Kellarin kätköistä kaivettiin yli kahden vuoden ikäinen Fuller's Past Masters Double Stout, joka oli vuoden 2012 alussa maistettuna aivan taivaallisen hyvää. Pullon päiväykseksi on merkattu 04/2014, joka on tiettävästi kolme vuotta valmistuksesta eteenpäin. Past Masters sarjan oluet ovat Fuller'sin vanhoista reseptikirjoista kaivettuja ja mahdollisimman tarkkaan historiallisesti oikein valmistettuja. Oluen resepti on vuodelta 1893 ja tiettävästi kaikki tähän käytetyt maltaatkin on paahdettu ja mallastettu samoin kuin 120 vuotta sitten. Harmi, että tämä taisi olla kertaerä - hyvinkin todennäköisesti nyt siis toista ja viimeistä kertaa lasissa, mikä on todellinen harmi. Tämä on yksi lempioluistani ilman muuta.
Tummaa suklaata, voimakasta lakritsia, runsaasti suolaisuutta... kuivaa, katkeraa. Enemmän foreign stout kuin imperial stout. Fuller'sin tuttu tasapaino. Voiko parempaa ollakaan? En oikein osaa sanoa miten tämä on kehittynyt, mutta ei ole mennyt ainakaan huonompaan suuntaan. Kenties hieman kuivempaa ja katkerampaa kuin tuoreempana. Ikään kuin katkerot pääsisivät nyt paremmin esiin kun makeutta ei enää liiemmin ole. Tämä schwarzbiermäinen suolaisuus ja jopa merisuolainen maku sopii todella hyvin omaan suuhuni. Jotenkin historiallinen tuntu, tällaista ei nykyoluissa juurikaan koe. Onko tässä sitten paahtomallasta, tai peräti lähes palanutta mallasta enemmän, vai mistä on kyse? En osaa sanoa. Suolaisuus on kuitenkin pinnalla, samoin tumma suklaa. Paahteisuuttakin on tymäkästi. Kuivaa, sopivan katkeraa, hieman savuistakin. Tajunnanräjäyttävää. Onko tämä sellaista mihin Keisarinna Katariina II Suuri aikanaan ihastui? Se olisi helppo uskoa.
Tummaa suklaata, voimakasta lakritsia, runsaasti suolaisuutta... kuivaa, katkeraa. Enemmän foreign stout kuin imperial stout. Fuller'sin tuttu tasapaino. Voiko parempaa ollakaan? En oikein osaa sanoa miten tämä on kehittynyt, mutta ei ole mennyt ainakaan huonompaan suuntaan. Kenties hieman kuivempaa ja katkerampaa kuin tuoreempana. Ikään kuin katkerot pääsisivät nyt paremmin esiin kun makeutta ei enää liiemmin ole. Tämä schwarzbiermäinen suolaisuus ja jopa merisuolainen maku sopii todella hyvin omaan suuhuni. Jotenkin historiallinen tuntu, tällaista ei nykyoluissa juurikaan koe. Onko tässä sitten paahtomallasta, tai peräti lähes palanutta mallasta enemmän, vai mistä on kyse? En osaa sanoa. Suolaisuus on kuitenkin pinnalla, samoin tumma suklaa. Paahteisuuttakin on tymäkästi. Kuivaa, sopivan katkeraa, hieman savuistakin. Tajunnanräjäyttävää. Onko tämä sellaista mihin Keisarinna Katariina II Suuri aikanaan ihastui? Se olisi helppo uskoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ole hyvä ja kommentoi. Kommentit menevät valvonnan kautta.