Rinnakkainvertailu: Laitilan Imperiaali 2010 ja 2013

Nyt on jälleen mielenkiintoisen rinnakkainmaistelun aika. Toiseen lasiin kaatuu Laitilan Imperiaalin ensimmäistä tuotantoerää edustava pullo, joka on pantu loppuvuodesta 2008, kypsytetty 15 kuukautta, pullotettu luultavasti helmikuussa 2010 ja vuoden 2010 loppupuolelta asti seissyt kellarissani tasaisessa 12-16 asteen lämpötilassa. Päiväys 11/02/2012 on luultavasti laitettu kaksi vuotta pullotuksesta eteenpäin

Toiseen lasiin kaatuu juuri viime viikolla Alkosta ostamani uusin versio, joka on luultavasti samaa tämän oluen kolmatta tuotantoerää, joka keväällä voitti Helsinki Beer Festivalin ja elokuussa Suomen Paras Olut -tittelin. Parasta ennen tässä on 20/08/2016 (tällä kertaa siis kolme vuotta eteenpäin), eli se olisi pullotettu juuri Suomen Paras Olut -skaban finaalin kynnyksellä (joka oli Syystoberissa 22.8.2013). Oluen koko tuotantoerää ei siis luultavastikaan pulloteta samalla kertaa. 

Arvioin tuon ensimmäisen erän vuoden 2010 loppupuolella - tsekkaa arvio tästä linkistä.

Alustuksena vielä STT:n uutinen muutaman vuoden takaa: 

Juhlaolutta kypsytetty 15 kuukautta

Laitilan Imperiaali Stout 9,2 % on suodattamaton pintahiivaolut, jota on kypsytetty 15 kuukautta. Maultaan olut on täyteläinen, voimakkaasti humaloitu, paahteisen maltainen, suklainen ja kahvimainen. Väriarvot ovat yli 300 EBC ja humalakatkeruus 82 EBU.

Raaka-aineina on käytetty hienoimpia ja tarkkaan valittuja mallaslaatuja: Pale Ale, tumma karamellimallas, suklaamallas, paahdettu ohra sekä värimallas. Humalalajikkeina ovat saksalaiset Magnum ja Tettnang sekä amerikkalainen Cascade.

"Aloitin Imperial Stoutin kehittelyn jo kesällä 2006. Aikoinaan oli puhetta jo 10-vuotisjuhlaoluesta, mutta se jäi kuitenkin tekemättä. Niinpä toimitusjohtaja Rami Aarikka totesikin jo varhain, että ainakin 15-vuotisjuhlavuotena tehdään kunnon juhlaolut", panimopäällikkö Ville Vilen kertoo.

Imperial Stout on jo sinänsä juhlava oluttyyppi, mutta Ville Vilen pohti, että jotain erikoista siihen pitäisi vielä keksiä. Ensin ajatuksena oli 15-prosenttinen olut, mutta se olisi vaatinut hieman erikoistoimenpiteitä. Samalla olut olisi ehkä voinut ampua hieman yli erikoisuudellaan.

"Lopulta päädyin poikkeuksellisen pitkään 15 kuukauden kypsytysaikaan, jolloin oluen hienostunut maku korostuu äärimmilleen. Olut valmistettiin loppuvuodesta 2008 ja keittämön kapasiteetti vedettiin äärimmilleen suuren mallasmäärän vuoksi", Ville Vilen jatkaa.

Vasemmalla 2013 versio ja oikealla 2010 versio - huomaa vanhemman väritykseltään vaaleampi etiketti ja päiväysmerkintä pullon kaulassa.

Imperiaalit ovat kaatuneet laseihin. Ulkoisesti ne muistuttavat kovasti toisiaan, molemmat pikimustia ja vaahdoltaan mokkaisia. Huomattavaa on, että tuoreen erän vaahto kestää pidempään ja jättää hieman pitsiäkin lasin reunoihin. Vanhuksen vaahto on tiheämpi ja hienojakoisempi. Molemmille vahva nelonen, runsaampi ja kestävämpi, sekä vielä tummempi vaahto olisi tuonut vitosen. Pisteet 4-4.

Tuoksut ovat selkeästi erilaiset. Tuore on paahteinen, hieman karamellimainen ja selkeästi erottuvasti sitruksisen humalainen. Ei aivan niin iskevä kuin tyylinsä parhaat ja alkoholikin tulee hieman turhan pistävästi esiin. Ikääntynyt on oikein tumman kahvinen ja runsaan suklainen - ei mitään merkkejä pilaantumisesta. Selvästi voimakkaampi ja iskevämpi tuoksu, jonka herkullinen suklaisuus lumoaa ja alkoholikin on täysin piilossa. Kyllä, tuoreempi versio on tuoksultaan selvästi pliisumpi. Tämän ikääntyneen version nestemäistä suklaata muistuttavaa tuoksua harvoin kokee - toimii. Pisteet tuoreelle 7, ikääntyneelle 8. 

Siemaisin kumpaakin olutta ja taas erot ovat selkeät. Suutuntumassakin on eroja. Tuore versio on kuivahko, kahvinen ja tuntuvan katkera sekä aavistuksen sitrusmaisen humala-arominen. Paahteisuutta on ja hieman suolaisuuttakin, joka sopii omiin makumieltymyksiin. Ei hassumpaa, mutta rungon ohkaisuudesta johtuen alkoholi puskee hieman läpi. Ikääntyneen maku on sen tuoksun tavoin voimakkaasti suklainen - ero tuoreeseen on todella selvä. Tuore oli hieman kova, katkera ja kuiva, tämä on pehmeämpi ja miellyttävämpi. Paahteisuuskin on lempeämpää, mutta katkerot ovat silti tallella - ne vaan tulevat hieman myöhemmin, koska maku on runsaampi. Tyylikkäästi ikääntynyttä tavaraa, ei merkkejä oksidoitumisesta (ei pahvisuutta) eikä kummassakaan ole edes Wirvoitusjuomatehtaan talonmakua eli hernekeittoa ja keitettyä vihannesta. Ikääntynyt alkaa olemaan jo hyvä genrensä edustaja ihan kansainvälisessäkin vertailussa ja tuore vaikuttaa sen rinnalla yllättävänkin keskeneräiseltä. Jos olisin tuoreen maistanut yksinään, niin olisin melko varmasti päätynyt pisteissä seiskaan, mutta nyt tasoero on niin ilmiselvä, että kutonen tuntuu oikealta. Pisteet tuoreelle 6 ikääntyneelle 8.

2010 vuoden versio

Suutuntumaltaan tuore on kevyempi kuin ikääntynyt. Olutoppaan aistinvaraisen arvioinnin asteikolla (1-10) annan sille täyteläisyydestä 5 pistettä, joka ei ole tämän tyyliselle ja näin vahvalle oluelle kovin kummoinen suoritus. Muistelisin, että vuonna 2010 ensimaistolla olut olisi ollut tuhdimpi. Hiilihappoja on hieman keskivertoa maltillisemmin. Ikääntynyt on selvästi tuhdimpi ja pehmeämmän hiilihappoinen. Täyteläisyydestä sille samalla asteikolla 7. Ikääntynyt on nautittavampi. Pisteet tuoreelle 3, ikääntyneelle 4. 

Kokonaisuus kääntyy ikääntyneen eduksi selkeällä marginaalilla - olen jopa yllättynyt sen hyvyydestä. Netistä olen saanut lukea, että huoneenlämmössä ikäännytetyt Imperiaalit ovat jo menneet huonompaan suuntaan. Tämä viileässä  kolmisen vuotta seisonut oli kuitenkin eri maata. Tästä voisi päätellä, että lämpötilalla on kellaroinnissa suuri merkitys, mutta toisaalta jokainen pullokin on yksilö. Tuore erä on vielä tähän senioriin verrattuna raakaa tavaraa, olkoonkin, että sitä pitäisi olla kypsytetty ne luvatut 15 kuukautta. Ei tämä niin hekumallista silti ole, että hamstraisin korillista, mutta ehkä pari pulloa voisi hakea. Pisteet tuoreelle 14 ja ikääntyneelle 16. 

Kokonaispisteet: 

  Ikääntynyt 40

Tuore 34

Ero muodostui yllättävänkin suureksi, mutta toisaalta ero oluiden välillä oli myös yllättävän suuri. Oluiden pisteyttäminen on haasteellista puuhaa. Yksinään maisteltuna tämä tuoreempi olisi voinut saalistaa kaksi tai kolme pistettä enemmänkin, mutta nyt kun rinnalla on selvästi parempi olut, niin pisteet putoavat vääjäämättä. Nautintatilanne, ympäristö ja mahdolliset muut oluet vaikuttavat oleellisesti pisteiden muodostumiseen - juuri tästä syystä painotankin mieluummin tekstimuotoista arviota, kuin pelkkää pisteiden tuijottelua. Kerrassaan hauska, viihdyttävä ja antoisa maistelu. Tässä tapauksessa kellarointi kannatti, mutta en voi olla ajattelematta sitä mahdollisuutta, että vanhassa erässä jokin muukin olisi onnistunut jollain tavalla paremmin. Olisiko pelkkä kellarointi voinut saada aikaan näin merkittävän eron esiin suutuntumassa? Ken tietää. Tämän rohkaisevan testin perusteella kellarointikokeilut jatkuvat jatkossakin.