Eilen maistelin lappeenrantalaisen nimimerkki Glebin minulle lähettämistä kotioluista Pale Alen ja tänään on vuorossa Double IPA, eli DIPA. Glebin kotipanimosta ja kotiolutharrastuksesta voit lukea tuosta eilisestä jutusta lisää, tässä linkki, olkaatten hyvät.
Tässä DIPA:ssa on alkoholia 7,9% ja laskennallista katkeruutta pitkälti toistasataa IBU-yksikköä, jopa noin 150! 12,2-litran oluterään Glebillä kului kuivahumalointi mukaan lukien humalaa noin 230 grammaa ja se on paljon se. Lajikkeina Bullion, Pilgrim, Amarillo ja Brewer's Gold. Gleb ei itse vaikuta tähän täysin tyytyväiseltä, mutta ei se mitn. Korkki auki ja tulta päin!
DIPA
(Double IPA, 7,9%)
Kauniin viininpunainen olut, joka vaahtoaa runsaasti. Vaahto laskee jälkiä jättämättä muutaman millin kerrokseksi oluen pinnalle ja kestää siinä pitkään. Tuoksu on melko karamellimainen ja siinä suhteessa hieman Stadin Barley Winea tai Vakka-Suomen DIPAa muistuttava. Runsaasti myös kypsää pehmeää hedelmäisyyttä, mansikkaa ja aprikoosia. Lisäksi hiivaisia käymisestereitä, jotka istuvat hedelmäisyyden sekaan mainiosti. Humaloinnin läsnäolon tuntee voimakkaasti, mutta sellaista tiettyä raikasta "tuulahdusta" tässä ei ole. Parhaissa tyylin edustajissahan tuoksu ja nimenomaan humalointi suorastaan hyppää esiin. Kuitenkin miellyttävä, pehmeä ja barley winea muistuttava tuoksu, jossa alkoholi on viileänä täysin piilossa. Maku ei yllä tuoksun tasolle. Tuoksun karamellimaisen makea yleisilme on maussa vaihtunut kuivahkoon ja voimakkaan katkeraan suuntaan. Se on tietysti tyyliin sinänsä sopivaa, mutta humalien aromaattinen hedelmäisyys ei pääse maussa esiin vaan maku on pikemminkin puumainen, yrttinen ja lopuksi jo ruohoinenkin. Katkeruus kasvaa hyvinkin voimakkaaksi ja loppu on hyvin kuiva, jopa heinäinen sekä yrttinen. Hieman samaa tuntua itseasiassa kuin Beer Hunter'sin Mufloni Intianpässissä - eli mennään hieman yli, mutta hyvällä tavalla. Maku jää yksioikoiseksi katkerotykitykseksi, jossa ei ole hedelmäisyydelle sijaa. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja nipistävän hiilihappoinen. Makunsa puolesta yksioikoinen katkeropommi ja sinänsä hauska (extreme!), mutta jokseenkin turruttava juotava, sillä humalien puraisu on kova. Hiivojen sekaan kaataminen pehmentää hieman katkeruutta ja monipuolistaa kokemusta, mutta tuo samalla myös ei-toivottua tuhkaista karkeutta mukaan. Tässä on vielä reseptissä parantamisen varaa, mutta jälleen voin ilokseni todeta, että laadullisesti olut on täysin kuosissa - ei virhearomeita eikä virhemakuja, jotka kielisivät puhtausongelmista tai muista panoprosessin hankaluuksista.
DIPA
(Double IPA, 7,9%)
Kauniin viininpunainen olut, joka vaahtoaa runsaasti. Vaahto laskee jälkiä jättämättä muutaman millin kerrokseksi oluen pinnalle ja kestää siinä pitkään. Tuoksu on melko karamellimainen ja siinä suhteessa hieman Stadin Barley Winea tai Vakka-Suomen DIPAa muistuttava. Runsaasti myös kypsää pehmeää hedelmäisyyttä, mansikkaa ja aprikoosia. Lisäksi hiivaisia käymisestereitä, jotka istuvat hedelmäisyyden sekaan mainiosti. Humaloinnin läsnäolon tuntee voimakkaasti, mutta sellaista tiettyä raikasta "tuulahdusta" tässä ei ole. Parhaissa tyylin edustajissahan tuoksu ja nimenomaan humalointi suorastaan hyppää esiin. Kuitenkin miellyttävä, pehmeä ja barley winea muistuttava tuoksu, jossa alkoholi on viileänä täysin piilossa. Maku ei yllä tuoksun tasolle. Tuoksun karamellimaisen makea yleisilme on maussa vaihtunut kuivahkoon ja voimakkaan katkeraan suuntaan. Se on tietysti tyyliin sinänsä sopivaa, mutta humalien aromaattinen hedelmäisyys ei pääse maussa esiin vaan maku on pikemminkin puumainen, yrttinen ja lopuksi jo ruohoinenkin. Katkeruus kasvaa hyvinkin voimakkaaksi ja loppu on hyvin kuiva, jopa heinäinen sekä yrttinen. Hieman samaa tuntua itseasiassa kuin Beer Hunter'sin Mufloni Intianpässissä - eli mennään hieman yli, mutta hyvällä tavalla. Maku jää yksioikoiseksi katkerotykitykseksi, jossa ei ole hedelmäisyydelle sijaa. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja nipistävän hiilihappoinen. Makunsa puolesta yksioikoinen katkeropommi ja sinänsä hauska (extreme!), mutta jokseenkin turruttava juotava, sillä humalien puraisu on kova. Hiivojen sekaan kaataminen pehmentää hieman katkeruutta ja monipuolistaa kokemusta, mutta tuo samalla myös ei-toivottua tuhkaista karkeutta mukaan. Tässä on vielä reseptissä parantamisen varaa, mutta jälleen voin ilokseni todeta, että laadullisesti olut on täysin kuosissa - ei virhearomeita eikä virhemakuja, jotka kielisivät puhtausongelmista tai muista panoprosessin hankaluuksista.
Pisteytys
- Tuoksu 8 - Kerrassaan miellyttävä, jokseenkin barley winemäinen tuoksu.
- Ulkonäkö 4 - Upean punainen väri ja hyvä vaahto.
- Maku 6 - Yksioikoisesti voimakkaan katkera, hedelmäisyys kateissa.
- Suutuntuma 4 - Hyvä ei liian makea/tahmea runko ja sopivat hiilihapot.
- Yleisvaikutelma 13 - Haastava ja perverssillä tavalla kiehtova olut. Katkeroa riittämiin...
- Makeus 4
- Katkeruus 9
- Happamuus 3
- Täyteläisyys 5
Kokonaispisteet: 35/50
Ehkäpä tämä on vanhanajan 1800-luvun britti-ipa enemmänkin - "bitter and malt-forward, NO emphasis on hop aroma". Käsityshän hedelmäisestä humala-aromikkaasta ipasta on kovin moderni.
VastaaPoista