Kotiolutta: Kosoolan Dunkelweizen #62

 

Vappuaaton vietto aloitetaan espoolaisen Juhani Palttalan valmistaman kotioluen merkeissä. Kyseessä on Kosoolan Panimon Dunkelweizen, eli tumma vehnäolut. Tätä kirjoittaessa ei tarjolla ollut vielä valmistusaineiden tietoja, eikä vahvuuttakaan, mutta väliäkös tuolla. Voisin itseasiassa vaikka veikkailla niitä Jopon kotioluthaasteen tavoin, vaikka oluen tyyli onkin nyt selvillä. Pidemmittä alustuksitta itse asiaan.

Ruskeaa, sameaa ja runsaasti vaahtoavaa olutta. Kaadoin jalalliseen lasiin vehnislasin sijaan, se sopii paremmin tähän koska pullo on 0,33-litrainen. Sitä ei kuvasta näy, mutta vaahdon hieman laskettua kaadoin myös hiivat lasiin. Se kuuluu tyyliin ja itse myös pidän vehniksistä enemmän niin. Tuoksu on tuoreen banaaninen, suorastaan raikkaan banaaninen ja hieman neilikkainen. Myös tuttua hieman mausteista vehnishiivaa löytyy. Lisäksi siinä on tummille vehnille ominaista karamellisuutta, joka ei vaaleampiin kuulu - sen takia tuoksun yleisilme, vaikka onkin raikas, on myös vaaleaa vehnää selvästi tuhdimpi. Maku on tyylille ominaisesti hieman hapan, vehnäinen, melko runsaan neilikkainen ja mausteinen - banaanisuus on maussa selvästi taka-alalla ja kuivempi mausteisuus edessä. Vaaleista vehniksistä tämän erottaa, kuten tuoksunkin tapauksessa, keskivaiheilla kehiin tuleva hieman karamellinen ja kevyesti makea osuus. Jälkimaku on jälleen kuivemman mausteinen. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja tyylille ominaisesti melko runsaan hiilihappoinen. Mielestäni varsin tyylipuhdas ja tasapainoinen tumma vehnä. Hyvä balanssi happamuuden ja makeuden kesken. Valmistusaineissa on tietysti vehnämallasta, vehnishiivaa ja vahvuuden voisi arvuutella osuvan 5-6% väliin. Nyt täytyy sanoa, että en tiedä tehdäänkö dunkelweizenit tummiksi paahdetuilla vehnämaltailla vai ohramaltailla. Vehniksissähän normaalisti about puolet on ohramaltaita ja loput vehnää, eli täysin vehnämaltaista valmistettuja ne eivät ole. Juhani & muut asiantuntijat voivat varmasti valaista tätä asiaa kommentoimalla tai sähköpostitse.

 

Lopuksi pisteytys Olutoppaan asteikolla: 

 

Pisteytys

• Tuoksu 7
• Ulkonäkö 4
• Maku 7
• Suutuntuma 4
• Yleisvaikutelma 15

Aistiarviot

• Makeus 4
• Katkeruus 2
• Happamuus 4
• Täyteläisyys 5

Kokonaispisteet: 37/50

 

Iron Maidenin Trooper-olut Suomeen heinäkuussa!

Hevipumppu Iron Maiden ja brittipanimo Robinsons ovat lanseeranneet yhdessä Trooper oluen!

Trooper on Maidenin klassikkobiisejä, jonka tuntemisen tulisi kuulua jo kansalaisten yleissivistykseen. Olut on suomalaisittain ilahduttavasti 4,7% vahvuinen, joten sen myyminen on sallittua täällä alkoholipoliittisessa takapajulassa Alkon ulkopuolellakin. Kyseessä on brittiale, joka asettunee vaivattomasti Bitter tai Golden Ale genreen. Maahantuojana toimii Servaali Oy, joka on alustavasti pohtinut oluen lanseerausta päivämäärälle 20.7. Kyseessä on sattumoisin juuri se päivä jolloin yhtye täräyttää keikan Olympiastadionilla Maiden England kiertueen merkeissä.

Mainittakoon, että Robinsons on ihan oikeasti hyvä panimo, joten tarjolla lienee kunnon olutta, eikä "rahat pois"-meiningillä toteutettua kuraa, kuten Motörheadin tai Koff Kotiteollisuuden tapauksissa.

Virallinen lehdistötiedote: http://www.ironmaiden.com/

Bruce kertoo oluesta Vimeossa:

Kotiolutta: Kosoolan Kevätaurinko APA

Espoosta tärähti jälleen laatikollinen kotioluita. Asialla oli Kosoolan Panimo, eli Juhani Palttala, jonka oluita maistelin viimeksi marraskuussa. Oluita tuli yhteensä 8 erilaista ja niistä ensimmäisenä arviointiin pääsee ajankohtaisesti nimetty Kevätaurinko. Kyseessä on 5,5% APA, eli American Pale Ale, joka on katkerohumaloitu Magnumilla ja aromihumaloitu Cascadella ja Citralla. IBUja 45 ja hiivana White Labs WLP090 San Diego Super Yeast.

Tällä kertaa osassa oluista on myös etiketit, jotka ovat mielestäni varsin onnistuneita. KP logo on tyylikäs ja informaation määrä on valtaisa - kaikki raaka-aineet ja ruokasuositukset ja nautintalämmöt löytyy. Etiketissä kerrotaan mm. että oluet pannaan ja pullotetaan käsityönä panimomestarin saunassa. Vuosituotannon kerrotaan olevan 500 litraa.

Olut on utuinen, oranssihtava tai meripihkainen väriltään ja vaahtoakin muodostuu mukavasti. Vaahto myös kestää pitkään ja jättää paksua pitsikuviota lasin reunoille. Tuoksu on aromaattisen hedelmäinen. Citran hieman pistävän sitrushedelmäisyyden tunnistaa heti etunenässä ja sen jälkeen hunajamelonista sekä eksoottisen hedelmäistä, hieman mangoista tuntua. Mallaspohja on karamellinen ja hieman makeahko. Tulee mieleen Stadin American Amber IPA, mutta hieman kevyemmällä katkerolla. Oikein maukkaan aromihumalainen tuoksu. Maku on myös maltillisesti makeahko ja hyvin aromaattisesti humaloitu. Katkeroa on nippa nappa riittämiin ja se potkaisee vasta lopussa, sillä alun makeampi osuus pitää sen siihen saakka aisoissa. Makumaailmassa on karamellimallasta, monenlaista kypsän pehmeää eksoottista hedelmäisyyttä ja loppua kohti myös sitrushedelmäisyyttä ja tyylin oluista ah niin tuttu greippisen hapan loppuliuku. Jälkimaku on kuivahko, ja jotenkin hieman lyhyt. Muistuttaa paljon Stadin Panimon tuotoksia, nekin ovat voimakkaasti aromihumaloituja (=erittäin hedelmäisiä) ja tasapainoisen katkeroisia, mutta eivät yleensä mitään hopheadien katkerokeitoksia - kuten ei tämäkään. Minuun, ja Stadilaisten arvioiden perusteella moniin muihinkin, tämä tasapainoisuus puree. Suutuntuma on juuri keskitäyteläinen ja keskivertoa hieman maltillisemman hiilihappoinen. Tyylin mukainen tuotos. Tasapainoinen ja maukas olut, joka ei kuitenkaan aivan haasta tyylin parhaimmistoa - siihen olisi kaivattu vielä runsaammin katkeruutta ja silti pitäisi pystyä säilyttämään sama hedelmäisyys. Siinä sitä haastetta. Onnistunut olut kuitenkin, Nokian Keisari 66:n tasolla, mutta hieman erilaisin ansioin (ei niin katkera, vaan hedelmäisempi).

Lopuksi pisteytys Olutoppaan asteikolla: 

 

Pisteytys

• Tuoksu 8
• Ulkonäkö 4
• Maku 7
• Suutuntuma 3
• Yleisvaikutelma 14

Aistiarviot

• Makeus 4
• Katkeruus 4
• Happamuus 4
• Täyteläisyys 5

Kokonaispisteet: 36/50

Olutarvio: Ruokapuoti Lumon Nokkospils

Ruokapuoti Lumon Nokkospils

Panimo: Vakka Suomen Panimo, Suomi (Uusikaupunki)
Oluttyyli: Pils
Alkoholipitoisuus: 4,5%
Saatavuus: Ruokapuoti Lumo (Rauma), Olutravintolat (ks. juttu alta), SOPP

Helsinki Beer Festivaleilla viime viikonloppuna debytoinut Ruokapuoti Lumon Nokkospils saapui Vanhassa Raumassa sijaitsevan myymälän hyllyille heti alkuviikolla. Nokkospils on Lumon toinen omaolut, sen on valmistanut Vakka-Suomen Panimo, joka tunnetaan muun muassa juurikin erinomaisista pilseistään. Se ensimmäinen Lumon omaolut oli brasilialaisella kahvilla maustettu stout, jonka valmisti Beer Hunter's. Olueen käytetyn kahvin oli paahtanut Turun Kahvipaahtimo. Stout koki jyväskyläläisen Palokka-oluen kohtalon eli se myytiin loppuun melko nopeasti - paikallisoluilla näyttää siis olevan kysyntää. 

Lumosta kerrotaan, että idea nokkosella maustetusta oluesta syntyi jo noin vuosi sitten, mutta silloin ei kuitenkaan aikataulujen vuoksi ollut mahdollista saada sitä valmiiksi kesäsesonkia varten. Idea jäi elämään ja toteutettiin nyt täksi kesäksi. VASP valmisti oluesta koe-erän, jonka maistelun perusteella nokkosen määrää vähennettiin ja humalointia lisättiin. Oluen piti alunperin olla suodatettu, mutta se päätettiin kuitenkin jättää suodattamatta, joka on mielestäni ehdottomasti oikea päätös - nyt kaikki aromit ovat varmasti tallessa. 

Olut on luomuohramaltaasta ja luomuhumalista valmistettu täysmallasolut. Olueen käytetyt nokkoset tulevat Savonlinnan Yrttipajalta, jonka toiminta on myös luonnonmukaista (osa tuotteista poimitaan jopa suoraan luonnosta), mutta ei luomu-sertifioitua. Tästä syystä oluelta puuttuu luomumerkintä, vaikka se sitä käytännössä onkin. 

Saatavuus ei rajoitu pelkästään Ruokapuoti Lumoon, vaan sitä myyvät myös Kahvila Soppi (Rauma), Cafe Art (Turku), Ravintola Maku (Pori) ja lisäksi Pikkulintu jakelee 40 laatikkoa olutta eri olutravintoloihin - uskoakseni ainakin pääkaupunkiseudulle. Tarkempia saatavuuksia voi varmasti kysellä Pikkulinnusta. Myös kesän Suuret Oluet Pienet Panimot festareilta olutta löytyy ja ensimmäinen sellainenhan järjestetään jo kolmen viikon päästä täällä Raumalla.

Nautiskelin tätä yhden pullollisen jo eilen ja totesin oluen maun täysin uniikiksi, vastaavaa ei ole ennen tullut vastaan. Nokkosen aromi on selkeä, mutta sitä ei kuitenkaan ole överisti, joten lopputulos on tasapainoinen ja nautittava. Oluen nauttimisesta kehkeytyi hieman yllättäen pitkähkö ajatusten harhailu lapsuuteen, sitä kautta omiin lapsiin ja elämään yleensä. Kaikki lähti nokkosista liikkeelle. Muistelin, kuinka pieninä poikina pelattiin jonkin maakellarin päällä vuoren valloitusta tai kukkulan kuningasta. Ikää oli ehkä n. 7-8 vuotta ja tietysti iso liuta saman kylän poikia menossa mukana. Se oli vielä sitä aikaa kun saman kylän lapset leikkivät isossa joukossa ulkona ja kaikki olivat mukana. Oli tietysti kesä, ilma oli ainakin muistikuvien mukaan helteinen ja maa, sekä nurmikko aivan rutikuivia ja pöliseviä. Maakellarin yhdellä sivulla oli sellainen kuivahko oja, jonka reunamilla kasvoi paljon nokkosia. Pojat mittelivät kukkulan herruudesta hieman leikkivien eläinlasten tavoin. Vielä ei yritetty näyttää naaraille kuka on vahvin vaan nyt otettiin ihan vaan vilpittömästi "miehestä" mittaa. Harvemmin sinne nokkosien sekaan ketään ainakaan täysin tarkoituksella tuupattiin, mutta aina välillä sieltä joku joutui ylös könyämään, niin minäkin, vaikken aivan pienin kaveri ollut silloinkaan. Se kuivan nokkosen tuoksu tässä oluessa kaivoi jostain nuo lapsuuden muistot esille. Samalla rupesin ajattelemaan omaa esikoistani, joka on kohta tuossa samassa iässä. Tulin tehneeksi päätöksen, että yritän antaa "poikien olla poikia", eli jos hän tekee jotain aikuisten silmissä noinkin typerältä vaikuttavaa, niin tehköön. Kunhan toiminta pysyy jotenkin turvallisena ja on vilpitöntä, eikä kenellekään tarkoiteta pahaa. Oluen, vaikka vaan sen yhdenkin, äärellä tehdään elämän suuria päätöksiä.

Näiden muisteloiden jälkeen onkin aika korkata toinen pullo tätä samaista olutta ja tällä kertaa sekä oluesta, että arvioinnista nauttien. Tänään on tylsän pilvinen päivä, joten käytän eilistä kevätauringossa räpsäistyä otosta. 

Hieman utuinen ja väriltään kullankeltainen olut, jonka vaahto on keskiverto ja jättää runsaasti pitsiä lasin reunoille. Tuoksussa on aitoa nokkosta, ruohoisuutta, kuivaa heinää, mietoa tuoretta chilimäisyyttä ja puhdasta leipäistä maltaisuutta. Nokkonen on saatu erottumaan selkeästi oluen aromista, mutta se ei kuitenkaan peitä alleen sitä normaalia pilsin aromimaailmaa. Maku on miellyttävän maltainen ja rapean ruohoisesti humaloitu. Nokkonen tulee makuun heti alussa maltaan rinnalle ja pysyttelee siinä aina kuivan ruohoiseen jälkimakuun asti. Tässäkin nokkonen tekee mausta hieman chilimäisen, mutta minkäänlaista tulisuutta tässä ei ole vaan ainoastaan se maku. Nokkonen on todella selkeästi esillä, muttei silti dominoi tai peitä muita makuja - yhdistelmä on uniikki ja onnistunut. Suutuntuma on lähes keskitäyteläinen ja hieman keskivertoa maltillisemmin hiilihappoinen. Yllättävä yhdistelmä toimii!

Yhteenveto

Nokkosella maustettu pils, juuri sitä mitä lupaakin.

ARVOSANA: 8

Olutarvio: Flying Dog UnderDog Atlantic Lager

UnderDog Atlantic Lager

Panimo: Flying Dog, Yhdysvallat
Oluttyyli: Premium Lager
Alkoholipitoisuus: 4,7%
Saatavuus: Maitokaupat (Ostopaikka CM Rauma, 3,59€ / 0,33l)

Jenkkiläisen Flying Dogin UnderDog on saapunut Servaalin maahantuomana piristämään maitokauppojen lager-osastoa. Tässä oluessa on ohramaltaan lisäksi vehnää ja humalina saksalainen Perle sekä ehkä hieman yllättäen brittiläinen lähinnä aromihumalana tunnettu Goldings. Katkeruutta on 28 IBUn verran, joka on melko maltillisesti suuressa kuvassa, mutta tyyliin nähden kuitenkin ihan mukavasti.

Haalean kultainen olut, jonka vaahto on höttöinen ja jättää runsaasti pitsiä laskiessaan. Tuoksu on ruohoinen, hieman kukkainen ja keveän sitruksinen. Lisäksi myös viljaista maltaisuutta. Maku on kuivakka, siinä on hyvin "vaalea", viljainen ja pils-tyylinen mallaspohja. Tuntuva katkeruus on maussa mukana heti suullisen alusta alkaen - voimistuen loppua kohti ja jatkuen vielä melko kestävään jälkimakuunkin asti. Keskivaiheilla myös greippisen hapan sitrusvaihde iskeytyy silmään ja sekin kestää loppuun asti. Yleisilmeeltään kuiva ja rapsakka lager, jossa tuntuvaa greippisyyttä. Suutuntuma on kevyehkö ja keskiverrosti hiilihappoinen. Hyvä olut. Plussaa kuivuudesta, todellinen janonsammuttaja!

Yhteenveto

Kuiva ja rapsakka lager, janonsammuttaja!

ARVOSANA: 8

Olutarvio: Verhaeghe Duchesse De Bourgogne

 Duchesse De Bourgogne

Panimo: Verhaeghe, Belgia
Oluttyyli: Hapan Ale
Alkoholipitoisuus: 6,2%
Saatavuus: Ulkomailta, olutravintoloista

Olin matkalla tapaamaan Burgundin Herttuatarta. Hänestä kirjoitettiin paljon ja puheitakin olin kuullut. Usein ne mairittelivat häntä.

Verhaeghe on pieni perheomisteinen panimo Belgian Länsi-Flanderissa, Vichten n. 5000 asukkaan kylässä. Panimon menestynein tuote on Duchesse De Bourgogne - Burgundin Herttuatar, joka on alueelle tyypillinen "Flanders Red Ale", suomeksi useimmiten vaan Hapan Ale. Tämä on tyylinsä kiistattomia klassikoita, mutta ei kuitenkaan läheskään niin tunnettu kuin esim. Rodenbach. Hankin ulkomailta 0,75-litraisen pullon tätä siinä uskossa, että kyseessä olisi maukas ja haasteellinenkin kokemus, kuten tämän tyylisillä oluilla on tapana.

Herttuatar oli kuvankaunis ruskeaverikkö, mutta luonteeltaan ailahteleva ja mieleltään hapan. Olikohan hän minulle sittenkin liian suuri pala nieltäväksi...

Duchesse De Bourgogne kypsytetään perinteiseen tapaan tammitynnyreissä. Valmis tuote on pastöroimaton ja sekoitettu 8 ja 18 kuukautta tammitynnyreissä kypsytetyistä eristä. Ohramaltaan lisäksi tässä on käytetty vehnääkin. Tyylikäs simppelillä taiteella varustettu pullo, joka on korkkikorkilla suljettu. Pullotettu luultavasti heinäkuussa 2012. 

Herttuattarella on punaruskea hieman burgundimainen väri ja maltillinen, mutta pitkäkestoinen ja lasin reunoihin tiukasti tarttuva vaahto. Tuoksu on huisin hieno. Siinä on runsaasti kirsikkaista marjaisuutta, sellaista kypsän ja hieman käyneenkin tuntuista. Vadelmaa, sokerikuorrutetta ja tammitynnyrin tuomaa laktoosista happamuutta. Kollegani Johnny Rio Tuopin Äärestä kiteytti tuoksun oivallisesti jotenkin näin: "Tuoksuja tulvii nenään kuin sirkuksen paraatissa ikään, vain tiikeri ja karvainen nainen puuttuu." Maku on myös monimuotoisuuden juhlaa. Siinä on lambicmaista happamuutta, tanniineja ja runsasta marjaisuutta, josta voimakkaimmin mieleen tulee kirsikkaisuus ja hieman jopa karviaiset. Toisaalta löytyy myös sellaista hillomaista luonnollista makeutta, joka tasapainottaa ja tekee tästä miellyttävän ja tyyliin nähden helpon nautittavan. Lambicien, ja varsinkin Kriek-sellaisten ystäville maistuu varmasti. Suutuntuma on kevyehkö, melko maltillisen hiilihappoinen ja raikkaan nipistelevästi hapokas. Onpa hieno tuttavuus, parasta ja lambicmaisinta sour alea mitä olen maistanut. Ennen kaikkea vahva kokonaisuus.

Yhteenveto

Marjainen, tamminen, tanniininen, hapan.

ARVOSANA: 9+

Maistelussa Suomenlinnan Tin Soldier's Hard Cider

Pyörähdin tänään Alkossa, sillä halusin laittaa yhden puolalaisen siman tilaukseen - kyllä, luit oikein. Alkon tämän viikon uutuus "olut", on nimittäin Korzenny, puolalainen hunajasta valmistettu mead eli sima. Pitihän sitä tilata yksi pullo omiin tarpeisiin. Samalla reissulla siiderihyllystä silmiin osui tuttu pullomalli ja etikettidesign, Suomenlinnan tavaraahan siellä! 

Astuin jalallani sinne missä en aiemmin ollut käynyt ja tutkiskelin pulloa tarkemmin. "Tin Soldier's Hard Cider on perinteisin menetelmin valmistettu, rauhassa kypsytetty, kuiva ja raikas täysomenasiideri". Täysomenasiideri, hymähdin termille heti, olutpuolellahan puhutaan täysmallasoluista. Ainesosaluettelo kertoi tuotteessa olevan vettä, omenamehutiivistettä, sokeria ja säilöntäaineena E202:sta. Otin pullon mukaani, hintaa rapiat 5 euroa, mutta toisaalta vahvuuttakin 7,5%. Taas valtion alkoholiverokassa kilahti, kun Rauman poika kantoi korteaan kekoon. Helsingissä on parhaillaan käynnissä Helsinki Beer Festivalit ja siiderien kategoriassa kakkoseksi näyttää tulleen muuan Tin Soldier's, nyt jo palkittuakin tavaraa siis. Parhaaksi olueksi valittiin Laitilan Imperiaali ja parhaaksi vehnäolueksi Keisari Elowehnä. Kaikki tulokset luettavissa täältä.

Nyt päivä on taittunut jo iltaan. Grilli on puunattu ja grillikausi korkattu erinäisten saksalaisten makkaroiden voimin parin Keisari 66:n kompatessa. Lapset on saatettu nukkumaan ja tinasotilas kaivettu jääkaapista esiin. Yritetäänpä nyt ummikkona maistella siideriä. Pullon parasta ennen näyttää olevan 8.4.2014, kenties se on laitettu vuodeksi eteenpäin, jolloin tämä olisi erittäinkin tuoretta. Alkossakin oli uutuuslappu hyllynreunassa, joten saattaa se näin ollakin.

Lasiin kaatuu haalean kultaista ja kirkasta juomaa, joka vaahtoaa aluksi mukavasti, mutta vaahto nopeasti kohisten katoaa, kuten siidereille (olettaakseni) ominaista on. Tuoksu on melko valkoviinimäinen, siinä on vihreää raikasta omenaa, kuivia lehtiä ja teetä - aivan kylmän perus-Liptonin tuoksua. Maku on tuoksun tavoin melko valkoviinimäinen ja ainakin olueen tottuneelle varsin kuiva. Olen tosin ymmärtänyt, että oikein aidosti kuivat siiderit ovat niin kuivia, että saavat kielen kipristymään kunnon lambicin tavoin, sellaista efektiä tässä ei ole. Omenaa, tuoretta ja hieman kirpeääkin, mutta kokonaisuus vaikuttaa kuitenkin melko yksipuoliselta. Lopussa nousee makeuttakin esille. Kyllähän tätä tämän yhden kerran ihan ilokseen illan pimetessä siemailee. Uppoaa vaivatta, mutta ei aiheuta sen suurempia väristyksiä. 7,5% on kyllä hyvin piilossa ja loppua kohti vaikutuksenkin huomaa. Ihan mukava kokemus tällainen "hairahdus" siiderien puolelle. Mitään pisteytystä en tähän yritä virittää, vaan totean kliseisesti tämän olevan "ihan hyvä".

Olutarvio: Grillimaisteri III-olut

Grillimaisteri III-olut

Panimo: Laitilan Wirvoitusjuomatehdas, Suomi (Laitila)
Oluttyyli: Pils
Alkoholipitoisuus: 4,5%
Saatavuus: Lidlit kautta maan (1,08€ / 0,33l tlk)

Lidl on lanseerannut Grillimaisteri III-oluen osana kesän Grillimaisteri kampanjaansa, jonka keulakuvana on itse Esa "Tiki" Tikkanen. Kyseessä on Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan valmistama olut, joka irtoaa halvalla. 6-pack kustantaa 6,49€, eli yksi tölkki 1,08€ ja joitakin sentin osia päälle. Hinta painuu siis alle euron jos palauttaa tölkin. Mustanpuhuva tölkki kertoo oluen olevan "voimakkaasti humaloitu" ja sitä se Laitilan tuotoksena varmasti onkin jos aivan perusbulkkeihin verrataan, muttei laajemmassa vertailussa liene mitenkään järisyttävä. Siitä en tykkää, että oluen nimeen on valittu ja tölkkiin isolla painettu jo kuopattu III-veroluokka. Oluen alkoholipitoisuudet voitaisiin tässä maassa jo unohtaa ja keskittyä eri tyyleihin luonnollisissa voimakkuuksissaan. III-oluen tilalla tässäkin olisi voinut lukea vaikka Pils, joka on oluen tyylilaji.

Kirkas, hyvin vaalean kultainen ja vaahdoltaan keskirunsas olut. Tuoksu on tuttua Kukkoa - siinä on leipäistä maltaisuutta, vihreää ruohoa, heinää ja vihannesmaisen yrttistä tunkkaista tuntua sekä metallisuutta. Maku on aluksi mukavan maltainen, mutta sitten "talonmaku" vihannesmaisine hernekeiton aromeineen pääsee irti ja dominoi makua, kunnes lopussa kuivemman ruohoinen ja heinäinen ote tulee kuvioihin. Katkeruutta on Kukko Pilsin tapaan ja jälkimaussa on metallisuutta. Suutuntuma on lähes keskitäyteläinen ja hieman keskivertoa maltillisemmin hiilihappoinen. Hyvin Laitilamainen tuote - jos Nobelaner Kesäolut muistutti Kukko Lageria, niin tämä muistuttaa Kukko Pilsiä. Resepteissä ei liene kovinkaan paljoa, jos ollenkaan, eroa. Jos ei "talonmaku" töki, niin tässä halpa kesäolut.

Yhteenveto

Laitilan talonmakuinen pils

ARVOSANA: 7

SOPP Rauman Torilla 18.5.2013

Kesän, vai pitäisikö vielä sanoa kevään, ensimmäinen Suuret Oluet Pienet Panimot tapahtuma järjestetään Raumalla lauantaina 18.5.2013. Paikkana on Unescon maailmanperintökohteessa Vanhan Rauman ytimessä sijaitseva Rauman Tori. Tapahtuma on osana samaan aikaan kaupungilla järjestettävää kesän avaus tapahtumaa.

Paikalla ovat panimoista Vakka-Suomen Panimo, Beer Hunter's, Laitilan Wirvoitusjuomatehdas, Saimaan Juomatehdas, Stallhagen, Teerenpeli ja Lammin Sahti. Ruokapuolesta vastaavat katukeittiöhengessä paikalliset Sali, Goto, Hovi, Soppi, Kellari, Nyyperi ja Lumo. Gotoa luotsaa Top Chef -voittaja Teemu Laurell.

Anniskelualueella ei ole tarkoitus käyttää maksuvälineenä rahaa, vaan maksaminen onnistuu poleteilla joita saa ostaa sisäänkäyntien yhteydestä.

Bakkanaalit alkavat klo. 15.00 ja päättyvät 23.00. Noin klo. 17.00 allekirjoittanut jorisee (lyhyesti!) oluen maistelemisen ja arvioimisen saloista. Tämän livesetin ajaksi suosittelen hankkimaan täyden tuopillisen ja varautumaan mahdollisesti earien tai jopa Peltorien käyttöön.

17.5.2013: Torilla näytetään screenillä Suomi - Ruotsi ottelu, joka alkaa klo. 16.00. Näin ollen yllä ja alla mainittuihin aikatauluihin tulee muutoksia.

(alla oleva lisätty 16.5.2013)

Tapahtuman sivuilla tiedotetaan:

Muutamat panimot ovat varmistaneet juomatarjontansa:

Lammin Sahdilta tulee seuraavat tuotteet hanassa:

• Lammin Sahti, 7,5%, aito perinteinen sahti 
• Pöllö, 4,5 %, suodatettu pintahiiva ale

Vakka-Suomen Panimo on mukana seuraavilla hanatuotteilla:

• Lumo Nokkospils
• Uudenkaupungin Omenasiideri
• Prykmestar Savukataja
• Prykmestar WehnäBock
• Prykmestar Schwarz
• Prykmestar Vehnä

Beer Hunter'silta mukana ovat seuraavat Muflonit:

• Pils 5%
• Vehnä 5%
• Pale Ale 4,5%
• Aamupala Kaurastout 4%

Teerenpelin Panimo on myös tapahtumassa mukana!

Jos kiinnostuit enemmän voit tutustua tarkemmin panimoihin ja tuotteisiin:

http://www.sahti.fi/pages/Etusivu/1325

http://www.vasp.fi/fi/sivu.cfm?id=276&mp=0%2C275

http://www.teerenpeli.com/panimo/

Torilla tavataan, tervetuloa!

Olutarvio: Rousal Pils

Rousal Pils

Panimo: Rousal Brygghus, Suomi (Rosala)
Oluttyyli: Pils
Alkoholipitoisuus: 4,6%
Saatavuus: Maitokaupat ja olutravintolat (Ostopaikka CM-Sello Espoo, 4,40€/0,33l)

Rousal Brygghus on Rosalan saaressa toimiva pienpanimo, joka on aloittanut toimintansa aivan tässä hiljattain. Helsinkiläinen olutravintola ja juomatalo Pikkulintu ilmeisesti otti Rosalan Pilsin sekä tarjolle Pikkulintuun, että jakeluun lähialueen kaupoille. Hienoa olutkulttuuria edistävää toimintaa Puotilan "pojilta" jälleen kerran - hattu pois päästä. Tämä Pils päätyi Raumalle Espoon kautta. Nimimerkillä "The Kuriiri" tunnettu veljeni osti minulle pullon Espoon Citymarketista ja lähetti sen pyynnöstäni postitse Rauman suuntaan. Hintaa koko setille postikuluineen tuli noin kymppi, joten melko järjettömästä toiminnasta on kieltämättä kyse, mutta perkule kun se kiinnosti ja halusin maistaa. Pullo oli muuten pakattu litraiseen Pirkka maitotölkkiin - postimies on saattanut hymähtää kerran jos toisenkin sitä kiikuttaessaan. Näin pienen videonpätkän panimosta taannoin jostain Ylen paikallisuutisista, kun joku oli pistänyt linkin Yle Areenaan Olutoppaan foorumille. Tuo video ei ole enää nähtävissä, mutta siinä panimoa (yksin?) pyörittävä nuorehko herrasmies Patrik Laine esitteli panimoaan ja kertoi tulevista oluista. Silloin jo syttyi tietty kipinä, että tuotahan pitää maistaa. Googlettelin "Rousal Pils" hakusanalla taannoin ja vastaukseksi tarjottiin "Did you mean arousal pils?"... Niin pienestä toiminnasta on kyse, ettei edes google tiedä siitä, vaan tarjoaa ennemmin hekuman huipuille vieviä pillereitä. Kieltäydyin tarjouksesta, ehkä sitten 30 vuoden päästä, jos ei homma enää muuten toimi.

Olut on pakattu varsin tyylikkääseen 0,33-litraiseen pulloon, jonka etiketti on pelkistetyn tyylikäs. Ainesosiksi kerrotaan ohramaltaan lisäksi pilsille varsin epätyypillisesti vehnämaltaat ja sokerikin. No, reinheitsgebot oli ja meni, ja sehän oli saksalaisten juttuja muutenkin. Nyt eletään vuotta 2013 ja tämä on suomalainen pienpanimo-olut - vain maku ratkaisee. Jos oikein ymmärsin panimon facebook-sivuilta, niin tämä Pils saattaa olla kuivahumaloitu tsekkiläisellä Saaz-lajikkeella. Jos näin on niin ainakin ennakoon kuulostaa jo varsin hekumalliselta, olkoonkin, että se sokeri kummittelee siellä. Olut on pullossa jälkikäyvä ja valoa vasten tarkasteltuna sisältääkin melko runsaasti hiivaa. Päätin maistaa oluen aluksi niin, että kaadan varovasti jättäen enimmät hiivat pulloon.

Olut kaatuu lasiin ja vaahtoaa runsaasti. Väri on kultaoranssi ja olut on melko utuista, niin kuin suodattamaton ja pullossa jälkikäyvä nyt tietysti on. Vaahto kestää pitkään. Tuoksu on hyvä, se on erittäin aromaattisen kukkainen ja ruohoinen, hunajainen sekä puhtaan maltainen. Aromaattinen humala on maussakin etualalla tarjoten kukkaisia ja hieman sitrushedelmäisiäkin sävyjä. Humaloinnin osalta liikutaan varsin tsekkiläisissä tunnelmissa, mutta maltaisuuden hunajaisuus vie taas enemmän saksalaiseen suuntaan. Maun loppupuoli on kohtalaisen katkera ja kuivakin. Jälkimakuun jää ruohoisuutta, joka kääntyy yrttiseen suuntaan. Suutuntuma on kevyt, mutta hiilihappoisuus on pirteää. Ohutta, mutta ei vetistä vaan virkistävää. Maukas ja rapeasti sekä aromaattisesti humaloitu pils tältä uudelta panimolta. Yllätti positiivisesti.

Yhteenveto

Kuivahko, katkera ja aromaattinen pils

ARVOSANA: 8

Hinta-laatusuhteeltaan paras maitokauppavehnis on... muuttunut!

Kuva: Nokian Panimo

Kirjoittelin noin kuukausi sitten jutun, jossa listasin hinta-laatusuhteeltaan parhaat maitokauppavehnikset. Silloin voiton vei saksalainen Kaiserdom Hefe-Weißbier. Nyt tilanne on kuitenkin muuttunut, sillä tänään paikallisessa Prismassa asioidessani huomasin Nokian Keisari Elowehnän hinnan laskeneen, nyt lappu kertoi hinnaksi 2,09€, kun hinta aiemmin oli 2,59€. Varsin ilahduttavaa hintakehitystä tältä pienpanimolta, minä kun luulin hintojen hinautuvan pikkuhiljaa korkeammiksi ja korkeammiksi tämän uskomattoman alkoholipolitiikan ja verotuksen vuoksi.

Nyt siis Keisari Elowehnä on tällä uudella hinnalla mielestäni hinta-laatusuhteeltaan selkeästi paras maitokauppavehnis. Maun suhteen se on selkeästi Kaiserdomia edellä ja kotimaisuuskin tuo oman bonuksensa. 

Alkavaan kevääseen tallustetaan näin ollen pitkälti Elowehnän ja Keisari 66:n voimin, tattikset Nokian suuntaan näistä maistuvista oluista!

Olutarvio: Flying Dog Kujo Imperial Coffee Stout

Kujo Imperial Coffee Stout

Panimo: Flying Dog, Yhdysvallat
Oluttyyli: Imperial Stout
Alkoholipitoisuus: 8,9%
Saatavuus: Ulkomailta ja ehkä joistakin olutravintoloista

Räväköistä etiketeistään tunnetun jenkkipanimo Flying Dogin Kujo on englantilaisen pintahiivan, Northern Brewer ja Goldings humalien sekä kolmen eri mallaslaadun yhdistelmä, jota on höystetty Länsi-Virginialaisen kahvipaahtimon salaisella kahvisekoituksella. Tätä olutta ei Alkosta löydä, mutta Flying Dogilta on juuri tullut Servaalin maahantuomana Suomen markkinoille Underdog Atlantic Lager, joka alittaa tuon maagisen 4,7% rajan, jonka omat Kim Jong-Unimme ovat aikanaan päättäneet. Tuosta oluesta voi arvion lukea vaikka Tuopillisesta. Tämä olut tulee nyt tarpeeseen ja saa toimia nollauksena tämän melko stressaavan viikon päätteeksi. Olen viettänyt pari kohtalaisen unetonta yötä talokauppoja mielessäni pyöritellessä, mutta nyt on asiat mallillaan ja kesäkuussa näillä näkymin muutto edessä. Nyt kahvisen keisarillisen vahvan pariin...

Täysin musta olut, jonka päälle muodostuu muutaman sentin vahvuinen mokkainen vaahtokerros. Vaahto laskee verkkaisesti ja jättää pitsiäkin. Voimakas tuoksu on sekä suklainen, että kahvipapuinen ja lisäksi hieman yrttisen humaloitu sekä merisuolainen. Paahdettu sokerikin nousee esiin ja alkoholi tuntuu, muttei tuoksu häiritsevästi. Olut on suussa melko pehmeää ja miellyttävän täyteläistä. Maussa tummapaahtoinen kahvi on paahtomaltaan kanssa aluksi etualalla, sitten suolainen ja lakritsainen ote nousee keskivaiheilla rinnalle ja lopussa yrttisen kuivakka hieman vaniljainen ote takoo edelleen kahvisen maun kitalakeen kiinni. Jälkimaku on pitkän kahvinen ja yrttisen humalainen. Kokonaisuus on runsaan paahteinen, pehmeähkö ja kahvinen. Varsin täyteläistä ja hiilihappoisuudeltaan maltillista, mutta nipistävää. Kahvi on osana kokonaisuutta, mutta ei jyrää muiden makujen yli, taidokas kombinaatio. Tykkään ja voin suositella kahvin ystäville. Oivallinen puolikkaan illan kestävä nautiskeluolut.

Yhteenveto

Kahvinen, mutta silti tasapainoinen IS

ARVOSANA: 9

Olutarvio: Neuzeller Bock

Neuzeller Bock

Panimo: Klosterbrauerei Neuzelle, Saksa
Oluttyyli: Heller Bock
Alkoholipitoisuus: 6,2%
Saatavuus: Alko (3,62€ / 0,5l)

Alkon pääsiäisoluiden lomassa valikoimaan tuli myös tämä Neuzeller Bock. Tämä ei kuitenkaan ole kausiolut, vaan vakiovalikoiman kamaa. Tämä on monelle sellainen vähemmän kiinnostava uutuus, sillä kyseessähän on jo nimenkin perusteella saksalaistyylinen perinteinen bock, tällä kertaa vaalea, eli heller bock. Tällaiset oluet kun eivät yleensä suuria otsikoita tai ylistyksiä kerää. Bockit ovat pohjahiiva, eli lageroluita. Neuzellerin oluen ostaminen on minulle aina vaikea pala, sillä yksi ällömakeimmista maistamistani oluista on heidän käsialaansa - saanen esitellä Schwarzer Abt. En suosittele... No, tämä bock oli onneksi parempi, paljon parempi. Kyseessä on tasapainoinen ja maukas bock, ei sen ihmeellisempää.

Kirkasta kultaisen kuparista olutta, joka vaahtoaa suht reilusti ja pitsiäkin jää. Näyttää hyvältä. Yksinkertainen tuoksu muodostuu viljaisesta ja hunajaisesta maltaisuudesta sekä hennosta kukkaisuudesta. Mitään turhaa kikkailua ei ole, eikä humalaakaa noteeraa. Maku on myös mallaspainotteinen. Maltaisuus on miellyttävän pehmeää ja edelleen hunajaista. Lisäksi siinä on leipäisyyttä ja hieman karamellimaisuuttakin, mutta makeus pysyy hyvin aisoissa. Oikein miellyttävän täyteläistä ja matalahiilihappoista nautittavaa. Humalointi on kevyttä ja alkoholi hieman kurkkaa lopussa, mutta ei tästä oikein pahaa sanottavaa keksi. Maistuva mallaspainotteinen olut, kuten bockin pitääkin. Parasta Neuzelleria toistaiseksi.

Yhteenveto

Miellyttävän pehmeä saksalainen

ARVOSANA: 8-

Olutarvio: Old Worthy Scottish Pale Ale

Old Worthy Scottish Pale Ale

Panimo: Old Worthy, Skotlanti
Oluttyyli: Pale Ale
Alkoholipitoisuus: 5,0%
Saatavuus: Alko (3,20€ / 0,33l)

Tämä skotti pale ale on Alkon viimeisimpiä uutuuksia. Tämän erikoisuutena on valmistuksessa käytetyt skottielementit - kanervahunaja ja Ardmore viskitislaamon turvesavustettu mallas. Valmistajan facebook-sivut tiedottivat oluen saapumisesta Alkoon ilmeisesti jo lähes vuosi sitten, eli piinallisen pitkään prosessi otti ennen kuin tuote ihan oikeasti saatiin hyllyyn. Pullon parasta ennen on elokuu 2014, täytyy toivoa, ettei olutta ole kuitenkaan pantu elokuussa 2012 ja päiväys siitä 2 vuotta eteenpäin...

Kirkas, väriltään kultaoranssi ja vaahdoltaan melko niukka olut. Vähäiset vaahdot kuitenkin kestävät yllättävän hyvin. Tuoksu muistuttaa saksalaista bockia, ainakin hieman, sillä siinä on leipäistä maltaisuutta ja hunajaa. Sen jälkeen tuleekin sitten lehmänlantaisuutta, turvetta ja palanutta puuta - nämä ovat varmaan viskisavumaltaan tekosia. Varsinainen savuisuus on tuoksussa pienessä sivuosassa, mutta erotettavissa kuitenkin. Maku on pehmeän maltainen, tunnistettavan hunajainen ja lopussa hieman savuinen, sekä jälkimaussa jälleen hunajainen. Keskivaiheilla on hedelmäisyyttäkin. Humalointi jää kevyeksi ja jälkimaku varsin lyhyeksi. Maultaan kaikin puolin aika pliisu tapaus ja tuoksun mielenkiintoisten elementtien jälkeen maku onkin pettymys. Suutuntuma on alle keskitäyteläisen ja melko maltillisen hiilihappoinen. Potentiaalia oli kuvauksen perusteella, mutta maistamisen jälkeen tuomio on selvä - kertaostos.

Yhteenveto

Mielenkiintoinen tuoksu, mutta kokonaisuus jää pliisuksi

ARVOSANA: 7

Alkon kesäoluet 2013 ja muita kevään uutuuksia

Alkon kesäolutvalikoima putkahti esille Olutoppaan foorumilla ja vaikutti heti varsin köykäiseltä. Siihen kuuluu viisi olutta, joista mikään ei vaikuta todelliselta hitiltä. Näiden lisäksi kevään aikana on tulossa muitakin uutuuksia, jotka onneksi ovat hieman mielenkiintoisempia.

Alkon kesäoluet 2013

Kesäolutvalikoima tulee myyntiin toukokuun lopussa.

• Herold Bohemian Wheat Lager (Olutopas, Ratebeer)
• Kapuziner Weissbier Kristall-Weizen (Olutopas, Ratebeer)
• Pietra Colomba Blanche (Ratebeer)
• Weihenstephaner Pilsner (Olutopas, Ratebeer)
• Wisby Sleepy Bulldog Summer Pale Ale (Ratebeer)

Herold Bohemian ja Weihenstephaner Pilsner ovat tuttuja Alkosta jo aiemmin, mutta muut ovat uusia. Pietra Colomba Blanche on ranskalainen witbier, joka ei Ratebeerissä liiemmin kehuja kerää. Kapuzinerin vehnis on Kristall, eli suodatettu. Eivätkö ne ymmärrä, ettei vehnäoluita saa suodattaa, tai jos suodatetaan, niin ei niitä nyt Alkoon tarvitsisi ottaa. Ruotsalaisen Wisbyn Pale Ale on ainut joka kiinnostaa jollain tavalla, vaikkei sekään mitään huippuarvioita ole osakseen saanut.

Muita uutuuksia

• Rekolan Munkintie (Arvio blogissa, Olutopas, Ratebeer)
• Green Flash West Coast IPA (Olutopas, Ratebeer)
• Nøgne Ø Two Captains Double IPA (Olutopas, Ratebeer)
• Ayinger Bräu-Weisse (Olutopas, Ratebeer)

Kesäolutvalikoiman ulkopuolella valikoimiin tuleekin sitten hieman mielenkiintoisempia oluita. Nämäkin tulevat myyntiin tietojeni mukaan toukokuun lopussa. Rekolan Munkintie on mainio suomalainen dubbel-tyylinen olut ja ensimmäinen Rekolan olut Alkon valikoimissa. Green Flashin West Coast IPA oli aiemmin saatavilla Alko Arkadian erikoisvalikoimasta ja tulee nyt siis vakiovalikoiman puolelle. Kyseessä on perushyvä jenkki-IPA. Hintaa Arkadiassa oli roisit 6,98€ / 0,355l. Toivottavasti hinta on vakiovalikoiman puolella selvästi edullisempi. Nøgne Ø Two Captains on tämän joukon odotetuin, ainakin minulle. Tuhti 8,5% DIPA, näissä panimo on aiemmin loistanut. Ayingerin Bräu-Weisse on laatuvehnis kesän rientoihin, kelpaa mulle!

Olutarvio: Nokian Keisari Luomu Tumma

Plakaatti panimon seinässä

Keisari Luomu Tumma

Panimo: Nokian Panimo, Suomi (Nokia)
Oluttyyli: Tumma Lager
Alkoholipitoisuus: 4,5%
Saatavuus: Maitokaupat (Ostopaikka: Panimon oma myymälä Keisarikioski, 2,40€ / 0,5l)

Vuoden 2011 luomutuotteeksi valittu Nokian Keisari Luomu on saanut menestystarinansa luonnollisena jatkumona tummemman version. Panimon kuvauksen mukaan olut on wieniläistyylinen, eli ei aivan siis se kaikista tummin lager vaan enemmänkin normilagerin ja tumman välimaastosta. Se vaaleampi Keisari Luomu, eli Luomu Pils, oli itselleni varsinkin silloin heti ilmestyttyään sellainen takuuvarma yleisolut, josta pidin ja jota ostin paljonkin. Kyllähän tällaisia "arkioluita" aina tarvitaan, mutta kilpailu sektorilla on kova. Nokian valttina tässä kisassa on hinta ja Luomu-merkintä, jolle ainakin itse annan jonkin verran arvoa. Tätä olutta ei ole vielä Rauman kaupoissa tullut vastaan, mutta kuten reittaajien vanha sananlasku kuuluu: "jos ei olut tule luoksesi, niin mene sinä oluen luo". Näin kävi tänään kun pyörähdin päivätyön puitteissa Ylöjärvellä ja Nokian Panimo osui sopivasti matkan varrelle. Kävin panimon omassa myymälässä, eli Keisarikioskissa ja ostin sekä Keisari-lasin (4€), että useamman kappaleen eri oluita, jotka oli hinnoiteltu hieman normikauppojen hintoja alemmas. Esim. Keisari Luomu, Luomu Tumma ja 66 APA 2,40€ / 0,5l ja Keisari Kellari 2,10€. Iloinen myyjätäti pakkasi lasin kuplamuoviin ja täräytti koko setin mustaan Keisari kangaskassiin, joka lähti mukaan ilman erillistä veloitusta. Käyn toistekin jos satun paikalle.

Väriltään kuparinen, hieman punertava ja vaahdoltaan varsin runsas, sekä kestävä. Yllättävänkin kirkasta suodattamattomaksi olueksi, eikä hiivoja näkynyt tölkistä kaatuvan mukaan kuten vaaleassa versiossa. Hieman utuista kuitenkin. Tuoksu on puhtaan ja runsaan maltainen. Maltaisuus on leipäistä ja kevyesti paahteisen karamellista sortimenttia. Maltaisuutta tukee vaalean version kaltainen humalointi, joka on sellaista saksalaistyylisen yrttis-ruohoista. Hieman hunajaisuuttakin löytyy. Maku jatkaa tuoksun linjoilla ollen varsin pehmeän maltainen, hieman paahtoleipäinen ja kuitenkin tyyliin nähden nipistävän runsaasti humaloitu. Loppua kohti esiin nousee myös hunajaisuutta. Suutuntuma on lähes keskitäyteläinen ja hieman keskivertoa maltillisemmin hiilihappoinen. Kokonaisuus on hyvin saksalaistyylinen, mielestäni jostain kellerbierin ja wieniläistyylisen lagerin välistä. Maukasta.

Yhteenveto

Tasapainoinen ja maukas luomulager

ARVOSANA: 8-

Olutarvio: Kasteel Cuvée du Chateau

Kasteel Cuvée du Chateau

Panimo: Van Honsebrouck, Belgia
Oluttyyli: Belgityylinen vahva ale
Alkoholipitoisuus: 11,0%
Saatavuus: Ulkomailta

Kaikki tuntevat Kasteel Donkerin, eli entiseltä nimeltään legendaarisen Kasteel Bier Bruinin, joka on Alkon valikoiman yksi vanhimmista edelleen myynnissä olevista oluista. Kyseessä on 11% vahva belgiale, jonka olen aiemmin todennut ikääntyvän varsin tyylikkäästi (joskin hitaasti). Tämä Cuvée du Chateau versio yrittää imitoida 10-vuotiaan Kasteel Donkerin makumaailmaa, mutta se ei kuitenkaan ole 10-vuotiasta Donkeria, vaan valmistettu replikoimaan sen makumaailmaa. Donker on maistunut minulle kohtalaisen hyvin, joten miksei tämäkin, mutta edellisestä maistosta on kyllä jo aikaa -se saattoi hyvin olla jopa tuo ylle linkitetty vertailu yli vuoden takaa.

Pullo vuosimallia 2012. Olut on ulkonäöltään punertavan ruskea ja vaahdoltaan melko niukka. Tuoksussa on runsaasti kuivattuja hedelmiä, paahdettua sokeria, rommia ja kirsikkaista hedelmäisyyttä. Hieman myös rusinaisuutta. Kokonaisuutena aromaattisen hedelmäinen tuoksu, jossa runsas alkoholipitoisuus on hyvin piilossa. Maku on kuivahko, mutta samalla sokerisen makea ja kaikessa voimakkuudessaan hieman hyökkäävä. Maun yleisilme muistuttaa sherryä tai rommia - siinä on runsaasti kuivattuja hedelmiä ja vaniljaista tammikypsytyksen tuntua, sekä melko voimakasta alkoholin potkua, kuitenkin ilman viinaisuutta eli häiritsevää makua. Jälkimaussa maistuu hämmentävästi mustikka. Suutuntuma on keskitäyteläinen, aggressiivisen hiilihappoinen ja hieman vaahtoavakin. Erittäin hitaasti nautittava ja kovan haasteen tarjoava belgiherkku. Monimuotoisuutta ja nyansseja löytyy, kunhan malttaa antaa niiden nousta esiin.

Yhteenveto

Hunajaisen maltainen, tasapainoinen ja helposti nautittava olut

ARVOSANA: 8½

Anders Kissmeyer avaa panimon Raumalle!

Anders Kissmeyer

Reittausblogi paljastaa vuoden 2013 kovimman panimouutisen Suomessa!* Tanskalainen Anders Kissmeyer, Nørrebro Bryghusin entinen panimomestari, avaa oman pienpanimon Raumalle. Reittausblogin toimitus tapasi panimomestarin eilen pääsiäisrientojen lomassa Vanhassa Raumassa, josta Kissmeyer on vuokrannut panimoa varten n. 600 m² tilat.

Anders kertoi ihastuneensa Raumaan ja erityisesti Vanhaan Raumaan viime vuonna huhtikuun ensimmäisenä päivänä, samalla visiitillä kun hän kävi tässä lähistöllä Uudessakaupungissa, Vakka-Suomen Panimolla, valmistamassa Double IPA:n yhdessä Vakka-Suomen Panimon Jani Vilppaan kanssa.

Näille kulmille aukeaa uusi pienpanimo!

Uuden panimon laitteet on tilattu Saksasta ja toimituksen on määrä tapahtua ensi viikolla. Panimon nimeksi tulee Bryggeri Raumo ja lupien ollessa jo kunnossa on toiminnan määrä alkaa ennen kesäkuuta. Ensimmäisen oluen pitäisi olla valmiina jo Turun SOPPiin mennessä. Anders toivotti kaikki Suomen olutharrastajat tervetulleeksi maistamaan panimon tuotteita. 

Reittausblogi toivottaa uudelle pienpanimolle onnea ja menestystä!

*Tämä oli Reittausblogin aprillipila vuosimallia 2013