On todella upea, tyyni, valoisa ja melko lämminkin ilta. Jostain kaukaa kantautuu ajoittain liikenteen ääniä, mutta muuten takaterassilla on lintujen laulua lukuunottamatta täysin hiljaista. Olen juuri avannut upean keraamisen pullon vuoden 2012 Hertog Jan Grand Prestigea. Pullo on hankittu ulkomailta netin kautta - se on ollut jo pitkään käytännön pakko tällaisille oluille tässä maassa. Tarkoituksenani oli kirjoittaa siitä olutarvio ja saatanhan senkin vielä tehdä. Olut on muuten todella hyvää. Tyyli on ehkä lähinnä quadrupelia - alkoholiakin on lämmittävät 10%. Olo on hieman haikea. Olemme muuttamassa ja tämä on varmasti viimeisiä tällaisia kiireettömiä iltoja tässä paikassa. Paikassa, jossa on koettu monenlaista, maisteltu monia oluita, fiilistelty ja eletty tätä elämää. Olemme asuneet tässä kuusi vuotta. Noiden kuuden vuoden aikana tänne on syntynyt jälkikasvua kolmen lapsen verran ja tietysti jo siitäkin syystä paikka on todella muistorikas.
Noista kuudesta vuodesta kolmen aikana täällä on kirjoitettu myös olutblogia, jota nyt syystä tai toisesta muiden muisteloiden keskellä aloin kelaamaan taaksepäin. Hieman vajaat kolme vuotta sitten, elokuussa 2010, perustin blogin. Alussa tarkoitus oli kertoa lähinnä omalle ystäväpiirille ja netin kautta jollain tavalla tutuille nimimerkeille, että hei, on oikeasti olemassa oluita joissa on makuakin. Juttu alkoi kuitenkin kasvamaan, lukijoita ilmestyi nopeasti tuttavapiirin ulkopuoleltakin ja lehtijuttujakin tehtiin. Kolme vuotta sitten kotikaupunkini Rauman olutskene, jos sellaista edes oli, pihisi henkitoreissaan. Nyt tilanne on se, että viikon päästä olen kertomassa oluen maistelusta Rauman torilla, jossa järjestetään kesän ensimmäinen Suuret Oluet Pienet Panimot festivaali. Ehkä hieman typistettynä ja vain yhden päivän mittaisena, mutta järjestetään kuitenkin. Aivan järisyttävän suuri asia tälle kaupungille - ainakin olutharrastajan näkökulmasta.
Blogin aloittamisen aikoihin Raumalta oli vaikea löytää reitattavaa muualta kuin Alkosta. ja Alkonkin valikoimat olivat silloin nykyistä laihemmat. Itse olen aina ollut kotimaisten oluiden kannattaja ja jos hyviä kotimaisia on tullut vastaan niin olen mieluusti "huudellut" niiden puolesta. Blogin aloittamisen aikaan, syksyllä 2010, Raumalla tapahtui - Ruokapuoti Lumo avattiin. Yksi kauppa ja yksi henkilö voi muuttaa paljonkin asioita. Raumalla oli vihdoin kauppa, josta sai pienpanimo-oluita. Aivan niitä harvinaisempiakin, kuten esimerkiksi Stadin Panimon pullotteita, joita ei laajasti saanut Helsingistäkään. Lisäksi hyllyillä oli Saimaan Juomatehtaan ja Malmgårdin oluita, joita ei silloin ollut tarjolla vielä kummankaan suuren ketjun valikoimissa. En aluksi tiennyt koko kaupan olemassaolosta mitään. Arkeni pyöri työn, jälkikasvun ja juuri aloittamani olutblogin ympärillä (kuten nykyäänkin?). Bongasin kuitenkin ilmoituksen paikallisesta lehdestä ja otin heti yhteyttä kysellen mitä hyllyiltä oikein löytyy. Samana päivänä kävin ostoksilla. Rauman olutskene alkoi rakentumaan. Toki samaan aikaan muuallakin Suomessa tapahtui muutos, joka jatkuu yhä ja laajenee. Pienpanimo-oluiden kysyntä on lisääntynyt ja lisääntyy edelleen. Olemme menossa hyvään suuntaan. Henkilökohtaiset kiitokset Raumalla järjestettävästä SOPP:sta ja ylipäätään Rauman olutkulttuurin eteenpäinviemisestä Lumon kauppiaille - hienoa työtä. Oluttapahtuma täällä, kotikaupungissa. Huh. Kerrankin pääsee pyörällä paikalle.
Hertog Jan Grand Prestige, siitähän tässä piti kertoa. On muuten hyvää olutta (kuten jo tuli mainittua). Ilta on jo pimentynyt. Oluen väristä on vaikea sanoa mitään ja vaahdostakin suurin osa on jo kaikonnut. Pullosta puolet on jo siemailtu. Tuoksu on voimakkaasti kuivatun hedelmäinen, rusinainen ja ylipäätään miellyttävällä tavalla pehmeän belgimäinen. Maussakin on kuivattuja hedelmiä ja tuoreempaa päärynäistä fiilistäkin - miellyttävää quadrupel fiilistä. Lämmittää. Erinomainen olut, mutta ei maaginen kuten esim. Rochefort 10. En halua pisteyttää, en halua analysoida enempää. Keskityn nauttimaan tästä hetkestä - ehkä viimeisestä hetkessä tässä maisemassa, tällaisessa mielentilassa.
Täytyy olla tyytyväinen siitä mitä elämä täällä on tuonut mukanaan. Lapset ovat terveitä ja vaimo pitää jalat maassa jos/kun meikäläisen ideat alkavat kuulostamaan liian lennokkailta. Blogikin on kasvanut melkoisiin mittasuhteisiin. Jotkut jopa lähettävät minulle olutta ihan vain sen takia, että saisivat mielipiteeni miltä ne maistuvat. Olen kiitollinen. En tavoitellut mitään tällaista kolme vuotta sitten, jos ylipäätään tavoittelin mitään. Halusin vain kirjoittaa ja kertoa. Fiilis on korkealla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ole hyvä ja kommentoi. Kommentit menevät valvonnan kautta.