Kotiolutta: Glebin Hefe ja Wit

Tänään maistelussa on kaksi kotiolutta, jotka on valmistanut Olutoppaan nimimerkki Gleb. Paketti paukahti SmartPostin kautta Raumalle viime viikolla ja pullot ovat laatikon avaamisesta asti majailleet kellarissani koskemattomina. Nyt olisi tarkoitus täräyttää auki ensin hefeweizen ja sen jälkeen witbier. Nämä olisivat olleet aivan täydellisiä oluttyylejä jo aiemmin päivällä helteessä nautittaviksi, mutta oli pakko säästää iltaan. Kotioluiden huolellinen analyysi vaatii sellaista rauhaa, jota ei lapsiperheessä päiväsaikaan ole. Gleb lähetti kotioluitaan minulle viimeksi tammikuussa, voit lukea lisää hänen kotiolutharrastuksestaan ja välineistään tästä linkistä.

Hefeweisse 4,6%

Heti alkuun on todettava, että tämä on minun ehdoton lempparityylini varsinkin näin kesällä, ainakin juoduista litroista päätellen. Glebin hefessä on 50% ohramallasta (kahta eri tyyppiä) ja 50% vehnämallasta. Hiivana WLP380 Hefeweizen Ale IV Yeast ja humalina Northern Brewer sekä Hallertauer. Gleb itse on tähän kuulemani mukaan tyytyväinen, joten mielenkiinnolla maistelemaan.

Pullo pitää reilun suhauksen avattaessa ja olut vaahtoaa runsaasti jo kaataessa. Tämä ei kuitenkaan haittaa, sillä vaahto pitää pintansa ja fysiikan lakeja uhmaten kohoaa reilusti lasin reunan yläpuolelle, muttei kuitenkaan valu yli. Olut on väriltään keltaoranssi ja tietysti täysin samea, kuten kunnon hefen pitääkin. Olut on kuplivan hiilihappoista ja lasissa olevat virtaukset kuljettelevat pieniä hiivapartikkeleita mukanaan ylös ja taas alas. No, ei nyt viitsi pelkästään katsella... Tuoksu on mainio - tyylipuhdasta hefeä, mutta keskivertoa raikkaampaa. Sitrusmainen pirtsakka vivahde on pinnalla ja sen alla myös hieman hapanta vehnäisyyttä, neilikkaisuutta ja hyvin kevyesti sekä omenaisuutta että banaanisuutta. Pirteä sitrusmainen vivahde hallitsee samalla tavalla kuin esim. Mufloni Vehnässä. Maku on samoilla linjoilla tuoksun kanssa. Todella hyvää, maukasta ja raikasta vehnäolutta, jossa happamuuttakin on kosolti. Sitrusmainen pirteä ote keveällä banaanisuudella ja purkkaisuudella. Tyyliinkuuluvaa hiivaisuuttakin nousee esiin erityisesti lopussa ja jälkimaun puolella. Lisäksi hieman myös belgisuuntaan kallellaan olevaa omenankuorimaista vivahdetta, jota oli tuoksussakin. Hiilihappoisuus on runsasta, mutta pehmeää ja ilmavaa kuten tyyliin kuuluu. Täyteläisyyden kanssa liikutaan samoissa kuin maitokauppavahvuisissa vehnissä yleensäkin. Tarttuisi taatusti silloin tällöin koriin jos olisi lähikaupan hyllyssä Elowehnän ja Marsalkka Luomuvehnän vieressä.

Pisteytys

• Tuoksu 7 
• Ulkonäkö 4
• Maku 8
• Suutuntuma 4
• Yleisvaikutelma 15

Aistiarviot

• Makeus 3
• Katkeruus 3
• Happamuus 5
• Täyteläisyys 4

Kokonaispisteet: 38/50 

Witbier 5,3%

Belgityylistä vehnäolutta seuraavaksi. Tässä on käytetty mausteena korianterinsiemeniä, appelsiininkuoria ja kamomillateetä. Tässäkin 50% ohraa ja 50% vehnää, lisäksi hieman kaurahiutaleita. Humalana Styrian Goldings, jota on annosteltu tyylinmukaisesti, eli varsin maltillisesti. Hiivana WLP550 Belgian Ale. Kunnon kesäinen witbier on raikas, keskivertohefeäkin raikkaampi ja hedelmäisempi sekä tietysti tunnistettavan belgityylinen.

Lasiin kaatuu sameaa hieman rusehtavaa olutta pienellä oranssin vivahteella. Vaahtoa muodostuu vähänlaisesti. Ei kovin näyttävä olut, eikä järin witbiermäinen, mutta tuoksu on voimakas - se on hyvin teelehtimäinen ja jostain syystä mieleeni tulee myös koivun ja mahlan tuoksu. Kuivaa koivuklapia. Appelsiiniakin nousee esiin, mutta ei juurikaan totuttua witbierin sitruunaisuutta. Mielenkiintoinen tuoksu kuitenkin, sillä se on hyvä ja poikkeaa sopivasti normista. Maku on raikas ja sopivan mausteinen. Tässäkin, uskoakseni kamomillateestä tulleet, teemäiset ja lehtimäiset aromit ovat pinnalla ja tuttua appelsiininkuorisuuttakin nousee keskivaiheilla voimakkaasti mukaan. Korianteri on hieman kateissa, mutta aivan jälkimaussa kurkun perukoilla tuntuu tuttua witbierin nipistystä. Hieman erilainen witbier, mutta ei huono, ei ollenkaan. Olut oli suorastaan ruma, mutta sisäistä kauneutta löytyy kyllä. Parempaa tämä on kuin esim. viime viikolla maistamani Lervigin witbier. Keskitäyteläinen suutuntuma ja runsaahko, mutta pehmeän ilmava hiilihappoisuus takaavat hyvän nautittavuuden. Teen ystäville voisi toimia aivan huippuhyvin, itselleni toimi "vain" hyvin. Laadukas ja tasapainoinen olut Glebiltä jälleen kerran.

Pisteytys

• Tuoksu 7 
• Ulkonäkö 2
• Maku 7
• Suutuntuma 4
• Yleisvaikutelma 15

Aistiarviot

• Makeus 3
• Katkeruus 3
• Happamuus 4
• Täyteläisyys 5

Kokonaispisteet: 35/50