Olutarvio: Ruokapuoti Lumon Nokkospils

Ruokapuoti Lumon Nokkospils

Panimo: Vakka Suomen Panimo, Suomi (Uusikaupunki)
Oluttyyli: Pils
Alkoholipitoisuus: 4,5%
Saatavuus: Ruokapuoti Lumo (Rauma), Olutravintolat (ks. juttu alta), SOPP

Helsinki Beer Festivaleilla viime viikonloppuna debytoinut Ruokapuoti Lumon Nokkospils saapui Vanhassa Raumassa sijaitsevan myymälän hyllyille heti alkuviikolla. Nokkospils on Lumon toinen omaolut, sen on valmistanut Vakka-Suomen Panimo, joka tunnetaan muun muassa juurikin erinomaisista pilseistään. Se ensimmäinen Lumon omaolut oli brasilialaisella kahvilla maustettu stout, jonka valmisti Beer Hunter's. Olueen käytetyn kahvin oli paahtanut Turun Kahvipaahtimo. Stout koki jyväskyläläisen Palokka-oluen kohtalon eli se myytiin loppuun melko nopeasti - paikallisoluilla näyttää siis olevan kysyntää. 

Lumosta kerrotaan, että idea nokkosella maustetusta oluesta syntyi jo noin vuosi sitten, mutta silloin ei kuitenkaan aikataulujen vuoksi ollut mahdollista saada sitä valmiiksi kesäsesonkia varten. Idea jäi elämään ja toteutettiin nyt täksi kesäksi. VASP valmisti oluesta koe-erän, jonka maistelun perusteella nokkosen määrää vähennettiin ja humalointia lisättiin. Oluen piti alunperin olla suodatettu, mutta se päätettiin kuitenkin jättää suodattamatta, joka on mielestäni ehdottomasti oikea päätös - nyt kaikki aromit ovat varmasti tallessa. 

Olut on luomuohramaltaasta ja luomuhumalista valmistettu täysmallasolut. Olueen käytetyt nokkoset tulevat Savonlinnan Yrttipajalta, jonka toiminta on myös luonnonmukaista (osa tuotteista poimitaan jopa suoraan luonnosta), mutta ei luomu-sertifioitua. Tästä syystä oluelta puuttuu luomumerkintä, vaikka se sitä käytännössä onkin. 

Saatavuus ei rajoitu pelkästään Ruokapuoti Lumoon, vaan sitä myyvät myös Kahvila Soppi (Rauma), Cafe Art (Turku), Ravintola Maku (Pori) ja lisäksi Pikkulintu jakelee 40 laatikkoa olutta eri olutravintoloihin - uskoakseni ainakin pääkaupunkiseudulle. Tarkempia saatavuuksia voi varmasti kysellä Pikkulinnusta. Myös kesän Suuret Oluet Pienet Panimot festareilta olutta löytyy ja ensimmäinen sellainenhan järjestetään jo kolmen viikon päästä täällä Raumalla.

Nautiskelin tätä yhden pullollisen jo eilen ja totesin oluen maun täysin uniikiksi, vastaavaa ei ole ennen tullut vastaan. Nokkosen aromi on selkeä, mutta sitä ei kuitenkaan ole överisti, joten lopputulos on tasapainoinen ja nautittava. Oluen nauttimisesta kehkeytyi hieman yllättäen pitkähkö ajatusten harhailu lapsuuteen, sitä kautta omiin lapsiin ja elämään yleensä. Kaikki lähti nokkosista liikkeelle. Muistelin, kuinka pieninä poikina pelattiin jonkin maakellarin päällä vuoren valloitusta tai kukkulan kuningasta. Ikää oli ehkä n. 7-8 vuotta ja tietysti iso liuta saman kylän poikia menossa mukana. Se oli vielä sitä aikaa kun saman kylän lapset leikkivät isossa joukossa ulkona ja kaikki olivat mukana. Oli tietysti kesä, ilma oli ainakin muistikuvien mukaan helteinen ja maa, sekä nurmikko aivan rutikuivia ja pöliseviä. Maakellarin yhdellä sivulla oli sellainen kuivahko oja, jonka reunamilla kasvoi paljon nokkosia. Pojat mittelivät kukkulan herruudesta hieman leikkivien eläinlasten tavoin. Vielä ei yritetty näyttää naaraille kuka on vahvin vaan nyt otettiin ihan vaan vilpittömästi "miehestä" mittaa. Harvemmin sinne nokkosien sekaan ketään ainakaan täysin tarkoituksella tuupattiin, mutta aina välillä sieltä joku joutui ylös könyämään, niin minäkin, vaikken aivan pienin kaveri ollut silloinkaan. Se kuivan nokkosen tuoksu tässä oluessa kaivoi jostain nuo lapsuuden muistot esille. Samalla rupesin ajattelemaan omaa esikoistani, joka on kohta tuossa samassa iässä. Tulin tehneeksi päätöksen, että yritän antaa "poikien olla poikia", eli jos hän tekee jotain aikuisten silmissä noinkin typerältä vaikuttavaa, niin tehköön. Kunhan toiminta pysyy jotenkin turvallisena ja on vilpitöntä, eikä kenellekään tarkoiteta pahaa. Oluen, vaikka vaan sen yhdenkin, äärellä tehdään elämän suuria päätöksiä.

Näiden muisteloiden jälkeen onkin aika korkata toinen pullo tätä samaista olutta ja tällä kertaa sekä oluesta, että arvioinnista nauttien. Tänään on tylsän pilvinen päivä, joten käytän eilistä kevätauringossa räpsäistyä otosta. 

Hieman utuinen ja väriltään kullankeltainen olut, jonka vaahto on keskiverto ja jättää runsaasti pitsiä lasin reunoille. Tuoksussa on aitoa nokkosta, ruohoisuutta, kuivaa heinää, mietoa tuoretta chilimäisyyttä ja puhdasta leipäistä maltaisuutta. Nokkonen on saatu erottumaan selkeästi oluen aromista, mutta se ei kuitenkaan peitä alleen sitä normaalia pilsin aromimaailmaa. Maku on miellyttävän maltainen ja rapean ruohoisesti humaloitu. Nokkonen tulee makuun heti alussa maltaan rinnalle ja pysyttelee siinä aina kuivan ruohoiseen jälkimakuun asti. Tässäkin nokkonen tekee mausta hieman chilimäisen, mutta minkäänlaista tulisuutta tässä ei ole vaan ainoastaan se maku. Nokkonen on todella selkeästi esillä, muttei silti dominoi tai peitä muita makuja - yhdistelmä on uniikki ja onnistunut. Suutuntuma on lähes keskitäyteläinen ja hieman keskivertoa maltillisemmin hiilihappoinen. Yllättävä yhdistelmä toimii!

Yhteenveto

Nokkosella maustettu pils, juuri sitä mitä lupaakin.

ARVOSANA: 8