Olut & ruoka pruuvi Ravintola Gotossa

Tero ja kaksi näkymätöntä tuoppia

Idyllisen Vanhan Rauman kärkipään toimijat Ravintola Goto ja Ruokapuoti Lumo löivät hynttyyt yhteen ja järjestivät olut & ruoka pruuvin. Pruuvissa keskityttiin tällä kertaa Vakka-Suomen Panimon oluisiin, joille Goton keittiö oli laatinut sopivat ruokakumppanit. Ruokapuoti Lumon Reittaus-TV:stä tuttu Tero Suhonen alusti tapahtuman kertomalla oluen historiasta ja oluen roolista nykyisen sivilisaatiomme synnyssä. Sen lisäksi käytiin läpi oluen maistelutekniikkaa tuoksutteluineen ja kaikkineen. Reilun puolen tunnin alustuksen aikana sai särpiä tiskiltä ostettuja juomia - omaan lasiini valikoitui Franziskanerin perushyvä tumma vehnis.

Hyvän ja perusteellisen alustuksen jälkeen päästiin itse asiaan. Ensimmäisinä pöytään tuotiin jo alustuksen ajan lämpiämässä ollut Prykmestar Schwarz ja viileänä tarjoiltu Prykmestar LuomuPils. Oluet jaettiin pöytiin niin, että kaksi henkilöä jakoi aina yhden pullon - ihan reilu satsi yhdelle henkilölle siis, mikä oli mukava huomata. Laseina oli erityylisten oluiden maisteluun hyvin soveltuvat viinilasit, joita oli jokaiselle kaksi - näin saatiin heti kaadettua sekä Schwarz, että LuomuPils laseihin maisteltavaksi ja vertailtavaksi.

 

Prykmestar Schwarz on saksalaistyylinen schwarzbier eli mustaolut. Maitokauppavahvuisena (4,5%) aika kevytrunkoinen, mutta kuitenkin maukas kokonaisuus, joka tarjoaa lakritsaisia, hieman kahvisia ja suolaisia makuja. Schwarzin kanssa tarjottiin chorizomakkaraa, bratwurstia, hapankaalia ja rakuunasinappia. Yhdistelmä toimi hyvin - makkarat syötyäni maistoin olutta vielä pelkän sinapin kanssa ja sehän vasta herkkua olikin. Yllättävä, mutta toimiva kombinaatio, jossa sinapin mausteisuus ja Schwarzin paahteisuus pelasivat hyvin yhteen.

Chorizomakkaraa, bratwurstia, hapankaalia ja rakuunasinappia

Paneroitua kuhaa ja parmesaania

Makkarat nautittuamme eteemme tuotiin paneroitua kuhaa ja parmesaania, joka nautittiin Prykmestar LuomuPilsin kaverina. LuomuPils on todella hyvä olut omassa genressään, piesten useimmat saksalaisetkin verrokit. Tällä kertaa olut oli erittäin hyvässä iskussa, sillä pullot olivat aivan tuoreita. Kala ja kunnollinen rapsakka pils on klassinen yhdistelmä, joka toimi tälläkin kerralla.

Oli mukava huomata, että paikalla oli hyvin porukkaa, sekä seurueita ja pariskuntia, että meitä yksinäisiä susiakin. Kaikenikäisiä ja eri sukupuolten edustajia. Meitä pidempään harrastaneita ja aivan täysiä ummikkojakin. En etukäteen tuntenut ketään saman pöydän ääreen istuneista, mutta tulimme kuitenkin nopeasti hyvin juttuun ja kävimme mielenkiintoisia keskusteluja aiheesta ja aiheen vierestäkin - oluen voima sosiaalisena juomana ja keskustelun voimanlähteenä tuli jälleen todistetuksi.

Pilsin ja Schwarzin loppuun nautittuamme pidettiin pieni breikki, lasit vietiin pieneksi hetkeksi pestäviksi ja sitten oli seuraavan kattauksen aika. Oluina toimivat Prykmestar Wehnäbock (Suomen Paras Olut 2012) ja Prykmestar Savukataja (Helsinki Beer Festivalin voittaja 2009). Savukatajan kanssa tarjottiin trappist-oluistaan tunnetun Chimayn juustoa ja aprikoosi-lakritsahilloketta. Aivan huikea yhdistelmä - en osannut arvata, että savuinen olut sopisi niin hyvin juuston kanssa yhteen. Yhdistelmä oli jopa parempi kuin Chimay Triple ja Chimayn juusto.

Vasemmalla Chimayn juusto ja oikealla suklainen jälkkäri.

Viimeisenä oluena nautitun Wehnäbockin kumppaniksi tarjottiin jälkiruoka, joka koostui suklaatortusta ja vadelmasta. Tätäkään yhdistelmää en itse olisi arvannut lähteä kokeilemaan, vaan olisin ehkä valinnut hieman tylsästi jonkin suklaisen portterin tai voimakkaan stoutin. Wehnäbockin ja suklaajälkkärin yhdistelmä kuitenkin toimi ja erityisesti vadelman kirpeys yhdessä Wehnäbockin Cascade-humaloinnin aromikkuuden kanssa vei kielen mennessään.

Jokaisen juoman kohdalla Tero kertoi jotain oluesta ja jokaisen ruuan kohdalla Goton keittiömestari Teemu Laurell (Top Chef 2012) kävi kertomassa mistä annoksessa on kyse. Annoksista myös keskusteltiin maistelun aikana. Koko kattauksen hinnaksi tuli 35€ / henkilö. Ei paha, hintaan sai kuitenkin neljä 2,5 desin annosta maistuvaa olutta, pienet ruoka-annokset ja lisäksi paketin oluttietoutta. Itse ainakin koin saaneeni rahoilleni hyvin vastinetta. Tulevaisuudessa pruuveja on ilmeisesti tarkoitus järjestää lisääkin, keskittyen aina jonkun tietyn panimon oluisiin. Toivottavasti lisää tulee, sillä menisin mielelläni uudelleenkin. Pruuvin oluista Schwarzia löytyy maitokaupoista ja muut kuuluvat tällä hetkellä Alkon valikoimiin.