Olutarvio: Bridge Road / Nøgne Ø Aurora Australis

Aurora Australis

Panimo: Bridge Road , Nøgne Ø
Oluttyyli: Quadrupel
Alkoholipitoisuus: 11,0%
Saatavuus: Ulkomailta (Ostopaikka: Vinmonopolet, Kristiansand 79,80 Kr / 0,25l)

Toinen veljistäni käväisi Norjassa ja huomaavaisena miehenä kysyi ennen reissuun lähtöä, että mitäs oluita tuodaan. Vilkaisin paikallisen "Alkon" eli Vinmonopoletin hienosti toimivia nettisivuja (miksi ette ottaneet näistä oppia uusille torsoille sivuillenne Alko?) ja tsekkasin mitä veljen määränpäänä toimivasta Kristiansandista löytyy. Pyysin tuomaan maltillisesti vain viisi eri olutta, kaikki norjalaisia pienpanimotuotteita, joista yksi oli siis tämä Aurora Australis. Hintaa viispäkille kertyi noin 44 euroa, eli ei oo harrastaminen helppoo sielläkään.

Aurora Borealis, eli kotoisemmin revontulina tunnettu luonnonilmiö esiintyy pohjoisella pallonpuoliskolla. Aurora Australis on vastaava ilmiö, mutta eteläisellä pallonpuoliskolla. Tämä on siis norjalaisen Nøgnen ja australialaisen Bridge Roadin yhteistyöolut, kuten on myös mm. Alkon kesäolutvalikoiman India Saison. Olut on valmistettu Bridge Roadin panimolla Australiassa, laitettu punaviinitynnyreihin, eli punaviinin valmistukseen aiemmin käytettyihin tynnyreihin, kypsymään ja sitten kuljetettu laivalla Norjaan. Tynnyrit ovat ylittäneet päiväntasaajan laivan kyydissä ja perillä Norjassa saapuneet Kristiansandin satamaan, eli samaan kaupunkiin mistä pullo on ostettu, sattuipa sopivasti. Kristiansand on alle 50 kilometrin päässä Grimstadista, jossa Nøgneläiset ovat yhdistäneet (blendanneet) eri tynnyreissä kypsyneet satsit ja hoitaneet pullottamisen. Tyylinä on siis punaviinitynnyreissä kypsytetty quadrupel, eli belgityylinen vahva ale luostarisuuntauksin. Vahvuutta löytyy 11%. Erittäin mielenkiintoinen kokonaisuus.

Tällä oluella on myös "velipuoli", joka on valmistettu Norjassa, pakattu viskitynnyreihin ja lähetetty Australiaan Brigde Roadin astioitavaksi. Arvatkaapa nimi... Aurora Borealis. Siinä on samat speksit, ainoana erona viskitynnyri ja valmistava panimo tietysti. Borealista ei nyt ole käsillä, mutta ehkäpä sitä onkin paremmin saatavilla Australian suunnalla.

Pitkästä aikaa edessä on olut, jolta odotan jotain spektaakkelimaista.

Tumman punaruskea olut, joka vaahtoaa runsaasti. Beigesävyinen vaahto on kestävä, tiivis ja tarttuu paksuiksi pitsikuvioiksi lasin reunoille. Tuoksu on melko happamahkon marjainen, siinä lisäksi selkeää tammea ja punaviinin sävyjä. Suklaisia maltaan sävyjä on myös kivasti, mutta Quadrupel-tyylinen mausteinen hiivaisuus on vähän kateissa ja alkoholikin nostaa hieman päätään. No, ehkä tuoksu aukeaa paremmin kunhan se on hieman lämmennyt, vaikken läheskään jääkaappikylmänä korkannutkaan. Maku sen sijaan toimii heti ensimmäisestä siemauksesta lähtien. Se on täyteläinen, pehmeä ja sopivasti hapan, ja nyt hiivan mausteisuuskin nousee esiin - se on tärkeä ominaisuus niissä quadeissa joista pidän... ja joita rakastan. Punaviinin ja tynnyrin tammimaiset, hennon tanniinisesti suuta supistavat, sävyt tulevat makuun keskivaiheilla ja viinin rypälemäiset maut ovat parhaiten esillä jälkimaussa, jossa ne yhdistyvät suklaiseen maltaisuuteen. Mukavan täyteläistä ja pehmeää, joskin hieman turhaan runsaan hiilihappoista - siihen voi toki vaikuttaa kaadolla, seisotuksella ja pyörittelyllä. Hiivojen sekaan kaataminen tuo tuoksuunkin lisää ryhtiä - maussa en juuri noteeraa eroa, mutta ehkä mausteisuutta on nyt vielä enemmän. Onhan tämä todella hyvä ja maukas quadi, mutta ei totaalisen hekumallinen, kuten esim. Rochefort 10. Voin vahvasti suositella Norjaan matkaaville ja toivottavasti tulisi edes pienimuotoiseen ravintolajakeluun Suomessakin.

Yhteenveto

Mainio punaviinikypsyttely

ARVOSANA: 9+

Kotiolutta: Glebin Hefe ja Wit

Tänään maistelussa on kaksi kotiolutta, jotka on valmistanut Olutoppaan nimimerkki Gleb. Paketti paukahti SmartPostin kautta Raumalle viime viikolla ja pullot ovat laatikon avaamisesta asti majailleet kellarissani koskemattomina. Nyt olisi tarkoitus täräyttää auki ensin hefeweizen ja sen jälkeen witbier. Nämä olisivat olleet aivan täydellisiä oluttyylejä jo aiemmin päivällä helteessä nautittaviksi, mutta oli pakko säästää iltaan. Kotioluiden huolellinen analyysi vaatii sellaista rauhaa, jota ei lapsiperheessä päiväsaikaan ole. Gleb lähetti kotioluitaan minulle viimeksi tammikuussa, voit lukea lisää hänen kotiolutharrastuksestaan ja välineistään tästä linkistä.

Hefeweisse 4,6%

Heti alkuun on todettava, että tämä on minun ehdoton lempparityylini varsinkin näin kesällä, ainakin juoduista litroista päätellen. Glebin hefessä on 50% ohramallasta (kahta eri tyyppiä) ja 50% vehnämallasta. Hiivana WLP380 Hefeweizen Ale IV Yeast ja humalina Northern Brewer sekä Hallertauer. Gleb itse on tähän kuulemani mukaan tyytyväinen, joten mielenkiinnolla maistelemaan.

Pullo pitää reilun suhauksen avattaessa ja olut vaahtoaa runsaasti jo kaataessa. Tämä ei kuitenkaan haittaa, sillä vaahto pitää pintansa ja fysiikan lakeja uhmaten kohoaa reilusti lasin reunan yläpuolelle, muttei kuitenkaan valu yli. Olut on väriltään keltaoranssi ja tietysti täysin samea, kuten kunnon hefen pitääkin. Olut on kuplivan hiilihappoista ja lasissa olevat virtaukset kuljettelevat pieniä hiivapartikkeleita mukanaan ylös ja taas alas. No, ei nyt viitsi pelkästään katsella... Tuoksu on mainio - tyylipuhdasta hefeä, mutta keskivertoa raikkaampaa. Sitrusmainen pirtsakka vivahde on pinnalla ja sen alla myös hieman hapanta vehnäisyyttä, neilikkaisuutta ja hyvin kevyesti sekä omenaisuutta että banaanisuutta. Pirteä sitrusmainen vivahde hallitsee samalla tavalla kuin esim. Mufloni Vehnässä. Maku on samoilla linjoilla tuoksun kanssa. Todella hyvää, maukasta ja raikasta vehnäolutta, jossa happamuuttakin on kosolti. Sitrusmainen pirteä ote keveällä banaanisuudella ja purkkaisuudella. Tyyliinkuuluvaa hiivaisuuttakin nousee esiin erityisesti lopussa ja jälkimaun puolella. Lisäksi hieman myös belgisuuntaan kallellaan olevaa omenankuorimaista vivahdetta, jota oli tuoksussakin. Hiilihappoisuus on runsasta, mutta pehmeää ja ilmavaa kuten tyyliin kuuluu. Täyteläisyyden kanssa liikutaan samoissa kuin maitokauppavahvuisissa vehnissä yleensäkin. Tarttuisi taatusti silloin tällöin koriin jos olisi lähikaupan hyllyssä Elowehnän ja Marsalkka Luomuvehnän vieressä.

Pisteytys

• Tuoksu 7 
• Ulkonäkö 4
• Maku 8
• Suutuntuma 4
• Yleisvaikutelma 15

Aistiarviot

• Makeus 3
• Katkeruus 3
• Happamuus 5
• Täyteläisyys 4

Kokonaispisteet: 38/50 

Witbier 5,3%

Belgityylistä vehnäolutta seuraavaksi. Tässä on käytetty mausteena korianterinsiemeniä, appelsiininkuoria ja kamomillateetä. Tässäkin 50% ohraa ja 50% vehnää, lisäksi hieman kaurahiutaleita. Humalana Styrian Goldings, jota on annosteltu tyylinmukaisesti, eli varsin maltillisesti. Hiivana WLP550 Belgian Ale. Kunnon kesäinen witbier on raikas, keskivertohefeäkin raikkaampi ja hedelmäisempi sekä tietysti tunnistettavan belgityylinen.

Lasiin kaatuu sameaa hieman rusehtavaa olutta pienellä oranssin vivahteella. Vaahtoa muodostuu vähänlaisesti. Ei kovin näyttävä olut, eikä järin witbiermäinen, mutta tuoksu on voimakas - se on hyvin teelehtimäinen ja jostain syystä mieleeni tulee myös koivun ja mahlan tuoksu. Kuivaa koivuklapia. Appelsiiniakin nousee esiin, mutta ei juurikaan totuttua witbierin sitruunaisuutta. Mielenkiintoinen tuoksu kuitenkin, sillä se on hyvä ja poikkeaa sopivasti normista. Maku on raikas ja sopivan mausteinen. Tässäkin, uskoakseni kamomillateestä tulleet, teemäiset ja lehtimäiset aromit ovat pinnalla ja tuttua appelsiininkuorisuuttakin nousee keskivaiheilla voimakkaasti mukaan. Korianteri on hieman kateissa, mutta aivan jälkimaussa kurkun perukoilla tuntuu tuttua witbierin nipistystä. Hieman erilainen witbier, mutta ei huono, ei ollenkaan. Olut oli suorastaan ruma, mutta sisäistä kauneutta löytyy kyllä. Parempaa tämä on kuin esim. viime viikolla maistamani Lervigin witbier. Keskitäyteläinen suutuntuma ja runsaahko, mutta pehmeän ilmava hiilihappoisuus takaavat hyvän nautittavuuden. Teen ystäville voisi toimia aivan huippuhyvin, itselleni toimi "vain" hyvin. Laadukas ja tasapainoinen olut Glebiltä jälleen kerran.

Pisteytys

• Tuoksu 7 
• Ulkonäkö 2
• Maku 7
• Suutuntuma 4
• Yleisvaikutelma 15

Aistiarviot

• Makeus 3
• Katkeruus 3
• Happamuus 4
• Täyteläisyys 5

Kokonaispisteet: 35/50

Helsingin SOPP torstaina 25.7.2013

Pyynikin Vahva Simo vehnäolut

Helsingin SOPP järjestettiin tänäkin vuonna heinäkuun viimeisenä viikonloppuna. Tämä oli jo kymmenes vuosi peräkkäin tälle tapahtumalle, joka vuonna 2013 aukesi eteemme suurempana ja kauniimpana kuin koskaan aiemmin - näin ainakin haluan kuvitella. Aiempina vuosina en nimittäin ole paikalla ollut. Matka Raumalta Hesaan on sellainen kolmen tunnin rypistys. Nousin autoon aamupäivällä, päräytin Espooseen veljen kämpille ja sieltä bussilla Elielinaukiolle Rautatientorin kupeeseen. Taivaan porttien oli määrä aueta klo 12.00 ja olin perillä about 15 minuuttia ennen sitä. Tulin suoraan pääportille, joka oli tässä vaiheessa vielä tietysti kiinni, eli aidat kulkuväylän edessä. Anniskelu alkaminen on kekkoslovakiassa aivan minuuttipeliä, ettei vaan rikota säädöksiä. En tajunnut sisäänkäynnin olevan siinä, koska tuttuja "alan" ei miehiä näkynyt parveilevan porttien lähistöllä. Lähdin kiertämään aluetta ja törmäsinkin siellä internetin ihmemaailmasta tuttuun hahmoon - JaskanKaljojen JaGe, tuttavallisemmin Jaska, oli odottelemassa sisäänpääsyä "takapihan" puolella. Aidat olivat siellä auki ja Mallaskosken Panimo roudasi kegejä sisään Rekolan "apupojan" vielä odotellessa omaa vuoroaan. Oletimme ilman muuta, että sisäänkäynti on tässä, me Hesan SOPP-neitsyet... Kello tuli 11:58, ei vieläkään ketään missään, muutamaa japsituristia lukuun ottamatta. Epäilys hiipi puseroon - ehkei tästä pääsekään muuta kuin backstagelle. Kiersimme alueen kulmalle ja näimme sisäänkäynnin. Jawohl! Pikamarssia eteenpäin, oluen kutsu oli voimakas ja jano suuri...

Kaverikuvassa Reittausblogisti ja JaskanKaljojen Jaska.

Tuopin Ääressä -kollega suorittaa hartaasti

Palaamme nykyhetkeen. Nyt on jo pari päivää aikaa tästä hekumallisesta reissusta. Vihkoon ja puhelimeen kertyneet olutarviot on naputeltu sähköiseen muotoon ja sekä fyysinen, että henkinen olemus ovat palanneet Rauman aikavyöhykkeeseen. Näin jälkikäteen fiilis ja tapahtumasta muistin sopukoihin syöpynyt kuva on täysin sama kuin paikan päällä, eli aivan hemmetin hyvä ja hieno. Sää oli enemmän kuin suosiollinen, oluet olivat hyviä sekä laadukkaita ja useita nettituttavuuksia sekä panimoiden edustajia tuli tavattua kasvokkain. Pöytään, jota Jaskan kanssa jo kansoitimme, istahti myös Olutoppaan foorumilta tutut nimimerkit Aluepassi ja Gleb, joista Gleb juuri lähetti minulle toisen satsin kotioluitaan, hieno tavata mies oluiden takana! Aluepassi oli jo aiemmin tuttu loistavana seuramiehenä Olutoppaan pikkujouluista vuosilta 2010 ja 2011. Pikkujouluista tuttu pöytäseurueemme oli kokonaisuudessaan koossa siinä vaiheessa kun Tuopin Ääressä -blogia kirjoittava Johnny Rio istahti pöytäämme. Myöhemmin seuraan liittyi vielä "luotsivene", eli isoveljeni, joka oli johdattava meikäläisen takaisin majapaikkaamme myöhään yöllä. Triolla JaskanKaljat, Tuopin Ääressä & Reittausblogi mentiinkin aika pitkään ja hartaasti. Myöhemmin tapasin myös Ohraakkeli -blogin kirjoittajat, joista toisen kanssa ilta jatkui hieman pidempäänkin Angleterren riileistä nauttien. Kiitokset mainituille herrasmiehille seurasta. Blogimaailmasta tapasin lyhyesti myös Ari Juntusen, eli Arde arvioi -blogi kirjoittajan, legendan, jota kunnioitan suuresti ja seuraan innolla. Kotiolutharrastajien puolelta tapasin lähes kaikki, jotka ovat minulle kotioluitaan lähettäneet, eli Kosoolan Juhanin, Glebin, Sly Catin Kristofferin ja Bergsta Breweryn sittemmin jo Stadin Panimolle hommiin päässeen Olutsiepon, eli Sebastianin Grenin. Sebastianille sanoin, että Smoked Porter tuotantoon Stadin vehkeillä ja äkkiä!

Ruosniemen Sihteeri Blondi tarjosi ensipuraisun

Olin etukäteen miettinyt yhden oluen valmiiksi, se oli se, minkä tulisin maistamaan ensimmäisenä. Ensipuraisun kunnia lankesi tällä kertaa Ruosniemen Sihteeri Blondille, joka syleikin hellästi ja miellyttävästi. Etukäteen aprikoin oluen olevan witbier, koska mausteina oli korianteria, mustapippuria ja inkivääriä, mutta kyseessä onkin ihan ohramaltaasta valmistettu olut, eli kuten nimensäkin sanoo - belgityylinen blond ale. Tämä olikin yksi festarien parhaimmista oluista. Aivan kärkipään oluita oli myös Stadin Double IPA, joka oli toissapäivänä kegitettynä aivan uskomattoman tuoreen humalainen ja Plevnan Weizenbock sekä Bryggeri Helsinkin Weizen. Kaksi viimeksi mainittua lämmittivät vehnäoluen ystävää suuresti - aivan maailmanluokan tavaraa ja Suomesta! Muista iltapäivän kohokohdista pitää mainita Hollolan Hirvi Kivisahti ja Rekolan Panimon sekä Panimo Hiisin yhteistyöolut Kaksi Kotia, jonka Malty-Jari ystävällisesti minulle tarjosi. Yhteensä oluita tuli reitattua 16 kappaletta ja lisäksi vielä muiden laseista maistetua pienet hörpyt muutamaa muuta. Aika reilusti, mutta annokset olivat pieniä ja vaikkei Nokian Panimon tiskiltä uutuusoluita saanutkaan, niin pariinkin otteeseen maistettu Nokian Vichy kelpasi välijuomana varsin hyvin. Tapahtuman järjestelyt pelasivat hyvin ja tunnelma oli lämmin myös myöhäisemmässä vaiheessa, jolloin alue oli tupaten täynnä väkeä. Lasin pääsi silti pesemään pienellä jonotuksella ja oluenkin sai nopeasti kätösiin. Eniten kuhinaa oli mielestäni Ruosniemen, Rekolan ja Stadin tiskeillä, joilla kieltämättä olikin kutkuttavimmat uutuudet tarjolla.

Todella hieno tapahtuma. Kiitokset järjestäjille, kiitokset panimoille, kiitokset kollegoille ja kiitokset itse asiassa aivan kaikille SOPP:ssa olleille. Te teitte tästä sen tapahtuman mikä se oli. 

Videoraportti reissusta löytyy Youtubesta. Tässä summauksessa on tunnelmia road tripiltä ja totista reittausta Tuopin Ääressä -blogistin kanssa Jaskan juontamana. Parhaimmillaan full-hd:nä ja tuopin ääressa nautittuna.

Tässä vielä listaus maistetuista pisteineen:

Oluiden nimestä pääset Olutoppaaseen lukemaan täyspitkät arviot ja Reittausblogin facebook-sivuilla on enemmän kuvia tarjolla. 

Olut Pisteet Plevnan Weizenbock 40 Stadin American Double IPA 40 Bryggeri Helsinki Weizen 39 Hollolan Hirvi Kivisahti 38 Beer Hunter's Mufloni Savu? Ça va! 38 Ruosniemen Sihteeri Blond 38 Bruuveri Blue Skies IPA 37 Stadin Sour Ale 37 Rekola / Hiisi Kaksi Kotia 37 Bryggeri Helsinki Transatlantic Ale 37 Taako Pihtla Õlu 36 Rekolan Katajan Kuiske 36 Pyynikin Käsityöläispanimo Vahva Simo Vehnäolut 35 Stadin Pils 32 Bryggeri Helsinki Pils 30 Saimaan Marsalkka Golden Ale 30

Olutarvio: Durham Temptation

Temptation

Panimo: The Durham Brewery, Englanti
Oluttyyli: Imperial (Russian) Stout
Alkoholipitoisuus: 10,0%
Saatavuus: Ulkomailta, olutravintoloista

Onnistuin ulkomailta hankkimaan tällaisen brittiläisen Imperial Stoutin. Nämä ovat aina kiinnostavia, sillä tyylin historia juontaa juurensa juurikin britteihin, josta tämän tyylin oluita rahdattiin Venäjälle tsaarin maisteltavaksi 1700- ja 1800-luvuilla. Vahvuutta piti olla niin paljon, ettei olut jäätynyt kylmän merimatkan aikana. Tämä Durhamin olut on vahvuudeltaan 10% ja humalalajikkeena on ainoastaan peribrittiläinen Goldings. Pullon parasta ennen on tammikuussa 2018, josta voisi veikata pullotuksen tapahtuneen tammikuussa 2013 (päiväys viisi vuotta eteenpäin). Mainitsevat panimon kotisivuilla, että oluen kannattaisi antaa kypsyä sen kuusi kuukautta ennen maistelua - kriteeri täyttyy, joten maistellaanpa pois.

Sysimusta olut, jonka beige vaahto on mittava, mutta lyhytikäinen. Tuoksu on tymäkän lakritsainen ja palaneen kitkerän kahvinen. Suolaisuuttakin nousee esiin runsaasti, sellaista merellistä. Oikein miellyttävä ja iskevän voimakas tuoksu, jossa ei ole mitään sellaista "käsijarru päällä" -efektiä, tämä on laadukkaan oluen merkki. Maku on tasapainoinen ja voimakas. Lakritsaisuus on erittäin voimakkaana esillä ja keskivaiheilta loppuun asti jatkuva suolaisuus hivelee makunystyröitä. Nämä kaksi ovat maun pääpiirteitä. Alkoholi puskee läpi lopussa, tuoden mukanaan hieman viinaista, lääkemäistä ja liköörimäistä tuntumaa. Pääpiirteiden takana myös paahteisuutta ja marjaista brittivivahdetta. Katkeruutta on keskirunsaasti ja se kestää pitkään. Kiteytettynä siis oikein mallikas imperial stout, jossa hyvät lakut ja merisuolat, mutta hieman liiaksi viinaisuutta. Suolaisuus kuuluu ilman muuta tähän imperial stoutien russian "alalajiin", sitä oli erityisesti myös Thornbridgen ja Emelissen vastaavissa oluissa, joista myös pidin ja paljonkin.

Yhteenveto

Herkullinen Imperial Stout

ARVOSANA: 9+

Olutarvio: Mikkeller / Lervig Double Eye PA

Double Eye PA

Panimo: Mikkeller / Lervig yhteistyöolut
Oluttyyli: Double IPA
Alkoholipitoisuus: 14,0%
Saatavuus: Olutravintolat

Vielä viimeinen olut tiistaiselta Porin reissulta TV:stä tutun Teron kanssa. Ennen tätä nautitun Omnipollo Nebuchadnezzarin katkeroraiskauksen jälkeen kaipasimme vieläkin lisää humalaa, jostain kummallisesta syystä. Valinta päättyi kaapista bongattuun "mikäs toi Mikkelleri on"-olueen. Olut oli tämä Mikkellerin ja Lervigin yhteistyönä valmistama Double Eye PA. Tiskin takaa kerrottiin oluen olevan Double IPA ja peräti 14% vahvuinen sellainen. Tämähän piti tietysti testata, sillä se vetosi meihin jo speksiensa perverssiyden perusteella. Ihmeteltiin aluksi oluen nimeä, että mikä ihmeen PA, mutta netistä löytyi koko nimi, Double Eye PA. Tottahan etiketissä on kaksi silmää ja nimi lausuttuna kertoo oluen genrenkin - hassuja nämä nimikikkailut.

Kultaoranssi, samea, niukkavaahtoinen. Makeahko tuoksu on karamellisen ja kinuskitoffeisen maltainen sekä runsaan humaloitu - lähinnä trooppista osastoa ja yleistä käpymäisyyttä. Alkoholi pysyy yllättävästi piilossa. Maussa alkoholi alkaakin puskea jo läpi. Karamellin ja toffeen yliote tulee alkumaussa esiin, sitten alkoholin poltetta ja myöhemmin vasta runsasta katkeruutta, joka jatkuu loppuun asti. Turhan alkoholinen maku, ei siitä mihinkään pääse. Täyteläinen ja sinänsä, ilman alkoholin pistävyyttä, varsin pehmeäkin.

Yhteenveto

Aivan liian alkoholinen DIPA

ARVOSANA: 8-

Olutarvio: Omnipollo Nebuchadnezzar

Nebuchadnezzar

Panimo: Omnipollo, Ruotsi
Oluttyyli: Double IPA
Alkoholipitoisuus: 8,5%
Saatavuus: Olutravintolat

Tiistainen Porin seikkailu TV:stä tutun Teron kanssa jatkuu... Mufloni Amber Alen jälkeen jaoimme pullollisen Goose Island Bourbon County Stoutia. Halusin Teronkin pääsevän maistamaan tätä uskomatonta herkkua, jota olin itse jo aiemmin maistanut, tosin vuoden 2009 versiota. Hunter'sin pullo oli vuosimallia 2012 ja aivan yhtä hekumallisen hyvää. Maistamisen jälkeen ei ollut aihetta muuttaa vuoden 2009 versiolle aikoinaan annettuja Olutoppaan pisteitä 46/50. Tämä olisi Reittausblogin asteikolla täysi kymppi, vaikka sille aikoinaan annoinkin "vain" 10-. Tämän tuhdin Bourbon Countyn jälkeen halusimme kunnon katkeroraiskauksen ja sen meille tarjosi ruotsalaisen Omnipollon Nebuchadnezzar. Omnipollo on panija ilman panimoa, kuten Mikkellerkin ja Nebuchadnezzar on valmistettu Belgia De Proefilla, kuten suuri osa Mikkellerinkin oluista. Nebuchadnezzar on voittanut muutamia palkintoja, niistä viimeisimpänä ja suurimpana Stockholm Beer Festivalin voitto tältä vuodelta.

Vaalean oranssi, kultavivahteinen. Vaaleahko double ipa. Tuoksu on runsaan hedelmäinen, trooppista osastoa, kirpeän tunkevaa sitrusta ja havuja. Ei karamellia, tykkiä tavaraa. Maku on kuivahko, mutta täyteläinen. Katkero hyökkää heti kielelle, eikä lopu kesken. Hieman hiivaisuutta ja tuhkaisuutta lopussa. Kovaa, kovaa tavaraa. Kuiva ja erittäin katkera dipa. Toimiva kokonaisuus hienoisista karkeuksista huolimatta.

Yhteenveto

Tykisti humaloitu DIPA

ARVOSANA: 9-

Olutarvio: Beer Hunter's Mufloni Amber Ale

Mufloni Amber Ale

Panimo: Beer Hunter's, Suomi (Pori)
Oluttyyli: Amber Ale
Alkoholipitoisuus: 5,0%
Saatavuus: Olutravintolat

Viime tiistainen Porin seikkailumme TV:stä tutun Teron kanssa ajautui vääjäämättä siihen tilanteeseen, että astuimme Antinkadulla Panimoravintola Beer Hunter'sin ovesta sisään. Tavoitteena oli ensin ottaa jotain paikallista ja hanasta löytyikin tämä Mufloni Amber Ale, joka oli molemmille uusi tuttavuus. 0,4-litrainen kolpakko kouraan ja ikkunalliseen pöytään särpimään ja seuraamaan suippokorvaisen jazz-kansan liikehdintää. Sen tarkempia speksejä oluesta ei ole.

Tumman kuparinen, utuinen ja runsaasti vaahtoava olut. Tuoksu on pehmeän karamellimainen ja toffeemainen. Mukavan brittityylinen, mutta kuitenkin pienellä eksoottisen hedelmäisellä vivahteella. Maussa on samaa pehmeää toffeeta ja karamellia kuin tuoksussakin. Katkeruus on maltillista ja pehmeyden tunne jatkuu loppuun asti. Eksoottinen hedelmäisyys nousee enemmän esiin loppua kohti. Täyteläinen, pehmeä ja maukas kokonaisuus.

Yhteenveto

Pehmeä brittityylinen ja trooppisen hedelmäinen ale

ARVOSANA: 8

Olutarvio: Beer Hunter's Mufloni Balttiportteri

Mufloni Balttiportteri

Panimo: Beer Hunter's, Suomi (Pori)
Oluttyyli: Balttityylinen portteri
Alkoholipitoisuus: 7%
Saatavuus: Olutravintolat

Ravintola Panimossa tuli nautittua viime tiistaina erinomaisen hyvää balttiportteria. Olut nautiskeltiin ulkona terassilla sään ollessa aurinkoinen ja lämmin. Ei ehkä aivan ykkösympäristö tällaisen oluen nautiskeluun, mutta olihan sitä testattava. Vahvuutta on 7% ja tyylinä siis balttityylinen portteri. Olut lienee pantu paikan päällä, eli Ravintola Panimon isommilla laitteilla, eikä siis Beer Hunter'sin (sen panimoravintolan) pikkuvehkeillä.

Käytännössä täysin musta olut, jolla on mukavan mokkainen vaahto. Tuoksussa pinnalla on suolainen laku, mutta toki suklaata ja muutakin portteriin kuuluvaa löytyy yllin kyllin. Maku on hieman makea, hyvin paahteinen ja siinäkin on tuoksusta tuttua noitapillimäistä suolaista lakritsaa. Hyvin miellyttävä ja erottuva piirre. Aurinkoinen terassi ei ehkä ole omiaan tälle, mutta toimii. Jos verrataan esim. klassiseen Sinebrychoff Porteriin, niin tämä oli pehmeämpi ja lakritsaisempi. Paahdettakin oli vähemmän. Koff on tietysti enemmän stoutin suuntaan kallellaan ja tämä taas perinteisempi balttiportteri. Suosittelen.

Yhteenveto

Voimakas kokonaisuus

ARVOSANA: 8½

Olutta Silja Lineltä osa 4: Muumiristeily 2013

Silja Galaxy lähtee Maarianhaminan satamasta kohti Tukholmaa

Viime maanantaina hopeanuoli singahti jälleen Turkuun vieden perheemme perinteiselle Muumiristeilylle. Näillähän on käyty jo ties mistä lähtien, mutta ensimmäinen bloggaus aiheesta ilmestyi vuonna 2011. Tuohon jos vertaa, niin parissa vuodessa valikoima on Joe's Place Pubissa kasvanut mukavasti ja hinnat nousseet vähemmän mukavasti. Hintojen nousua on nyt tietysti tapahtunut muuallakin, joten sitä ei sen suuremmin tarvitse ihmetellä. Olutveron ei tietysti tax-free kauppaan pitäisi vaikuttaa, mutta ihan perstuntumalla vaikuttaa siltä, että hintojen nousu verojen myötä maissa olisi johtanut hintojen nousuun myös laivalla. Sehän riittää, että tavara on sen tietyn prosenttimäärän verran halvempaa kuin maissa ja kauppa käy.

Proseduuri oluen ostamiseen laivalta on edelleen tuttu, eli Siljalla oluita myydään myös laivan pubista ja pienin ostomäärä on laatikollinen. Oluesta riippuen laatikon koko voi olla 8-24 pulloa. Silja Galaxyn Joe's Place pub avasi aiemmista vuosista poiketen tiskinsä vasta Suomen aikaa klo. 20.00, jolloin aamulla Turusta lähtenyt laiva oli juuri lähtenyt Tukholman satamasta takaisin Turkua kohti. Aiemmin ainakin talvilomaristeilyillä tiski on ollut auki jo aamusta lähtien. Kävin pisin päivää muutaman kerran janoisena katsomassa, mutta tiski pysyi kiinni. Piti oikein infosta käydä hädissään tiedustelemassa, että aukeaakohan se ollenkaan. 

Pubissa oli hinnasto koko valikoimalle ja erillinen hinnasto "ulosmyytäville" oluille. Ulosmyytävien lista oli aika lyhyt, eikä siinä ollut mitään erityisen hekumallista, joten kysäisin paria olutta listan ulkopuolelta. Niidenkin myyminen onnistuu, joten en ymmärrä miksei koko listan hintoja voi pitää esillä. Kysäisin hinnat klassikko-APA Anchor Liberty Alelle ja Brewdogin Punk IPAlle. Molemmat maksoivat 49,90€ laatikko. Köyhänä rintamamiestalon remppaajana ostin ainoastaan Anchorin - onhan se klassikko ja mielestäni Punk IPAa parempi. Alla hinnastot kokonaisuudessaan.

Mukaan ostettavien hinnasto

Pubin hinnasto

Laivalla tuli perinteisten pussikaljojen lisäksi nautittua myös pari erittäin hyvää olutta, molemmat olivat Alkon kesäolutvalikoimasta tutun Wisbyn, eli Gotlands Bryggerin käsialaa. Melkein kaikki muut pubin listasta olivatkin jo aiemmin maistettuja, tai eivät muuten herättäneet suurempaa mielenkiintoa. Lyhyet kommentit maistetuista oluista kuvateksteissä. 

Pussikaljaa: Carlsberg Sort Guld, perushuttua, mutta hieman tymäkämpää, muistaakseni 5,9%

Wisby Weisse, kuiva, katkerampi ja monipuolisemmin hedelmäinen kuin standardivehnä

Wisby Pils, kunnon humaloinnilla varustettu kuivan heinäinen ja runsaasti kukkainen sekä sitruksinen pils.

Saalis kotiovella

Reissulta jäi käteen myös tax-freestä mukaan ostettu koppa Beck'siä ja Carlsberg Elephantia. Beck's on saksalainen bulkkilager, jonka humalointi on suomibulkkia voimakkaampi ja metalliton. Ei häiritsevää metallista makua siis. 15,50€ koppa, eli hinta-laatusuhteeltaan erinomaista remonttijuomaa tälle kesälle. Carlsberg Elephant löytyy myös Alkon valikoimista. Maistelin sitä hiljattain ja se oli yllävän hyvä omassa genressään, hieman jopa tsekkivivahteita. 25,90€ koppa, eli hyvällä hinta-laatusuhteella aivan juotavaa olutta kesä-askareiden oheen ja toimii suhteellisen hyvärunkoisena oluena myös ruokajuomana kesän mätöille.

Semmoinen reissu tällä kertaa. Päivällä esiintynyt taikuri oli hyvä ja lapsilla oli kivaa, mikäs siinä viihtyessä ja tissutellessa.

Olutarvio: Birra Moretti La Rossa

La Rossa

Panimo: Heineken Italia, Italia (Milano)
Oluttyyli: Doppelbock
Alkoholipitoisuus: 7,2%
Saatavuus: Ulkomailta

Äitini kävi lomareissulla Italiassa ja toi ihan pyytämättä tuliaisina 3-packin tätä Birra Moretti La Rossaa. Kiitokset äidille! Olut on tyyliltään doppelbock ja vahvuutta on 7,2%. Birra Morettin omistaa Heineken - sama pulju kuin vielä pari viikkoa sitten omisti Hartwallin. Hartwallilla ei kuitenkaan pantu tällaisia toimivia doppelbockeja, eikä luultavasti panna tulevaisuudessakaan, sillä Hartwallin osti Royal Unibrew.  Tämä korkkautuu konttorin kuistilla nyt, kuun jo möllöttäessä taustalla - god bless kameran manuaalisäätöjä 25 sekunnin valotusta.

Olut on tummahkon kuparinen ja runsaasti vaahtoava. Vaahto laskee suht hitaasti ja jättää tyylikkäästi pitsiä jälkeensä. Tuoksu on leipäinen, limpunkuorinen ja selkeästi humalainenkin. Kestää vertailun saksalaisiin doppelbockeihin. Maku on tasapainoinen ja suhteellisen pehmeä. Täyteläisyyttäkin on riittämiin. Siinä on runsaasti maltaisuutta, joka on leipäistä ja hieman paahteistakin. Humalointi tuntuu selkeästi puraisevana katkerona lopussa, jossa on myös anismaista mausteisuutta ja kevyt lakritsainen ote. Miellyttävän pehmeää ja runsasmaltaista. Suutuntuma on lähes täyteläinen ja keskiverrosti hiilihappoinen. Ei tästä oikein pahaa sanottavaa ole. Tasapainoinen, joskin yllätyksetön suoritus - näitähän doppelbockit yleensä tuppaavat olemaan.

Yhteenveto

Tasapainoinen doppelbock

ARVOSANA: 8-

Olutarvio: Sinebrychoff Olutmestarin 777 IPA

Olutmestarin 777 IPA

Panimo: Sinebrychoff, Suomi (Kerava)
Oluttyyli: India Pale Ale
Alkoholipitoisuus: 5,7%
Saatavuus: Olutravintolat (poistuva tuote)

Beer Hunter'sin ja Ruosniemen Panimon yhteistyöoluen julkistamistilaisuudesta matkamme jatkui Pub Winstoniin, joka on Porin keskustassa, vain kivenheiton päässä Beer Hunter'sista. Menimme sinne, koska matkassa mukana ollut TV:stä tuttu Tero ei ollut maistanut vielä Ruosniemen omia oluita. Winston on ainoa pubi Suomessa, jolla on vakiohanat molemmille Ruosniemen oluille - sekä Pikkupomolle että Piirimyyjälle. Itselleni nämä Ruosniemen mainiot veljet olivat jo tuttuja, joten valintani kohdistui Olutmestarin 777 IPAan, jota en ollut vielä aiemmin maistanut.

Olutmestarin IPA on olut, jonka Mirva Kylmäkorpi (Suomen Olutmestari 2013), on suunnitellut ja valmistanut yhdessä Sinebrychoffin kanssa. Tyylinä on siis India Pale Ale, eli IPA. Humalina muodikkaat Cascade ja Citra. Oluen nimi, 777, tulee siitä, että vahvuus on 5,7%, katkeruus 57 EBU ja väri 17 EBC. Varsin hyvää paperilla siis. Olutta on tietääkseni valmistettu yksi erä, jonka koko on 40000-litraa. Se on jo esimerkiksi moninkertaisesti enemmän kuin Ruosniemen Panimon koko vuosituotanto. Erä on tietojeni mukaan loppumaisillaan, mutta lisää ei ole tulossa. Tämä on harmillista, sillä olut on ollut varsin pidetty ja tehnyt hyvin kauppansa. Mielestäni tämän ansaitsisi päästä pulloon ja kauppojen hyllyille (meidän idioottimaisen alkoholipolitiikan mukaan tietysti ainoastaan Alkon hyllyille). Tässä voisi olla potentiaalia sellaiseksi Suomen Sierra Nevada Pale Aleksi, eli olueksi, joka muokkaisi kansakunnan käsitystä siitä, ettei olut ole pelkkää vaaleaa tai tummaa lageria. 

Oranssihtavan kultainen, yllättävänkin sameahko ja vaahtoavuudeltaan aika maltillinen olut. Tuoksu on runsaan ja monipuolisen hedelmäinen - trooppinen osasto on pinnalla, lisäksi sitrusta ja selvää hieman pistävää kissanpissaisuutta. Ei enää aivan parhaimmillaan, tai sitten hanoissa on jotain sinne kuulumatonta, mutta ei huono, ei ollenkaan. Maussa on kevyen karamellista maltaisuutta ja runsasta pehmeää hedelmäisyyttä. Jälkimaun porteilla samaa pistävää kissanpissaisuutta kuin tuoksussakin. Hiilihapot ovat hieman kovia ja jälkimaku melko lyhyt. Hyvää kuitenkin, hedelmässä löytyy ja olut on nautittava sekä ryhdikäs.

Sinebrychoffin pisteet nousivat omissa silmissäni tämän oluen myötä. Porter ja 777 IPA ovat yksinäisessä ylhäisyydessä huipulla, kun kolmen suuren kotimaisen oluita aletaan laittamaan parhaimmuusjärjestykseen.

Yhteenveto

Hedelmäinen pläjäys keskirunsaalla katkerolla

ARVOSANA: 8-

Beer Hunter's & Ruosniemen Panimo Kesäderby yhteistyöolut

Beer Hunter's ja Ruosniemen Panimo julkistivat uuden yhteistyöoluensa eilen Ravintola Panimolla Porissa. Reittausblogilla oli ilo ja kunnia olla kutsuvieraana paikalla maistelemassa tätä olutta ensimmäisten joukossa.

Kutsu oli kahdelle, joten mukaani lähti TV:stä tuttu Tero Suhonen. Matkalla Raumalta Poriin spekuloimme tulevan oluen genreä ja päättelimme sen sosiaalisesta mediasta onkimiemme tietojen mukaan asettuvan witbier-kategoriaan. Olihan Ruosniemen Facebookissa heruteltu siihen suuntaan korianteripussien kuvilla. Olimme kuitenkin väärässä. Kesäinen belgityylinen korianterilla maustettu olut on itseasiassa seuraava Ruosniemen oma uutuus, jota tiettävästi saa jo ensi viikolla Helsingin SOPP:ssa. Totuus tämän yhteistyöoluenkin takaa löytyy kyllä sosiaalisesta mediasta, mutta tässä tapauksessa tästä Beer Hunter's Panimon julkaisemasta kuvasta.

Kesäderbyn hanaetiketin taustakuva on Markus Luiron naivistinen näkemys Ruosniemen kuuluisasta laskettelukeskuksesta. Korkeusero 30 m, rinteen pituus 230 m.

Kyseessä on siis Kesäderby - 4,5% riisilager, eli lagerolut, jossa on maltaiden lisäksi käytetty riisiä keventämään runkoa entisestään, jotta humalointi nousisi pääosaan. Aromihumalana on käytetty australialaista Suomessa vähemmän nähtyä Summer-lajiketta ja katkeroinnissa Nelson Sauvinia. Tavoitteena on ollut valmistaa kevyt terassiolut. Mielestäni aistittavissa oli, että kyseessä olisi ehkä jonkinlainen vastareaktio kaikille imperial, double, extreme yms. kollaboraatio-oluille. Riisilagerkin voi olla hyvää ja maukasta, kun se tehdään oikein ja tässä tapauksessa näin oli. 

Tilaisuuden alussa molempien panimoiden edustajat kertoivat oluen taustoista, Beer Hunter'sista äänessä oli Mika Heikkinen ja Ruosniemeltä Juha-Matti Karpale. Porilaispanimoiden yhteistyö lähti liikkelle Heikkisen ehdotuksesta, johon Ruosniemi tietysti ilomielin tarttui. 

Virallinen lehdistötiedote kertoo: Ajatus pienpanimoiden välisen yhteistyön lisäämisestä Suomessa oli virinnyt Panimoravintola Beer Hunter’sin Mika Heikkisen päässä jo pidempään ja oiva paikallinen kumppani löytyi vasta perustetusta Ruosniemen Panimosta. ”Panimot tekevät Suomessa liian vähän yhteistyötä. Pitäisi ajatella enemmän koko teollisuuden alan edistämistä eikä nähdä toisia panimoita ainoastaan kilpailijoina. Näkyvyyden lisääntyminen on kaikkien etu.”, Heikkinen toteaa.

 

Ekholm, Heikkinen ja komeilla viiksillä varustettu Karpale.

Puheenvuorojen aikana Beer Hunter'sin oluenpanija Erik Ekholm kaatoi juhlakalua laseihin vieraiden maistettavaksi. Olutta ei ole vielä pullotettu, joten tässä vaiheessa astioiden virkaa toimitti neljä isoa ja komeaa patenttikorkillista lasipulloa - jokaisen kotipanijan unelma-astioita. Oluen kanssa tarjottiin bbq-kastikkeella maustettua ylikypsällä possulla höystettyä leipää, joten tarjoilu oli vähintäänkin kunnossa. Ensimmäisen lasillisen nautiskelimme oluesta jutustellen ja seuraava lasillinenkin kaatui automaattisesti kun ensimmäinen loppui. Eihän tämä olisi Reittausblogi ilman reittausta, joten se suoritettiin toisesta lasillisesta hartaasti maistellen. 

Vaalean kultainen, utuinen ja runsasvaahtoinen olut. Vaahto on tiivistä ja pitsikästä. Tuoksu on hyvin kukkainen - ruusupuskaa ja häivähdys eksoottista mangoakin. Simppeli, hieman heinäinen ja kuivakan tuntuinen kokonaisuus. Runko on kevyt ja humalan aromit sekä puraisu terävän raikkaita. Alkumaussa on aavistus kevyttä maltaisuutta ja heti perään heinäistä, ruohoista ja kukkaista humalaa sekä keskirunsas katkero. Keskivaiheilla ja loppupuolella myös trooppista mangomaista hedelmäisyyttä - ei kuitenkaan sellaista hedelmäsokerista sorttia, vaan kuivempaa. Jälkimaussa hieman yrttisyyttä, joka jää hetkeksi roikkumaan. Ei vetisyyttä. Hyvä, kepeä ja kuivakan raikas kokonaisuus. Janojuomaa. 

Pisteytys Olutoppaan asteikolla

• Tuoksu 6
• Ulkonäkö 4
• Maku 6
• Suutuntuma 3
• Yleisvaikutelma 13

Aistiarviot

• Makeus 2
• Katkeruus 5
• Happamuus 3
• Täyteläisyys 3

Kokonaispisteet: 32/50

Onnistunut olut omassa kategoriassaan ja varsin maistuva tällaisessa terassiympäristössä hyvässä seurassa nautittuna. Olut on saatavilla hanatavarana Helsingin SOPP:ssa ensi viikolla molempien panimoiden tiskeiltä ja myöhemmin Beer Hunter'sista Porissa sekä pullotettuna valikoiduista myymälöistä. Kiitän kutsusta, hauskaa oli! 

Kahden hengen raumalaislegioonamme jäi Ravintola Panimolle vielä nauttimaan erittäin hyvästä, joskaan ei kovinkaan kesäisestä, Balttiportterista. Portterin jälkeen siirryimme Winstoniin, josta siirryimme vielä Beer Hunter'siin ennen paluukyytiä Rauman pusikoihin. Winstonin ja Hunter'sin kiertueesta tulee tarinaa lisää myöhemmin.

Avoin kirje Alkolle: Tapaus Green Flash West Coast IPA - Alkon vastaus #1

Lomalla

 

Kaiken remppaamisen ja lomailun keskellä unohtui, että Alkosta tuli vastaus aiemmin lähettämääni Arkadian erikoisvalikoiman rajoitteellisuutta koskevaan palautteeseen. Sähköposti tärähti puhelimeen jo perjantaina. Oltiin silloin matkalla kaverin 30v-synttäreille, joten sen päivittäminen blogiin jäi roikkumaan. Mitään tärkeää tässä Alkon ensimmäisessä vastauksessa ei ollut, ainoastaan tieto siitä, että vastuulliset lomailevat tällä hetkellä. Palaamme asiaan siis myöhemmin.

Huomenna on lähtö "perinteiselle" Silja Galaxyn muumiristeilylle. Sieltä suunnalta kuulette raporttia reissun jälkeen ja heti tiistaina kun ollaan laivalta kotiuduttu, olisi Porissa tarjolla mielenkiintoista olutaiheista settiä. Siitäkin lisää myöhemmin.

Tässä vielä Alkon viesti kokonaisuudessaan:

Hei Harri Metsäjoki 

Kiitos palautteestasi. Se on otettu vastaan ja luettu täällä Alkossa, mutta koska vastuuhenkilöt ovat nyt lomilla, en voi vielä valitettavasti antaa sinulle vastausta. Palaan asiaan heti, kun saan vastauksia kysymyksiisi. 

Hyvää kesän jatkoa sinulle! 

Ystävällisin terveisin
Nimi Muutettu
Alkon asiakasneuvonta
Puhelin 020 711 711 (ark. 9–16)
www.alko.fi, palaute@alko.fi

Olutarvio: Hook Norton Haymaker

Haymaker

Panimo: Hook Norton, Englanti
Oluttyyli: Premium Bitter/ESB
Alkoholipitoisuus: 5,0%
Saatavuus: Alko (3,98€ / 0,5l)

Höyryvoimalla pyörivä perinteinen brittipanimo Hook Norton on tuttu maitokauppojen puolelta löytyvistä Hooky Gold ja Old Hooky oluistaan. Hooky Gold oli yksi blogin alkupään ensimmäisistä kirjoituksista. En olekaan sitä itseasiassa varmaan pariin vuoteen nautiskellut, ehkä pitäisikin testata taas uudelleen, sillä muistot ovat ainakin pelkästään hyviä. Haymaker on panimon näkemys ESB-tyyliin ja varsin onnistunutkin sellainen.Tämä olut tuli muutama viikko sitten uutuutena Alkon valikoimiin.

Kultaoranssi olut, joka on varsin kirkas ja muodostaa päälleen tiiviin vaahtokukan. Vaahdosta jää runsaasti tiheäsyistä pitsiä lasin reunoille. Tuoksu on varsin mieto odotuksiin nähden, siinä on toffeemaista maltaisuutta ja aavistus paahdetta sekä hunajaakin. Humalointi on kukkaista ja ruohoista, hieman kuin tsekkityyliin, mutta maltaisuus vetää kyllä kokonaisuuden vahvasti brittien suuntaan. Maku on tuoksua vahvempi, siinä toffeinen mallas on kunnolla framilla ja upean pehmeänä, hieman karamellisuuttakin sekä tuttua brittityylin kukkaisuutta ja pähkinää. Lisäksi katkeroakin löytyy tuntuvasti - kuin alkuperäinen Fuller's ESB, mutta ei kuitenkaan aivan samalla tasolla. Hyvä ja tasapainoinen kokonaisuus kuitenkin. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja miellyttävän pehmeä. Ilokseenhan tätä särpii, mutta en keksi syytä miksi ostaisin toistamiseen - Fuller's ESB on samankaltainen, halvempi ja selvästi parempi.

Yhteenveto

Maistuva ESB

ARVOSANA: 8

Reittaus-TV episodi 3: Haastattelussa Ruokapuoti Lumon Tero Suhonen

Massiivisessa 38-minuuttisessa spektaakkelissa maistellaan sokkona (aivan päin honkia) ja haastatellaan Ruokapuoti Lumon sekatyömies Tero Suhosta. Ruokapuoti Lumolla on kenties Suomen komein oluthylly, joka on täytetty suomalaisten pienpanimoiden oluilla ja muutamilla tarkkaan valituilla ulkomaalaisilla.  Tero oli myös vaikuttamassa Rauman SOPP:n takana. 

Jakso suositellaan nautittavaksi hyvän oluen kanssa.

Reittaus-TV episodi 2: Maistelussa Alkon kesäolutvalikoiman Pietra Colomba

Hyvää iltaa! Otin aiemmin illalla pienimuotoista testipätkää huomista ajatellen uudessa konttorissa ja uusilla laitteilla. Lasissa käväisi Alkon kesäolutvalikoiman paljon puhuttu witbier Pietra Colomba, joka on teilattu lähes jokaisessa arvostelussa. Ja kyllä, kehnoahan se oli. Loppupisteiksi tuli tarkemman arvioinnin jälkeen 24/50.

Testasin tässä siis tosiaan samalla kameran asetuksia huomisen massiivista spektaakkelia varten. Huomenna Reittausblogin konttorille ja samalla Reittaus-TV:n studiolle on tulossa ihan oikea elävä ja hengittävä studiovieras, kutkuttavaa!

Avoin kirje Alkolle: Tapaus Green Flash West Coast IPA

Rakas alkoholimonopoli

Tässä teille avoin kirje, jonka julkaisin myös olutblogissani (http://www.reittausblogi.info/2013/07/avoin-kirje-alkolle-tapaus-green-flash.html)

Hiljattain Alko Arkadian erikoisvalikoimasta vakiovalikoiman puolelle loikannut Green Flash West Coast IPA vierailee parhaillaan lasissani. Maistelin tätä reilu kuukausi sitten, eikä olut silloin oikein vakuuttanut. Syykin oli selvillä, sillä olut oli pullotettu jo huhtikuussa 2012. Mahdollisimman tuoreena parhaimmillaan oleva IPA oli ehtinyt jo yli vuoden ikäiseksi. Siinä vaiheessa aromihumaloinnin hedelmäiset vivahteet ja lujasti tarraava, iskevä katkeruus olivat jo historiaa. Nyt lasissa on tuoreempi versio, pullotettu 16.4.2013, eli vuoden verran tuoreempi kuin tuo aiemmin nautittu. Olut on aivan erilainen. Neulasmaista ja pihkaista mentholisen raikasta mäntyisyyttä ja lujaa iskevä katkero, joka hyökkää kielelle heti siemauksen alussa, eikä vasta jälkimaun porteilla.

Uudemmassa erässä pullotuspvm on merkattu pullon kaulaan

Avataanpa tämän oluen mahdollinen skenaario eräänlaisen aikajanan muodossa. Tässä mennään ehkä osittain spekulaation puolelle, mutta ymmärtäkää, että se on välttämätöntä, koska ette avaa toimintatapojanne kuluttajille kovinkaan syvällisesti. Voitte korjata mahdolliset virheet vastauksessanne.

Olutta ostetaan erä Alko Arkadian erikoisvalikoimaan. Se tulee valikoimiin elokuussa 2012 ja on pullotettu 04/2012. Oluen ikä n. 4 kuukautta. Ostoerä on 504 pulloa.

Toukokuussa 2013 olut siirtyy vakiovalikoiman puolelle. Raumalainen olutblogisti tilaa olutta omaan lähialkoonsa Raumalle. Olut toimitetaan myymäläsiirrolla toisesta myymälästä. Olutta ei ole varastossa, koska maahantuojalla on toimitusvaikeuksia.

Toukokuussa 2013 raumalainen olutblogisti hakee tilaamansa pullon lähi-Alkostaan. Se on samaa 504 pullon erää, joka ostettiin Alko Arkadiaan elokuussa 2012, eli yli vuoden ikäistä. Maahantuojan tarrassa parasta ennen on pistetty kahden vuoden päähän pullotuksesta.

Tästä on pääteltävissä, että 504 pullon erää ei ole saatu myytyä Alko Arkadiassa 9 kuukauden aikana. Mahdollisimman tuoreena parhaimmillaan olevan oluen on annettu ikääntyä aivan turhan valikoimarajoitteen takia yli-ikäiseksi, jolloin se ei ole ollut enää läheskään parhaimmillaan. 

Miksi Arkadian erikoisvalikoiman tuotteita ei voida avata tilattaviksi ympäri Suomea ilman järjettömiä paketointi- ja kuljetuspalvelumaksuja? Tällöin ostajakunta olisi huomattavasti laajempi ja koko erä menisi todennäköisemmin kaupaksi jo tuoreeltaan.

Miksi tuoretuotteeksi tiedetyn oluen annetaan ikääntyä pliisuksi ja kelvottomaksi, vain varjokuvaksi parhaista päivistään? Onko se teidän ammattitaitonne puutetta vai järjettömän erikoisvalikoimasysteemin aikaansaannos?

Tämä West Coast IPA oli/on vain yksi esimerkki monien tuotteiden joukosta. Mitä aiotte tehdä asian hyväksi? 

Haluan suorat vastaukset esittämiini kysymyksiin. Saa myös soitella, puhelinnumeroni saatte sähköpostitse kysymällä tai Rauman Keskustan Alkosta. Ottakaa huomioon, että tulen nauhoittamaan ja julkaisemaan mahdollisen puhelunne.

Maltaisin kesäterveisin, 

Harri Metsäjoki

Raumalainen olutharrastaja ja teidän pitkäaikainen asiakkaanne

Alkon kesäoluet 2013: Weihenstephaner Pilsner

Weihenstephaner Pilsner

Panimo: Weihenstephaner, Saksa
Oluttyyli: Pils
Alkoholipitoisuus: 5,1%
Saatavuus: Alko (3,01€ / 0,33l)

Maailman vanhimmaksi edelleen toiminnassa olevaksi panimoksi "mainostettu" Weihenstephaner on syystäkin klassikkopanimon asemassa ja siksi onkin ilo nähdä panimon pilsnerin paluu Alkoon. Tämä olut tuli Alkon valikoimiin viimeksi toukokuussa 2010, silloin 0,5-litraisella pullolla oli hintaa 2,89€. Nyt tämä 0,33-litrainen pullo maksaa enemmän kuin tuo isompi pullo kolme vuotta sitten - karu fakta. Perseestä on se. Olut poistui Alkosta tammikuussa 2012, sen hetkistä hintaa en muista enkä mistään löytänytkään, mutta uskoisin sen olleen silloin jo yli kolmen euron. Joka tapauksessa litrahinta on nyt selvästi kovempi. Oluessa on käytetty ainoastaan saksalaisia humalia: Hallertauer Taurus-, Hallertauer Perle ja Hallertauer Tradition. 

Kirkas, varsin vaalean kultainen olut, jonka vaahto on runsas ja varsin kestäväkin. Tuoksu on hyvin suoraviivaisesti leipäisen maltainen ja runsaan ruohoisen humalainen, hieman kuivaa heinääkin. Ei ollenkaan makeutta. Maku on myös kuiva, keskiverrosti katkera ja varsin suoraviivainen, mutta kuitenkin erittäin toimiva ja tasapainoinen. Humalat ovat ruohoisia ja heinäisiä ja jälkimaku hyvin kuiva. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja keskiverrosti hiilihappoinen. Raikas, kuiva ja suoraviivainen, mutta ah niin toimiva kokonaisuus.

Yhteenveto

Kuiva janonsammuttaja

ARVOSANA: 8