä se kallistakaan ole.

Käyttämäni välineistö:

• 17-litrainen kattila (induktioliedelle sopiva)
• Muovikauha
• Litran mitta
• Keittiövaaka
• Lämpötilamittari (nesteiden mittaamiseen soveltuva)
• Käymisastia ja vesilukko
• Siiviläpussi (sellainen jokaisen kaupan kotiviiniosastolta löytyvä "marjapussi")
• Ominaispainomittari
• BrewMate ilmaisohjelma

Käyttämäni ainekset:

• Viking Maltin sahtimallas (ohramallasta)
• Humalia (Magnum, Centennial, Citra)
• Sokeri
• Vesi
• Hiiva

Oluen tekemiseen ei siis tarvita juuri mitään kummallista. Käymisastian, siiviläpussin ja ominaispainomittarin löytää kaupan kotiviiniosastolta. Ainut mitä olen näistä tarvikkeista joutunut etsimään oli 17-litrainen induktiolle sopiva kattila. Sen tilasin Saksan Amazonista. Kymppilitraisia olisi löytynyt Suomestakin, mutta sellaisella eräkoko jää harmittavan pieneksi. Mäskäsin ja keitin samassa astiassa, jolloin 17-litraisella sai sopivasti 12 litraisen erän tehtyä. Käyttämäni ainekset olin hankkinut jo aiemmin Brewcatin verkkokaupasta. Tai no, vesi tuli hanasta ja sokeri lähikaupasta, mutta muuten. Sahtimallasta jäi aiemmasta sahdinteosta 15 kiloa käyttämättä, mutta sehän on ohramallasta (ilmeisesti sekoitus 90% pale alea ja 10% tummempaa) ja käy yhtä hyvin oluenkin valmistamiseen.

Rouhittua mallasta siiviläpussissa

Oluen tekeminen alkaa mäskäyksellä, jonka tarkoitus on irrottaa sokerit maltaista hiivan syötävään muotoon. Yksivaiheinen infuusiomäskäys on kaikkein yksinkertaisin, siinä nostetaan "mallaspuuron" lämpötila johonkin tiettyyn lämpötilaan ja pyritään pitämään se siellä vähintään tunnin ajan. Itse halusin mäskätä 90 minuuttia ja näin aloittelijana täten varmistaa, että saisin maltaista varmasti jotain irti. Lämmön ylläpitoon käytin uunia ja eristystä. Olin BrewMate ohjelmaa apuna käyttäen laskenut IPA-vahvuudelle sopivan mallasmäärän, joka oli 12 litran eräkoolla neljä kiloa. Mäskäyslämpötilaksi halusin 66-68 astetta ja tällaiselle lämpötilalle ohjelma kertoi, että veden pitää ennen maltaiden lisäystä olla 71,5 asteista, jos maltaat ovat n. 25 asteen lämpöisiä. BrewMate kertoi myös, että mäskäysveden määrän pitäisi olla 12 litraa. Perin kätevä ohjelma! 

Mittasin 12-litraa vettä kattilaan ja neljä kiloa maltaita siiviläpussiin. Laitoin uunin päälle 70-asteeseen, koska kattila oli mäskäyksen ajaksi tarkoitus pistää lämpimän uunin sisään. Sitten aloin tarkasti lämpötilaa seuraten lämmittämään vettä liedellä 72-asteeseen. Kun vesi saavutti tavoitellun lämpötilan, sammutin lieden ja laskin mallaspussin hitaasti veteen. Maltaat imevät jonkin verran vettä, mutta eivät kovin nopeasti, joten kattila tulikin aivan täyteen, kun mallaspussi oli kokonaan vedessä. Ei kuitenkaan tullut mitään yli, joten no hätä. Kunnon sekoitus ja kansi päälle. Tässä vaiheessa uunikin oli jo tovin ollut tavoitelämmössä, ainakin uunin oman termostaatin mukaan. Tarkka lämpötila ei ole oleellinen, koska mäskisatsi on niin iso, ettei uunin ole sitä tarkoituskaan lämmittää vaan ainoastaan ylläpitää jo saavutettu lämpö. Eristin kattilan kahdella kaksikerroin taitellulla pyyhkeellä ja nostin sisälle lämpimään uuniin. Uunia ei tarvinnut missään vaiheessa kytkeä uudestaan päälle, sillä mäskin lämpö pysyi eristeiden ja lämpimän ympäristön ansiosta koko ajan 66 asteen kieppeillä. Mittailin lämmöt kaksi kertaa mäskäyksen aikana, samalla kun kävin kantta raottamalla sekoittelemassa maltaita.

Mäskäyksen jälkeen siivilöidään. Itse tein vaimon avustuksella niin, että nostin mallaspussin pois, kaadoin kattilaan jääneen vierteen käymisastiaan (väliaikaisesti) ja sen jälkeen virittelin mallaspussin käymisastian päälle, niin että pidin sen reunoista kiinni. Vaimo vielä huuhteli, eli kaatoi lähes kiehuvaa vettä kauhalla pussissa olevien maltaiden päälle. BrewMate antoi huuhteluveden määräksi 5,5 litraa ja lämpötilaksi 97,9 astetta, eli niitäkään ei joutunut itse miettimään. Tähän siivilöintihommaan meni noin vartti, eli se kävi aika nopeasti. Yritin vielä puristella viimeisiäkin "mehuja" pussista irti, mutta kyllä sinne silti varmaan nestettä jäi. Siivilöinnin jälkeen käymisastiassa oli vierrettä 14 litraa ja rapiat käymiastian asteikon mukaan. Juuri niin kuin BrewMaten mukaan pitikin olla, mutta tässä vaiheessa kävi ensimmäinen kömmähdys. Käymisastian asteikko ei nimittäin pidä paikkaansa tai ainakaan se ei täsmännyt litran mitalla mitattuun litramäärään. Kaadoin vierteen käymisastiasta kattilaan ja huomasin, että nesteen pinta olikin huomattavasti korkeammalla kuin olin alunperin mitannut. Olin mitannut ennen valmistuksen aloittamista, että kun kattilassa on 14 litraa vettä, on veden pinta 5,5cm kattilan yläreunasta, mutta nyt nesteen pintaan olikin yläreunasta enää noin 3cm. Eli kattilassa oli enemmän tavaraa kuin piti.

Samalla kävi toinenkin kömmähdys, sillä otin ominaispainon mittaamista varten näytteen heti siivilöinnin jälkeen, ennen kuin kaadoin vierteen takaisin kattilaan. En sekoittanut vierrettä mitenkään ennen näytteenottoa, vaan otin ihan astian pinnalta. Mittarihan näytti tässä vaiheessa sitten pari pykälää tavoitetta alempia lukemia, koska painavampi (enemmän sokereita sisältävä) tavara oli astiassa alempana ja viimeiseksi valutetut kevyemmät satsit astian päällä. Näytehän tuli sitten tästä kevyemmästä osasta. Tavaran keveydestä johtuen päätin tuunata reseptiä sokerilla, jotta alkoholipitoisuuden suhteen päästäisiin lähemmäs aitoja IPA-lukemia. Lisäsin keittoon 300g ihan normaalia taloussokeria. Siivilöintiä olisi näin jälkiviisaana pitänyt ehkä jatkaa pidempään, vaikka ottamalla vierrettä käymisastiasta ja kaatamalla se uudelleen maltaiden läpi tai sitten vaan tekemällä koko juttu huomattavasti hitaammin. Facebookista sain lähes lennossa paljon hyviä vinkkejä siivilöintiinkin. Olisin esim. voinut mallaspussin kannattelemisen sijaan pistää puhtaan uuniritilän käymisastian päälle ja pussin siihen. Kiitos vinkeistä aktiivisille kommentoijille!

Keitto

Humalat mitattuina värikoodattuihin kuppeihin - ei mene lajikkeet sekaisin.

Sitten keittämään. Keiton aikana vierre sterilisoituu ja keittäessä lisätään myös humalat. Pidempään keittämällä humalista irtoaa katkeruutta ja lyhyemmällä keittoajalla maku & aromipuolta. Induktioliedessä on onneksi sen verran potkua, että 14 litraa lähti kiehumaan noin 20 minuutissa. Vedin ihan normaalin 60 minuutin keiton. Keiton alussa lisäsin katkerohumalat, 20 grammaa Magnumia. Magnumin alfahappopitoisuus on korkea (15%), joten se sopii erinomaisesti katkerointikäyttöön. Keiton loppupuolella sitten Centennialia ja aivan lopuksi Citraa. Centennialista haluaisin tuntuvaa pihkaisuutta ja Citrasta erityisesti aromiin raikasta sitrusmaisuutta. Keitto meni kokonaisuutena hienosti. Tavoitteena oli laskennallisesti 100 IBUn katkero. BrewMate laski humalamäärät, joilla tähän pitäisi yltää, joten niitäkään ei tarvinnut itse arpoa. Kätevä ohjelma, joka on tosiaan freewarea, eli ilmainen ja vapaasti käytettävissä. Keiton jälkeen ominaispaino näytti 1.060, joka lopullisesta käymisasteesta riippuen tarkoittaa noin 6,5 - 7,0% olutta. Loppu hyvin kaikki hyvin siis - ehtaa IPAa tulossa!

Humalaprofiili:
20g Magnum 60 min
10g Centennial 20 min
10g Centennial 15 min
15g Citra 10 min
15g Citra 5 min
15g Citra, kuivahumalointi pääkäymisen jälkeen (5vrk)
15g Centennial, kuivahumalointi pääkäymisen jälkeen (5vrk) 

 

Olin keiton aikana desinfioinut sekä mallaspussina käyttämäni siiviläpussin, että käymisastian kansineen ja vesilukkoineen. Nyt keiton jälkeen sitten viritin siiviläpussin käymisastian päälle ja kaadoin vierteen kattilasta siiviläpussin läpi käymisastiaan. Näin humalien muhjut jäivät suurimmaksi osaksi siiviläpussiin, pois valmista vierrettä sumentamasta. Vierre pitää jäähdyttää n. 20 asteiseksi ennen kuin sen voi hiivata. Minulla ei ole jäähdytintä, eli etenin NoChill-metodilla. Käymisastia kiinni ja viileään eteistilaan odottelemaan aamua. Aamulla vierre oli jäähtynyt n. 20 asteiseksi, eli herättelin hiivan, joka oli Danstar BRY-97 West Coast Ale, pakkauksen ohjeiden mukaisesti ja lisäsin vierteen joukkoon. Nyt astia pulputtelee jo kiihtyvään tahtiin, eli hiiva tekee työtään.

Kokonaisuutena tästä ekasta täysmäskäyksestä jäi erittäin hyvä fiilis. Helppoa ja halpaa, joskaan ei täysin vaivatonta puuhaa. Muutamat oppirahatkin maksettiin ominaispainon mittailussa ja siivilöinnissä, mutta ilman suurempia katastrofeja. Tänään ostinkin jo luomuruokosokerit seuraavaa satsia varten, joka on tuleva olemaan vahvemman puoleinen belgi. Pitäisiköhän ostaa toinen käymisastia, niin pääsisi heti hommiin... 

Nyt loppui... tai ainakin väheni se alkoholiverojen makselu!

Olutarvio: Hiisi Kiira

Kiira

Panimo: Panimo Hiisi, Suomi (Jyväskylä)
Oluttyyli: Aromatisoitu olut
Alkoholipitoisuus: 4,5%
Saatavuus: Maitokaupat (Ostopaikka: Ruokapuoti Lumo, Rauma)

Jyväskylän Hiisi Panimon maitokauppavahvuisista tuorein tapaus lienee Kiira. Kiira on lakritsajuurella maustettu tummanpuhuva olut. Tämän enempää siitä ei oikein tietoja saakaan kaivettua, sillä panimon sivuilta ei oluiden tietoihin tällä haavaa pääse käsiksi. Toisaalta ei minun tästä enempää tarvitsekaan tietää, olut on olutta ja sitä voi juoda vaikka sokkona. Pullo on jännästi, ainakin etiketin mukaan, 333 millilitrainen, eikä siis perinteinen 330 millilitrainen. Hiisi tarjoaa hiukan extraa!

Tummanruskea ja vaahdoltaan runsas olut. Tuoksussa on runsaasti vanhan ajan lakritsia, sellaista pehmeää ja suussa sulavaa. Ajoittain myös hienoista hedelmäisyyttä ja sisupastillia, tai sitten hedelmäistä suklaisuutta. Välillä kääntyy toiseen ja välillä toiseen suuntaan. Kylmänä ei irronnut paljoa, mutta lämmettyään antaa paljonkin. Kiehtova ja jännittävä tuoksu. Lakritsi on maussakin pinnalla, mutta pehmeänä, ei hyökkäävänä. Liukas, soljuva olut, joka uppoaa vaivatta. Suklaisuutta on lopussa mukavasti ja pieni katkeron puraisukin - hyväähän tämä on!

Yhteenveto

Selkeästi, muttei ylilyövästi lakritsainen

ARVOSANA: 8

Olutarvio: Pyynikin Ruby Jazz Ale

Ruby Jazz Ale

Panimo: Pyynikin Käsityöläispanimo, Suomi (Tampere)
Oluttyyli: Amber Ale
Alkoholipitoisuus: 4,7%
Saatavuus: Maitokaupat (Ostopaikka: Ruokapuoti Lumo, Rauma)

Pyynikin Käsityöläispanimo on tänä vuonna perustettu panimon Tampereen Pyynikistä (hieman yllättäen!). Käsityöläispanimolta olen aiemmin maistanut Pikkuportteria ja Simoa, jotka molemmat olivat maukkaita maitokauppavahvuisia ja tuolla maagisella 4,7% rajalla tämä Ruby Jazz Alekin tasapainoilee. Kyseessä on mielenkiintoisesti pihjalanmarjoilla ja yrttiseoksella maustettu olut. Panimon kotisivut kertovat: "Oluen keittovaiheessa vierteeseen lisätty tamperelaisilta pihamailta kerättyä pihlajanmarjaa soseutettuna pienen yrttiseoksen kera. Lisäksi olut on kuivahumaloitu Citralla." Kuulostaa todella mielenkiintoiselta. Etiketti kehoittaa pistämään taustalle jazz-musiikkia, jota itseltäni ei oikein arkistoista löydy. Päädyin aina takuuvarmaan hämyisen illan fiilistelymusaan, joka ei välttämättä ole edes kovin kaukana jazzista - Ray Charlesiin. Eli tuosta soimaan... ja tuosta lasiin.

Punertavan ruskea ja runsasvaahtoinen olut. Vaahdosta jää reilut pitsit lasin reunoille. Tuoksu on hyvin tuoreen humalainen, hedelmäisen hiivainen, marjainen ja paprikainen - outoa, tiedän, mutta se paprika vaan tulee sieltä... Marjaisuus on hieman hapanta, eli epäilemättä siis pihlajanmarjojen peruja. Varsin hyvä tuoksu ja pihlajaisuuksineen riittävän omintakeinen erottuakseen harmaasta massasta. Maku on kuivahko ja runsaan katkera - oikein kunnollinen pitkän greippinen loppuveto. Alkumaku on keveän paahteinen, sitten katkerovyöry, sitrusmaista puraisua, greippiä ja jälkimaussa vasta hapanta pihlajanmarjaa. Todella maukas, runsasmakuinen olut. Runko on kepeä, mutta katkeruus ja melko runsaat hiilihapot pitävät vetisyyden loitolla. Onnistunut ja hyvällä tavalla "erikoinen" olut!

Yhteenveto

Kuivakka, katkera ja marjainen

ARVOSANA: 8+

Olutarvio: Rousal Amber Ale

Rousal Amber Ale

Panimo: Rousal Brygghus, Suomi (Rosalan saari)
Oluttyyli: Amber Ale
Alkoholipitoisuus: 4,6%
Saatavuus: Maitokaupat (Ostopaikka: Ruokapuoti Lumo, Rauma)

Rosalan Panimo, eli Rousal Brygghus, onkin minulle jo tutumpi, sillä maistelin panimon pilsiä jo keväällä heti tuoreeltaan. Rousal on maamme pienimpiä panimoita, mutta silti sen tuotteita on yllättävän laajalti saatavilla aina Raumaa myöden. Se johtuu siitä, että panimolla on jakelusopimus Pikkulinnun kanssa. Amber Ale on Rousalin uusin olut ja tämäkin on aiempien tavoin pakattu tyylikkääseen pikkuputeliin, jonka etikettiä komistaa wanhahtava partaukkeli. Todella tyylikäs ja saaristolaispanimolle sopiva ulkoasu. Hittojakos siitä sen enempää jaarittelemaan - korkki auki ja katsotaan mitä saaristossa on tällä kertaa saatu aikaan...

Oranssihtava, utuinen ja suurikuplaista vaahtoa päälleen muodostava olut. Tuoksu on runsaan aromihumaloitu - parfyymistä otetta, eksoottista aprikoosimaista hedelmäisyyttä ja kiiviäkin. Taustalla kevyt, vain vienosti karamellinen maltaisuus. Aivan American Pale Alemainen tuoksu, mutta nyt liikutaan humaloinnissa kenties enemmän Uuden-Seelannin kuin jenkkilän suunnalla - tämä on ainakin oma veikkaukseni. Maku jatkaa tuoksun linjoilla runsaan aromaattisine humaloineen. Katkero jää tosin hieman vajaaksi, eikä maltaisuudesta ole sitä paikkaamaan - tästä johtuen kokonaisuus jää hieman vetiseksi. Ainesosaluettelossa mainitaan jälleen sokeri, jonka uskoisin olevan pullossa jälkikäymistä varten lisättyä. Hedelmäisyys on kyllä upea ja raikkauskin kohdallaan. Korkealaatuista pienpanimo-osaamista!

Yhteenveto

Raikas ja hedelmäinen pläjäys!

ARVOSANA: 8

Olutarvio: Kiteen Pajari Pils

Pajari Pils

Panimo: VO Brewery Oy, Suomi (Kitee)
Oluttyyli: Pils
Alkoholipitoisuus: 4,6%
Saatavuus: Maitokaupat (Ostopaikka: Ruokapuoti Lumo, Rauma)

VO Brewery, aka Kiteen Panimo, on nuoren (23v) Olli Vauhkosen perustama panimo. Panimo on Pohjois-Karjalan ainut ja lienee samalla myös Suomen itäisin panimo. Kollegani Jaska on kirjoittanut panimosta laajan artikkelin, johon kannattaa tutustua täällä. Itse nostan hattua ja korkealle jo pelkästään sille, että tämä nuori kaveri on päättänyt intohimonsa saattelemana lähteä vaativalle panimoalalle. Alahan tunnetusti vaatii rautaisia hermoja ja uskallusta - sen verran vittumaisesti valtiovalta tällaiseen panimotoimintaan tuntuu suhtautuvan. Pajari Pilsin pitäisi olla saksalaistyylinen pils. Tämä on siis minulle ensikosketus tämän panimo tuotteisiin. Aina yhtä hieno fiilis korkata uuden suomalaispanimon tuote! 

Kultainen, utuinen ja vaahdoltaan keskiverto olut. Vaahto jättää runsaasti pitsikuvioita lasin reunoille laskiessaan. Tuoksu on erinomainen - huikea tuoreenoloinen saksahumalointi! Voimakkaasti vihreää ruohoa ja hieman sitrusta sekä kokonaisuuden valmiiksi saattava leipäinen maltaisuus. Tuoksun jälkeen maku ei voi olla muuta kuin hyvä ja sitä se onkin. Pehmeä, mutta puraiseva suutuntuma. Runsas maltaisuus ja runsas humalointi. Maitokauppavahvuisessa pilsissä tällainen suutuntuma on jo jonkin sortin saavutus itsessään, mutta ei tämän oluen tarjonta pelkkään suutuntumaan jää. Maku on humaloinniltaan aromikas. Tuoreen humalaista vihreää ruohoa ja yrttisyyttä, jopa mausteisuutta. Taustalla pehmeä ja "aito" saksalaistyylinen maltaisuus. Erittäin hyvä pehmeä ja aromikas pils. Ei voisi parempaa avausolutta uudelta panimolta toivoa. Yllätti todella positiivisesti. Tätä on saatava lisää.

Yhteenveto

Aromikas pehmeä pils.

ARVOSANA: 9-

Joulusahdit mehumaijalla - The Grande Finale

Joulusahti

Panimo: Oma kotipanimo, Suomi (Rauma)
Oluttyyli: Sahti
Alkoholipitoisuus: 8-9%
Saatavuus: Mehumaijalla missä vaan

Marraskuun lopussa täräytin mehumaijalla joulusahdit tulemaan ja nyt on sitten maistamisen aika. Tämä oli ensimmäinen kerta kun valmistin sahtia tai ylipäätään olutta täysmäskäyksellä. Aiemmin olen kyllä tehnyt kotioluita, mutta aina uutteista, en koskaan maltaista. Nyt voinkin ylpeänä todeta, että ensimmäinen täysmäskäämäni olut ei ollut se perinteinen aloitusolut eli APA, vaan ihan aito sahti. Sahti kävi kolme päivää huoneenlämmössä, jonka jälkeen siirsin sen kylmään ullakkotilaan. Kylmään siirtäminen katkaisee käymisen ja jolloin sahti jää luonnollisesti makeaksi, kuten sen kuuluukin. Pistin radiolähettimellä toimivan lämpömittarin käymisastian päälle, jotta saatoin jatkuvasti alakerrasta seurata, ettei sahti pääse jäätymään. Reilut kaksi viikkoa on vierähtänyt ja nyt on aika ottaa sahti ensimaistoon...

Yhteenveto

Maistuu kunnon sahdille!

ARVOSANA: Onnistunut

Alkon jouluoluet 2013: Fuller's Old Winter Ale

Old Winter Ale

Panimo: Fuller's, Englanti
Oluttyyli: English Strong Ale
Alkoholipitoisuus: 5,3%
Saatavuus: Alkon jouluolutvalikoima (4,00€ / 0,5l)

Tämän Bruce Dickinsonin lähipanimon jouluolut on tuttu näky Alkon jouluolutvalikoimasta jo vuosien ajalta. Konstailematon ja ilman ylimääräisiä kikkailuja nieluun kaatuva brittiale ei tarjoa yllätyksiä, mutta ei myöskään petä. Suosittelut brittioluiden ystäville!

Arvio vuodelta 2010. Väriltään syvän kuparinen ja valoa vasten kauniisti punertava. Tuopin päälle kasaantuu muutaman sentin tiivis vaahtokerros, joka laskee hiljalleen jääden pieneksi kerrokseksi oluen pinnalle. Tuoksu on pehmeästi toffeisen maltainen, hieman makeahkon karamellinen ja Fuller's ESB:n tapaan sitrushedelmäisen ja puisen humaloitu. Toffeinen mallas valloittaa paalupaikan myös maussa, toiseen ruutuun asettuu karamellisuus, mutta tällä kertaa vain hieman makeana. Kärkikolmikon täydentää kuivahko, hieman paahteinen ja tuhkainen puumaisuus. Humaloinnin aromaattinen safety car pitää huolen, ettei liiallinen makeus vaaranna makua, joten yleisilme jää reilusti kuivemman puolelle ja katkeroakin löytyy. Tuntuma rataan on keskitäyteläinen ja hieman nahkea. Jos haluat humalaa jouluun niin tässä oiva valinta.

Yhteenveto

Tasapainoinen, maukas, Fuller's

ARVOSANA: 8

Alkon jouluoluet 2013: Lervig Brewers Reserve Winter Ale

Brewers Reserve Winter Ale

Panimo: Lervig Aktiebryggeri, Norja
Oluttyyli: English Strong Ale
Alkoholipitoisuus: 8,3%
Saatavuus: Alko (4,46€ / 0,33l)

Norjalaisen Lervig Aktiebryggerin ensimmäinen olut Alkon hyllyillä (ellei Alko Arkadian erikoisvalikoimaa lasketa) on Brewers Reserve Winter Ale. Kyseessä on kalifornialaisilla rusinoilla maustettu English Strong Ale. Olut maisteltiin grillikodan kylmyydessä tai pikemminkin orastavassa lämmössä. Olut toi vahvuudellaan pientä lämmön hehkua rintakehään, mutta varsinaiseksi suosikiksi se ei valitettavasti noussut. Hinta-laatusuhde jää kehnomman puoleiseksi enkä oikein voi suositella tätä muille kuin makeiden jälkkärien ja rusina & luumusoseiden himokäyttäjille. Tsekkaa fiilikset videolta ja arvio alta.

Oranssihtava, samea ja vaahdoltaan keskiverto olut. Tuoksussa on luumuhillomaista makeaa meininkiä, tuhdisti karamellisuutta ja lämmettyään myös alkoholisuutta. Olut on suussa tuhti ja tahmaisa, yleisilmeeltään makea. Katkeroa ei ole nimeksikään. Karamellia, luumusoseta, rusinaa ja taatelia. Tämä on sitä mitä hieman kokoonkeitettynä laitetaan riisipuuron päälle. Ei ihan natsaa omaan makuun tämä makeus & tummat hedelmät kombo.

Yhteenveto

Luumusoppaa

ARVOSANA: 7½

Olutarvio: St. Erhard Kellerbier

St. Erhard Kellerbier

Panimo: St. Erhard, Saksa (Olut valmistettu: Brauerei Rittmayer Hallerndorf, Saksa)
Oluttyyli: Kellerbier
Alkoholipitoisuus: 5,0%
Saatavuus: Olutravintolat (ainakin Eikan Pub, Järvenpää)

Kolmisen viikkoa sitten sain yhteydenoton yllättävältä suunnalta, kun St. Erhard panimolta otettiin sähköpostitse yhteyttä ja tarjottiin ilmaisia näytepulloja heidän oluestaan. Tarjous otettiin tietysti vastaan. Olivat bonganneet Reittausblogin youtubesta ja halusivat lähettää oluttaan Suomeen arvioitavaksi, koska aikovat rantautua myös Suomen markkinoille. Tällä haavaa tätä heidän oluttaan saa ainakin Eikan Pubista Järvenpäästä.

Paketissa oli olutta ja sälää

St. Erhard on jonkinlaisena luksustuotteena markkinoitu olutbrändi. Sen taustalla on kaksi nuorta jannua, Vikanshu Bhargava ja Christian Klemenz, jotka ystävystyivät jälkimmäisen lähdettyä Intiaan vaihto-oppilaaksi. He tekivät yhdessä päättötyön saksalaisen oluen tuomisesta Intiaan ja kun koulut oli käyty, päättivät he kokeilla tätä päättötyötään ihan käytännössä. Niinpä he ideoivat ja perustivat St. Erhardin. St. Erhard ei ole siis varsinaisesti fyysinen panimo, vaan he teettävät oluensa Brauerei Rittmayer Hallerndorfilla ja myyvät sen sitten itse eri puolille maailmaa. Suurin markkina-alue tällä hetkellä lienee parin lehtijutun perusteella todellakin Intia, jossa tämänkaltainen perussaksalainen kellerbier on varmasti hieman erikoisempi näky kuin täällä Suomessa, jossa nämä hieman "craftimmat" oluet ovat saaneet jo hieman jalansijaa. Kellerbier on saksalainen oluttyyli, kellariolut, joka on suodattamaton vaalea lager, eli pullossa on pieni (tämän oluen tapauksessa todella vähäinen) hiivasakka pohjalla. Tämä oli lisäksi aiemmin maistamiani kellerbierejä hieman tummempi. Markkinointiprojekti siis periaatteessa, mutta väliäkös sillä, jos olut vain on hyvää.

Koska jannut bongasivat minut youtubesta, päätin tehdä heille youtube-pätkän pällisteltäväksi.

Kirkas, kultaoranssi olut, joka pyrkii omin avuin ulos pullosta ja vaahtoaa kaataessa reilusti. Tuoksu on makean leipäisen maltainen, hieman limppuinen ja hennosti kukkaisen humaloitu. Maku on puhtaan, hieman makean maltainen, hieman metallinen ja kevyesti kukkaisen aromihumaloitu. Puraisu jää kevyeksi ja sitä myöden runkokin hieman vajaaksi. Saksalaista suht laadukasta, mutta ei kovin säväyttävää perusolutta. Makoisampaa kuitenkin kuin tusinalagerit.

Yhteenveto

Saksalaista perusolutta. Laadukasta, mutta ei sen kummallisempaa.

ARVOSANA: 7-

Rinnakkainvertailu: Malmgård Arctic Circle Ale 2011 ja 2013

Arctic Circle Ale

Panimo: Malmgård, Suomi (Pernaja)
Oluttyyli: Aromatisoitu olut (kataja-ale)
Alkoholipitoisuus: 7,3%
Saatavuus: Alko (5,22€ / 0,5l)

Suomen Pernajassa on jo muutaman vuoden ajan pantu katajalla maustettua ja runsaasti humaloitua ale-tyyppistä olutta, jota on viety aina jenkkeihinkin asti. Mitä on tämä mystinen nektari, josta suurin osa Suomen kansaa on toistaiseksi vielä autuaan tietämätön? Se on olut, joka iskee kuin kovin korkeajännitys, Macgyver tai John J. Rambo. Se on olut, jossa runsas katajaisuus kohtaa sopivan paahteisuuden ja runsaan katkeruuden. Viimeksi tämä olut oli saatavilla Alkon jouluolutvalikoimasta vuonna 2011. Silloin ihastuin ja hamstrasin. Vuonna 2012 Alko ei tätä myynyt (ne perkeleet!), mutta tänä vuonna sitä taas saa. Saatavuus on ilmeisesti jatkuvampi Tallinnan puolella - monopolin kannattajat hajotkoon viinaralliin. Vuoden 2011 pulloja oli yksi vielä kellarissa, joten rinnakkainvertailu oli selviö. Miten toimi 2v vanha vs tuore. Katso ja koe.

Yhteenveto

Aina yhtä hyvää!

ARVOSANA: 9

Olutarvio: Panimo Hiisi Rakki

Rakki

Panimo: Panimo Hiisi, Suomi (Jyväskylä)
Oluttyyli: American Pale Ale
Alkoholipitoisuus: 4,5%
Saatavuus: Maitokaupasta (Ostopaikka: Ruokapuoti Lumo, Rauma)

Ensikosketukseni jyväskyläläisen Hiisin oluisiin tapahtui lähes pari viikkoa sitten. Oluena tuolloin toimi Ruokapuoti Lumon Talvistout. Toinen maistettu olut oli seuraavana päivänä ohimennen sahtia pannessa reitattu Rakki, jonka arvion nyt siis vihkosen syövereistä esiin kaivan. Rakin kerrottiin olevan tiukasti pureva ja mitä vielä, mutta mielestäni se oli ennemminkin hyvällä tavalla lempeä. Aromikkuutta oli runsaammin kuin katkeruutta. Tästä oluesta maistoi sen, että Hiisillä olutta valmistava Tatu on tosiaan aiemmin pannut Stadin Panimolla - sen verran samankaltainen aromikkaan pehmeä humalointi tässä oli. Tämähän sopi hyvin minulle, sillä Stadin pehmeän aromikkaat apat ovat aina olleet mieluisia. Kiteytettynä - jos pidät Stadin American Pale Alesta, pidät varmasti tästäkin. Ruokapuoti Lumoon saapuneista Hiisiläisistä vielä kaapissa maistoaan odottaa lakritsilla maustettu Kiira ja Rekolan Panimon kanssa yhteistyössä pantu chilillä maustettu Kuuma Kurpitsa. Niistä sitten myöhemmin.

Kirkas, kauniin punertavan kuparinen olut, joka vaahtoaa runsaasti ja pitsikkäästi. Tuoksu on todella aromaattisen humalainen. StaPan tyylistä hedelmäsokerista tykitystä, hieman marjaisuutta ja karamellimaisuutta. Hyvä, lempeän aromaattinen humalointi. Maussa on puraisua tuoksua selvästi enemmän, mutta ei kuitenkaan mitenkään erityisen paljoa. Hedelmä ja karamelli ovat selvästi enemmän pinnalla - StaPan tyyliin. Suutuntuma on hyvä, lähes keskitäyteläinen ja sopivan maltillisesti hiilihappoinen. Pehmeä ja erittäin nautittava, sessiokamaa!

Yhteenveto

Hyvä tasapaino ja erinomainen runko näihin vahvuuksiin!

ARVOSANA: 8+

Olutoppaan VI pikkujoulut Pikkulinnussa 7.12.2013

Vasta kuudetta kertaa Olutoppaan kuusivuotisen historian aikana järjestettyjä perinteikkäitä pikkujouluja juhlittiin menneenä lauantaina Olutravintola Pikkulinnussa, Helsingin Puotilan kuvankauniissa lähiö-ostarissa. Matkani tämän ah niin rakkaan yhteisön reittaushegemoniaan alkoi tuttuun tapaan auton starttaamisella aamuseitsemältä. Pieni koukkaus Espoon kautta, josta lähes paikallinen opas messiin, ja perillä Pikkulinnussa oltiin erinäisten julkisten liikennevälineiden kuskaamana sopivasti 11.55. Tapahtumahan alkoi tuttuun tapaan jo kello 12.00, koska tiukka reittaaminen ei suinkaan ole hätäisten hommaa. Emme olleet edes ensimmäisiä Tivun (aka Pikkulinnun) ovenkahvassa roikkuneita, sillä legendaarinen "ykkösmies" mto ehti paikalle 10 sekuntia meitä aiemmin.

Sisään päästyämme aloitimme veljeni, joka oli siis tämä lähes paikallinen opas, kanssa Plevnan Vehnällä. Harvinaisesti oikein isolla annoksella, joita näissä piireissä harvemmin tilaillaan. Oikein mainio raikkaamman puoleinen vehnis, 39/50 pistettä. Tämän jälkeen alkoi pienten hana-annosten harras reittaaminen. Kaksi näistä nousi ylitse muiden ja molemmat olivat ruotsalaisen Närken käsialaa - nimihirviö Kll ’n v fn d vll IPA ja Svarte Kungen portteri, molemmille 41/50 pistettä.

Pikkujouluissa oli paikalla aika pitkälti jo useana vuonna paikalla ollut eri sukupolvista koostuva ydinporukka, plus miinus muutama henkilö. Lähes kaikki olivat jo entuudestaan tuttuja, ainakin naamoiltaan, joten ilmapiiri oli rento ja välitön. Ensi vuonna kuitenkin toivottavasti nähdään vielä runsaampi osanotto, sillä tämän hienon perinteen soisi jatkuvan elinvoimaisena vielä pitkään.

Vesilasi, Närke Svarte Kungen ja Plevna Severin Extra IPA

Tiukan reittaamisen ohessa oli perinteisenä ohjelmanumerona mukana ylläpidon eli sayravain vuosikatsaus ja Pikkulinnun tarjoama todella maukas riisipuuro. Tilastot Olutoppaan kuluneesta vuodesta kertoivat, että kasvua oli jälleen tullut lähes kaikilla osa-alueilla. Ensi vuonna tulee varmasti vielä enemmän, jos ja kun sayravai saa uuden hienomman "Olutopas 3.0" version julkaistua. Hieman myöhemmin jaeltiin sitten plakaatteja ansioituneille paikallaolijoille. Vuoden Olutarvioijan plakaatin lisäksi sayravai oli kellarinsa kätköistä kaivanut minulle yllätyspalkinnoksi Nørrebro Little Korkny Ale barley wine pullon vuosikertaa 2005. En ole tätä himoittua klassikkoa aiemmin maistanut, joten todellakin osui ja varmasti myöhemmin myös uppoaa. Suorastaan himoiten odotan, että jonain spesiaalihetkenä saan tuon herkun korkattua. Itse luovutin sayravaille hänen voittamansa Vuoden Foorumistin palkinnon yhteydessä pullollisen itse tekemääni Smoked Alea, joten tulevaisuudessa on luvassa se blogissa lupaamani ulkopuolisen henkilön arviokin sitten. Eikä mikä tahansa arvio, vaan eräänlaisena aloittelevan reittausblogistin esikuvana aikanaan toimineen henkilön arvio - toivottavasti maistuu edes jotenkin, ettei tarvitsisi hirveästi hävetä.

Noin kuuden tunnin Tivutanssin jälkeen poistuimme Euphemos nimimerkillä tunnetun herrasmiehen seurassa veljeni kanssa Black Doorin suuntaan. Black Doorissa maistettu Stadin uutuus-Tripel oli pettymys, vaan 29/50 pistettä, odotukset olivat paljon korkeammalla. Tunkkaisuus ja liimaisuus häiritsivät. Black Doorista triomme vaelsi vielä St. Urho's Pubiin, jossa oli tarjolla Beer Huntersin tälle ravintolalle valmistaman presidenttisarjan viimeisin osa, eli tietenkin Niinistö. Savulla ja kahvilla maustettu 4% stout, joka osoittautui varsin hyväksi, ollakseen noinkin kevyt. Kahvi dominoi, mutta ei kuitenkaan liiaksi. En silti täysin vakuuttunut savun ja kahvin yhteenkuuluvuudesta, vaikka yhdistelmä olikin aika mielenkiintoinen. Hieno ravintola tuo Urkki kuitenkin kaikkineen oli. Euphemos nousi tässä vaiheessa mansesterin suuntaan lähtevään junaan ja veljeni kanssa kävimme vielä tutustumassa Bruuverin antiin. Tarjolla tässä panimoravintolassa oli paikanpäällä pantua Humbug golden alea, jota illan viimeisen ominaisuudessa otettiin oikein täydet tuopilliset. Varsin keskinkertainen golden ale (30/50 pistettä) ei tavoittanut 9,5 euron hinnalla oikein minkäänlaista hinta-laatusuhteen asteikkoa, mutta kyllähän sitä yhden tuopin ilman katumusta kurkkuunsa kumosi ja mukava oli tuokin mesta nähdä ja kokea, vaikka visiitti lyhkäinen olikin.

Kiitokset Olutoppaan ylläpidolle ja Pikkulinnulle järjestelyistä. Kiitokset myös muille läsnäolijoille reittaus- , jako- ja keskusteluseurasta sekä veljelle vielä lisäbonuskiitospisteet majoituksestakin. Ensi vuonna, toivottavasti, uudestaan!

Liveseuranta Olutoppaan pikkujouluista

Tällä sivulla voit seurata Olutoppaan pikkujoulujen tapahtumia Reittausblogistin näkökulmasta. Tiukka reittaus alkaa Olutravintola Pikkulinnussa klo. 12.00.

Liveseuranta on päättynyt...

 

Alkon jouluoluet 2013: Alesmith Yule Smith – Winter

Yule Smith – Winter

Panimo: Alesmith, Yhdysvallat (San Diego)
Oluttyyli: Imperial Red Ale (Barley Wine/DIPA)
Alkoholipitoisuus: 8,5%
Saatavuus: Alkon jouluolutvalikoima (17,99€ / 0,65l)

San Diegon huippupanimon sesonkiolutta Alkon jouluolutvalikoimassa. Tästä syvä kumarrus ja virtuaalinen hatunnosto Vuoden Olutmaahantuojan palkinnon Olutoppaan vuosiäänestyksissä pokanneen Diamond Beveragesin suuntaan. Olutkulttuuri ei kehity, ellei näitä eri maiden huippuoluita tuoda kansalaisten saataville - olkoonkin, että hinta on karmea. Yule Smithiä valmistetaan kahdesti vuodessa. Kesällä Double IPA tyylisenä ja talvisesonkina Imperial Red Alena. Panimon sivut eivät kerro sen tarkempia speksejä, mutta Alko on mitannut tästä 53,9 IBUa katkeruutta.

Kirkas, tummahkon kuparinen ja vaahdoltaan runsas sekä paksua pitsiä jättävä olut. Tuoksu on tuhdin karamellinen ja pihkaisen neulasmaisen humaloitu - aivan jenkkistandardin mukaisesti humalapainotteinen, mutta kuitenkin tasapainoinen kokonaisuus. Hieno pellettimäisen tuore, raaka ja voimakas humala! Olut on rungoltaan tuhti, muttei kuitenkaan liiaksi tahmaava, eli istuu pitkälti DIPA ja Barley Wine osastoille. Maussa on tasainen karamellinen ja keveän paahteinen mallasvire, jonka päälle runsas tuoreen pellettimäinen ja havuinen humalointi vaivatta asettuu. Makeutta ja humalointia on ja paljon, mutta kokonaisuus on upeassa tasapainossa - paljon kaikkea! Ainakin kerran kärsii maksaa sen 18€...

Yhteenveto

Kaikki on jenkeillä isompaa

ARVOSANA: 9+

Olutoppaan vuosiäänestysten tulokset 2013

Suomen suurimman ja kauneimman olutyhteisön, Olutoppaan, vuosiäänestykset ovat tältä vuodelta päättyneet. Reittausblogi saavutti Vuoden Olutblogi -äänestyksessä kunnioitettavan kolmannen sijan. Ykkössija jaettiin innokkaasti pienpanimoskeneä kartoittaneen ja oluttapahtumissa aktiivisesti kiertäneen Jaskan ja paljon maailmaa nähneen legendaarisen Arden kesken. Vuoden Foorumisti kisassa tuli kakkossija pääpotin mennessä ansaitusti Olutopasta ylläpitävälle sayravaille. Vuoden Olutarvioijan valinnassa jengit vetivät äänilistat luultavasti vanhasta muistista, sillä voitin sen nyt jo neljättä kertaa putkeen! Ilmeisesti sayravailta aikoinaan kopioitu ja pienin lisämaustein höystetty arviointityyli puree edelleen - hyvä niin, sillä se tuskin tulee mihinkään muuttumaan.

Vuoden Olueksi ja Parhaaksi Suomalaiseksi Olueksi valittiin Plevnan Siperia. Vuoden Panimoksi Nøgne Ø ja Parhaaksi Suomalaiseksi Panimoksi Beer Hunter's. Onnittelut kaikille voittajille ja kiitokset kaikille äänestäneille!

Voittajia palkitaan Olutoppaan perinteisissä pikkujouluissa, jotka järjestetään tulevana lauantaina Olutravintola Pikkulinnussa. Viime vuosi jäi itseltäni väliin, mutta tänä vuonna olen jälleen suuntaamassa paikalle. Pikkujouluista on tarkoitus kyhätä jonkin sortin Twitterpohjaista live-feediä suoraan blogin etusivulle, linkki siihen ilmaantuu sitten myöhemmin.

Road 66?

Todella hienoa oli myös nähdä Keisari 66:n menestys, sillä maitokauppavahvuiset ovat näissä geimeissä harvemmin loistaneet. Vuosi on tähän mennessä ollut muutenkin oluiden osalta varsin antoisa ja varsinkin suomalaiset pienpanimot ovat tehneet vakuuttavaa jälkeä. Vedän luultavasti vuoden vielä tarkemmin yhteen uuden vuoden alla, kuten tapana on ollut.

Tässä vielä TOP-5 kaikista sarjoista, suluissa pistemäärä.

Vuoden suomenkielinen Olutblogi 2013

1. Arijuntunen.blogspot.com (56)

1. Jaskankaljat.blogspot.fi (56)

3. Reittausblogi.info (46)

4. Olutkellari.blogspot.fi (14)

5. Tyttojatuoppi.blogspot.fi (12)

Vuoden Olutarvioija 2013

1. Hayke (170)

2. Johnny Rio (78)

3. sayravai (60)

4. Baros (53)

5. alfa (51)

Paras suomalainen Olutkauppa 2013

1. K-Supermarket Kamppi (123)

2. K-Citymarket Turku Kupittaa (52)

3. K-Citymarket Tampere Lielahti (50)

4. K-Citymarket Palokka (47)

5. K-Citymarket Pirkkala Partola (41)

Vuoden Olutmaahantuoja 2013

1. Diamond Beverages (235)

2. Pikkulintu (198)

3. Malty (100)

4. Servaali (98)

5. Gastropub (77)

5. alfa (51)

Vuoden Panimo 2013

1. Nøgne Ø (236)

2. Panimoravintola Beer Hunter's (144)

3. Panimoravintola Plevna (133)

4. Mikkeller (109)

5. BrewDog (92)

Paras suomalainen Panimo 2013

1. Panimoravintola Beer Hunter's (357)

2. Panimoravintola Plevna (287)

3. Nokian Panimo (152)

4. Stadin Panimo (126)

5. Bryggeri Helsinki (61)

Vuoden Foorumisti 2013

1. sayravai (199)

2. Hayke (139)

3. Andy (121)

4. Heikki Kähkönen (75)

5. vesku (42)

Vuoden Olut 2013

1. Plevnan Siperia (294)

2. Nokian Keisari 66 American Pale Ale (214)

3. Beer Hunter's Mufloni CCCCC IPA (113)

4. Nøgne Ø Imperial Stout (88)

5. Omnipollo Nebuchadnezzar (69)

Vuoden Olutravintola 2013

1. Gastropub Tuulensuu (184)

2. Olutravintola Pikkulintu (153)

3. Cosmic Comic Cafe (94)

4. Oluthuone Kaisla (70)

5. Harry's Jyväskylä (64)

Paras suomalainen Olut 2013

1. Plevnan Siperia (413)

2. Nokian Keisari 66 American Pale Ale (326)

3. Beer Hunter's Mufloni CCCCC IPA (236)

4. Beer Hunter's Mufloni Saison de Randonneur Kataja Edition (87)

5. Sinebrychoff & Brooklyn Two Tree Porter (63)

Vuoden Olut sarjassa viidenneksi tullut Omnipollo Nebuchadnezzar

Loppuun vielä minun antamani äänet ja perustelut, jotka kirjoitin aiemmin jo Olutoppaan foorumillekin.

Vuoden Olut 2013

1. Stone Old Guardian
2. AleSmith IPA
3. Plevnan Siperia
4. Boulevard Brewing Smokestack Series - Double Wide IPA
5. Beer Hunter's Mufloni CCCCC IPA

Tässä vedin aika pitkälti tunteella ja sitten jälkeenpäin tajusin, että taisivat penteleet mennä pistejärjestykseenkin. Eli Stonelle taisi tulla annettua kovimmat pisteet ja se on totta vie syöpynyt mieliin ikuisiksi ajoiksi. AleSmith IPA oli toinen merkittävä tapaus, joka yhdessä Boulevardin Double-Widen kanssa osoitti sen, että jenkit on näissä tyyleissä vieläkin askeleen edellä. Siperia kiilasi kolmanneksi. Todella spektaakkelimainen olut pullotettunakin. Jäännöspisteen nappaa CCCCC IPA, jota olen poistanut Alkon hyllyiltä tiuhaan tahtiin. 

Stone Old Guardian, omasta mielestäni Vuoden Olut

Vuoden Panimo 2013

1. Stone
2. Panimoravintola Beer Hunter's
3. AleSmith
4. Panimoravintola Plevna
5. Stadin Panimo

Hunter's kiilaa Stonen ja AleSmithin väliin. Upeaa kamaa lähipanimolta tänä vuonna - CCCCC:n lisäksi highlighteina perinteisemmät Vehnä, Pils ja Balttiportteri. Kapasiteetin nosto ja yhteistyö Diamondin kanssa jakelun osalta toivat myös kaivatut halvemmat hinnat ja laajemman saatavuuden. Plevnalta Siperia ja Weizenbock, aiaiai mitä oluita. Stadille erityiskiitokset SOPP:ssa tarjotuista happamista belgityylisistä!

Vuoden Olutmaahantuoja 2013
1. Diamond Beverages
2. Servaali
3. Pikkulintu

Diamond vie voiton, sillä Diamondin oluista on ehkä eniten hyviä henk.koht kokemuksia. Maitokauppavahvuisista olen päässyt nauttimaan Ruokapuoti Lumon välityksellä ja vahvemmista sitten lähinnä Alkokamaa, koska olutravintoloissa ei ole tullut liiaksi pyörittyä. Diamondin pisteet nousivat myös Olutoppaan OlutExpo videoinnin haastattelun myötä - siitä tajusi sen duunin laajuuden mitä siellä tehdään. Servaali tekee kautta linjan laadukasta työtä ja Pikkulintu on sympaattinen (todelliset järkiperustelut...)

Paras suomalainen Panimo 2013

1. Panimoravintola Beer Hunter's
2. Nokian Panimo
3. Panimoravintola Plevna
4. Stadin Panimo
5. Ruosniemen Panimo

Beer Hunter's on ykkönen. Panimoravintolan pikkuvehkeet takovat monipuolista settiä ja Ravintola Panimon isommat pannut laajemman levikin laatukamaa. Lisäpisteet vielä Ravintola Panimon herkullisista ruuista. Nokian Panimo on kakkonen, ei kovin vaihtuva tuotevalikoima, mutta hinnat on painettu alas ja Keisari 66 loi sellaisen ilmiön tähän maahan kesällä, että oksat pois. Plevnasta ja Stadista mainitsinkin jo aiemmin. Ruosniemi nousee listalle Sihteeri Blondin voimin.

Paras suomalainen Olut 2013

1. Nokian Keisari 66 American Pale Ale
2. Beer Hunter's Mufloni CCCCC IPA
3. Plevnan Siperia
4. Ruosniemen Sihteeri Blond
5. Ruokapuoti Lumon Nokkospils

Pistin Keisarin ykköseksi, se iski lujaa ja sitä olen juonut listan oluista taatusti eniten. Upeaa on myös sen nousu Nokian Panimon myydyimmäksi tuotteeksi. CCCCC on arvioitu pisteissä korkeammalle ja sen menekki Alkossa näyttäisi olevan jonkin sortin jatkumoa 66:n aloittamalle ilmiölle. Siperiaa ei tarvitse selittää, vaan ehkä ennemmin sitä, miksi pistin sen vasta kolmanneksi... Ehkä siksi, että se on jo vanha tuttu ja sen hyvyys oli tiedossa jo etukäteen. Keisari ja CCCCC (vaikka sitäkin sai hanatuotteena aiemmin) iskivät puun takaa. Sihteeri, miten maistuva matalaprosenttinen belgi! Sitten vähän kotiinpäinvetoa Nokkospilsin myötä, vaikka sitä ei varmaan kukaan käy kiistämään, etteikö nokkonen olisi upeasti asettunut laadukkaan pilsin kylkeen. 

Jos et vielä ole Olutoppaaseen tutustunut, niin tee se nyt osoitteessa www.olutopas.info.