Olutarvio: Durham Temptation

Temptation

Panimo: The Durham Brewery, Englanti
Oluttyyli: Imperial (Russian) Stout
Alkoholipitoisuus: 10,0%
Saatavuus: Ulkomailta, olutravintoloista

Onnistuin ulkomailta hankkimaan tällaisen brittiläisen Imperial Stoutin. Nämä ovat aina kiinnostavia, sillä tyylin historia juontaa juurensa juurikin britteihin, josta tämän tyylin oluita rahdattiin Venäjälle tsaarin maisteltavaksi 1700- ja 1800-luvuilla. Vahvuutta piti olla niin paljon, ettei olut jäätynyt kylmän merimatkan aikana. Tämä Durhamin olut on vahvuudeltaan 10% ja humalalajikkeena on ainoastaan peribrittiläinen Goldings. Pullon parasta ennen on tammikuussa 2018, josta voisi veikata pullotuksen tapahtuneen tammikuussa 2013 (päiväys viisi vuotta eteenpäin). Mainitsevat panimon kotisivuilla, että oluen kannattaisi antaa kypsyä sen kuusi kuukautta ennen maistelua - kriteeri täyttyy, joten maistellaanpa pois.

Sysimusta olut, jonka beige vaahto on mittava, mutta lyhytikäinen. Tuoksu on tymäkän lakritsainen ja palaneen kitkerän kahvinen. Suolaisuuttakin nousee esiin runsaasti, sellaista merellistä. Oikein miellyttävä ja iskevän voimakas tuoksu, jossa ei ole mitään sellaista "käsijarru päällä" -efektiä, tämä on laadukkaan oluen merkki. Maku on tasapainoinen ja voimakas. Lakritsaisuus on erittäin voimakkaana esillä ja keskivaiheilta loppuun asti jatkuva suolaisuus hivelee makunystyröitä. Nämä kaksi ovat maun pääpiirteitä. Alkoholi puskee läpi lopussa, tuoden mukanaan hieman viinaista, lääkemäistä ja liköörimäistä tuntumaa. Pääpiirteiden takana myös paahteisuutta ja marjaista brittivivahdetta. Katkeruutta on keskirunsaasti ja se kestää pitkään. Kiteytettynä siis oikein mallikas imperial stout, jossa hyvät lakut ja merisuolat, mutta hieman liiaksi viinaisuutta. Suolaisuus kuuluu ilman muuta tähän imperial stoutien russian "alalajiin", sitä oli erityisesti myös Thornbridgen ja Emelissen vastaavissa oluissa, joista myös pidin ja paljonkin.

Yhteenveto

Herkullinen Imperial Stout

ARVOSANA: 9+