Kotiolutta: Glebin Aurora Pale Ale

Paneminen on mukava harrastus, sitä ei käy kiistäminen. Mukavaa on myös maisteleminen, vaikka  paneminen on toki toiminnallisempaa ja hedelmällisempääkin - maistellessa ei tule hikikään. Tässä kirjoituksessa ollaan kuitenkin taas maistelulinjalla. Lappeenrannasta, jossa panemista tiettävästi innokkaasti harrastetaan, lähetettiin kotitekoista olutta. Lähettäjänä on Olutoppaan foorumilta tuttu nimimerkki Gleb.

Seuraavassa Gleb kertoo harrastuksestaan omin sanoin: 

Oluiden tekemisen aloitin syksyllä 2009, alkuun se oli ihan vaan uutteista tekemistä, vähitellen mukaan astuivat myös pienet mäskäyskokeilut ja humalan lisääminen sekä parempien hiivojen käyttäminen. Varmaan jonkun reilun kymmenen satsia tein pääosin uutteista kunnes viime syksynä sain kipinän että nyt ruvetaan tekemään olutta ihan kunnolla alusta alkaen,  mäskätessä pääsee kuitenkin säätämään mallaspohjaa enemmän ja lisäksi mallas raaka-aineiden kustannuksetkin ovat selkeästi halvemmat.

Laitteistoni on hyvin yksinkertainen, mäskäyspönttö on tehty eristetystä juoma-astiasta johon olen vaihtanut hanan ja sen perässä astian pohjalla on metalliverkkoinen putki suodattimena, lisäksi mäskätessä ympärillä on lisäeristettä. Pönttö on kooltaan vähän turhan pieni ja jo näissä noin 10l satseissakin taitaa vettä olla turhan vähän suhteessa maltaaseen. Laitteiston yksinkertaisuudesta johtuen käytän mäskäyksessä vaan yhtä lämpötilaa monivaiheisen ohjelman sijaan. Keittäminen tapahtuu keittiön hellalla 11l kattilassa ja apuna on usein myös toinen 6l kattila. Jäähdytyskierukoita en omista vaan jäähdytys tapahtuu "no chill" metodilla desinfioidussa suljetussa astiassa. Käymisastioiksi on sitten pari vesikanisteria johon olen laittanut vesilukot. Tuo noin 10l eräkoko on siitä mukava että voi tehdä vähän useammin ja kokeilla erilaisia juttuja ilman että kaikki paikat on täynnä olutta ja kustannukset pysyy hanskassa.

Olen oluentekijänä hieman suuripiirteinen, en viitsi värejä ja katkeruuksia laskeskella kovin tarkkaan (enkä niitä viitsi edes ylös kirjata), en kyttäile mäskäyslämpötiloja ja aikoja asteen/sekunnin tarkkuudella, eikä alkoholipitoisuudetkaan välttämättä aivan kymmenyksen tarkkuudella ole oikein. En ole mitenkään kovin paljoa kirjallisuutta tai nettifoorumeita aiheesta lukenut. Kun päättää mitä tekee niin tutkii vähän miten se suurin piirtein pitäisi mennä ja sitten kokeillaan, jos tulee mokia niin sitten tutkitaan taas että mikä saattoi mennä pieleen. Tekemällä oppii, kait.

Käyttämäni reseptit olen ottanut monista eri lähteistä, usein toki jotain pieniä muutoksia on tullut tehtyä, suhtaudun vielä suurella varauksella kykyihini tehdä omia yhtään monimutkaisempia laadukkaita reseptejä vaikka perusteet ovatkin hallussa.

Glebin lähettämässä laatikossa oli 6 erityylistä olutta - Pale Ale, Dubbel, Saison, London Porter, Double IPA ja Imperial Stout. Muut saa kuulemma nauttia heti, mutta Dubbelia pitäisi malttaa säilyttää kesään tai jopa syksyyn asti. Miehellä on selvästi luottoa blogistin mielenlujuuteen, tai sitten tämä on jokin salakavala testi...

Nyt asiaan, eli Aurora Pale Alen maisteluun. Kyseessä on 4,7% brittityylinen pale ale, eli tuollainen sessiokäyttöön pantu, "helppo" olut. Saatteen mukaan hiilihappoisuutta ei ole muodostunut odotetulla tavalla ja olut on käytännössä flätti, ei anneta sen haitata. Olettaisin, että tässä on käytetty Aurora humalaa.

Aurora Pale Ale

(Pale Ale, 4,7%)

Pulloa avattaessa kuuluu tuttu "TSUFF!", vaimeasti, mutta kuitenkin - kyllä tähän hieman hiilihappoa lienee kertynyt. Otin hieman isomman lasin, jotta voin kaataa puolilitraisen pullon sinne kokonaan, mutta niin, että pohjan hiivasakat jäävät pulloon. Niitä ei tämäntyyliseen olueen mukaan kaivata. Kauniin kultaoranssi olut vaahtoaakin mukavasti, se on jälleen merkki siitä, ettei tämä aivan hiilihapotonta ole. Tuoksussa on mukavan aromaattisesti sitrusmaista humalaa, eksoottista mango-persikka osastoa ja taustalla keksimäistä maltaisuutta - varsin hyvä balanssi. Lisäksi hiivaisia käymisaromeita ja hienoista tuhkaista karkeutta. Maku on hyvä, virheetön ja maukas, joskin hieman vähähiilihappoinen - kuten tiedossa oli. Pääpaino on aromaattisella humaloinnilla, joka on eksoottisen hedelmäistä ja greippistä, mutta ei kuitenkaan kovin katkeraa. Sen taustalla on kevyesti, mutta riittävästi keksimäistä maltaisuutta, joka tuo olueen oivallisen tasapainon. Olut on ennemmin kuivahkoa kuin makeaa ja vie janon mennessään. Pieni hiivaisuus syö hieman raikkautta loppumausta ja hiilihappojen vähyys vielä korostaa sitä, mutta nautittavaa olutta näistä piirteistä huolimatta. Suutuntuma on kevyehkö ja matalahiilihappoinen. Oivallinen sessiojuoma, eikä virhemakuja - hyvä suoritus Gleb!

Pisteytys

• Tuoksu 6 - Hyvä, mutta miedohko tuoksu, jossa hienoista karkeutta.
• Ulkonäkö 4 - Kauniin värinen ja hyvä vaahtokukkakin.
• Maku 7 - Aromaattisen hedelmäinen ja tasapainoinen. Ei karkeutta kuten tuoksussa.
• Suutuntuma 2 - Hyvä näihin vahvuuksiin, mutta hiilihappoisuuden vähyys söi raikkautta.
• Yleisvaikutelma 13 - Hyvä, maukkaan hedelmäinen sessiojuoma.

Aistiarviot

• Makeus 3
• Katkeruus 3
• Happamuus 3
• Täyteläisyys 4

Kokonaispisteet: 32/50