Kellarin kätköistä: Mikkeller Black 2009

3 kommenttia
 
Laitilan Imperiaalin kypsytyskokeilu oli niin onnistunut, että lähdin heti rohkeasti kokeilemaan kellarista hieman jykevämpääkin tavaraa. Maisteltavaksi valikoitui Mikkeller Black, joka oli pullotettu 2009. Sain sitä muistaakseni hankittua Alko Arkadian erikoisvalikoiman ilmaisten myymäläsiirtojen aikaan vuoden 2009 marraskuussa. Ilmaisia siirtoja Arkadiasta ei olekaan sen jälkeen nähty... 

Olut on tosiaan kohtalaisen jykevä, sillä kyseessä on 17,5% Imperial Stout. Taisi olla vahvin maistamani olut silloin kun ensimmäistä kertaa maistelin. Sen jälkeen tämän on ylittänyt ainoastaan 18,2% Brewdog Tokyo*.

Arvoin tämän silloin marraskuussa 2009 Olutoppaaseen. Pisteiksi muodostui 38/50. 

"Musta olut, joka kaatuu jättäen kohtalaisen, ruskehtavan vaahdon. Tuoksu on voimakas, runsaasti paahtunutta kahvia, liköörimaista alkoholia ja makeutta. Maku on aluksi erittäin paahtunut, mutta muuttuu sitten makean sokeriseksi ja kahviseksi. Lämmittävää alkoholia tuntuu myös, mutta kohtuudella. Täyteläinen ja matalahiilihappoinen. Arvio on tehty nuoren yksilön perusteella. Toinen pullo pitänee jättää pariksi vuodeksi kellarin pimeyteen."
Tuossa arviossa mainittu pari vuotta muodostui siis lähes neljäksi vuodeksi. Tuohon arvioon verrattuna ikääntynyt oli vähemmän makea ja muistikuvien perusteella todella roimasti vahvemmin alkoholinen ja huonompi. Tässä arvio nelivuotiaasta.



Musta, käytännössä vaahdoton olut. Tuoksussa on erittäin tummaa suklaata, palaneisuutta, espressoa ja viinaista alkoholisuutta. Ei kovinkaan hienovarainen, jos näin lempeästi todetaan. Maku on soijakastikemainen, alkoholinen, runsaan suklainen ja palaneen maltainen. Alkoholi paistaa rajusti läpi. Tuoreemman makeus on väistynyt ja viina pääsee esiin - aika vaikea tapaus. Hiilihappoja ei juuri ole ja runkokin on kadonneen makeuden myötä kaventunut. Ikäännytys ei ole toiminut tämän oluen eduksi. Tämän tyylinen olut tarvitsee makeutta ja runkoa kantamaan runsaan alkoholipitoisuuden ilman viinaisuutta - hieman portviinien tapaan. Tässä ei ole oikein runkoa, eikä makeuttakaan. Suorastaan huono.

3 kommenttia:

  1. Minusta tuo muistaakseni oli karmeaa palanutta alkoholista soijakastiketta tuoreenakin ja irvistellen saatiin lopultu kaverin kanssa pullo tyhjennettyä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli mulle aikanaan muistaakseni ensimmäinen tällainen extremeolut vahvuutensa puolesta. En tiedä oliko silloin osaksi uutuudenviehätystä pisteissä, mutta muistaisin kuitenkin olleen selkeästi parempaa kuin tämä muutaman vuoden kypsynyt.

      Poista
    2. Minullakin tämä oli "olutharrastuksen" aivan alkuhetkillä joten ei ehkä ollut taas toisaalta tottunut tuollaisiin extremekokemuksiin. En kyllä ole aivan varma minkä vuoden versiota oli mutta joskus vuoden 2009 ensimmäisellä puoliskolla Arkadiasta ostettu.

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi. Kommentit menevät valvonnan kautta.