Kellarin kätköistä: Fuller's Past Masters Double Stout

Kellarin kätköistä kaivettiin yli kahden vuoden ikäinen Fuller's Past Masters Double Stout, joka oli vuoden 2012 alussa maistettuna aivan taivaallisen hyvää. Pullon päiväykseksi on merkattu 04/2014, joka on tiettävästi kolme vuotta valmistuksesta eteenpäin. Past Masters sarjan oluet ovat Fuller'sin vanhoista reseptikirjoista kaivettuja ja mahdollisimman tarkkaan historiallisesti oikein valmistettuja. Oluen resepti on vuodelta 1893 ja tiettävästi kaikki tähän käytetyt maltaatkin on paahdettu ja mallastettu samoin kuin 120 vuotta sitten. Harmi, että tämä taisi olla kertaerä - hyvinkin todennäköisesti nyt siis toista ja viimeistä kertaa lasissa, mikä on todellinen harmi. Tämä on yksi lempioluistani ilman muuta.

Tummaa suklaata, voimakasta lakritsia, runsaasti suolaisuutta... kuivaa, katkeraa. Enemmän foreign stout kuin imperial stout. Fuller'sin tuttu tasapaino. Voiko parempaa ollakaan? En oikein osaa sanoa miten tämä on kehittynyt, mutta ei ole mennyt ainakaan huonompaan suuntaan. Kenties hieman kuivempaa ja katkerampaa kuin tuoreempana. Ikään kuin katkerot pääsisivät nyt paremmin esiin kun makeutta ei enää liiemmin ole. Tämä schwarzbiermäinen suolaisuus ja jopa merisuolainen maku sopii todella hyvin omaan suuhuni. Jotenkin historiallinen tuntu, tällaista ei nykyoluissa juurikaan koe. Onko tässä sitten paahtomallasta, tai peräti lähes palanutta mallasta enemmän, vai mistä on kyse? En osaa sanoa. Suolaisuus on kuitenkin pinnalla, samoin tumma suklaa. Paahteisuuttakin on tymäkästi. Kuivaa, sopivan katkeraa, hieman savuistakin. Tajunnanräjäyttävää. Onko tämä sellaista mihin Keisarinna Katariina II Suuri aikanaan ihastui? Se olisi helppo uskoa.

Olutarvio: Suomenlinnan Hoppe IPA

Hoppe IPA

Panimo: Suomenlinnan Panimo, Suomi (Helsinki)
Oluttyyli: India Pale Ale
Alkoholipitoisuus: 6,0%
Saatavuus: Alko (4,18€ / 0,5l)

Hoppe on Alkon viimeisimpiä uutuusoluita. Oluesta panimon omin sanoin: 

Suomenlinnan Panimon Hoppe IPA (6,0 til-%) on kuivan hedelmäinen, kauniin punertava ja vahvasti humaloitu olut. Nimensä tämä juoma on saanut Fredrik Vilhelm Hoppen mukaan. Luutnantti Hoppe johti Suomenlinnassa linnoitustöitä Ehrensvärdin alaisuudessa. Hän toimi linnoitussuunnittelijana, piirtäjänä ja työnjohtajana. Ulkomaan matkoillaan hän ihastui vahvasti humaloituihin brittiläisiin oluttyyleihin ja tuotti niitä itselleen sekä ystävilleen Suomenlinnaan rakennustöitä vauhdittamaan. Osa linnoituksesta, kontregardi Hoppe, on saanut nimen hänen mukaansa. 

Varsin osuvasti tämä reilusti humaloitu olut on siis nimetty - humala (se kasvi) on englanniksi hop. Tätä ei kannata lähteä vertaamaan Beer Hunter'sin loisteliaaseen CCCCC IPAan sen enempää, sillä kyse on kuitenkin hyvin erityylisestä oluesta, vaikka molemmat asettuvatkin vaivatta samaan genreen. CCCCC oli niin jenkki kuin jenkki vaan voi olla ja tämä Hoppe on taas peribrittiläisen makuinen. Itselleni CCCCC maistui paremmin, mutta kysehän on tunnetusti makuasioista.

Mukavan kuparinen ja runsasvaahtoinen olut. Komeaa pitsiä lasin reunoilla. Tuoksu on hieman karamellinen ja kukkaisen sekä yrttisen humaloitu. Brittityylistä kuivaa puuta ja heinäisyyttä - kesäinen heinälato. Hedelmäisyyttä ei tuoksusta juurikaan bongaa, vaan näitä hienovaraisempia brittiaromeita. Tulee mieleen tymäkämmin humaloitu ESB, mikä ei ole huono asia. Maku on aluksi voimakkaan katkera ja hetken tuntuu jo ettei muuta tulisikaan, kunnes makeampi karamellimaltaan vivahde tulee rinnalle ja vie kuivaan bittermäiseen jälkimakuun. Aromikkuus on lähinnä hienovaraista kukkaisuutta ja purevaa yrttisyyttä - ei etelän hedelmiä. Aika suoraviivainen tapaus samaan tapaan kuin saman panimon Spithead Bitter, mutta tässä jälkimaussa nousee esiin vielä miellyttävää makeutta, joka on tuhdimman rungon aikaansaannoksia. Alkuperäinen brittiläinen IPA-suuntaus saattoi hyvin olla tämän kaltainen. Sopii Suomenlinnan brittityyliseen imagoon.

Yhteenveto

Britti-IPA ilman krumeluureja

ARVOSANA: 8

Olutarvio: S:t Eriks Pilsner

S:t Eriks Pilsner

Panimo: S:t Eriks, Ruotsi
Oluttyyli: Pils
Alkoholipitoisuus: 5,3%
Saatavuus: Alko (3,98€ / 0,33l)

S:t Eriks tuli Alkoon lähes kertalaakista kahden oluen voimin, ensimmäinen oli Oktoberfest-olut, jonka reittasin pari viikkoa sitten. En ole tästä "invaasiosta" ollenkaan pahoillani, vaan itseasiassa näkisin ruotsalaisia pienpanimo-oluita Alkossa mielelläni enemmänkin. S:t Eriks Pilsner on olutoppaan mielestä Premium Lager, Ratebeerin mielestä Pilsener ja panimon mielestä Modern Light Lager - ja kaikki pitävät paikkansa. Maistelin tätä jo viikko sitten saunomisen yhteydessä ja tykkäsin kovasti. Nyt on toinen pullo aukeamassa ja reittauksen aika...

Kirkas ja kultainen, kuten pilsin sopii olettaa olevankin. Parisenttinen vaahto jää koristamaan lasin pintaa. Tuoksu on runsaan kukkainen ja hieman sitruksinen - nyt tullaan kohtalaisen kovaa aromihumalointi edellä ja maltaisuus jää taustatekijäksi. Tuoksusta sopii olettaa oluen olevan kuiva ja jopa mausteinen. Maltaan keveähkö makeus pääsee aivan alkumaussa hieman esiin, mutta katkera kuivuus valtaa paletin nopeasti. Runko on hyvä ja sitä tarvitaankin, koska humalan katkeruutta on runsaasti. Kukkaiset ja hieman maanläheisen karvaat sävyt ovat voimakkaina esillä ja sitruksisuus nousee sieltä taustalta ajoittain, kuitenkin heikommin mitä tuoksussa. Varsin kuiva ja kipakka tapaus, pakkohan tästä on tykätä. Tätä on ehdottomasti kokeiltava tulisten tortillojen kanssa.

Yhteenveto

Kuiva ja kipakka lager - näin se pitääkin tehdä!

ARVOSANA: 8

Kotitekoista savuolutta uutteesta

Edellisestä kotiolutsatsista on jo yli vuosi aikaa, joten nyt ajattelin, että olisi viimeistään aika pistää uutta tulemaan. Pitäydyin edelleen siinä helpoimmassa, joskin kustannuksiltaan hintavimmassa tavassa valmistaa kotiolutta, eli uutevalmistuksessa. Jos laitteistoa löytyy, niin itse maltaista mäskäämällä on mahdollisuus tehdä vielä paljon halvemmalla. Uutevalmistuksessa ei tarvita juuri kattilaa ja käymisastiaa kummallisempia välineitä, joten se sopii ihan jokaiselle ja siksipä suosittelenkin sitä ihan jokaiselle.

Tällä kertaa tavoitteena oli tehdä savuolut, jota voisi särpiä talven pimeinä tunteina grillikodan lämmössä. Tähän tarkoitukseen kotioluttarvikkeita myyvästä Brewcatista löytyi Weyermannin Bamberg Rauch uutetta, joka nettitutkiskelun perusteella vaikuttaisi laadultaan suurin piirtein parhaalta uutteelta mitä löytyy. Weyermann on tunnettu ja arvostettu saksalainen mallastaja. Hintaakin on sitten normiuutetta enemmän, 4 kg pönikkä kustansi 34,90€. 

Uutepönikkä

Uute on humaloimaton, eli siihen pitää, tai pikemminkin saa keittää itse haluamansa katkero- ja tai aromihumalat. Katkerohumaliksi sopii alfahappopitoisuudeltaan korkea humalalajike. Ostoskoriini päätyi katkerokäytössä hyvinkin suosittu Magnum, jossa alfahappoja on 13-15% (omassa pussissani oli 15%). Korkea alfahappopitoisuus tarkoittaa sitä, että pienemmällä humalamäärällä saadaan enemmän katkeroa - kustannustehokas ratkaisu siis. Aromihumaliksi minulta löytyi jo aiemmin hankkimaani Saazia, jota olen säilönyt pakastimessa jo parin vuoden ajan. Vertailun vuoksi mainittakoon Saazin alfahappopitoisuus, joka oli omassa pussissani 3.14% Sitä olisi saanut pistää siis lähes viisinkertaisen määrän, jotta olisi saanut saman määrän katkeroa kuin Magnumista. Tästä syystä Saaz tunnetaankin lähinnä aromihumalana. 

Hintaa uutteelle, katkerohumalalle ja hiivalle tuli yhteensä 38,88 euroa, siihen päälle postikulut 8,60 euroa. Saazin hintaa en muista, mutta ei se paljoa ollut. Olutta tulee noin 18-litraa ja kuluja oli yhteensä n. 50 euroa. Litrahinnaksi muodostuu n. 2,8 euroa. Melko kallista kotiolueksi siis, mutta eiköhän tuon kestä, kun näin kerran vuodessa tekee...

Saazia kukintoina

Savuoluet ovat yleensä lagereita, mutta minulta ei löydy aivan niin kylmiä tiloja, että saisin lageria luotettavasti valmistettua. Niinpä valitsin tähän olueen pintahiivalajikkeen, joksi valikoitui nettitutkiskelun perusteella sopiva yleishiiva Fermentis Safbrew S-33. Oluen tyylinä siis jonkinlainen Smoked Ale. Halusin tähän tymäkät katkerot, tavoitteena oli 60 IBUa ja loppumakuun sitten sopivat Saazin aromit. Laskin netistä löytyneellä IBU Calculatorilla sopivat humalamäärät ja näin resepti oli valmis.

Aiemmin olen lisännyt uuteoluideni sekaan veden suoraan hanasta, mutta tällä kertaa halusin panostaa hieman enemmän ja keitin kaikki olueen käyttämäni vedet. Satsin kooksi tuli yhteensä 18 litraa. Vinkki tähän menettelyyn löytyi kotiolut.com foorumilta, josta löytyy myös muun valmistuksen osalta noudattamani ohje uuteoluiden valmistukseen. Suosittelen muutenkin tuon foorumin lueskelua ennen oluen valmistuksen aloittamista, sillä saattaa välttyä monelta amatöörimäiseltä virheeltä.

Etualalla vettä, vierre kiehuu takana.

Aloitin valmistuksen niin, että pistin isoon kattilaan noin 7-litraa vettä ja sitten liedelle. Kun vesi kiehui, valuttelin pikkuhiljaa koko 4 kg vierrepönikän sisällön veden sekaan ja sekoitin hyvin. Kun keitos alkoi uudelleen kiehumaan, kaadoin aiemmin punnitsemani Magnum-pelletit sekaan. Humalaa meni 5 grammaa enemmän kuin IBU Calculator sanoi, koska vaa'alle sattui menemään sen verran, enkä lähtenyt tuota ylimääräistä viittä grammaa ottamaan pois - ajattelin, että tulkoon vaan hieman lisäkatkeroa, tuskin siitä haittaa on. Tässä vaiheessa kiehautin lisää vettä parin kattilallisen verran, koska halusin keittää kaikki n. 18 litraa, jota olueen tarvitsin. Kun katkerohumaloitu vierre oli kiehunut 45 minuuttia, kaadoin sekaan ekan satsin aromihumalaa, 15 grammaa Saazia. Sitten vielä lopuksi 55 minuutin kohdalla 10 grammaa Saazia. 

Humalat jäivät siiviläpussiin

Kun vierre oli 60 minuuttia kiehunut, kaadoin sen käymisastian ylle virittämäni siiviläpussin läpi käymisastiaan, jossa toisissa kattiloissa keitetyt lisävedet jo odottelivat pohjalla. Suurin osa humalamuhjuista tarttui siiviläpussiin ja sain siistiä vierrettä astiaan. Sitten alkoikin se tuskallisin vaihe, nimittäin vierteen jäähdyttäminen. Jälkiviisaana voisin todeta, että olisi pitänyt kiehauttaa "lisävedet" paljon aiemmin, jotta ne olisivat ehtineet jäähtyä ennen käymisastiaan kaatamista. Vierteen pitää nimittäin olla noin 30-astetta ja mielellään reilusti allekin, jotta sen voi turvallisesti hiivata. Hiiva kestänee noin 40-asteen lämpöäkin, mutta ei sellaisissa lämmöissä tuota kovinkaan haluttuja aromeita. Hieman reilut 20 astetta on sopiva hiivauslämpö. Jäähdytin vierrettä lähes kaksi tuntia, ennen kuin se oli noin 28-asteista. Tässä vaiheessa kello kävi jo puolen yön tienoilla, joten hiivasin oluen - halusin jo nukkumaan, sillä aamuherätys on työviikon aikana aivan turhan aikaisin. 

Olin tehnyt hiivalle noin tuntia aiemmin pienen herätyksen, senkin kotiolut.com foorumilta löytyneen ohjeen mukaan. Pistin desinfioituun astiaan keitettyä vettä noin 1,5 desiä ja ripottelin kuivahiivan siihen päälle. Vartin päästä kevyt sekoitus desinfioidulla lusikalla ja sitten taas vartin päästä kunnon sekoitus. Tästä meni vielä reilu puolisen tuntia vierrettä jäähdytellessä, kunnes sain hiivan lisättyä vierteeseen.

Hiiva heräämössä

Kokonaisuutena aikaa koko hommaan meni noin 4 tuntia, ilman jäähdyttelyä aika olisi ollut vain karvan yli kaksi tuntia, eli varsin nopea ja vaivaton homma. Eikä millään tavalla normaalia ruuanlaittoa hankalampaa - kunhan muistaa desinfioida välineet huolella.

Mittaukset kertoivat vierteen ominaispainoksi n. 1.052. En ole aivan varma luotanko omaan mittariin, sillä se näyttää käymisen jälkeen yleensä 1.000, vaikka uuteoluet yleensä käyvät noin 1.010 lukemiin. Kenties oikea ominaispaino on siis n. 1.060, joka tarkoittaisi noin 6,5% olutta. Katkeruutta tuli IBU Calculatorin mukaan noin 70 IBUa, joka on jo lähes IPA lukemissa. Vierteen maku oli hyvä, aromikas ja hedelmäinen sekä tymäkän katkera - ei kuitenkaan liiaksi. Savua ei tästä makeasta vierteestä voinut oikein aistia, mutta toivottavasti valmiissa oluessa olisi sopiva savun henkäys.

Tällä hetkellä tilanne on se, että olut käy noin 15-asteisessa tilassa ja vesilukko pulputtaa mukavasti. Eiköhän siitä hyvää tule! 

Tässä vielä resepti:

Maltaat:
Weyermann Bamberg Rauch uute 4 kg

Humalaprofiili:
Magnum 15% 35g 60 min
Saaz 3.14% 15g 15 min
Saaz 3.14% 10g 5 min

Hiiva:
Safbrew S-33

Avoin kirje Alkolle: Tapaus Green Flash West Coast IPA - Reittausblogin vastaus #2

Alkon aiempaan vastausgeneraattorin suoltamaan nollatason viestiin vastaaminen on viivästynyt. Syksyn saapuminen on tietänyt kaikenlaista oluihin liittymätöntä savottaa, mutta nyt olisi ehkä hetki aikaa kynäillä perusteellinen palaute. Otin hieman selvää Alkoon saapuneista uutuusoluista viimeisten vuosien aikana ja kuten alla olevista kuvaajista huomaatte niin erikoisvalikoiman "vain helsinkiläisille" saatavilla olevat oluet näyttelevät noin neljäsosaa Alkon uutuuksista. Merkittävä osuus mielestäni.

Tässä palautteeni:

Moi!

Pahoittelut, että vastaus on viivästynyt. Toivoitte palautetta, joten tässä muutama mielipide ja kehitysehdotus.

Tutkiskelin Olutwikiin listattuja Alkon uutuuksia viime vuosilta ja Alkon olutvalikoiman voidaan niiden valossa tosiaan huomata melko tasaisesti kehittyneen. Uutuusoluiden määrä lisääntyy n. 15-20 kpl vuositahtia. Se kuvastaa osaltaan sitä muutosta, mikä olutmarkkinoissa on tapahtunut - tarjolle tulee enemmän kertaluontoisia tai lyhytkestoisempia erikoisuuksia kuin panimoiden pysyviä vakiotuotteita.

Ymmärrän, että iso laiva kääntyy hitaasti. Alkon nykyinen valikoimaanotto ei Arkadiaa lukuunottamatta niinkään suosi kertaluontoisia pienempiä eriä. Tähänkin on teiltä löytynyt pientä yritystä nyt kahtena vuotena peräkkäin helmikuussa julkaistujen kertaluontoisten pienpanimo-erien kanssa, joiden menekki on käsittääkseni ollut hyvä. Tarjoaisin lääkkeeksi tähän valikoimaanoton kankeuteen toimivampaa tilausvalikoimaa. Olen ehdottanut tilausvalikoiman ehtoihin parannuksia jo aiemmin, viimeksi viime vuoden elokuussa. Alla suora kopio tuosta viestistä, parannusehdotukset pätevät edelleen:

Tilausvalikoiman järkevöittäminen voidaan toteuttaa joko erikoisoikeutena pienille tuottajille (esim. pienpanimoiksi laskettaville) tai kokonaisvaltaisesti niin, että se pätee maahantuojiinkin. Seuraavissa numeroiduissa kohdissa on ensin kopioituna nykyisen tilausvalikoiman ehdot Alkon valikoimaanotto-ohjeesta ja niiden alapuolella on esitetty eritoten pientä tuottajaa helpottava parannus kyseiseen kohtaan. 

1. Tilausvalikoimaan ei voi tarjota kausituotteita 

Kausituotteiden tarjoaminen on sallittava.

2. Jos tuote on hylätty vakiovalikoiman tarjousprosessissa, sen voi tarjota tilausvalikoimaan aikaisintaan kolmen kuukauden kuluttua hylkäyspäätöksestä.

Tämä on suorastaan idioottimainen ehto, en ymmärrä tälle mitään perustetta. Tarjousprosessissa valitsematta jäänyt tuote pitäisi ottaa automaattisesti tilausvalikoimaan, mikäli toimittaja näin haluaa. 

3. Alko lähettää tarjoajalle näytepyynnön tarjotusta tuotteesta. Näytteet tulee toimittaa kahden viikon kuluessa. Tilausvalikoiman tuotteista tulee toimittaa yksi näytepullo. Näytteiden mukana tulee toimittaa virallisen laboratorion analyysitodistus ja Alkon analyysiyhteenvetolomake sekä tuotteen mahdollinen luomutodistus ja/tai eettinen sertifikaatti. Tilausvalikoiman tuotteista ei tarvitse toimittaa jakelunaloitusnäytettä.

Näytteitä ei enää vaadita lähetettäväksi ollenkaan, tuotetiedot riittävät.

4. Uusia tuotteita otetaan tilausvalikoimaan kerran kuukaudessa. Tuotteen prosessointi kestää näytteen saapumisen jälkeen noin 6 viikkoa.

Uusia tuotteita otetaan valikoimaan jatkuvasti (palvelu asuu Alkossa?) tai vähintään kerran viikossa. Tuotteen prosessointiaika lyhenee merkittävästi, sillä näytteitä ei enää lähetetä. Tuote pitää saada tilausvalikoimaan tilattavaksi max. 2-3 vko tarjouksen jättämisestä. 

5. Alko veloittaa tilausvalikoimaan tulevista uusista tuotteista käsittelymaksun 100,00 € (sis. alv).

Käsittelymaksua voidaan huomattavasti pienentää tai kokonaan poistaa, sillä näytteitä ei enää tarvitse prosessoida.

6. Myyjä vastaa siitä, että tuotetta on tarjouksen mukaisesti toimitettavissa joko Alkon keskusvarastoon kolmen (3) työpäivän tai myymälöihin viiden (5) työpäivän sisällä tilauksesta.

Nämä aikarajat muutetaan suosituksiksi ja pienten tuottajien tuotteiden yhteyteen lisätään tuottajan halutessa kommentti "tuotetta ei aina välttämättä ole saatavilla". Pienet erät saatetaan myydä loppuun nopeastikin, jolloin nykyinen todella kireä ehto muodostuu pienelle tuottajalle mahdottomaksi.

Tilausvalikoiman järkevöittämiselle on mielestäni selkeät perusteet. Mikäli järjestelmä nykyisellään toimisi, sitä varmasti käytettäisiin laajemminkin, olisihan se ainut vähittäismyyntikanava pienpanimoiden vahvemmille tuotteille. Resursseja löytyy, enää tarvitaan aitoa halua.

Siirrytään agendassa eteenpäin, eli meitä pääkaupunkiseudun ulkopuolella asuvia syrjivän erikoisvalikoiman kimppuun. Alla olevassa kuvaajassa on eritelty normaalivalikoiman uutuudet, kausioluet ja erikoisvalikoiman uutuudet prosenttiosuuksina uutuuksien kokonaismäärästä.

Arkadian "vain helsinkiläisille" saatavilla olevien uutuuksien määrä on noin neljänneksen luokkaa kaikista uutuuksista. Vuonna 2009 oli meneillään jonkinlainen murros valikoimissa, sillä silloin Arkadian uutuudet haukkasivat jopa kolmanneksen kaikista uutuuksista.

Neljännes on mielestäni merkittävä osuus uutuuksien kokonaismäärästä. En pysty ymmärtämään, miksei näitä voida laittaa laajemmin saataville. Tämä seuraava kysymys ei (luullakseni) enää kuulu Kauppisen Mikan toimialueeseen, mutta mielelläni kuulisin vaikka toimitusjohtajan suusta, miksi ainut erikoisvalikoiman omaava myymälä on Helsingissä?

Mielestäni erikoisvalikoiman myymälät pitäisi avata vähintään Turkuun, Tampereelle, Ouluun ja Kuopioon. Mikäli tämä ei ole mahdollista niin erikoisvalikoiman voisi siirtää, jos ei nyt aivan koordinaatteihin 64°10′50.55″N, 25°48′11.6″E, niin vähintäänkin Tampereelle, lähemmäs Suomen maantieteellistä keskipistettä.

Tässä kaikki tällä erää.

Parhain terveisin,

Harri Metsäjoki

Random oluthäiskä Raumalta

ps. Oktoberfestoluet näyttävät tehneen kauppansa, ensi vuonna valikoiman voisi tuplata neljästä huimasti jopa kahdeksaan!

Olut & ruoka pruuvi Ravintola Gotossa

Tero ja kaksi näkymätöntä tuoppia

Idyllisen Vanhan Rauman kärkipään toimijat Ravintola Goto ja Ruokapuoti Lumo löivät hynttyyt yhteen ja järjestivät olut & ruoka pruuvin. Pruuvissa keskityttiin tällä kertaa Vakka-Suomen Panimon oluisiin, joille Goton keittiö oli laatinut sopivat ruokakumppanit. Ruokapuoti Lumon Reittaus-TV:stä tuttu Tero Suhonen alusti tapahtuman kertomalla oluen historiasta ja oluen roolista nykyisen sivilisaatiomme synnyssä. Sen lisäksi käytiin läpi oluen maistelutekniikkaa tuoksutteluineen ja kaikkineen. Reilun puolen tunnin alustuksen aikana sai särpiä tiskiltä ostettuja juomia - omaan lasiini valikoitui Franziskanerin perushyvä tumma vehnis.

Hyvän ja perusteellisen alustuksen jälkeen päästiin itse asiaan. Ensimmäisinä pöytään tuotiin jo alustuksen ajan lämpiämässä ollut Prykmestar Schwarz ja viileänä tarjoiltu Prykmestar LuomuPils. Oluet jaettiin pöytiin niin, että kaksi henkilöä jakoi aina yhden pullon - ihan reilu satsi yhdelle henkilölle siis, mikä oli mukava huomata. Laseina oli erityylisten oluiden maisteluun hyvin soveltuvat viinilasit, joita oli jokaiselle kaksi - näin saatiin heti kaadettua sekä Schwarz, että LuomuPils laseihin maisteltavaksi ja vertailtavaksi.

 

Prykmestar Schwarz on saksalaistyylinen schwarzbier eli mustaolut. Maitokauppavahvuisena (4,5%) aika kevytrunkoinen, mutta kuitenkin maukas kokonaisuus, joka tarjoaa lakritsaisia, hieman kahvisia ja suolaisia makuja. Schwarzin kanssa tarjottiin chorizomakkaraa, bratwurstia, hapankaalia ja rakuunasinappia. Yhdistelmä toimi hyvin - makkarat syötyäni maistoin olutta vielä pelkän sinapin kanssa ja sehän vasta herkkua olikin. Yllättävä, mutta toimiva kombinaatio, jossa sinapin mausteisuus ja Schwarzin paahteisuus pelasivat hyvin yhteen.

Chorizomakkaraa, bratwurstia, hapankaalia ja rakuunasinappia

Paneroitua kuhaa ja parmesaania

Makkarat nautittuamme eteemme tuotiin paneroitua kuhaa ja parmesaania, joka nautittiin Prykmestar LuomuPilsin kaverina. LuomuPils on todella hyvä olut omassa genressään, piesten useimmat saksalaisetkin verrokit. Tällä kertaa olut oli erittäin hyvässä iskussa, sillä pullot olivat aivan tuoreita. Kala ja kunnollinen rapsakka pils on klassinen yhdistelmä, joka toimi tälläkin kerralla.

Oli mukava huomata, että paikalla oli hyvin porukkaa, sekä seurueita ja pariskuntia, että meitä yksinäisiä susiakin. Kaikenikäisiä ja eri sukupuolten edustajia. Meitä pidempään harrastaneita ja aivan täysiä ummikkojakin. En etukäteen tuntenut ketään saman pöydän ääreen istuneista, mutta tulimme kuitenkin nopeasti hyvin juttuun ja kävimme mielenkiintoisia keskusteluja aiheesta ja aiheen vierestäkin - oluen voima sosiaalisena juomana ja keskustelun voimanlähteenä tuli jälleen todistetuksi.

Pilsin ja Schwarzin loppuun nautittuamme pidettiin pieni breikki, lasit vietiin pieneksi hetkeksi pestäviksi ja sitten oli seuraavan kattauksen aika. Oluina toimivat Prykmestar Wehnäbock (Suomen Paras Olut 2012) ja Prykmestar Savukataja (Helsinki Beer Festivalin voittaja 2009). Savukatajan kanssa tarjottiin trappist-oluistaan tunnetun Chimayn juustoa ja aprikoosi-lakritsahilloketta. Aivan huikea yhdistelmä - en osannut arvata, että savuinen olut sopisi niin hyvin juuston kanssa yhteen. Yhdistelmä oli jopa parempi kuin Chimay Triple ja Chimayn juusto.

Vasemmalla Chimayn juusto ja oikealla suklainen jälkkäri.

Viimeisenä oluena nautitun Wehnäbockin kumppaniksi tarjottiin jälkiruoka, joka koostui suklaatortusta ja vadelmasta. Tätäkään yhdistelmää en itse olisi arvannut lähteä kokeilemaan, vaan olisin ehkä valinnut hieman tylsästi jonkin suklaisen portterin tai voimakkaan stoutin. Wehnäbockin ja suklaajälkkärin yhdistelmä kuitenkin toimi ja erityisesti vadelman kirpeys yhdessä Wehnäbockin Cascade-humaloinnin aromikkuuden kanssa vei kielen mennessään.

Jokaisen juoman kohdalla Tero kertoi jotain oluesta ja jokaisen ruuan kohdalla Goton keittiömestari Teemu Laurell (Top Chef 2012) kävi kertomassa mistä annoksessa on kyse. Annoksista myös keskusteltiin maistelun aikana. Koko kattauksen hinnaksi tuli 35€ / henkilö. Ei paha, hintaan sai kuitenkin neljä 2,5 desin annosta maistuvaa olutta, pienet ruoka-annokset ja lisäksi paketin oluttietoutta. Itse ainakin koin saaneeni rahoilleni hyvin vastinetta. Tulevaisuudessa pruuveja on ilmeisesti tarkoitus järjestää lisääkin, keskittyen aina jonkun tietyn panimon oluisiin. Toivottavasti lisää tulee, sillä menisin mielelläni uudelleenkin. Pruuvin oluista Schwarzia löytyy maitokaupoista ja muut kuuluvat tällä hetkellä Alkon valikoimiin.

Reittaus-TV Episodi 8: Ensifiilikset S:t Eriks Pilsneristä

Alkon tämän viikon uutuusolut S:t Eriks Pilsner toimitti onnistuneesti saunaoluen virkaa.

Alkon Oktoberfestoluet 2013: Paulaner Oktoberfest Bier

Paulaner Oktoberfest Bier

Panimo: Paulaner, Saksa
Oluttyyli: Oktoberfest/Märzen
Alkoholipitoisuus: 6,0%
Saatavuus: Alko (3,79€ / 0,5l)

Paulaner on yksi Oktoberfestien kuudesta virallisesta panimosta. Kriteereinä on se että olut pannaan Münchenin alueella ja sen kantavierreväkevyys on vähintään 13,5%. Tällaisesta kantavierteestä valmistuu noin 6% olut.

 

Kirkas, kullankeltainen ja eläväisesti kuohuava olut. Vaahto jää pieneksi kerrokseksi oluen pinnalle. Tuoksu on makeahkon maltainen, hunajainen ja kukkaisen humaloitu - ei kaikkein voimakkain esitys, mutta ei tätä nyt hävetä tarvitse. Maku on todella suoraviivainen - runsasta maltaisuutta ja terävää katkeroa seuraa ainoastaan lievä lämmittävyys. Ei mitään makujen sinfoniaa, mutta kuitenkin rungoltaan ryhdikästä ja ihan nautinnollista lageria. Suutuntuma on täyteläinen ja keskivertoa hieman maltillisemman hiilihappoinen. Everybody sing deutsche deutsche!

Yhteenveto

Nautinnollinen lämmittävä lager

ARVOSANA: 7

Alkon Oktoberfestoluet 2013: S:t Eriks Oktober

S:t Eriks Oktober

Panimo: S:t Eriks, Ruotsi
Oluttyyli: Oktoberfest/Märzen
Alkoholipitoisuus: 5,3%
Saatavuus: Alko (3,48€ / 0,33l)

S:t Eriks on mielenkiintoinen tapaus. Sen omistaa oluen maahantuojana Ruotsissa toimiva Galatea, mutta käytännössä se on Jessica Heidrichin luotsaama "lentävä-panimo". Eli Heidrich on kuin naispuolinen Mikkeller - panija vailla omaa panimoa. S:t Eriks brändin nimi ulottuu 1800-luvun puolivälin tienoille. Se oli aikanaan merkittävä panimo Tukholman alueella, mutta kaikki hyvä loppuu aikanaan ja niinpä oluen valmistus S:t Eriksin nimen alla tuli tiensä päähän 1959. Galatea sai haltuunsa oikeudet S:t Eriksin nimeen vuonna 2001, mutta ei tehnyt niillä mitään, ennen kuin Jessica Heidrich tuli kuvioihin vuonna 2009. Ensimmäinen olut oli vuonna 2010 debytoinut S:t Eriks Pilsner, joka on Alkon tämän viikon uutuusolut - kohta sitäkin saa siis. Aivan pienestä toiminnasta ei ole kyse, sillä olutta valmistuu noin miljoona litraa vuodessa.

Tämä Oktoberfestolut on sesongin normiin verrattuna alkoholipitoisuudeltaan hieman kevyempi ja väriltään tummempi. Tyylikäs pakkaus ja maukas olut. 

Tumman kuparinen olut, jonka melko runsas vaahto katoaa yllättävänkin nopeasti. Tuoksu on huomiota herättävän humaloitu - upeaa käpymäistä ja sitrusmaista nostetta. Mallaspohjassa on pähkinää, karamellia ja kevyttä paahteisuuttakin. Tuoksusta voisi päätellä kyseessä olevan jenkkiläisen brown alen. Maku on hieman paahteisen maltainen, pähkinäinen, runsaan humalainen ja kuivahko - edelleen jenkkiläisen brownin linjoilla. Oikein maukas. Humalointi on sitrusmaisen aromikas, mutta ei ylilyövästi, vaan maltaisuuskin pääsee herkullisesti esiin ja katkeruuskin on pehmeää. Suutuntuma on ihan ryhdikäs ja miellyttävän maltillisesti hiilihappoinen. Runkoa voisi ehkä olla enemmänkin, mutta toisaalta näin tämä pysyy miellyttävän kuivana. Laadukas, maukas ja tasapainoinen olut- voisin kuvitella tämän sopivan erityisen hyvin ruokajuomaksi.

Yhteenveto

Humaloitu Oktoberfestolut - tasapainoa!

ARVOSANA: 8½

Lisää Alkon syksyn uutuuksia

Listasin pari päivää sitten Alkon syksyn uutuuksia. Nyt listalle on ilmestynyt lisättävää jo kolmen oluen verran. Nämä oluet tulevat kenties jo ensi viikolla.

Fuller's Organic Honey Dew (0,5l/3,97e) 

Kuva: Deansbottleshop

Westheimer Weizen (0,5l/3,17e)

Mikkeller Not Just Another Wit (0,33l/5,66€)

Organic Honey Dew ja Not Just Another Wit ovat paluumuuttajia. Honey Dew poistui valikoimista heinäkuussa 2010 ja Not Just Another Wit vasta hiljattain tämän vuoden heinäkuussa - syy sen "uutuutena" listaukseen on pullokoon muutos. Aiemmin 0,75-litraisesta sai pulittaa 11€, nyt 0,33-litraisesta köyhtyy 5,66€. Aika roima nousu litrahinnassa... Ainut varsinaisesti uusi tuttavuus Alkossa on siis Westheimer Weizen, joka ratebeerin mukaan vaikuttaa keskivertoa kehnommalta saksavehnikseltä. Ei suuria hittejä tässä satsissa siis

Alkon Oktoberfestoluet 2013: Hofbräu München Oktoberfestbier

Hofbräu München Oktoberfestbier

Panimo: Hofbräuhaus München, Saksa
Oluttyyli: Oktoberfest/Märzen
Alkoholipitoisuus: 6,3%
Saatavuus: Alko (3,64€ / 0,5l)

Oktoberfestoluet ovat hieman normaalia vahvempia ja toisinaan astetta tummempia pohjahiivaoluita, eli lagereita. Tämä Baijerin osavaltion omistaman panimon Oktoberfestbier on niitä tämän sesongin perinteisiä oluita - 6,3% tarjoaa riittävää lämmittävyyttä ja litran annoksina nostattaa taatusti sopivat lederhosen & torvimusafiilikset. Nautiskelin tämän ruokajuomana folion sisällä grillattua mättöä syödessä. Setti sisälsi perunaa, Lidlin Feuer-bratwurstia (olevinaan tulista), sipulia ja kermaa - ei kuitenkaan hapankaalia, vaikka sekin olisi varmasti sekaan sopinut. 

Syvän kultainen ja normisti vaahtoava olut. Tuoksu on runsasmaltainen, makeahko, hieman ruohoinen ja hunajainen. Saksalaistyylisen neutraali kokonaisuus, eli ei mitään radikaalia - sitä tuskin kukaan odottikaan. Maku on sellainen kuin tyylin kuuluu. Runsaasti maltaisuutta, hunajaisuutta, lämmittävyyttä ja pientä puraisevaa katkeruutta. Hieman makeahko yleisfiilis. Runko on mukavan täyteläinen, mutta hiilihapot ovat hieman kovia. Jälkimaku jää aika tyhjäksi ja hieman pahvisuuttakin hiipii kehiin. Perushyvää tekemistä, mutta olisi pehmeämpänä parempi. Toimii kuitenkin mukavasti ruokajuomana ja rentouttajana.

Yhteenveto

Kaikinpuolin saksalainen Oktoberfestbier

ARVOSANA: 7+

Alkon syksyn uutuuksia

Syksy saa...

 Tässä pieni katsaus Alkon tuleviin uutuuksiin. Oluiden nimissä olevat linkit vievät Reittausblogiin, Olutoppaaseen tai Ratebeeriin ko. oluen arviosivulle.

16.9.2013

• Suomenlinnan Hoppe IPA (0,5l/4,18€)
• S:t Eriks Pilsner (0,33l/3,98€)
• Boulevard Smokestack Series - Double Wide IPA (0,355l/8,02€)

Hoppe IPAa spekuloitiin Alkoon tulevaksi jo tässä aiemmassa Alkon uutuuksia käsittelevässä jutussa elokuun puolivälissä ja nyt se on siis toteutunut. Hoppe on tämän viikon uutuuksia ja näkyy jo Alkon sivuillakin. Viikon toinen uutuus, ruotsalaista pienpanimo-osaamista esittelevä S:t Eriks Pilsner, näkyy sivuilla myös. Boulevard Smokestack Series - Double Wide IPA on jenkkiläinen DIPA, joka on hiljattain ollut Alkon erikoisvalikoimassa (tuli uutuutena joulukuussa 2012), eli sitä on saanut ostaa ainoastaan Helsingin Arkadian myymälästä (joka on Suomen ainut erikoisvalikoiman omaava myymälä). Toivoa sopii, että olut on vakiovalikoimaan tullessaan tuoretta erää, ettei sen kanssa käy samalla tavalla kuin Green Flash West Coast IPA:n tapauksessa... Arkadian erä tosin oli pullokooltaan 0,75-litraa ja vakiovalikoimaan tuli pienempi, 0,355-litrainen pullo. Myös tämä löytyy nyt Alkon sivuilta.

Tulossa lokakuussa:

• Fuller's Vintage Ale 2013
• Nøgne Ø Dark Horizon 4. edition
• Plevnan Siperia
• Anchor Brekle's Brown (tulee 28.10 - 0,355l/3,99€)

Listan kolme ensimmäistä oli esillä jo mainitussa elokuisessa jutussa, jossa niistä kerrotaan hieman enemmän. Tuon elokuisen jutun jälkeen on Plevnan facebook-sivujen välityksellä infottu, että Siperia on pullotettu Nokian Panimolla.  Anchor Brekle's Brown on loistelias Citralla humaloitu Brown Ale. Hommasin sitä alkuvuonna Saksasta ja tykkäsin todella paljon - lue arvio tästä linkistä.

Marraskuu:

• Brooklyn East India Pale Ale
• Pyynikin Käsityöläispanimo Isoportteri

Brooklyn East India Pale Ale tulee Sinebrychoffin (joka toimii Brooklynin maahantuojana) uutiskirjeen mukaan Alkon valikoimiin marraskuussa. Kyseessä on brittityylinen IPA eli luvassa lienee jotain muuta kuin sitrushedelmiä ja eksotiikkaa. Brooklyn on laatupanimo, joten odotan tätä mielenkiinnolla. Pyynikin Isoportteri tulee Alkon tilausvalikoimaan joskus (luultavasti) marraskuussa - lähteenä tälle tiedolle panimon facebook-sivut. Alkon tilausvalikoima on sellainen, jossa minimitilausmäärä oluille on yleensä laatikollinen eli sieltä tulee harvemmin tilattua itse, mutta myymälät voivat myös itse ottaa tilausvalikoiman oluita hyllyilleen, eli niitä voi hyvällä säkällä löytää myymälöistäkin. Toki asiaan voi itse vaikuttaa ottamalla yhteyttä omaan myymälään ja kysellä josko ottaisivat hyllyyn.

Semmosia tällä kertaa, jos tiedät jotain enemmän niin avaudu ihmeessä alla olevaan kommenttikenttään.

Alkon Oktoberfestoluet 2013: Vakka-Suomen Prykmestar Oktoberfestbier

Prykmestar Oktoberfestbier

Panimo: Vakka-Suomen Panimo
Oluttyyli: Oktoberfest/Märzen
Alkoholipitoisuus: 5,7%
Saatavuus: Alko (4,67€ / 0,5l)

Odotettu hetki on käsillä. Lasiin on kaatumassa harvinainen tapaus - nimittäin Vakka-Suomen Panimon olut, jota en ole vielä aiemmin maistanut. Näitä maistamattomia ei tämän lisäksi taida olla kuin yksi toinen ja se on Kymijoki Beer Festivaleille pantu Kaiku APA. VASP on lähipanimoni ja samalla yksi lempipanimoistani. Laadukasta ja maukasta jälkeä kautta linjan, vaikka todelliset tajunnanräjäyttäjät ovatkin hieman harvemmassa. Suomen parhaat saksalaistyyliset oluet tulevat VASPilta ja tämä kyseinen olutkin on tyylinsä mukaan saksalainen, eli Oktoberfestbier. Kyseessä on normaalia vahvempi, hieman "juhlavampi" lager. Valmistukseen on käytetty suomalaisia maltaita ja saksalaista Perle-humalaa.

Syvän kultainen, kirkas ja vaahdoltaan melko niukka ja lyhytikäinen. Tuoksu on runsasmaltainen, yrttinen ja jotenkin "lämmin" sekä pehmeä. Ei hullumpi. Ihan tyylinmukainen, aito saksalainen. Olut on suussa täyteläistä ja pehmeää - huomio kiinnittyy heti tähän hyvään suutuntumaan ennen makua. Maussa on runsaasti maltaisuutta, hieman hunajaista tuntuja ja aromikasta kukkaisuutta. Yrttinen katkero puraisee kevyesti lopussa ja nielaisun jälkeen esiin nousee hieman metallistakin tuntua. Suutuntuma on tosiaan hyvä, pehmeän täyteläinen ja pehmeillä hiilihapoilla. Voisihan tätä naatiskella litran tuopposissa saksalaisessa teltassa maailmanpyörien ja muiden viihdytysten keskellä torvimusan soidessa.

Yhteenveto

Täyteläinen ja pehmeä syysolut

ARVOSANA: 8

Reittaus-TV EP 7: Maistelussa BrewDog Punk IPA

Iltojen iltaa! Reittaus-TV tarjoaa katsauksen tämän post-moderniksi klassikoksi itseään nimittävän oluen nykykuntoon. Viime vuoden toukokuussa tehty arvio löytyy tämän linkin takaa.

Kellarin kätköistä: Mikkeller Black 2009

Laitilan Imperiaalin kypsytyskokeilu oli niin onnistunut, että lähdin heti rohkeasti kokeilemaan kellarista hieman jykevämpääkin tavaraa. Maisteltavaksi valikoitui Mikkeller Black, joka oli pullotettu 2009. Sain sitä muistaakseni hankittua Alko Arkadian erikoisvalikoiman ilmaisten myymäläsiirtojen aikaan vuoden 2009 marraskuussa. Ilmaisia siirtoja Arkadiasta ei olekaan sen jälkeen nähty... 

Olut on tosiaan kohtalaisen jykevä, sillä kyseessä on 17,5% Imperial Stout. Taisi olla vahvin maistamani olut silloin kun ensimmäistä kertaa maistelin. Sen jälkeen tämän on ylittänyt ainoastaan 18,2% Brewdog Tokyo*.

Arvoin tämän silloin marraskuussa 2009 Olutoppaaseen. Pisteiksi muodostui 38/50. 

"Musta olut, joka kaatuu jättäen kohtalaisen, ruskehtavan vaahdon. Tuoksu on voimakas, runsaasti paahtunutta kahvia, liköörimaista alkoholia ja makeutta. Maku on aluksi erittäin paahtunut, mutta muuttuu sitten makean sokeriseksi ja kahviseksi. Lämmittävää alkoholia tuntuu myös, mutta kohtuudella. Täyteläinen ja matalahiilihappoinen. Arvio on tehty nuoren yksilön perusteella. Toinen pullo pitänee jättää pariksi vuodeksi kellarin pimeyteen."

Tuossa arviossa mainittu pari vuotta muodostui siis lähes neljäksi vuodeksi. Tuohon arvioon verrattuna ikääntynyt oli vähemmän makea ja muistikuvien perusteella todella roimasti vahvemmin alkoholinen ja huonompi. Tässä arvio nelivuotiaasta.

Musta, käytännössä vaahdoton olut. Tuoksussa on erittäin tummaa suklaata, palaneisuutta, espressoa ja viinaista alkoholisuutta. Ei kovinkaan hienovarainen, jos näin lempeästi todetaan. Maku on soijakastikemainen, alkoholinen, runsaan suklainen ja palaneen maltainen. Alkoholi paistaa rajusti läpi. Tuoreemman makeus on väistynyt ja viina pääsee esiin - aika vaikea tapaus. Hiilihappoja ei juuri ole ja runkokin on kadonneen makeuden myötä kaventunut. Ikäännytys ei ole toiminut tämän oluen eduksi. Tämän tyylinen olut tarvitsee makeutta ja runkoa kantamaan runsaan alkoholipitoisuuden ilman viinaisuutta - hieman portviinien tapaan. Tässä ei ole oikein runkoa, eikä makeuttakaan. Suorastaan huono.

Kotiolutta: Rööperin Väkevä (Barley Wine)

Ohraakkeli blogia kirjoittava Kalle kävi puolestani maistelemassa Sinebrychoffin Two Tree Porteria taannoin Helsingissä. Maistelutilaisuudesta hän sai irtopullon mukaansa, jonka sitten toimitti minulle originaaliin vertailtavaksi. Samassa paketissa Rauman suuntaan kulkeutui näppärästi tämä Barley Wine tyyliä edustava Rööperin Väkevä, joka on valmistettu aika tarkalleen vuosi sitten Kallen kotipanimossa.

Olut oli Kallen ensimmäinen ns. "iso olut", eikä sen tekeminen ollut täysin vaivatonta. Loppujen lopuksi olut kävi lähes kolme kuukautta, ennen kuin se oli valmis pullotettavaksi n. 13.5% vahvuisena. Lisää oluen valmistuksesta voit lukea Kallen Ohraakkeli -blogista. Hiivana toimi Wyeast 1388 Strong Belgian Ale ja humalina Challenger sekä Hallerthau Hersbrucker.

Maistelin tämän lauantaina grillikodan lämmössä ja voin todeta sen olleen yksi parhaista tänä vuonna nauttimistani oluista ja samalla yksi parhaista koskaan. Kahden arvostetun olutmaan makuja onnistuneesti yhdistelevä kokonaisuus. Ei pöllömpi ensimmäiseksi isoksi olueksi...

Tumman rubiini, valoa vasten viininpunainen olut, joka hitaasti kerryttäen kasaa päälleen muutaman sentin vahvuisen vaahdon. Vaahto on suurimmaksi osaksi aika lyhytikäinen. Voimakas tuoksu on hyvin marjainen, belgimäisen mausteinen, hieman anismainen ja lämmittävä. Tuhti, karamellinen mallaspohja. Alkoholi huokuu, mutta ei erotu häiritsevän viinaisena, koska kokonaisuus on muutenkin niin jykevä. Hiivan belgityyliset käymisaromit ovat voimakkaasti esillä - olut on ehkä käynyt melko lämpimässä. Miellyttävä ja voimakas tuoksu. Olut on suussa täyteläistä, pehmeää ja nielaisun jälkeen mukavasti lämmittävää. Oikein maukas ja voimakas kokonaisuus. Maussa on alussa karamellimaista, hieman paahdetun sokerin oloista makeutta, joka sitten kääntyy marjaisen hedelmäiseen ja hieman belgimäiseen mausteisuuteen vahvojen Gouden Caroluksien tapaan. Sherrymäistä kuivahedelmää ja alkoholin lämpöä. Pureva katkero viipyilee suussa pitkään. Runko on niin tuhti, että alkoholisuus pysyy piilossa koko ajan. Kokonaisuus on brittityylinen, mutta mukavalla niiauksella vahvojen belgien suuntaan. Suutuntuma on todella täyteläinen ja pehmeähappoinen. Vahvuudesta huolimatta uskomattoman tasapanoinen. Olen aivan myyty. Parhaita maistamiani oluita. Olutmaailmasta tämä muistuttaa eniten North Coast Old Stock Alea, mutta hieman makeampana ja herkullisella belgitwistillä. Pitkä kypsytys on tehnyt tälle varmasti ainoastaan hyvää.

Pisteytys

• Tuoksu 8 
• Ulkonäkö 4
• Maku 9
• Suutuntuma 5
• Yleisvaikutelma 18

Aistiarviot

• Makeus 6
• Katkeruus 4
• Happamuus 3
• Täyteläisyys 10

Kokonaispisteet: 44/50

Rinnakkainvertailu: Laitilan Imperiaali 2010 ja 2013

Nyt on jälleen mielenkiintoisen rinnakkainmaistelun aika. Toiseen lasiin kaatuu Laitilan Imperiaalin ensimmäistä tuotantoerää edustava pullo, joka on pantu loppuvuodesta 2008, kypsytetty 15 kuukautta, pullotettu luultavasti helmikuussa 2010 ja vuoden 2010 loppupuolelta asti seissyt kellarissani tasaisessa 12-16 asteen lämpötilassa. Päiväys 11/02/2012 on luultavasti laitettu kaksi vuotta pullotuksesta eteenpäin

Toiseen lasiin kaatuu juuri viime viikolla Alkosta ostamani uusin versio, joka on luultavasti samaa tämän oluen kolmatta tuotantoerää, joka keväällä voitti Helsinki Beer Festivalin ja elokuussa Suomen Paras Olut -tittelin. Parasta ennen tässä on 20/08/2016 (tällä kertaa siis kolme vuotta eteenpäin), eli se olisi pullotettu juuri Suomen Paras Olut -skaban finaalin kynnyksellä (joka oli Syystoberissa 22.8.2013). Oluen koko tuotantoerää ei siis luultavastikaan pulloteta samalla kertaa. 

Arvioin tuon ensimmäisen erän vuoden 2010 loppupuolella - tsekkaa arvio tästä linkistä.

Alustuksena vielä STT:n uutinen muutaman vuoden takaa: 

Juhlaolutta kypsytetty 15 kuukautta

Laitilan Imperiaali Stout 9,2 % on suodattamaton pintahiivaolut, jota on kypsytetty 15 kuukautta. Maultaan olut on täyteläinen, voimakkaasti humaloitu, paahteisen maltainen, suklainen ja kahvimainen. Väriarvot ovat yli 300 EBC ja humalakatkeruus 82 EBU.

Raaka-aineina on käytetty hienoimpia ja tarkkaan valittuja mallaslaatuja: Pale Ale, tumma karamellimallas, suklaamallas, paahdettu ohra sekä värimallas. Humalalajikkeina ovat saksalaiset Magnum ja Tettnang sekä amerikkalainen Cascade.

"Aloitin Imperial Stoutin kehittelyn jo kesällä 2006. Aikoinaan oli puhetta jo 10-vuotisjuhlaoluesta, mutta se jäi kuitenkin tekemättä. Niinpä toimitusjohtaja Rami Aarikka totesikin jo varhain, että ainakin 15-vuotisjuhlavuotena tehdään kunnon juhlaolut", panimopäällikkö Ville Vilen kertoo.

Imperial Stout on jo sinänsä juhlava oluttyyppi, mutta Ville Vilen pohti, että jotain erikoista siihen pitäisi vielä keksiä. Ensin ajatuksena oli 15-prosenttinen olut, mutta se olisi vaatinut hieman erikoistoimenpiteitä. Samalla olut olisi ehkä voinut ampua hieman yli erikoisuudellaan.

"Lopulta päädyin poikkeuksellisen pitkään 15 kuukauden kypsytysaikaan, jolloin oluen hienostunut maku korostuu äärimmilleen. Olut valmistettiin loppuvuodesta 2008 ja keittämön kapasiteetti vedettiin äärimmilleen suuren mallasmäärän vuoksi", Ville Vilen jatkaa.

Vasemmalla 2013 versio ja oikealla 2010 versio - huomaa vanhemman väritykseltään vaaleampi etiketti ja päiväysmerkintä pullon kaulassa.

Imperiaalit ovat kaatuneet laseihin. Ulkoisesti ne muistuttavat kovasti toisiaan, molemmat pikimustia ja vaahdoltaan mokkaisia. Huomattavaa on, että tuoreen erän vaahto kestää pidempään ja jättää hieman pitsiäkin lasin reunoihin. Vanhuksen vaahto on tiheämpi ja hienojakoisempi. Molemmille vahva nelonen, runsaampi ja kestävämpi, sekä vielä tummempi vaahto olisi tuonut vitosen. Pisteet 4-4.

Tuoksut ovat selkeästi erilaiset. Tuore on paahteinen, hieman karamellimainen ja selkeästi erottuvasti sitruksisen humalainen. Ei aivan niin iskevä kuin tyylinsä parhaat ja alkoholikin tulee hieman turhan pistävästi esiin. Ikääntynyt on oikein tumman kahvinen ja runsaan suklainen - ei mitään merkkejä pilaantumisesta. Selvästi voimakkaampi ja iskevämpi tuoksu, jonka herkullinen suklaisuus lumoaa ja alkoholikin on täysin piilossa. Kyllä, tuoreempi versio on tuoksultaan selvästi pliisumpi. Tämän ikääntyneen version nestemäistä suklaata muistuttavaa tuoksua harvoin kokee - toimii. Pisteet tuoreelle 7, ikääntyneelle 8. 

Siemaisin kumpaakin olutta ja taas erot ovat selkeät. Suutuntumassakin on eroja. Tuore versio on kuivahko, kahvinen ja tuntuvan katkera sekä aavistuksen sitrusmaisen humala-arominen. Paahteisuutta on ja hieman suolaisuuttakin, joka sopii omiin makumieltymyksiin. Ei hassumpaa, mutta rungon ohkaisuudesta johtuen alkoholi puskee hieman läpi. Ikääntyneen maku on sen tuoksun tavoin voimakkaasti suklainen - ero tuoreeseen on todella selvä. Tuore oli hieman kova, katkera ja kuiva, tämä on pehmeämpi ja miellyttävämpi. Paahteisuuskin on lempeämpää, mutta katkerot ovat silti tallella - ne vaan tulevat hieman myöhemmin, koska maku on runsaampi. Tyylikkäästi ikääntynyttä tavaraa, ei merkkejä oksidoitumisesta (ei pahvisuutta) eikä kummassakaan ole edes Wirvoitusjuomatehtaan talonmakua eli hernekeittoa ja keitettyä vihannesta. Ikääntynyt alkaa olemaan jo hyvä genrensä edustaja ihan kansainvälisessäkin vertailussa ja tuore vaikuttaa sen rinnalla yllättävänkin keskeneräiseltä. Jos olisin tuoreen maistanut yksinään, niin olisin melko varmasti päätynyt pisteissä seiskaan, mutta nyt tasoero on niin ilmiselvä, että kutonen tuntuu oikealta. Pisteet tuoreelle 6 ikääntyneelle 8.

2010 vuoden versio

Suutuntumaltaan tuore on kevyempi kuin ikääntynyt. Olutoppaan aistinvaraisen arvioinnin asteikolla (1-10) annan sille täyteläisyydestä 5 pistettä, joka ei ole tämän tyyliselle ja näin vahvalle oluelle kovin kummoinen suoritus. Muistelisin, että vuonna 2010 ensimaistolla olut olisi ollut tuhdimpi. Hiilihappoja on hieman keskivertoa maltillisemmin. Ikääntynyt on selvästi tuhdimpi ja pehmeämmän hiilihappoinen. Täyteläisyydestä sille samalla asteikolla 7. Ikääntynyt on nautittavampi. Pisteet tuoreelle 3, ikääntyneelle 4. 

Kokonaisuus kääntyy ikääntyneen eduksi selkeällä marginaalilla - olen jopa yllättynyt sen hyvyydestä. Netistä olen saanut lukea, että huoneenlämmössä ikäännytetyt Imperiaalit ovat jo menneet huonompaan suuntaan. Tämä viileässä  kolmisen vuotta seisonut oli kuitenkin eri maata. Tästä voisi päätellä, että lämpötilalla on kellaroinnissa suuri merkitys, mutta toisaalta jokainen pullokin on yksilö. Tuore erä on vielä tähän senioriin verrattuna raakaa tavaraa, olkoonkin, että sitä pitäisi olla kypsytetty ne luvatut 15 kuukautta. Ei tämä niin hekumallista silti ole, että hamstraisin korillista, mutta ehkä pari pulloa voisi hakea. Pisteet tuoreelle 14 ja ikääntyneelle 16. 

Kokonaispisteet: 

  Ikääntynyt 40

Tuore 34

Ero muodostui yllättävänkin suureksi, mutta toisaalta ero oluiden välillä oli myös yllättävän suuri. Oluiden pisteyttäminen on haasteellista puuhaa. Yksinään maisteltuna tämä tuoreempi olisi voinut saalistaa kaksi tai kolme pistettä enemmänkin, mutta nyt kun rinnalla on selvästi parempi olut, niin pisteet putoavat vääjäämättä. Nautintatilanne, ympäristö ja mahdolliset muut oluet vaikuttavat oleellisesti pisteiden muodostumiseen - juuri tästä syystä painotankin mieluummin tekstimuotoista arviota, kuin pelkkää pisteiden tuijottelua. Kerrassaan hauska, viihdyttävä ja antoisa maistelu. Tässä tapauksessa kellarointi kannatti, mutta en voi olla ajattelematta sitä mahdollisuutta, että vanhassa erässä jokin muukin olisi onnistunut jollain tavalla paremmin. Olisiko pelkkä kellarointi voinut saada aikaan näin merkittävän eron esiin suutuntumassa? Ken tietää. Tämän rohkaisevan testin perusteella kellarointikokeilut jatkuvat jatkossakin.

Olutarvio: Beer Hunter's Mufloni IPA 4,5%

Mufloni IPA

Panimo: Beer Hunter's, Suomi (Pori)
Oluttyyli: India Pale Ale
Alkoholipitoisuus: 4,5%
Saatavuus: Maitokaupat (Ostopaikka: Ruokapuoti Lumo, Rauma, 3,80€/0,33l)

Muflonikanta laajenee saariston ulkopuolelle ja todennäköisesti valloittaa koko maan - mausta se ei ainakaan jää kiinni. Nyt on käsillä maitokauppavahvuinen Mufloni IPA. Heti voidaan aloittaa debatti siitä, onko maitokauppavahvuista IPAa edes olemassa, mutta ei mennä siihen sen syvemmin. Totean Mufloni Pale Alen jo maistaneena, että siihen verrattuna tässä on selvästi IPAmaisempi tunnelma ja humalaa ihan kunnon IPAn verran. Runko nyt on vaan tämän perkeleellisen lainsäädännön vuoksi kepeämpi. Ihan hyvä, että näitä tehdään laajemman saatavuuden vahvuuksiinkin.

Uusi pelkistetty etikettityyli miellyttää omaa silmääni ja valmistusaineissa on mainittu kaikki humalalajikkeet erikseen  - siitä iso peukku. Tässä Mufloni IPAssa on käytetty Centennialia, Cascadea ja Columbusta. Tavallaan siis Alkosta nyt löytyvän hekumallisen CCCCC IPAn pikkuveli, CCC IPA.

Kuparinen, utuinen ja runsasvaahtoinen olut. Vaahto laskee aika nopeasti puolen sentin kerrokseksi jättäen jälkeensä runsaat pitsikuviot. Tuoksu on runsaan sitruksinen, greippinen ja pihkainen. Tuoreen oloinen olut - raikasta menoa. Kunnollisen maltaisuuden puutteessa humalavyöry saa hieman saippuaisiakin piirteitä. Maku on alussa ohuen karamellinen ja sitten päälle puskee oikein kunnollinen katkero ja hedelmälataus - purevaa sitruksista greippiä ja mangomaista sekä persikkaista tropiikkia. Runsaat katkerot tekevät tästä kevytrunkoisesta oluesta lopuksi melko kuivan. Jälkimaun neulasmainen tuntuma ja greippinen happamuus ikään kuin tarttuvat suuhun pitkäksi aikaa. Hiilihappoja on keskirunsaasti ja suutuntuma on tietysti ohkainen kun matalilla prosenteilla pelataan. Humalointi on kyllä siitä huolimatta hoidettu reippaalla kädellä aitoon IPA-tyylin - CCCCC:n pikkuveli.

Yhteenveto

Maukas kevyt-IPA!

ARVOSANA: 8

Olutarvio: Haandbryggeriet Norse Porter

Norse Porter

Panimo: Haandbryggeriet, Norja
Oluttyyli: Portteri
Alkoholipitoisuus: 6,5%
Saatavuus: Vinmonopolet

Norjassa on alkoholimonopoli, joka pyytää tästä oluesta 65,70 kruunua, eli about 8,20 euroa. Maksaisin tämän summan Alkolle tästä oluesta pari kertaa kuukaudessa, mikäli tuote vaan olisi myynnissä, sen verran hyvää tavaraa oli nimittäin tältä panimolta taas kerran. Alkossa panimon oluista on nähty Norwegian Wood ja viime vuoden jouluolutvalikoiman Nissefar, joista molemmat omaavat samoja piirteitä, eli ns. "talonmakua", kuin tämä Norse Porterkin. Jostain syystä tämä toimii erittäin hyvin yhteen omien makumieltymysteni kanssa - olut on hyvällä tavalla intensiivinen, raju ja metsäinen. Sopii erittäin hyvin lämpimässä kodassa tulen loimussa nautittavaksi. Olut on pantu jo marraskuussa 2012, eli ikääkin alkaa olemaan kohtalaisesti. Veljeni toi tämän pullon Norjasta heinäkuussa. 

Musta, hieman reunoiltaan valoa vasten rusehtava olut, jonka mokkainen vaahto on runsas tiivis ja pitsikäs. Oikein näyttävä kokonaisuus. Tuoksu on voimakkaan paahteinen, intensiivinen - kunnolla suolaa, lakua ja katkeraa tummaa suklaata. Maku on panimolle ominaisesti tietyllä tapaa alkukantainen, siten että siinä on katajaista ja havumetsäistä tuntumaa. Tumma suklaa on kuitenkin mauista dominoivin yhdessä lähes stoutmaisen kovan paahteisuuden kanssa. Katajanmarjaisuus ja havuisuus tulee hyvänä kakkosena ja sitten loppumaussa suolaisuutta. Kuivahko, kuohkea ja pehmeän hiilihappoinen kokonaisuus, jonka runko täyttää vaivatta keskitäyteläisen kriteerit ja ylikin. Oikein maukas ja miellyttävästi panimonmakuinen - tää vaan toimii mulle. Vielä jos olisi aavistuksen saanut savuisuuta kylkeen niin olisin jälleen kerran voinut lopettaa reittaamisen - maailman paras olut olisi löytynyt.

Yhteenveto

Erinomainen portteri!

ARVOSANA: 9+

Olutarvio: Nøgne Ø Imperial Brown Ale

Imperial Brown Ale

Panimo: Nøgne Ø , Norja
Oluttyyli: English Strong Ale
Alkoholipitoisuus: 7,5%
Saatavuus: Vinmonopolet

Tämä Grimstadin huippupanimon vakiotuotteisiin kuuluva Imperial Brown Ale on saatavilla Norjan "Alkosta" eli Vinmonopoletista, josta veljeni sen reilu kuukausi sitten minulle kiikutti. Hintaa tälle on lätkäisty 71,50 Kr, eli noin 9 euroa - ei oo halpaa sielläkään. Norjassa olutta verotetaan itseasiassa vielä Suomeakin kovemmin ja se on todella paljon se. 

Reittaussivustojen mukaan tämä keisarillinen ruskea on tyyliltään englantilainen vahva. Tyyli on luultavasti määritelty käytetyn brittiläisen ale-hiivan perusteella. Humalina on käytetty Columbusta, Chinookia ja East Kent Goldingsia. Oluen historia ulottuu vuoteen 2006, jolloin Nøgne ja tanskalainen Nørrebro valmistivat oluen yhteistyönä Tanskassa. Nørrebron versio on nimeltään Double Knot Brown, mutta sitä ei enää valmisteta.

Ruskea, hieman punertava ja hiivojen kanssa sameahko olut. Vaahtoa muodostuu pieni, mutta kestävä kerros. Tuoksu on karamellimaltainen, hieman limppuisen leipäinen, sitruksinen ja aavistuksen suklainen. Selkeää jenkkihumalaa, mutta muuten brittisuuntaista ja jopa saksalaisen neutraalia meininkiä. Maku on tuoksua selvästi tukevampi, voimakkaampi ja iskevämpi. Karamellimaista makeahkoa maltaisuutta, brittityylistä sherryyn vivahtavaa otetta, samaa hedelmäisyyttä kuin Fuller'sin vahvoissa oluissa ja runsas greippinen sekä neulasmainen humalointi - pitkä maku ja hyvä runko. Tuoksu ei täysin vakuuttanut, mutta maku on hyvä. English Strong tai Imperial Brown, aivan sama, mutta humalaa on Nøgne Ø:n tavaramerkin mukaisesti paljon. Tykkään! 

Yhteenveto

Hunajaisen maltainen, tasapainoinen ja helposti nautittava olut

ARVOSANA: 8½

Reittaus-TV Episodi 6: Maistelussa Sinebrychoffin maitokauppauutuudet

Reittaus-TV:n studiolla maisteltiin Koffin maitokauppavahvuisia uutuuksia, joita ovat Nikolai Vaalea Lager Luomu ja Vuosiolut 2014 Oak Aged Tumma Lager. Makukommentit oluista ja yleiset kommentit suurten panimoiden touhuista maastamme.