Kotiolutta: Rööperin Elefantti Lager 10%

Pitkin päivää olen saanut lukea raportteja mitä upeimmasta säästä ympäri Suomea, mutta Raumalla sateinen päivä on kääntynyt vasta illalla hieman kuivemman puoleiseksi. Nyt lienee siis jo täysin oikeutettua hakea kostuketta pullosta. Eilisen hekumallisen Rööperin Ipaattorin jälkeen olenkin koko päivän kuolannut ja odottanut seuraavan Rööperin oluen korkkaamista. Oli se niin pirun hyvää.

Rööperin Panimo on, vielä kertauksena eilisestä, Kalle Åströmin kotipanimo. Kalle lähestyi pari viikkoa sitten ja ilmoitti olevansa halukas lähettämään muutaman pullon tuotoksiaan arvioitavaksi. En tietenkään pistänyt hanttiin. Hän kirjoittaa myös Ohraakkeli olutblogia, johon pääsee tästä linkistä.

Kotipanimo in action (Kuva: Ohraakkeli)

Blogissaan Kalle on kertonut myös tämän Elefantti lagerin valmistuksesta. Ennen lagerin valmistusta Kalle oli tehnyt pientä päivitystä laitteistoon tilaamalla mäskäimeen valepohjan briteistä. Entisen laitteiston mäskäystehokkuus pyöri jossain 72-80% välissä, mutta uudella valepohjalla tehokkuus olikin pompsahtanut 96% asti, joka tarkoittaa sitä, että yht'äkkiä hiivalla olikin enemmän ruokaa kuin oli alunperin tarkoitus ja näin ollen oluesta syntyi huomattavasti aiottua vahvempaa. 

Kalle kertoo blogissaan Elefantin valmistuksesta: 

Uuden laitteiston kokeiluun osui aikataulusta lager. Perus aleissa pystyy vähän piilottelemaan huonosta käymisestä tulleita virhemakuja hyvin jolloin vähän sinnepäin tehty olut yleensä maistuu ihan hyvältä. Lagereissa on hyvin yksinkertainen maku jonne ei oikein saa mitään piilotettua joten tekemisessä pitää olla tarkkana. Toisen hankaluuden aiheuttaa käymisen vaatima 12 astetta johon käytännössä tarvitsee jääkaapin, ja kun olut on vihdoin käynyt kuukauden alkaa lagerointi vaihe joka kestää toisen kuukauden jonka jälkeen pullotus, eli olut on juotavissa joskus 2.5 kuukauden kuluttua.  Lagerin reseptin olin tehnyt oletuksella, että tehokkuus on jossain 75% tienoilla ja käytin sen mukaan maltaita. Lopussa kuitenkin selvisi, että valepohjan kanssa tehokkuus nousi 96% asti ja ominaispaino oli 1.090. Mikä tarkoittaa sitä, että muutaman kuukauden kuluttua on n. 9% raikasta lageria tarjolla. Käytetyt humalat olivat pääasiassa Uuden-Seelannin hedelmäisiä joten odotettavissa varmasti yllättäviä makuelämyksiä.

Varsin mielenkiintoista tavaraa tarjolla jo ihan näin lähtökohtaisesti siis. Käytetyt humalalajikkeet ovat varsin mielenkiintoisia nekin - katkeroinnissa enemmän aromipuolelta tunnetut Saaz ja Cascade ja aromihumalina uusi-seelantilaiset Riwaka ja Pacific Gem sekä brittiläinen Challenger.

Valitsin lasiksi isohkon aromilasin, ihan sillä oletuksella, että tämä voisi olla samanlainen Doppelbock-tyylinen "the coqnac of beers" kuin Schloss Eggenberg Urbock. Toisaalta kyseessä voi olla tyylilajin puolesta myös mukavasti humaloitu Imperial Pils tai tylyn viinainen Malt Liquor, mutta sehän selviää ainoastaan maistamalla.

Korkki sihahtaa auki - tällä kertaa olut pysyy pullossa, eikä kuohua eilisen Ipaattorin tavoin yli. Varsin kirkkaan kultaoranssi väri ja maltillinen, mutta kestävä vaahto. Näyttää houkuttelevalta. Tuoksu on runsaan hedelmäinen - trooppista pehmeän kypsää hedelmää ja greippisyyttä. Lisäksi doppelbock-tyyliin runsasta maltaisuutta ja tuoksun loppupuolella hehkuvaa alkoholin lämpöä hienoisen alkoholisella vivahteella. Humalien aromaattisuus peittää alkoholin kuitenkin erittäin hyvin. Tuo hedelmäisyydessään mieleen monen Double IPA:n tuoksun, mutta ilman sitä karamellimaltaan taustatukea, eikä niin voimakkaana - ikään kuin hieman hienostuneempana ja pehmeämpänä versiona. Maku on aluksi hieman makea, runsaan, mutta melko neutraalin maltainen ja täyteläinen sekä pehmeä. Hetken päästä humalat tulevat mukaan pehmeän hedelmäisinä - eksoottista osastoa ja greippistä liukua. Katkeruus rakentuu hiljakseen, eikä nouse kovin voimakkaaksi vaan pysyy pehmeänä, kuten kokonaisuuskin. Alkoholin lämpö nousee taustalta, mutta viinaiselta olut ei maistu, ei ollenkaan. Tuntuu oikeastaan perstuntumalla 7-9% vahvalta, eikä aivan 10%, mutta vaikeahan noita on arvioida. Makeutta ei kuitenkaan ole mitenkään liiaksi, vaan loppuveto muodostuu melko kuivaksi, joten sokerit vaikuttavat kyllä käyneen loppuun melko hyvin. Kyllä sitä potkuakin tuntuu, joten voi olla, että runsas ja tyyliin nähden normaalista poikkeava humalointi peittää vahvuuden vaan niin hyvin. Suutuntuma on täyteläinen, pehmeä ja hieman keskivertoa maltillisemman hiilihappoinen. Oikein miellyttävän hedelmäinen lager. Kokonaisuutena tosiaan kuin hieman neutraalimpi ja hienostuneempi ale. Niputtaisin Doppelbock tai Imperial Pils kategoriaan. Double IPA ilman voimakasta katkeruutta ja karamellimaisuutta - ilokseenhan tätä siemailee! Jos tätä pitäisi kuvailla yhdellä lauseella tähän loppuun, niin voisi todeta tämän olevan "kaikkea sitä mitä Nokian Tuplakeisari ei ollut". 

Lopuksi pisteytys Olutoppaan asteikolla: 

 

Pisteytys

• Tuoksu 7
• Ulkonäkö 4
• Maku 7
• Suutuntuma 4
• Yleisvaikutelma 15

Aistiarviot

• Makeus 4
• Katkeruus 4
• Happamuus 4
• Täyteläisyys 7

Kokonaispisteet: 37/50