Suomalaiset sahti- ja tilaviiniyrittäjät saavat myydä myös yli 4,7% vahvuisia tuotteitaan suoraan valmistuspaikalta, mutta pienpanimoilta, saati panimoilta yleensä, moinen oikeus on lailla kielletty.
Yli 4,7% panimotuotteille ainoat myyntikanavat ovat Alko, jonka hyllyille on vaikea ja hidas päästä sekä olutravintolat, joista parhaat toimivatkin pienpanimotuotteiden myyjinä hyvällä aktiivisuudella.
Miksi niinkin mitätöntä asiaa kuin panimoiden ulosmyyntioikeus ei voida sallia?
Vastaus on yksinkertainen: Alkon monopoliaseman pelätään murtuvan, eikä ulosmyyntioikeuksia voida siksi sallia.
Lainaan seuraavaksi toimittaja Heikki Kähkösen tekstiä Olutoppaan foorumilta:
Pienpanimoiden ulosmyyntiasiaa on verrattavissa taannoiseen tilaviiniyritysten liköörin ulosmyyntiä koskevaan keskusteluun, joka päättyi nolosti. Edellisen eduskunnan aikana maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila (kesk.) runnoi peruspalveluministeri Paula Risikon (kok.) tuella hallituksessa periaatepäätöksen tilaviiniliköörien ulosmyynnin vapauttamisesta.
Alkoholilain muutoksen oli tarkoitus tulla eduskuntaan ennen kevään 2011 vaaleja, mutta toisin kävi. Suurella julkisuuskohulla vedätetty esitys osoittautui kuplaksi ja se vedettiinkin pois hallituksen agendalta.
"Jouduimme tarkastelemaan asiaa myös EU-oikeuden näkökulmasta. EU:n kannalta ei ole yksiselitteistä, että Suomessa vain kotimaiset tilaliköörit saisivat erityiskohtelun muiden jäsenmaiden vastaaviin tuotteisiin verrattuna", selvitti esityksen pikaista poisvetoa STM:n hallitusneuvos Ismo Tuominen haastattelussani sanomalehti Karjalaisessa kaksi vuotta sitten.
Laajemmalta kantilta katsottuna kyse oli viime kädessä väkevien myynnin sallimisesta muissa kuin Alkon myyntipisteissä eli viinamonopolin osittaisesta purkamisesta. Ja sehän ei käynyt, sillä Alkon monopoli on STM:lle ja oli myös maan silloiselle hallitukselle koskematon asia.
"Mikäli loppupelissä joudumme asettamaan vastakkain Alkon monopolin ja tilaliköörit, on ratkaisu luonnollisesti aika selvä. Toivon mukaan niin pitkälle asiassa ei tarvitse mennä", Tuominen totesi.
Ja niin jäi liköörien myynti yksin Alkon harteille, koska valtiovalta ei siis halunnut lähteä testaamaan monopolin pitävyyttä (ts. purkamisen mahdollisuutta) EU-yhteisöoikeudessa.
Eli pienpanimoiden ulosmyynnin salliminen voitaisiin EU:ssa nähdä Alkon monopoliaseman heikentymisenä, joka voisi taas johtaa koko monopolin alasajoon EU:n pakottaessa. Tilanne on melko absurdi - kyseessä on mitättömän pieni ja yksinkertainen asia, josta ei olisi kenellekään mitään haittaa, mutta silti sitä ei voida toteuttaa. Poliitikot vaan istuvat paskat housussa ja pelkäävät heille niin rakkaan Alkon puolesta.
Asiaan on otettu kantaa jo ministeritasolla asti, sillä viime kesänä Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen kertoi ministeriön tiedotteen mukaan seuraavaa:
Ministeri totesi, että alkoholilain kokonaisuudistuksen yhteydessä pitää pohtia keinoja, joilla voidaan tukea kotimaisia työpaikkoja luovaa lähijuomaa. − Tällä hetkellä pienpanimot eivät saa myydä yli 4,7 tilavuusprosentin vahvuisia juomia asiakkaille mukaan. Tässä suhteessa pienpanimot olisi saatava tasa-arvoiseen asemaan tilaviinitilojen kanssa.
− Lähioluiden jakelua pitää myös parantaa. Alko voisi seurata Ruotsin esimerkkiä ja ottaa alueellisesti tarjontaansa paikallisia tuotteita. Näillä teoilla olisi maaseutua elävöittävä vaikutus, mutta niillä ei kuitenkaan vaarannettaisi alkoholipoliittisia tavoitteita, Koskinen ehdotti.
Jäämme odottamaan jotain konkreettista, vaikka se tätä taustaa vasten kaukaiselta kuulostaakin. Asian taustat on kuitenkin jokaisen syytä tiedostaa ja siltä pohjalta miettiä, että eikö sen monopolin oikeasti voisikin jo purkaa.
Juttusarjan aiemmat osat:
Juttusarjan aiemmat osat:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ole hyvä ja kommentoi. Kommentit menevät valvonnan kautta.