Olutarvio: Beer Hunter's Mufloni CCCCC IPA

CCCCC IPA

Panimo: Beer Hunter's, Suomi (Pori)
Oluttyyli: India Pale Ale
Alkoholipitoisuus: 7,0%
Saatavuus: Alko (4,49€ / 0,5l)

Aiemmin tällä viikolla oli A-marketissa, eli tuttavallisemmin Alkossa, sellainen tilanne, että jokaiselta lähipanimoltani oli uutuusolut hyllyssä. Porista tämä IPA, Laitilasta Imperiaali (joka toki on jo vanha tuttu) ja Uudestakaupungista Oktoberfestbier. Vastaava tilanne on ihan arkipäivää maitokaupoissa, mutta Alkon armeliaisuuteen perustuvasta valikoimaanotosta johtuen tämä tilanne Alkossa saattoi olla peräti ainutkertainen.

CCCCC IPAn nimi juontaa siitä, että siinä käytetyt viisi eri humalaa alkavat kaikki C-kirjaimella. Nämä humalat ovat Cascade, Centennial, Citra, Chinook ja Columbus. Katkeruutta luvataan tasan sadan IBUn verran. Tämä on ollut aiemminkin maistettavissa ainakin Beer Hunter's panimoravintolassa ja erinäisissä SOPP-kattauksissa, mutta nyt siis debyytti monopolin hyllyillä. Hintakin on yllättävän edullinen lähtökohdat ja nykyinen alkoholipolitiikka huomioiden.

Blogikollega Arden vinkistä tilasin ihan pelkästään tälle oluttyylille suunnitellun lasin Ceestashopista. Lasin kehittelyssä on ollut mukana Sierra Nevadan ja Dogfish Headin IPA-gurut, jotka kertovat tuotekehittelystä tässä Youtube-videossa. Hassunmallinen lasi, mutta sopii todella hyvin käteen ja on varmasti ihan toimiva astia tämän tyylisille oluille. Eihän tämä lasi lagerista IPAa tee, mutta saattaahan se voimistaa aromeita ja täten parantaa olutnautintoa.

Pullossa on vain hieman hiivaa, mutta nekin kannataa jättää kaatamatta. Hohtavan kuparinen, oranssihtava ja hieman utuinen olut, joka muodostaa päälleen komean vaahdon. Tuoksu on taattua jenkkityylistä IPA-laatua - kevyen karamellista mallaspohjaa ja tymäkkä humalavyöry siihen päälle. Mukana on greippiä, sitrusta, havua ja eksotiikkaakin. Mallas ymmärtää pysyä taustalla. Tasapainoinen ja aidon jenkki-IPAn tapaan tuoksultaan puhdas - mikään ei töki. Maku on myös upea, aromikas ja tasapainoinen. Humalaa on reilusti ja katkero syleilee voimakkaasti. Riittävän tukeva mallaspohja tukee ja pitää homman kasassa - tähän ei maitokauppavahvuiset oluet pysty. Greippinen happamuus kietoutuu kitalakeen samalla kun havuinen katkero pistelee kielen perukoita ja hedelmäosasto vyöryy makupalettiin - tämä on juuri se IPA-experience, joka craft beer piirejä ravistuttaa ympäri maailman. Maukas, tuore IPA, joka ei ole liian makea, eikä liian kuivakan katkera - balanssi, se on se taikasana. Maailmanluokan IPA.

Yhteenveto

Suomalainen maailmanluokan IPA

ARVOSANA: 9+

Rinnakkainvertailu: Sinebrychoff Porter vs Sinebrychoff/Brooklyn Two Tree Porter

Nyt on mielenkiintoisen maistelun aika. Suomalainen olutklassikko Sinebrychoff Porter (mm. Suomen Paras Olut 2011) asettuu vastakkain uuden Sinebrychoffin ja Brooklynin yhteistyönä syntyneen Two Tree Porterin kanssa - veljet vastakkain siis. Two Tree Porterista voit lukea lisää tästä linkistä, mutta lyhyesti tässä sen verran, että siinä on pohjana käytetty normiporterin reseptiä, jota on tuunattu yhdysvaltalaisella vaahterasiirapilla ja suomalaisella kuusenkerkällä. Maistelen oluet rinnakkain ja pisteytän Olutoppaan asteikolla 5-50 pistettä. Porteria saa Alkosta ja Two Tree Porteriakin samaisesta sijainnista luultavasti jo ensi viikolla.

Ulkonäkö:

Pullot sihahtavat auki ja oluet kaatuvat laseihin täysin identtisinä. Molemmat ovat mustia kuin yö ja kauniin beigevaahtoisia. Vaahto laskee samaa tahtia ja lasien reunat täyttyvät pitsikuviosta, jota Two Tree näyttää jättävän hieman enemmän ja hieman tiheämmin. Pisteet tasan 4 ja 4.

Tuoksu:

Porterin tuoksu on tuttu - paahdetta, kahvia, suolaa, lakritsia... kohtalaisen iskevä tuoksu. Two Tree on hieman hunajainen ja kevyen metsäinen, mieleen tulee enemmän mänty kuin kuusi. Ero Porteriin on pieni, mutta selkeä. Ei varmasti erottuisi mitenkään radikaalisti yksinään maisteltuna, mutta rinnakkain ero käy hyvin ilmi. Hyvää aromimaailmaa molemmissa, mutta hieman voisivat olla voimakkaampia - tässä ehkä lisäprosentti tai kaksi olisi tarpeen. Molemmille tuoksusta 7 pistettä.

Maku:

Ahh, Porterin tuttu runsas humalointi ja katkero, joka runsaan paahteen kanssa tekee kokonaisuudesta kuivan. Sitten toisestä kädestä... Two Treen siemaus perään on lempeämpi, hieman makeampi ja pehmeämpi - hedelmäisyyttäkin ja lopussa jotain hunajaista tuntua - vaahterasiirappia kenties. Ero on jälleen selkeä, mutta pohjana on tosiaan selvästi käytetty Porteria, sillä yhtäläisyyksiä on lähes enemmän kuin eroja. Two Treessä humalointi ei ole niin voimakkaasti esillä kuin Porterissa, mutta jälkimaku on miellyttävämpi - siinä on aromikkuutta Porteria enemmän. Toisaalta Porterin suklaisuus ei nouse Two Treessä niinkään esiin. Tällä kertaa Two Tree maistuu paremmin. Pisteet Porter 7, Two Tree 8

Suutuntuma:

Suutuntuma on tässä oluessa ainut joka minulle hieman tökkii - se on oluiden makumaailmaan nähden hieman kevyt. Tässäkin taas se kunnon Russian Imperial Stout tyylin lisäprosentti tai kaksi tekisi terää, jos se tehtäisiin maltailla siis - runsaampi mallas, runsaampi runko. Hiilihappoja on molemmissa aluksi vähän turhan runsaasti, mutta pienen hetken kun istuttaa ja pyörittelee niin kyllä se siitä. Molemmille tästä 3 pistettä, sillä alun turhan kova hiilihappoisuus verottaa yhden pisteen. 

Yleisvaikutelma:

Kokonaisuutena Two Tree maistuu nyt paremmin, ehkä se on vain tämän hetken tuntuma ja johtuu siitä, että Porter on hyvinkin tuttu jo entuudestaan. Two Tree on kiinnostavampi ja sen aromikkuus maistuu nyt paremmin. Kyllä Two Tree kannattaa maistaa, varsinkin jos Porter maistuu - se on hyvä tuunaus klassiseen reseptiin. Samankaltaisia mutta selvästi erilaisia. Hyviä ja tasapainoisia molemmat. Porter 15, Two Tree 16 pistettä.

Kokonaispisteet: 

Two Tree Porter 38 

Porter 36

Avoin kirje Alkolle: Tapaus Green Flash West Coast IPA - Alkon vastaus #2

Saaga jatkuu... Alkon ostajalta paukahti sähköpostiin vastaus viime viikkoiseen palautteeseeni. Nyt täytyy sanoa, että olen todella pettynyt - vastaushan on kuin bulkkipalautegeneraattorin suoltama. Saan tästä ihan sellaisen kuvan, että "nyt jätkä turpa kiinni, meitä ei kiinnosta". No, ei kai se kiinnosta kun tilinauha tulee tasaisen varmasti, vaikka jatkaisivat paikallaan polkemista maailman tappiin asti. Toivovat sentään palautetta toiminnastaan ja sitä myös tulevat saamaan.

Alkon uusin viesti kokonaisuudessaan alla ja koko kirjeenvaihto tästä linkistä.

Hei Harri Metsäjoki

Kiitos palautteesta. Alko kehittää toimintaansa jatkuvasti pyrkien vastaamaan asiakkaiden tarpeisiin yhä paremmin. Alkon lippulaivamyymälänä Arkadialla on tärkeä roolinsa. Myös muuta valikoimaa ja jakelua pyritään kehittämään kysynnän suhteessa. Viime vuosien aikana olemme kasvattaneet olutvalikoimaamme kokonaisuudessaan muunmuassa kotimaisten pienpanimo-oluiden sekä kausi-  ja erikoistuotteiden osalta. Seuraamme jatkossakin kysynnän kehittymistä tiiviisti ja toivomme palautetta toiminnastamme sekä tuotteistamme pystyäksemme kehittämään toimintaamme.

Ystävällisin terveisin
Mika Kauppinen
Product Group Manager, Brewery Drinks & Spirits
Alko Inc. / Purchasing

Olutarvio: Hofbräu München Schwarze Weisse

Hofbräu München Schwarze Weisse

Panimo: Hofbräuhaus München, Saksa
Oluttyyli: Tumma vehnäolut
Alkoholipitoisuus: 5,1%
Saatavuus: Alko (3,64€ / 0,5l)

Baijerin osavaltion omistama panimolta jo toinen olut Alkoon lyhyen ajan sisään ja kolmaskin on kohta tulossa. Nimestään huolimatta tämä ei ole musta, eli schwarz, vaan ihan normaali dunkelweizen, eli tumma vehnäolut. Nämä ovat ihan hyviä juomia syksyyn ja tuovat mukavaa vaihtelua kesän aikana nautituille lukuisille vaaleille vehnille. Mitään elämää suurempaa ei ole syytä odottaa, mutta maistuvaa perusolutta tämä taatusti on - kuten panimon muutkin tuotteet. Pullon päiväys 16.7.2014, eli oluella lienee ikää kuukausi ja viikko.
 

Tumman ruskea, samea ja tutusti vehnistyyliin runsaasti vaahtoava olut. Tuoksu on banaaninen, neilikkainen ja imelletyn leipäinen - hieman hiivaakin erottuu. Raikas kuin hefeweizen, mutta leipäisine piirteineen tavallaan "ruokaisampi". Maku on makeahko, hiivainen ja leipäinen - tässäkin tutut banaanit ja neilikat ovat esillä, mutta maku taittuu tosiaan mielikuvissa enemmän syksyyn kuin kesään. Jälkimaussa on hieman kanelipullaista mausteista makua. Keskiverto suutuntuma ja keskivertoa hieman runsaampi hiilihappoisuus kruunaavat tämän tyylinmukaisen ja tasapainoisen perusoluen. Ihan hyvää vaihtelua kesän hefeweizeneille. Lasi tyhjenee joutuin ja vaivatta.

Yhteenveto

Hieman leipäisempi vehnis

ARVOSANA: 8

Olutarvio: Staropramen Premium

Staropramen Premium

Panimo: Staropramen, Tsekki
Oluttyyli: Pils
Alkoholipitoisuus: 5,0%
Saatavuus: Alko (2,98€ / 0,5l)

Maistelin yhden tällaisen tsekkiläisen pilsin perjantaina grillikodan lämmössä. Nautintatilanne muodostui erittäin miellyttäväksi, jopa analyyttiseksi. Muistan taas sen, että jokainen olut pitäisi nauttia ilman ennakkoluuloja ja lokerointeja.

Staropramenin tumma lager on ihan peruslaatuinen tumma tsekki, joka oli joskus Kilkennyn ja muiden ohella ensimmäisiä "erikoisoluita", joiden avulla harrastukseni alkoi rakentumaan. Nykyään se ei enää säväytä samalla tavalla ja niinpä Staropramen Premiumia ostoskoriin ladatessani ja lasiin kaataessani ajattelin että jaaha, "taas näitä tsekkipilsejä". No, sellainen se tietysti onkin ja oikein kirjaimellisestikin, mutta perkule että maistui! Oikein todella maukas humalointi ja kevyet voimaiset diasetyylin säväykset siihen kylkeen - niin kuin vaan tsekit osaa. Tämä olisi toiminut varmasti erinomaisen hyvin myös ruokajuomana sille mätölle, jota olin grillaamassa, mutta eihän yksi pullo niin pitkälle riittänyt - oli näet hieman peruskyrsää pidempi grillisessio tulilla. 

Pilkoin lounaalta yli jääneet keitetyt perunat folion päälle. Siihen päälle kiekoiksi leikatut juusto-Wilhelmit. Yksi punainen chili (pilkottuna), pikkutomaatteja (halkaistuna) ja sipulia (isohkoina paloina). Lopuksi vielä loraus ruokakermaa perään - sekoitus ja koko komeus folion sisään paketiksi. Kutsuttakoon tätä "Reittaajan satsiksi" - sopivan pienellä notskilla se kypsyy niin kauan, että odotellessa ehtii hyvin reittaamaan kaksi tai kolmekin olutta. 

Kirkas, kultainen, varsin mukavan runsaasti ja pitsikkäästi vaahtoava olut. Tuoksussa on aromaattisen kukkaista ja terävän sitruksista tsekkihumalaa. Voikukkaa, niittyä ja runsaana tuntuvaa maltaisuutta. Mukavan rapsakanoloinen ja raikas tuoksu. Maku on myös tasapainoinen, tyylikäs ja rapsakan katkera. Laatutuote, se käy heti ensisiemauksella selväksi. Löytyy sitrusmaista, kukkaista ja voimaista tuntumaa - hyvällä tavalla erittäin tsekkiläinen. Omaa samaa makumaailmaa kuin klassinen Pilsner Urquell ja kun runkokin on matalaprosenttisempaa (4,4%) Urkkia hieman tuhdimpi, niin ei voi valittaa. Suutuntuma on kuivakka ja rapsakka, pitkällä jälkimaulla ja pehmeillä hapoilla. Hinta-laatusuhde on hyvä. Tulen ostamaan toistekin.

Yhteenveto

Hyvällä tavalla erittäin tsekkiläinen

ARVOSANA: 8½

Sinebrychoff & Brooklyn yhteistyöoluen maistelutilaisuus Bryggeri Helsingissä 22.8.2013

Pari viikkoa sitten Sinebrychoff lähestyi Reittausblogia kutsulla maistelutilaisuuteen Helsinkiin. Matka on turhan pitkä raumalaiselle, vaikka tarjottava olut vaikuttikin erittäin mielenkiintoiselta. En antanut kutsun mennä hukkaan, vaan lähetin paikalle "agentin". Agenttina toimi Ohraakkeli-blogia kirjoittava Kalle Åström, jonka tapasin heinäkuussa Helsingin SOPP:ssa. Kallesta tuli näin Reittausblogin ensimmäinen vieraileva kirjoittaja, kiitos Kallelle tästä! Alla agentin raportti paikan päältä, sykkivän metropolin uumenista. 

Tapio Kangas-Heiska ja Garrett Oliver tuotekehittelyn parissa

Two Tree Porterin maistelutilaisuus Bryggeri Helsingissä 22.8.2013

kirjoittanut Kalle Åström

Reittausblogi oli minuun yhteydessä ja tiedusteli haluanko mennä maistelemaan Koffin muutamaa uutuutta, tottakai olin valmis tämmöisen palveluksen tekemään, joten viikkoa myöhemmin olin matkalla Bryggeri Helsinkiin maistelemaan. Pääosaa esitti Koffin yhteistyössä Brooklyn Breweryn kanssa tekemä Two Tree Porter (olutsanaleikit ovat hyviä, vaikka ne olisi vähän huonoja), toisena vieraana oli Nikolai sarjan Luomu vaalea lager. 

Ennen itse oluesta puhumista kuuntelimme hiukan Koffin muita kuulumisia ja myös pinnalla olevaan laimentamiseen ja sääntelyyn otettiin kantaa, Koff on vahvasti eri mieltä ministeriön kanssa ja suosittelee enemmän valistuksen kautta tapahtuvaa sääntelyä. Toki tämän jälkeen mainittiin, että jos kakkosolutta markkinoille tarvitaan se onnistuu nappia painamalla ja siihen ollaan valmiita, kuinkas muuten. Trendejäkin vähän haisteltiin ja todettiin, että IPA:t ja hedelmäiset alet ovat pinnalla, toivotaan siis Koffilta kilpailijaa mainiolle Keisari 66:lle. En henkeäni pidätä, koska suurpanimon laitteet eivät taida ihan helpolla taipua aromihumalointeihin ja muihin pienempien panimoiden vahvuuksiin. 

Sitten tuli oluen toinen luoja Tapio Kangas-Heiska puhelemaan ja vähän käytiin luomisprosessia läpi. Idea yhteistyöstä oli jo alkanut Garrett Oliverin vieraillessa Suomessa 2011. Eri vaihtoehtoja oluen mausteista oli käyty läpi ja Brooklynissa oli tehty jo aikaisemmin Mary’s Maple Porteria jossa oli käytetty panimon oman työntekijän valmistamaa vaahterasiirappia. Suomesta sitten oli ensimmäisenä ollut mielessä koivunmahla mutta ilmeisesti makua ei saatu tarpeeksi joten päätettiin käyttää kuusenkerkkää jonka Koffilaiset itse kävivät poimimassa. 

Kuva: Kalle Åström

No itse olut sitten, oikeassa lämpötilassa tarjoiltuna kaatui aivan tavallisenkin portterin tavoin ja tuoksukin oli tuttu. Erona tavalliseen portteriin Two Tree on kumminkin tehty kokomaltaasta ilman tärkkelystä. Maku on tutun tuhti portteri, eroja jos koittaa löytää on Two Tree pehmeämpi ja ehkä aavistus vaahteraa. Kuusenkerkkää olisi ehkä kannattanut kerätä vähän enemmän koska sen maku jää kyllä havaitsematta. Koff Porter on itselle tärkeä ja muistorikas juoma. Two Tree on ihan mukava päivitys siihen, tärkkelyksen pois jättäminen oli myös hyvä asia. Markkinointimateriaalissa sanotaan Two Tree Porterin olevan “täysin uudentyyppinen olutnautinto”, olutnautinto kyllä, uudentyyppinen ei. 

 

Sivuroolissa oli sitten uusi Nikolai luomu-täysmallaslager, täysmaltaasta taas pisteet. Maistelu Two Treen jälkeen ei ehkä anna koko kuvaa joten tyydyn sanomaan, että ko. tilanteessa yllättävän hyvä lager, pientä Urquell vibaa tuli, mihin harvemmin Koffin tuotteissa törmää. Ensi vuoden Nikolai Vuosiolut tuleekin olemaan mielenkiintoinen, bourbon tynnyrilastuilla maustettu tumma lager. Tosin tämän vuoden Nikolai vuosiolut oli Cascade Ale ja en usko, että sitä on kukaan toista tölkkiä avannut, sen verran mahalasku se oli. 

Sinebrychoff on pitänyt kiinni suomalaisesta olutkulttuurista jo 193 vuotta, hyvässä ja pahassa. Massiivisella koneistolla on hidasta kääntyä joten kaikki pienetkin askeleet on laskettava hyväksi. Selvää kumminkin on, että isot panimot tulevat tulevaisuudessakin rahansa tekemään tärkkelyslagerilla, kuitenkin isojen panimoiden pienillä panostuksilla saadaan erilaisia oluita tavallisten kuluttajien ulottuville ja tästä hyötyvät kaikki.

Olutarvio: Svaneke Skøre Elg

Skøre Elg

Panimo: Svaneke, Tanska
Oluttyyli:Schwarzbier
Alkoholipitoisuus: 5,7%
Saatavuus: Alko (4,97€ / 0,5l)

Svaneken oluita on näkynyt Alkossa jo muutaman vuoden ajan tasaiseen tahtiin. Kummallisesti nämä Alkon maahantuomat oluet ovat sattuneet sopimaan Alkon hakuihin ja olleet lisäksi vielä Alkon maisteluraadinkin mieleen ja täteen päätyneet ostoskoreihimme. Onnellisia sattumia. No, onneksi ovat olleet pääosin hyviä, vaikkei mistään huippuhyvistä tai erinomaisista voidakaan puhua. Tällä kertaa lasiin on kaatumassa schwarzbier-tyyliä edustava Skøre Elg, eli Hullu Hirvi, kuten takaetiketissä lukee oikein selvällä suomenkielellä. Etikettiin on siis ihan oikeasti painettu suomennos. Vaikuttaa varsin tuoreelta, sillä parasta ennen päiväys on 29.7.2014. Tämä metsästyskauteen suunniteltu olut sammuttaa metsästäjän janon ja maistuu voimakasmakuisenkin riistaruuan kumppanina - mikäli etikettiin on uskominen.

Musta olut, jonka vaahto on tiheäkuplainen, tiivis ja hyvin hienojakoista pitsiä jättävä. Tuoksussa on lakritsia, suolaa ja kahvia - hyvin paahteista aromimaailmaa siis, kuten mustaoluessa pitääkin. Ei ollenkaan hullumpi tuoksu. Maussakin on maukasta ja voimakasta paahteisuutta, joka jatkuu suolaisena jälkimakuun asti. Kahvisia piirteitä ja tuntuvaa katkeroa. Hyvää, mutta runko on turhan kevyt näin vahvalle oluelle, jopa hieman vetinen. Alkoholi ei silti puske läpi. Näin kevyenä menee ehkä ruokajuomana, mutta nautiskelujuomana tämä ei täysin toimi - runko ei vaan riitä. 

Yhteenveto

Paahteinen, kuiva, mutta turhan kevytrunkoinen

ARVOSANA: 8-

Suomen Paras Olut 2013

Suomen Paras Olut 2013 valittiin tänään. Reittausblogi onnittelee kaikkia palkittuja! Voittajaolut, Laitilan Imperiaali, on juuri tullut Alkon valikoimiin eli ei muuta kuin maistelemaan. Alla virallinen lehdistötiedote.

Imperiaali Rauman SOPP:ssa toukokuussa.

LEHDISTÖTIEDOTE 22.8.2013

Laitilan Imperiaali Stout on Suomen Paras Olut 2013

Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan valmistama Imperaali Stout, 9,2 %, on Suomen Paras Olut vuonna 2013. Vuoden paras olut valittiin Helsingin Rautatientorilla Herkkujen Suomi – Syystober -tapahtumassa torstaina.

Suomalainen Olut ry:n kutsuman valintaraadin mielestä voittajaolut on kansainvälisen luokan laatuolut, joka edustaa parhaita suomalaisia oluenvalmistusperinteitä. Olut on vahvasta alkoholipitoisuudesta huolimatta tasapainoinen ja maukas kokonaisuus.

”Imperiaali Stout on väriltään lähes pikimusta ja laadultaan tyylinsä vahva edustaja. Voimakas paahtuneisuus korostuu tuoksussa. Hedelmäiset suklaan, lakritsin ja vaniljan vivahteikkaat aromit nousevat esiin oluen moniportaisessa makuprofiilissa”, kilpailun tuomaristo perustelee.

Laitilan Imperiaali Stoutin valmistuksessa on käytetty viittä eri mallaslaatua. Olut on alun perin kehitetty panimon 15-vuotisjuhliin vuonna 2010, ja sitä on kypsytetty 15 kuukautta. Olut on valittu myös Helsinki Beer Festivalin Vuoden olueksi 2010 ja 2013

Palkinnot jakoivat Suomalainen Olut ry:n puheenjohtaja, Nokian Panimon toimitusjohtaja Matti Heikkilä sekä Panimo- ja virvoitusjuomateollisuusliiton toimitusjohtaja Elina Ussa.

Lähes 150 oluen katselmus

Suomalainen Olut ry:n kolmannen kerran järjestämään kilpailuun osallistui 146 erilaista kotimaista olutta yhteensä 21 panimolta. Kilpailevien oluiden määrä kasvoi lähes kahdellakymmenellä viime vuoden kilpailuun verrattuna.

”Ensimmäisessä Suomen Paras Olut -kilpailussa kaksi vuotta sitten oli mukana 99 olutta ja nyt lähes 150. Suomi on aito ja monipuolinen olutmaa, jossa oluenystävällä on runsaasti mahdollisuuksia löytää omat suosikkinsa jopa satojen erilaisten oluiden joukosta”, sanoo Suomalainen Olut ry:n puheenjohtaja Matti Heikkilä.

Vuosittain järjestettävä Suomen Paras Olut -kilpailu on avoin kaikille kaupallisten panimoiden kotimaassa valmistetuille oluille, jotka ovat säännöllisessä anniskelu- tai vähittäismyynnissä. Oluet kilpailivat kymmenessä eri sarjassa. Seitsemän sarjaa oli tölkkiin tai pulloon pakatuille oluille ja kolme hanatuotteille.

“Olutkulttuuri kukoistaa Suomessa tällä hetkellä. Viime kuukausina meillä on aloittanut monta uutta pientä panimoyritystä, jotka tuovat oman maukkaan lisänsä tarjontaan ja valikoimiin” Heikkilä muistuttaa.

Kilpailu edistää olutkulttuuria

Panimo ja -virvoitusjuomateollisuusliiton ja Pienpanimoliiton perustama Suomalainen Olut ry kokoaa kattavasti kotimaiset olutelinkeinojen toimijat yhteen ja järjestää Suomen Paras Olut -kilpailun. Yhdistyksen tavoitteena on edistää ja vaalia olutkulttuuria.

"On toivottavaa, että myös päättäjät ymmärtävät, millainen rikkaus on monipuolinen kotimainen panimo- ja olutvalikoima. Eikä sovi unohtaa alan paikallista työllistävyyttä ja merkitystä kansantaloudelle. Suomessa pantu olut on tehty kotimaisesta ohrasta ja työllistää lähes 30 000 ihmistä pellolta pulloon saakka", sanoo Panimo- ja virvoitusjuomateollisuusliiton toimitusjohtaja Elina Ussa.

Olutalan ammattilaisista, harrastajista sekä tavallisista oluenkuluttajista koostuneet raadit arvioivat kilpailuun lähetetyt oluet sokkomaisteluina kukin sarja kerrallaan. Pulloihin ja tölkkeihin pakattujen oluiden arviointi tapahtui kesäkuussa Helsingissä. Hanaoluiden tuomarointi oli puolestaan Suuret Oluet – Pienet Panimot -tapahtumassa Helsingin Rautatientorilla heinäkuun lopussa.

Kilpailuun osallistuneet panimot:
Bryggeri Helsinki, Hartwall, Koskipanimo/Plevna, Kuninkaankartanon Panimo, Laitilan Wirvoitusjuomatehdas, Lammin Sahti, Mallaskosken Panimo, Malmgårdin Panimo, Nokian Panimo, Olvi, Panimoravintola Beer Hunter's, Pyynikin Käsityöläispanimo, Rekolan Panimo, Ruosniemen Panimo, Saimaan Juomatehdas, Sinebrychoff, Stadin Panimo, Stallhagen, Suomenlinnan Panimo, Teerenpeli Panimo ja Tislaamo sekä Vakka-Suomen Panimo.

Lisätietoja Suomen Paras Olut 2013 -kilpailusta antavat:
Suomalainen Olut ry:n puheenjohtaja, toimitusjohtaja Matti Heikkilä, Nokian Panimo, matti.heikkila ät nokianpanimo.fi, p. 050 505 3515
Panimo- ja virvoitusjuomateollisuusliiton toimitusjohtaja Elina Ussa, elina.ussa ät panimoliitto.fi, p. 045 269 7711
Pienpanimoliiton puheenjohtaja Pekka Kääriäinen, Lammin Sahti, Pienpanimoliitto, pekka.kaariainen ät sahti.fi, p. 050 559 4013
Kilpailun johtaja Kari Likovuori, p. 050 913 3380, kari.likovuori ät gmail.com.


Suomen Paras Olut 2013 TULOKSET

Suomen Paras Olut 2013
Imperiaali Stout, 9,2 %, Laitilan Wirvoitusjuomatehdas


Pulloon ja tölkkiin pakatut oluet

Vaalea lager enintään 4,7 %
1. Stadin Lager, 4,5 %, Stadin Panimo
2. Luomuleevi, 4,5 %, Teerenpeli Panimo ja Tislaamo
3. Höpken Pils, 4,2 %, Suomenlinnan Panimo

Vaalea lager yli 4,7 %
1. Prykmestar LuomuPils, 5,2 %, Vakka-Suomen Panimo
2. Stadin Pils 5,3 %, Stadin Panimo
3. Karhu Tosi Vahva, 8,0 %, Sinebrychoff

Tumma tai värillinen lager enintään 4,7 %
1. Kukko Tumma, 4,5 %, Laitilan Wirvoitusjuomatehdas
2. Prykmestar Schwarz, 4,5 % Vakka-Suomen Panimo
3. Kievari Schwarz 4,5 % Laitilan Wirvoitusjuomatehdas

Tumma tai värillinen lager yli 4,7 %
1. Kievari Portteri, 6,5 %, Laitilan Wirvoitusjuomatehdas
2. Sauhusanttu, 5,0 %, Teerenpeli Panimo ja Tislaamo
3. Prykmestar Savukataja, 9,0 %, Vakka-Suomen Panimo
3. Prykmestar Schwarzbock, 6,0 % Vakka-Suomen Panimo

Vehnäolut
1. Prykmestar Wehnäbock, 6,2 %, Vakka-Suomen Panimo
2. Piper Wit, 4,7 %, Suomenlinnan Panimo
3. Marsalkka Luomuvehnä, 4,6 %, Saimaan Juomatehdas

Ale enintään 4,7 %
1. Keisari 66 American Pale Ale, 4,2 % Nokian Panimo
2. Amarillo Ale, 4,5 %, Stadin Panimo
3. Hippaheikki, 4,7 % Teerenpeli Panimo ja Tislaamo

Ale yli 4,7 %
1. Imperiaali Stout, 9,2 %, Laitilan Wirvoitusjuomatehdas
2. Katariina Imperial Stout, 9,0 %, Stadin Panimo
3. Huvila X-Porter, 7,0 %, Malmgårdin Panimo

Hanaoluet

Ale enintään 6 %
1. Severin Extra I.P.A., 5,9 %, Koskipanimo Plevna
2. Smörre Ruis I.P.A., 5,9 %, Koskipanimo Plevna
3. Cotton Ale, 4,5 %, Koskipanimo Plevna

Lager enintään 6 %
1. Savuolut James, 5,2 %, Koskipanimo Plevna
2. Kuninkaankartanon Vaari, 4,6 %, Kuninkaankartanon Panimo
3. Mufloni Pilsner, 5,0 %, Panimoravintola Beer Hunter's

Vahva olut yli 6 %
1. Blue Skies IPA, 7,2 %, Saimaan Juomatehdas
2. Siperia Stout,, 8,0 %, Koskipanimo Plevna
3. Plevnan Stout, 7,0 %, Koskipanimo Plevna

Avoin kirje Alkolle: Tapaus Green Flash West Coast IPA - Reittausblogin vastaus #1

Tässä vastaukseni Alkon aiemmin lähettämään sähköpostiin.

Hei,

Kiitos vastauksesta.

Ensiksi haluan mainita, että en missään tapauksessa pidä West Coast IPAn ikääntymistä Green Flashia maahantuovan Diamond Beveragesin syynä. Diamond on yksi Suomen parhaista maahantuojista ja tekee arvokasta työtä omalla sektorillaan, kiitos siitä heille. Aiemmin lähettämäni palautteen perimmäinen tarkoitus oli Arkadian erikoisvalikoiman rajoitteiden puiminen, ei ainoastaan tämän yhden oluen tapaus, jonka maahantuoja Diamond nyt sattuu olemaan. Olut maahantuojan "jatkamalla" päiväystarralla on siis parempi kuin ei olutta ollenkaan, mutta ei siitä sen enempää - se toiminta on puitu jo Kuningaskuluttajaa myöden. 

Vastauksenne vahvisti aiempaa käsitystäni siitä, että juuri erikoisvalikoiman älytön vain yhteen kaupunkiin keskittyvä rajoite oli syynä siihen, että lasiini päätyi jo parhaat päivänsä ylittänyt IPA. Jos IPA:n ilosanomaa olisi samantien voitu levittää laajemmalle, olisi koko satsi käynyt kaupaksi huomattavasti aiemmin. Asia, jota on mahdoton näyttää toteen, mutta myös hankala kiistää. Hakumenettelyyn perustuva valikoimaanotto ei tätä tietysti olisi sallinut, ellei tuotteelle olisi sopivasti räätälöity ns. "täsmähakua". Sekin on hankalaa lyhyellä aikajänteellä, sillä hakumenettely ottaa aina aikaa - aikaa, joka saattaa olla pois oluen tuoreudesta. 

Ruotsissa järjestelmä on erilainen: "Systembolaget ottaa koko ajan vastaan myyntitarjouksia tilapäiseen valikoimaan (joka on jaettu kahteen osaan: Exlusive - Erikoistuotteita ja Säsong - Kausituotteita). Ehtona on että tuote pitää olla rajoitetusti saatavilla, olla hyvä maine, suuri kansainvälinen kysyntä ja että media on kirjoittanut/tulee kirjoittamaan tuotteesta. Eli verrattuna Alkoon Systembolaget ei aktiivisesti itse hae tuotteita tilapäiseen valikoimaan, vaan maahantuojat ja panimot itse ehdottavat niitä monopolille myyntitarjouksina."

Ilmeisesti Arkadian tuotteiden osalle hieman vastaavanlainen menettely on mahdollista Alkossakin, koska mainitsit, että Arkadian tuotteita voi vapaasti tarjota laajempiin valikoimiinkin. Tämä sama pitää sallia kaikille tuotteille, se on mahdollista Ruotsissa eli se on mahdollista Suomessakin. Uusi järjestelmä käyttöön heti ensi vuonna.

Minulla on hieman yli vuoden ikäinen poika, joka haluaisi kolpata keittiön kaappeja, kiivetä tv-tasolle ja repiä johdot seinistä. Rajoitan hänen mahdollisuuksiaan kieltämällä häntä ja siirtämällä hänet pois kielletystä paikasta. Sanon hänelle, että ne ovat isompien poikien juttuja. Hän pahoittaa tästä kovasti mielensä ja ilmaisee sen huutamalla. Arkadian tapaus on samanlainen - poika vaan vähän isompi ja isänä rakas monopoli. Herkut ovat näennäisesti saatavilla, mutta Rauman mies kun halajaa niitä, niin te sanotte, että ei ei - nämä ovat vain Helsinkiläisille tai niille, jotka vaivautuvat paikalle. Tämä olisi vielä ihan OK, ellei tasapuolisuutta ja palveluhalukkuutta erikseen Alkon arvoissa korotettaisi vaan mainittaisiin suoraan, että erikoisvalikoimamme suosii pääkaupunkiseudulla asuvia. Siinä tapauksessa voisin jopa tyytyä kohtalooni pienemmällä metelillä.

En ole koskaan saanut suoraa vastausta siihen, miksi erikoisvalikoima rajoittuu ainoastaan yhteen myymälään Helsingissä. Jossain lehtijutussa aikanaan asiaa yritettiin jollain tapaa perustella sillä, että Arkadian myymälän kiinteistö on (ainoa?) Alkon omistama kiinteistö. En ymmärrä miten kiinteistön omistussuhteet voivat vaikuttaa myymälässä olevaan valikoimaan. Mielestäni erikoisvalikoiman rajoittaminen pelkästään yhteen myymälään kielii laiskuudesta, haluttomuudesta ja tietynlaisesta "sammaloitumisesta". Nykyisellä erikoisvalikoimalla Helsingissä asuva "kriittinen massa" saadaan kenties pidettyä jollain tapaa tyytyväisenä Alkon valikoimaan. Voitte vapaasti korjata, mikäli syynä on jokin muu. Luultavasti suurin menekki onkin juuri siellä, mutta on silti väärin ajatella, että tuotteet eivät kiinnostaisi muualla asuvia. Erikoisvalikoiman omaavat myymälät on yksinkertaisesti saatava muihinkin suuriin kaupunkeihin. En yritä edes sanoa, että Raumalle, mutta kyllä nyt edes Turkuun, Tampereelle, Ouluun... Toinen vaihtoehto olisi, että erikoisvalikoiman tuotteet jaeltaisiin ennakkovarausten mukaan ympäri maata ja loput, ellei kaikki mene varaukseen, tuupattaisiin Arkadian hyllyyn. Te näette tässä kustannuksia ja vaivaa, minä näen siinä palvelua ja joustavuutta. Kehitys kehittyy ja me, asiakkaanne, emme tätä eriarvoistavaa kohtelua loputtomiin niele.

Kun tämä valikoiman kanssa säätäminen yhdistetään siihen, että Arkadian myymälässä grillaatte niitä kalliita vain yhden myymälän hyllyissä istuvia oluita aivan liian lähelle sijoitettujen hehkulamppujen alla, niin en voi välttyä siltä mielikuvalta, että Alko ei oikeasti ole kovin ammattitaitoinen olutkauppa. Byrokratiaa pienemmäksi ja oluet nopeammin tuoreena laajemmalle. Alkohan on suuri toimija, jonka logistiikkaketju on hyvin rasvattu - nyt vähän muskelia peliin, näyttäkää, että homma onnistuu!

Kovasti toivon, ettei tämä tuoreusepisodi ole saapumassa jo toiseen osaansa Mufloni CCCCC:n kanssa. Elokuun alussa (tietojeni mukaan) pullotetun tuoretuotteen piti tulla valikoimiin tällä viikolla mukavan tuoreena, mutta ilmeisesti se viivästyy 19.9. asti eli lähes kahden kuukauden ikäiseksi. Murheellista hienon oluen kannalta, jos viivästys johtuu Alkosta - ainoasta laillisesta vähittäismyyjästä. Kysyin asiasta tänään Alko palvelee -palstalla facebookissa, joten ei siitä sen enempää tässä.

Parhain terveisin,

Harri Metsäjoki

Asiakkaanne pakon edessä edelleen

Avoin kirje Alkolle: Tapaus Green Flash West Coast IPA - Alkon vastaus #1

Tässä on vihdoin Alkon vastaus heinäkuun alussa lähettämääni palautteeseen. Seuraavaksi julkaisen oman vastineeni tähän Alkon palautteeseen, joka mielestäni toimi ihan hyvänä keskustelun avauksena - jälleen kerran.

Hei Harri Metsäjoki

Palaan nyt vihdoinkin kesän alussa tulleeseen palautteeseesi, pahoitteluni viivästyksestä.

Tässä Mika Kauppisen vastaus sinulle:

Kiitos palautteestasi ja intohimostasi olueen.

Pyrimme palvelemaan asiakkaitamme mahdollisimman hyvin ja tarjoamaan asiakkaillemme korkeinta mahdollista laatua tuotteissamme. Ymmärrän hyvin harmituksesi aiheesta ja humala-aromin muuttumisesta. Pyrin valaisemaan alla sinua askarruttaneita kysymyksiä.

Arkadian myymälämme on lippulaivamyymälämme, jossa pidämme erikoisvalikoimaa ja haluamme tarjota pieniä erikoiseriä myös oluita. Tämä tukee hyvin lippulaivamyymälämme palvelukonseptia ja olemme saaneet tästä paljon kiitosta. Arkadian lippulaivamyymälän valikoimasuunnittelu on kuitenkin riippumaton muista vakiovalikoimamme tuotteista. Valmistajat, maahantuojat ja agentit voivat vapaasti tarjota  Arkadiassa myytyjä tuotteita myös laajemman saatavuuden valikoimiimme. Näin ollen joskus lippulaivamyymälän valikoimassa ollut tuote tulee joskus valituksi myös laajempaan valikoimaan. Mainitsemasi lippulaivavalikoiman myymäläsiirron kustannukset perustuvat todellisiin paketointi- ja kuljetuskustannuksiin kuluihin. Ostamme palvelun Itellasta ja tuotteet erikoispakataan ehkäistäksemme rikkoutumisen.

Ottaessamme tuotteen valikoimaan toivomme tietenkin toimijoilta mahdollisimman tuoretta toimituserää, sillä kaikille varmasti on tärkeää tarjota tuotteet mahdollisimman tuoreena. Johtuen kuitenkin kaupan globaalista luonteesta ja kotimaistenkin pienpanimoiden erikoistuotteista, hyväksymme tuotteet jakeluumme, mikäli niissä on vähintään neljä kuukautta parasta ennen -päiväystä jäljellä. Myymälöillä on lupa ottaa tuotteita vielä myyntiin jakelijoilta, jos niissä on vähintään kaksi kuukautta päiväystä jäljellä.

Parasta ennen -päiväykset ovat valmistajan vastuulla arvioida ja määritellä etiketteihin. Joissain tapauksissa tuotteiden kotimarkkinoilla ei ole ollut tarpeellista laittaa niin pitkiä päiväyksiä etikettitietoihin kuin olisi voinut johtuen tuotteen nopeammasta myynnistä. Sitten kun tuote on lähtenyt kansainväliseen myyntiin etikettimerkintä on ollut riittämätön ottaen huomioon aikaa vievän logistiikan. Alko toivoo myyjän toimittavan aina tuoreinta mahdollista erää jakeluumme. Joskus kuitenkin jakeluun on tullut tuollaisella alkuperämaan myyntiin tarkoitetulla päiväyksellä tuotetta, joka on saattanut olla riittämätön Suomen myyntiin. Joskus valmistaja on vakuuttanut maahantuojalle tuotteen olevan laadultaan hyvää nautittavaksi, jolloin maahantuoja on valmistajan luvalla tarroittanut uuden päiväyksen tuotteeseen. Näin on pystytty takaamaan tuotteelle saatavuutta, sillä uuden erän saaminen saattaa kestää alkuperämaasta riippuen jopa 2-3 kuukautta. Ymmärrämme hyvin, että tällaiset lisämerkinnät aiheuttavat turhaa sekaannusta ja pyrimme jatkossa välttämään niitä.

Tuontioluissa tuotteiden saatavuus aiheuttaa maahantuojille jatkuvaa haastetta. Jokainen alan toimijoista varmasti haluaa tarjota kuluttajille mahdollisimman tuoretta tuotetta. Tuontierät tulevat kuitenkin konteittain ja niin sanottujen erikoistuotteiden kysyntä on vielä pienehköä, vaikkakin kehittyvää. Lisäksi me oluen ystäväthän haluamme jatkuvasti uutuuksia tuoden logistista lisähaastetta alan toimijoille. Tilausmäärät on jatkuvaa tasapainottelua. Olet aivan oikeassa painottaessasi oluen tuoreuden merkitystä ja kiitos siitä. Uskon, että olutkulttuuri on kehittymässä koko ajan ja siten varmasti tuo helpotusta alan logistisiin haasteisiin. Sillä välin on tärkeää, että me alan toimijat kiinnitämme tähän tärkeään asiaan mahdollisimman hyvin huomioita. Samoin on tärkeää, että kaltaisesi vihkiytyneet kuluttajat tarkkailevat laatua ja informoivat mahdollisista löydöistään myyjiä. Kiitos siis tästä. Toimitan palautteesi myös maahantuojalle.

Cheers,

Mika Kauppinen
Product Group Manager, Brewery Drinks & Spirits
Alko Inc. / Purchasing
PO Box 33, Salmisaarenaukio 1, FI-00181 HELSINKI
www.alko.fi

Ystävällisin terveisin

Alkon asiakasneuvonta

Puhelin 020 711 711 (ark. 9–16)

www.alko.fi, palaute@alko.fi

Alkon Oktoberfest-oluet 2013

Kuva: Paulaner

Oktoberfest-oluet tulevat monopolin hyllyille 26.8. alkaen, eli hieman vajaa kuukausi ennen itse tapahtuman alkua, joka on 21.9. Omasta mielestäni nämä ovat aina tehneet kauppansa aika hyvin, tai sitten niitä otetaan niin pieni määrä, että varsinaisten pippaloiden aikaan hyllyt alkavat olemaan jo tyhjät. Kannattanee siis olla liikkeellä ajoissa.

26.8. Oktoberfest-oluet:

• Paulaner Oktoberfest bier (3,79€/0,5l)
• Prykmestar Oktoberfest bier (4,67€/0,5l)
• St. Eriks Oktober (3,48€ / 0,33l)
• Höfbrau Oktoberfestbier (3,64€/0,5l) 

Alkon Oktoberfest kattaus on todella suppea, mutta se nyt ei varsinaisesti yllätä - tähän olemme jo tottuneet menneinäkin vuosina. Vertailun vuoksi voidaan todeta, että Ruotsissa Systembolaget tarjoaa maanlaajuisesti 14 eri Oktoberfestolutta näinä samoina aikoina... Mukava kuitenkin nähdä, että yksi harvoista suomalaisista Oktoberfestoluista, eli Vakka-Suomen Panimon olut, löytyy nyt ensi kerran tästä Alkon massiivisesta setistä. Toisen peukun nostan St. Eriksin oluelle, joka on ruotsalaista pienpanimotuotantoa. Saksan edustajat ovat sitä tuttua peruskamaa, mutta eiköhän niitäkin tule pullot ostettua - kyllähän niillä tunnelmaan pääsee, kun täräyttää bratwurstit tirisemään ja kolpakon täyteen.

Reittaus-TV EP 5: Rinnakkainvertailussa Kouvostoliiton RuiSaison II ja Glebin Saison V2

Reittaus-TV:n viidennessä episodissa vastakkain asettuu Kouvolan ja Lappeenrannan kovimpien panomiesten kotisaisonit. Alla olevassa videossa siis rinnakkainvertailussa Kouvostoliiton RuiSaison II ja Glebin Saison V2. Taisto oli tiukka, mutta toinen oli parempi kuin toinen...

Alkon loppukesän uutuuksia ja huhuja tulevasta

Kesäkuumalla ei ole viitsinyt alkaa listaamaan Alkon uutuusoluita, vaikkei niitä nyt näytä niin montaa olevan, että siitä juuri vaivaa olisi. Tässä kuitenkin uutuudet heinäkuun alusta tähän päivään ja pieni katsaus tulevaisuuteenkin. Lähteinä tuttuun tapaan Olutoppaan foorumi ja aina yhtä mainio Olutwiki.

Listassa oluen nimi, tuotenumero, pakkauskoko ja hinta. Oluen nimestä linkki olutarvioon, jos sellainen blogista löytyy.

1.7.2013

• Weltenburger Kloster Asam Bock 790034 0,33 2,99

15.7.2013

• Vakka-Suomen Prykmestar LuomuPils 717176 0,5 3,97 
• Koff IVA tölkki 779204 0,33 1,66

22.7.2013

• Oud Beersel Oude Geuze 782794 0,375 7,68

29.7.2013

• Mikkeller Kiin Kiin 730504 0,33 4,30
• Westvleteren XII 764074 0,33 18,87 (vain Arkadia, 480 plo)

5.8.2013

• Nynäshamns Smörpundet Porter 706433 0,25 5,61 (vain Arkadia, 504 plo) 

12.8.2013

• Höss Doppel-Hirsch  753576 0,5 4,75
• Hofbräu Schwarze Weisse 754346 0,5 3,64
• Laitilan Imperiaali 764364 0,33 5,98 
• Svaneke Skøre Elg Black Lager 758256 0,5 4,97
• Nynäshamns Sotholmen Extra Stout 761523 0,25 5,42 (vain Arkadia, 504 plo)
• Brewdog Hardcore IPA 770884 0,33 4,78 (vain Arkadia, 1008 plo)

19.8.2013

• Lervig Galaxy IPA 784404 0,33 4,29 (vain Arkadia, 504 plo) 
• Beer Hunter's Mufloni CCCCC IPA 710269 0,5 4,39€

Tulossa elokuu/syyskuu:

• Toinenkin suomalainen pienpanimo IPA?
• Brewdog Punk IPA ?????? 26.8 0,33 3,39€

Tulossa lokakuussa:

• Fuller's Vintage Ale 2013
• Nøgne Ø Dark Horizon 4. edition
• Plevnan Siperia?

 

Sitten hieman yhteenvetoa ja omia mietteitä näistä. Heinäkuun puolella jo tulleet Asam Bock ja Prykmestar LuomuPils ovat molemmat erittäin tervetulleita paluumuuttajia. Asam Bock on taattu syystiltojen lämmittäjä ja LuomuPils taasen oman lähipanimoni valmistama maailmanluokan pils. Mikkeller Kiin Kiin oli surkea bulkkilagerin ja mehun hybridi, en suosittele. Heinäkuun lopussa Arkadiaan (eli ainoastaan Helsingin Arkadian Alkoon) tuli 480 pullon erä Ratebeerissä useasti "maailman parhaaksi olueksi" arvostettua Westvletereniä. Järisyttävästä lähes 19 euron hinnasta huolimatta erä myytiin nopeasti loppuun. 

Kuluvan viikon uutuuksia ovat Höss Doppel-Hirsch, jota maistelin helmikuussa ja totesin varsin päteväksi doppelbockiksi. Tervetullut, joskin hintava, uutuus. Laitilan Imperiaali teki comebackin, sitä sai aikanaan ainakin Arkadiasta, mutta onkohan tämä kenties ensiesiintyminen vakiovalikoiman puolella? Imperiaali on Laitilan oluiden ehdotonta kärkipäätä. Minulla on sitä Arkadiassa vuonna 2010 myytyä erää yksi pullo kellarissa, joten nyt olisi kenties mahdollisuus pistää tuore ja ikääntynyt rinnakkain. Hofbräu Schwarze Weisse on varsin mielenkiintoinen uutuus, sillä saman panimon Dunkel oli yllättävänkin hyvää ja vehnäoluet, tummemmatkin, maistuvat minulle hyvin. Viimeisenä vielä Svaneken Black Lager, joka tulee myös varmasti maistettua. Svaneken oluet ovat kautta linjan maukkaita, vaikka aivan huippupisteille eivät ole yltäneetkään.

Ensi viikolla valikoimaan tuleekin sitten syksyn kovin uutuus - Beer Hunter's Mufloni CCCCC IPA. Viidellä C:llä alkavalla humalalajikkeella höystetty, reittaajien arvostama, bloggaajien kuolaama, hekumallinen olut.  Must have tavaraa voimakkaan humaloinnin ystäville!

Arkadiaan on tullut ja on vielä tulossakin maistuvia uutuuksia, mutta ne eivät lämmitä pääkaupunkiseudun ulkopuolista harrastajaa. Esim. tästä heinä- ja elokuun aikana tulleesta neljäntoista oluen uutuussatsista viisi on sellaisia, jotka monopoli haluaa myydä ainoastaan pääkaupunkiseutulaisille. Kärjistäen siis yli yksi kolmasosa kaikista Alkon olutuutuuksista, juuri ne mielenkiintoisimmat, ovat vain Helsingin keskustassa asioivien ulottuvilla. Tasapuolinen Alko - ei näin, ei näin. Erikoisvalikoiman myymälät kaikkiin hiukankin isompiin kaupunkeihin!

Sitten siirrytään Alkon ostosuunnitelman ja huhujen puolelle. 

Lokakuussa valikoimaan tulevien Fuller's Vintage Alen ja Dark Horizon 4. editionin tuotehaut ovat klassisia esimerkkejä ns. täsmähauista. Eli tuotehauista, joista tietää jo etukäteen mikä olut "valitaan". Täsmähaut ovat nolo esimerkki Alkon valikoimaanoton kankeudesta. Kaikille valikoimaan tuleville oluille on järjestettävä kaikille avoin haku, johon maahantuojat ja panimot voivat tarjota oluitaan ja näin järjestelmä on kaikille "tasapuolinen", vaikka otettavat oluet on jo etukäteen päätetty. Fuller'sin haussa on mm. määritelty, että oluen tulee olla iso-britannialainen strong ale vuosikertaa 2013, vähintään 6% ja pakkauksen tulee soveltua lahjaksi. Dark Horizonin haussa taasen pyydetään tarjouksia norjalaiselle imperial coffee stoutille, joka on yli 15% vahvaa ja tuotteen tulee myös soveltua lahjapakkaukseksi. Valikoima on varmasti runsas... No, systeemi se on huonokin systeemi - avoimessa maailmassa tällaista pelleilyä ei tarvitsisi sietää. Toivottavasti kauppa vapautuu meilläkin vielä joskus.

Kovasti huhuillaan myös Jeesuksen uudesta tulemisesta, eli siitä, että järisyttävän hyvää Plevnan Siperiaa saisi alkutalvesta pitkäripaisen hyllyiltä... Jäämme odottelemaan.

Olutarvio: Ægir Siv Witbier

Ægir Siv

Panimo: Ægir, Norja
Oluttyyli: Witbier
Alkoholipitoisuus: 5,5%
Saatavuus: Vinmonopolet, Norja (58,60Kr / 0,5l)

Ægir on meren jumala ja meren eläinten kuningas norjalaisessa mytologiassa. Tarina kertoo, että Ægir piti juhlat, joissa tarjosi tyttäriensä kanssa valmistamaansa ale-olutta isosta astiasta. Nykyään Ægir myös hyvä nimi norjalaiselle panimolle tai pikemminkin ilmeisesti panimoravintolalle, joka toimii matkailukeskuksen osana kauniissa vuono ja vuoristomaisemissa Flåmissa. Senhän jo tiedämme, että Norjassa valmistetaan kenties maailman parasta maitokauppavahvuista witbieriä, mutta miltähän maistuu tämä Ægirin "aidon vahvuinen" - siitä otin viikonloppuna selvää, ja hyvältähän se maistui! Tämä oli ensimmäinen Ægirin olut, jota pääsin maistamaan ja jos se minusta on kiinni niin tähän se ei todellakaan jää. Tässä on kunnon witbierin tapaan käytetty mausteina korianteria ja appelsiininkuoria.

Kultaoranssi, runsasvaahtoinen ja näyttävästi pitsiä jättävä olut. Tuoksu on oikein kunnolla mausteinen - korianteria inkiväärisen raikkain ottein ja tuhtia appelsiininkuorimaisuutta, joka tuo etäisesti Suomenlinnan Zander Winter Alen mieleen. Herkullisen belgityylinen kokonaisuus. Maku on samaan aikaan runsas, täyteläinen ja raikkaan hedelmäinen. Varsin mallikkaan rungon ovat tehneet witbieriin, tämä jaksaa kannatella mausteista kokonaisuutta hyvin. Appelsiininkuoret ja runsas, välillä inkiväärisiäkin piirteitä saava korianterisuus, ovat pinnalla ja vehnäinen mallaspohja vahvana siinä alla. Humalointi on kevyt ja katkeruus sen myötä lähes huomaamaton. Nøgne teki oikein kun veti witbieriin oikein kunnon humaloinninkin - tästä Ægirista puuttuu nyt se viimeinen silaus, se huippuoluen silaus. Erityisen hyvä witbier noin muuten, mutta ei aivan norskiveljensä tasoinen.

Yhteenveto

Rungoltaan ryhdikäs pehmeän hedelmäinen ja mausteinen wit

ARVOSANA: 8½

Olutarvio: Nøgne Ø Global Pale Ale

Global Pale Ale

Panimo: Nøgne Ø, Norja
Oluttyyli: American Pale Ale
Alkoholipitoisuus: 4,5%
Saatavuus: Maitokaupat (Ostopaikka: Ruokapuoti Lumo, Rauma)

Humala on hamppukasveihin lukeutuva monivuotinen köynnöstävä hyöty- tai koristekasvi. Humalan emikasvia käytetään perinteisesti oluen valmistuksessa, jossa se toimii mausteena ja säilöntäaineenakin. Keskiajalla Suomessa tilalliset olivat sakon uhalla velvoitettuja ylläpitämään humalatarhaa ja aina vuoteen 1915 asti oli peräti laissa määrätty, kuinka monta humalasalkoa kussakin talossa tuli olla. Eri humalalajikkeita on kymmeniä erilaisia ja niitä taidokkaasti yhdistelemällä on mahdollista saada olueen hienoja makukombinaatioita. Norjalainen Nøgne on täräyttänyt tähän Global Pale Aleen kolmeatoista eri humalaa maailman eri kolkista - siitä siis nimikin. Mitä enemmän, sitä parempi?

Oranssi, sameahko ja runsaalla sekä pitkäkestoisella vaahdolla siunattu olut. Tuoksu on jollain tavalla hyvin panimolle tyypillinen, siinä on samankaltainen tuntuma kuin heidän aiemmissakin oluissa. Siitä löytyy runsaasti käpymäistä "vihreää" humalaa ja trooppista hedelmäisyyttä sekä sitrusta. Valitettavasti myös tuoksun karkean oloiseksi tekevää tuhkaisuuttakin on mukana - samankaltaista kuin saman panimon Two Captainsissa. Ei täysin vakuuta. Maku on hyvin kevyesti karamellimaltainen, aivan aavistuksen verran makea ja mukavan pehmeästi, mutta runsaasti katkera. Voimakkain piirre on runsaan käpymäinen, raa'alla voimalla puskeva humalointi. Hedelmäiset sävyt tulevat esiin vasta siemauksen loppupuolella ja jopa nielaisun jälkeen. Kokonaisuus on miellyttävän kuivahko ja rungoltaan ryhdikäs. Perushyvä APA, tuoksusta karkeudet pois ja pykälä lisää raikkautta niin hyvä tulee.

Mitä on tämä karkeus joka Nøgnen viime aikaisissa humalapläjäyksissä nostaa päätään? Pari tällaista vielä, niin alan oikeasti harkitsemaan jätänkö ne yhdeksän euron Double IPAt jatkossa hyllyyn.

Yhteenveto

Tymäkästi humaloitu, mutta karkea olut - kokonaisuus silti plussan puolella.

ARVOSANA: 8-

Reittaus-TV EP 4: Kotioluthaaste - Glebin "mysteeriolut"

Maistelussa "mysteeriolut", josta en tiennyt ennen maistamista yhtään mitään. Maistelun jälkeen tsekattiin sähköpostilinkistä miten kävi - osuiko nappiin vai menikö aivan vihkoon. Tsekkaa video alta.

Olutarvio: Malmgård Palokka Savuvehnä 4,5%

Palokka Savuvehnä 4,5%

Panimo: Malmgårdin Panimo, Suomi (Pernaja)
Oluttyyli: Savuolut
Alkoholipitoisuus: 4,5%
Saatavuus: Maitokaupat rajoitetusti (Ostopaikka: Ruokapuoti Lumo, Rauma)

Jyväskylän Palokan K-Citymarketin omaolutsarjan viides olut. Kaikissa Palokka-oluissa yhdistävä tekijä on ollut savuisuus, jota tässä oli kyllä todella marginaalisesti. Olut on käsittääkseni tehty Hiisi Panimon kehittelemällä reseptillä Malmgårdin Panimolla. Raumalle tätä päätyi pieni satsi Ruokapuoti Lumoon Hiisipanijan appiukon kyydissä, muuten saatavuus rajoittunee Palokan K-Citymarketiin ja Jyväskylän seudulle. Tästä on käsittääkseni olemassa myös 5,3% versio, jota voi yrittää bongailla kesätapahtumista, joissa Hiisi on mukana - esimerkiksi heti tänään Pub Winstonin 30-vuotisjuhlista Porista.

Sameahko, keltaoranssi olut, jonka vaahto on niukka ja nopeasti katoava. Tuoksu on jännä, erilainen kuin odotin. Se on hyvin aprikoosinen ja mangoinen, hieman simamainen ja maanläheisen turpeinen, mutta ei juuri savuinen. Yllättävä hedelmäisyys ja enemmän belgialen kuin hefeweissen tuntua. Olut on suussa vähähiilihappoinen ja ohuen suutuntuman kanssa se johtaa väistämättä latteaan kokemukseen. Maku on kuitenkin ihan pätevä, siinä on runsasta belgityylistä hedelmäisyyttä, appelsiinikuorimaisuutta ja eksoottistakin osastoa. Savusta ei tosin juuri ole havaintoja. Hiilihapotus ei ole ehkä onnistunut aivan niin kuin pitäisi ja se verottaa muuten varsin pätevän oluen nautittavuutta rankasti.

Yhteenveto

Mukavan makuinen, mutta lattea, ei ehkä täysin onnistunut

ARVOSANA: 7-

Kotiolutta: Kouvostoliiton Imperial Porter

Tuopin Ääressä -blogia kirjoittavan kollegan kotipanimon tuotoksia on kaatumassa lasiini nyt ensimmäistä kertaa, eikä enempää eikä vähempää kuin Imperial Porterin muodossa. Sain tämän pullotteen tältä hienolta mieheltä Helsingin SOPP:n yhteydessä. Tätä nautintahetkeä olen jo jonkin verran odottanutkin ja toivon, että olut on tämän odotuksen arvoinen. Spekseistä sen ei ainakaan pitäisi jäädä kiinni, sillä arvot ovat seuraavat: 9,8%/80ebu/115ebc. Voimakasta, katkeraa ja tummaa siis. Reseptissä maltaina Pale Ale, suklaa, mustamallas, karamellimallas ja hiutaleita. Humalina Columbus, Northern Brewer ja Cascade. Olut on pullotettu huhtikuussa. 

Pullo suhahtaa ja lasiin kaatuu läpinäkymättömän mustaa ja vaahdoltaan mokkavivahteista olutta. Heti ensinuuhkaisulla tuoksu on miellyttävän kaurainen ja voimakkaasti aromihumaloitu. Jenkkityylin aromaattista sitrusta - Cascaden taikaa ja mahtia. Vihreä käpymäinen tuntuma iskee heti kovaa. Kun tästä ensinuuhkaisusta on toivuttu niin tarkempi analyysi kertoo tuoksusta löytyvän lisäksi pehmeää suklaista maltaisuutta ja edelleen kauraisella otteella. Tämä aromihumalointi ja todennäköisesti kuivahumalointikin on jotain aivan muuta mihin olen tottunut näissä pläjäyksissä. Sehän on mahtia, jumalauta! Alkoholi ilmoittaa myös läsnäolostaan lämmittävänä hehkuna. Upea tuoksu. Maku lähtee liikkeelle pehmeänä ja kauraisena, mutta keskivaiheilla mukaan tulee ensin stoutmaisen paahteisia, kahvisia ja sitten jopa palaneita liitumaisen kuivia sävyjä. Lopussa hedelmäistä humalaa ja runsasta pitkäkestoista katkeroa. Hämmentävä, hieno olut. Tuoksussa selkeästi Imperial Porter, mutta huikealla aromihumaloinnilla ja maussa kuin Imperial Stoutin, Black IPAn ja Imperial Porterin hybridi. Joka siemauksella jotain uutta, jotain erilaista. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja hieman päällekin sekä pehmeä. Tuo samettinen pehmeys tulee luultavasti kaurahiutaleista. Hiilihappoja on vähänlaisesti ja alkoholi lämmittää lopussa. Jylhän ja elämyksellisen oluen tunnistaa usein heti ensimmäisestä nuuhkaisusta ja siemauksesta ja näin on tässäkin tapauksessa. Kaikkea ja paljon, mutta kuitenkin jollain tavalla tasapainossa. Näin hyviä kaupallisia oluita ei ole kovin montaa tänä vuonna lasiin kaatunut. Hattua ylös!

Pisteytys

• Tuoksu 8 
• Ulkonäkö 4
• Maku 8
• Suutuntuma 4
• Yleisvaikutelma 17

Aistiarviot

• Makeus 4
• Katkeruus 7
• Happamuus 3
• Täyteläisyys 6

Kokonaispisteet: 41/50

Olutarvio: Nøgne Ø Wit

Nøgne Ø Wit

Panimo: Nøgne Ø, Norja
Oluttyyli: Witbier
Alkoholipitoisuus: 4,5%
Saatavuus: Maitokaupat (Ostopaikka: Ruokapuoti Lumo, Rauma)

Rohkenisin väittää, että maailman paras maitokauppavahvuinen vehnäolut syntyy ohra- ja vehnämaltaista, humalista, korianterin siemenistä, appelsiininkuorista ja Grimstadin vedestä. Valmistajana tietysti Grimstadin huippupanimo Nøgne Ø. Jos ei Norjassa olisi samankaltaista kurjaa maitokaupparajaa kuin meillä (Norjassa jopa 4,75%!), niin tämäkin olut olisi luultavasti jäänyt juomatta. Witbierit ovat yleensä yli viiden prosentin vahvuisia ja epäilemättä Nøgnekin olisi ilman maitokaupparajaa niihin lukemiin tähdännyt. Tämä on tosiaan aivan maagisen hyvää witbieriä - suosittelen!

Nøgne Ø Wit on väriltään samean keltainen, ehkä jopa hieman oranssi. Vaahto on tiivis, höttöinen ja mittava. Tuoksussa on raikasta vehnäistä maltaisuutta, huumaavaa appelsiininkuorta ja witbierille tyypillistä mausteisuutta, etunenässä korianteria. Maku happaman vehnäinen, hedelmäinen, appelsiinin kuorta, mausteisuutta. Loppu on todella kuiva, miellyttävästi humaloitu ja mausteinen, todella hieno. Suutuntuma on raikas ja kevyt, muttei ollenkaan vetinen. Todella miellyttävä ja raikas witbier!

Yhteenveto

Raikas, raikas, raikas!

ARVOSANA:9

Olutarvio: Hofbräu München Dunkel

Hofbräu München Dunkel

Panimo: Hofbräuhaus München, Saksa
Oluttyyli: Tumma lager (Dunkel)
Alkoholipitoisuus: 5,5%
Saatavuus: Alko (4,14€ / 0,5l)

Höfbräuhaus on Baijerin osavaltion omistama panimo. Suomen valtio taas omistaa viinayhtiö Altian. Siinä kiteytyy samalla se tietty ero näiden maiden alkoholikulttuurien välillä. Altia, tai tarkemmin Altian Koskenkorvan tehdas on muuten se pirupaha, joka valmistaa ohratärkkelykset suurimmille panimoillemme. Tärkkelyksellä ne sitten viimeistään vesittävät kuralagerinsa ainoastaan päihdekäyttöön sopiviksi mauttomiksi litkuiksi. Baijerin osavaltion panimo ei sen sijaan oluitaan vesitä, vaan tässä on käsillä ihan reinheitsgebotin mukainen täysmallasolut - täydellisesti ruokaolueksi sopiva tasapainoinen panemisen taidonnäyte. Olisikin vähintään suotavaa, että Suomessakin tällaisia oluita voisi ostaa valtiollisen monopolin sijaan sieltä mistä ruuatkin ostetaan. Tämäkin on Alkon uutuusoluita Mikkellerin Kiin Kiin lagerin tavoin. Etukäteen odotin Mikkellerin oluelta enemmän kuin tältä, mutta niin vain saksalainen peruselintarvike peittosi tanskalaisen kulttipanijan tuotoksen hinta-laatusuhteellaan 6-0... näin tällä kertaa. Saksassa euron pullo eikä Münchenin nurkilla silti nostella kuolleita aamunkoitossa katuojista Dunkel-pullojen seasta.

Tumma, colanruskea ja kirkas olut, jonka beigesävyinen vaahto on runsas ja pitsikäs. Tuoksu on limppuisen leipäinen, pehmeä, runsasmaltainen ja kevyesti, mutta erottuvasti kukkaisen humaloitu. Maku on hieman suklainen ja hiivaleipäinen, sekä tuoksun tavoin miellyttävän pehmeä ja runsas. Lopussa jälleen kukkaista humalaa kepeällä, mutta puraisevalla katkerolla. Melko täyteläinen ja pehmeä suutuntuma sopii oluen makupaletin kanssa hyvin yhteen. Sopii liharuuille ja oikeastaan lähes mille tahansa suomalaiselle kotiruualle.

Yhteenveto

Runsasmakuinen mallaspaketti, ruokaolut

ARVOSANA: 8

Olutarvio: Mikkeller Kiin Kiin

Kiin Kiin

Panimo: Mikkeller, Tanska
Oluttyyli: Hedelmäolut / lager
Alkoholipitoisuus: 5,0%
Saatavuus: Alko (4,30€ / 0,33l)

Mikkeller Kiin Kiin on Alkon uutuusoluita. Kyseessä on saman nimiselle thai-ravintolalle valmistettu omaolut, jonka tyyli on lager ja erikoisuutena mausteina käytetyt sitruunan- ja limetinkuoret. Tämä on tuttuun tapaan pantu belgiassa De Proefilla, kuten suurin osa Mikkellerin oluista. Maistamisen jälkeen täytyy jälleen ihmetellä miksi juuri tämä olut on valikoitunut Alkon hyllyille. Tällä hinnalla kyseessä on nimittäin totaalisen surkea ostos - makua ei ole nimeksikään ja hinta-laatusuhde on olematon. Muille skandinaavisille monopoleille, Systembolagetille tai Vinmonopoletille, tämä olut ei ole kelvannut - ainakaan sitä ei niiden valikoimista löydy. En vihjaile mitään, mutta saattoi irrota halvalla ja jos ei irronnut, niin ihmettelen vielä enemmän.

Utuisen kultaoranssi olut, jonka vaahto on runsas ja erittäin tiivis sekä pitsikäs. Tuoksu on lagermaisen neutraali, jopa bulkkimainen, mutta selkeällä sitruunasoodamaisella otteella. Maku on myös simppeli, neutraali ja jopa vetinen. Bulkkilagerin elkeitä ja limonadimaista sitruunaa. Jälkimaku on lyhyt ja katkero huomaamaton. Perin surkea tuotos.

Yhteenveto

Maustettu bulkkilager

ARVOSANA: 6-

Kotiolutta: Glebin Bitter 5,0%

Lappeenrantalaisen Glebin ESB-tyylinen kotiolut maistelussa. Vahvuutta 5% ja valmistusaineina Maris Otter, Crystal ja Biscuit maltaat. Humalina eurooppalainen trio - Fuggles, East Kent Goldins ja Styrian Goldings. 

Utuinen, oranssi ja runsaasti vaahtoava olut. Komeaa katseltavaa. Tuoksu on karamellinen, kinuskitoffeinen ja hedelmäisen hiivainen - aprikoosin ja persikan esterisiä piirteitä. Lisäksi jotain vaikeasti hahmoteltavaa imelää sävyä. Maku on melko neutraali, ei kovin iskevä. Brittityyliä on vaikea hahmottaa. Yleisilme on ennemmin kuivakka kuin makea ja maltaisuudessa on jotain samaa imelyyttä kuin tuoksussakin. Lopun katkeroveto on sopivan voimakas ja pitkä, mutta karamellimaltaisuuden puuttuessa olisin kaivannut lisää hedelmäisyyttä - nyt menee aika yksipuoliseksi jyystöksi. En ehkä osaisi sokkona asettaa brittityyliin, ellei sitten loppumaun humalat paljastaisi. Mieleen tulee ennemmin keskivertoa hieman kehnompi maitokauppavahvuinen APA. Suutuntuma on kevyehkö ja pirteän hiilihappoinen. Vaikeasti hahmotettava olut - ei oikein asetu mihinkään kategoriaan ja yleinen mauttomuuskin vaivaa. Reseptissä on vielä viilattavaa, ehkei brittihiiva ole toiminut oikein.

Pisteytys

• Tuoksu 5 
• Ulkonäkö 4
• Maku 5
• Suutuntuma 3
• Yleisvaikutelma 11

Aistiarviot

• Makeus 3
• Katkeruus 5
• Happamuus 4
• Täyteläisyys 4

Kokonaispisteet: 28/50

Kotiolutta: Glebin Belgian Blondi 5,9%

Lappeenrantalaisen Glebin kotiolutlähetyksestä testiin lähteen nyt Belgian Blondi, joka on 5,9% belgiale, joka on tehty netistä löytyneen Westvleteren Blondin reseptiä mukaillen. Apuna on ollut myös Brew Like a Monk kirja. Reseptissä on pils ja pale ale maltaita sekä panimosokeria. Humalina Northern Brewer, Styrian Goldins ja Hallerthauer. Hiivana Wyeast 1388 Belgian Strong Ale. Aiemmin maistamani Glebin Hefeweisse on mukana Panimo Hiisin järjestämässä Taisto kotiolutskabassa nimellä Hito Hyvä Vehnäolut - käykäähän äänestämässä tämä todella maukas vehnis kilpailun voittajaksi! Sitten blondin pariin...

Samea, oranssihtava ja hyvin runsasvaahtoinen olut. Vaahto on höttöistä, kestävää ja belgityyliin ilmavaa. Tuoksu on voimakkaan hedelmäinen - mansikkaa ja päärynää erottuu selkeästi. Voisi luulla jopa maustetuksi, mutta näin ei kuitenkaan ole, vaan koko tuoksun hedelmäkavalkadi on hiivan tuottamaa. Selkeästi belgityylinen kokonaisuus belgihiivaisuutta myöden. Maku on hieman raskaanlainen, eikä yllä parhaiden belgiblondien raikkauteen - alkoholikin tulee lopussa hieman esille. Belgihiivaisuus ja mausteisuus tulee maussa voimakkaammin esiin kuin hedelmäisyys, joka jää hieman taka-alalle. Mallaspohja on ryhdikäs ja perus belgiblondia pari astetta tukevampi - sekin syönee omalta osaltaan raikkautta ja juotavuutta, tuoden sitä raskauden tuntua. Tätä voisi hyvin sokkotestissä veikata jonkun perusbelgipanimon keskiverto tripeliksi. Varsin maukas ja laadukas kokonaisuus ja ihan tasapainoinenkin, mutta hieman liian makea ja raskas. Myös hiivan mausteisuus jyrää tähän tyyliin vähän liiaksi. Mukava siemailuolut kuitenkin, aidon belgin oloinen.

Pisteytys

• Tuoksu 7 
• Ulkonäkö 4
• Maku 7
• Suutuntuma 4
• Yleisvaikutelma 14

Aistiarviot

• Makeus 5
• Katkeruus 3
• Happamuus 4
• Täyteläisyys 6

Kokonaispisteet: 36/50

Olutarvio: Haandbryggeriet Fyr & Flamme IPA

Fyr & Flamme IPA

Panimo: Haandbryggeriet, Norja
Oluttyyli: India Pale Ale
Alkoholipitoisuus: 6,5%
Saatavuus: Ulkomailta (Ostopaikka: Vinmonopolet, Kristiansand 68,70Kr / 0,5l)

Kansainvälisen #IPAday:n, eli India Pale Ale oluttyyliä juhlistavan päivän kunniaksi lasiin kaatuu norjalaisen Haandbryggerietin Fyr & Flamme IPA. Fyr & Flamme, Fire & Flames, eli Tulta ja Liekkejä. Tämä olut on alunperin De Molenin panimomestarin Menno Olivierin resepti. Menno pyysi vuonna 2010 De Molenin omille olutfestareille, Borefts Beer Festivaleille, osallistuvia panimoita valmistamaan samalla reseptillä omat varianttinsa tästä IPAsta. Haandbryggerietin versio taisi olla pidetyin heti De Molenin oman version jälkeen ja ilmeisesti olut on jäänyt tällä norjalaisella pienpanimolla myös vakiotuotteeksi festivaalien jälkeen, sillä sitä saa Norjan "Alkosta" eli Vinmonopoletista, josta veljeni minulle pullon ystävällisesti kiikutti. Batch 580, pantu 04.03.13. Kolmea eri humalaa ja runsas kuivahumalointi - tästä lähtee!

Elokuisen illan pimeydessä lasiin kaatuu oranssihtavaa, sameahkoa ja runsaasti vaahtoavaa olutta. Vaahto jättää runsaasti paksua ja tiheäkuvioista pitsiä jälkeensä. Näyttävä olut. Tuoksu on tukevasti jenkkityylinen - voimakasta sitrusta, jota tukee pihkainen ja mäntyinen taustavire. Hieman myös yleistä vihreän käpymäistä tuntumaa ja persikkaista hedelmäisyyttä. Maussa on hieman karamellinen ja melko tukevahko mallaspohja, jonka ylle rakentuu havuinen, mäntymetsäinen ja hieman trooppisen hedelmäisin sävyin esiintyvä humalointi. Tuoksun tiukka sitrus on maussa vaihtunut pehmeämpiin sävyihin, mutta ei huolta, lopussa kiitos seisoo ja katkero iskee - kohtalaisen kovaakin. Maun pääpiirteinä on kuitenkin mäntyisen pihkainen humaloinnin yleisvire ja hieman mangomainen pehmeä hedelmäisyys. Jälkimaussa pitkäkestoista greippiä neulasmaisen nipistävällä otteella. Aivan priimakunnossa olevaa tavaraa, pakko tykätä!

IPA-päivää olisi mukavampaa viettää, ellei näitä olisi haettava, tai tässä tapauksessa veljien tuotava ulkomailta. Apua tähänkin dilemmaan on tulossa Beer Hunter'silta, jolta on IPA-päivän kunniaksi tullut maitokauppamyyntiin 4,5% IPA.

Yhteenveto

Hyvin puraiseva jenkkityylinen IPA

ARVOSANA: 9