Jopon kotioluthaaste #1: Tumma 9,4% olut

Otin jo muutama viikko sitten vastaan kolme kotiolutta, joiden valmistajana on toiminut Twelve Toes Brewing Co. eli Olutoppaan nimimerkki Joppo. Olen tästä tietysti erittäin kiitollinen. Jutun otsikkona on kotioluthaaste, sillä Joppo on kertonut minulle etukäteen ainoastaan oluiden alkoholipitoisuudet ja tarkoituksena olisikin maistelun perusteella arvuutella oluttyyli, ehkä käytettyjä humalalajikkeita ja muitakin raaka-aineisiin tai valmistukseen liittyviä juttuja. Maistelun jälkeen voin heti skannata Jopon oluiden mukana lähettämät QR-koodit ja katsoa menikö metsään ja kuinka paljon. Todella mielenkiintoinen kokeilu, jossa haastetaan sekä oma maistamistaitoni, että Jopon oluenvalmistustaidot ja osumatarkkuus johonkin tiettyyn tyyliin. Ajattelin aluksi, että hoidan koko trion yhden illan aikana, mutta oluet ovatkin sen verran vahvempia, että on parempi jakaa kahteen tai kolmeen erään. Arvioin oluet taas Olutoppaan pisteasteikolla (5-50) ja aistiarviot siihen päälle, koska sillä tavoin Joppo saa paremman palautteen onnistumisestaan.

Ensimmäisenä käsittelyssä oleva #1 on vahvuudeltaan 9,4% ja pullon ulkopuolelta silmäiltynä olut näyttäisi olevan täysin mustaa. Tästä voisi heti päätellä kyseessä olevan jonkinlaisen imperial stoutin, joten lähden liikkeelle maltillisella n. 15 minuutin jääkaappiviilennyksellä. Kyseessä toki voi olla myös belgityylinen vahva ale/quadrupel. Olut on liian vahvaa ollakseen Black IPA tai muu musta tyyli mitä nyt mieleen tulee, ellei Foreign Stoutia tai muuta marginaalikamaa lasketa.

Pullo sihahtaa kivasti avattaessa ja lasiin kaatuu ei aivan mustaa, mutta hyvin tumman ruskeaa olutta, jonka päälle muodostuu parisenttinen beige vaahto. Kaadoin aluksi ilman hiivoja. Tuoksu on hyvä, tässä vaiheessa olen edelleen heti sitä mieltä, että kyseessä on imperial stout tai imperial porter. Näiden tyylien rajat ovat tietysti häilyviä ja mielipiteitä on yhtä monta kuin... tiedätte kyllä. Tuoksusta löytyy hyvin miellyttävää ja suht voimakastakin tummaa suklaisuutta, kevyttä ja pehmeää paahteisuutta, kahvimaisuutta sekä hienoisesti lakritsia. IS olisi omasta mielestäni hieman paahteisempi, joten alan tässä vaiheessa kallistumaan imperial porterin suuntaan. Belgialesta tässä ei kyllä ole kyse. Hedelmäistä humalaa erottuu myös suht tuntuvasti, veikkaisin jenkkilajikkeiksi, ja alkoholikin nousee taustalta odotetusti esiin. Aromihumalaa, eli keiton myöhäisessä vaiheessa lisättyä humalaa, löytyy, mutta en usko, että tätä on kuivahumaloitu. Hyvä tuoksu, eikä mitään virhearomeita, joten valmistusprosessi ja hygienia lienee Jopolla kunnossa. 

Makukin on miellyttävä. Siinäkin on pehmeää paahteisuutta, eikä sellaista stoutin tyylistä voimakasta ja runsasta paahteisuutta. Lisäksi maku on yllättävänkin hedelmäinen, sitruksista tuntua ja lopussa  greippistä happamuutta, edelleen uskon jenkkilajikkeisiin. Jos veikkaamaan lähdetään niin Cascade on aina sellainen "varma valinta", mutta vaihtoehtojahan on toki lukuisia. Humalointia on reilusti, sillä katkeruus on lopussa runsasta ja erittäin pitkäkestoista sorttia, veikkauksena vähintään 70-80 IBUa. En vielä tiedä löytyykö Jopon QR-koodista katkeroarvoja, mutta veikataan nyt sekin. Kahvit, suklaat ja lakut jäävät aivan humaloinnin varjoon, niin runsasta se on. Jälkimaussa hieman tuhkaisuutta ja yrttisyyttä. Yleisilme on kuivahko ja katkerahko - alkumaussa on makeuttakin, mutta humalointi pyyhkäisee sen mennessään tehokkaasti. Alkoholi pysyy hyvin piilossa, vaikka toki lämmittääkin, humalointi pitänee senkin aisoissa.

Suutuntuma on prosentit huomioiden vain keskitäyteläinen, joten korkeampaa alkoholipitoisuutta on kenties haettu sokerin/muscovadosokerin voimin. Hiilihappoisuutta on keskiverrosti. Nielaisun jälkeen suu jää hieman nahkeaksi/tahmaiseksi, vaikka yleisilme onkin kuiva.

Tässä vaiheessa kun lasi on about puolillaan kaadan pullon pohjalta hiivat mukaan. Tuoksuun ei tullut radikaalia muutosta, mutta jotain samaa tässä on nyt kuin omassa Katajainen Ansa IS:ssä, joten veikataan hiivaksi Safale US-05 - aivan perstuntumaltahan näissä nyt mennään, mutta mennään metsään sitten tyylikkäästi rytisten jos niikseen tulee. Maku muuttui pehmeämmäksi ja suutuntuma hieman täyteläisemmäksi. Hiivat söivät hieman humalan purevuutta, mutta muuten ei juuri muutoksia. Edelleen hedelmäistä ja katkeraakin.

Veikkaukseni siis imperial porter, jenkkihumalilla (ainakin Cascade), ei kuivahumaloitu, IBUja minimissään 70-80, hiivana Safale US-05 ja lisäpotkua haettu sokerilla/muscovadosokerilla.

Hahaa! Metsään meni! No, hiiva sentään meni oikein, sillä voinkin lesoilla monta kuukautta. Maun puolesta olut toki voisi mennä myös Black IPA:sta. En ole niitä kovin montaa maistanut, joten tämä oli minulle haastava ja alussahan vielä heti rajasin tuon vaihtoehdon pois, koska alkoholipitoisuutta on niin runsaasti, selvästi enemmän kuin perus-IPA:ssa. En itseasiassa edes tiedä mihin rajoihin Black IPA "virallisesti" asetetaan, mutta oletin sen asettuvan samaan kuin IPA. Skannauksessa tuo "Tyyppi:" on ilmeisesti "Täysmallas", vaikka siihen on jotain aasialaisia merkkejä eksynytkin. Mukava nähdä, että Joppo on päässyt kotioloissa perinteisin menetelmin näin korkealle. Rungon suhteellinen keveyskin johtui siis tyylistä, eikä sokerin käytöstä. Hyvä Joppo! Humalat ovat jenkkilajikkeita, eli siinä veikkaus osui puoliksi kohdalleen - Cascadeahan ei listoilla näy. Lisäksi tämä on kuivahumaloitu, vaikka väitin ettei olisi. Olipa mielenkiintoinen ja hauska haaste, skannauksen hetkellä jopa jännitti. Vielä pisteet loppuun.

Pisteytys

• Tuoksu 8
• Ulkonäkö 4
• Maku 7
• Suutuntuma 4
• Yleisvaikutelma 15

Aistiarviot

• Makeus 4
• Katkeruus 7
• Happamuus 4
• Täyteläisyys 5

Kokonaispisteet: 38/50 

Vielä kaksi samankaltaista haastetta jäljellä, niistä lisää lähitulevaisuudessa. Nyt on nieltävä tämä karvas tappio ja jatkettava eteenpäin. Sitä omaa peliä vaan ja luistelua hieman lisää niin kyllä tämä tästä kääntyy.