Blogin kommenteissa on viime aikoina ollut juttua oluen kaatamisesta lasiin. Tähän, kuten pihvin paistamiseenkaan, ei ole olemassa vain yhtä oikeaa tapaa. Unohda muistisääntö ale-oluiden sormenvahvuisesta vaahdosta, vai miten se oli?
Olut on ainut aidosti vaahtoava juoma, se johtuu oluen ainutlaatuisesta proteiinirakenteesta ja hiilihappoisuudesta. Oluen vaahtoon vaikuttavat kaikki käytetyt mallaslajikkeet, humalat, hiivat ja itse panoprosessi. Esim. vehnää saatetaan lisätä olueen monesti sen takia, että siitä saadaan juuri oikeanlaisia proteiineja hyvän vaahdon muodostamiseksi.
 |
| Likainen lasi. (Kuva: cicerone.org) |
Vaahdon muodostumiseen vaikuttaa lisäksi tarjoiluastian, eli lasin puhtaus. Mikäli lasi on rasvainen, öljyinen tai muuten likainen saattaa olueen muodostunut vaahto laskea hyvin nopeasti, toisaalta syy voi olla myös itse oluessa. Lasi on likainen, mikäli sen reunoihin tarttuu pieniä kuplia. Suosittelen pesemään olutlasit kuumalla vedellä käsin ja mahdollisimman neutraalin hajuisella astianpesuaineella. Oma harja voi myös tulla kyseeseen. Itselläni on käytössä jo varsinaisesta käytöstään poistettu tuttipullojen pesuun tarkoitettu harja.
Itse oluen kaataminen tulee jokaisen suorittaa haluamallaan tavalla. Se tapa jota itse useimmiten käytän on kuvattu Randy Mosherin kirjassa Tasting Beer, sivulla 75. Ennen tämän kirjan lukemista kaadoin oluen käytännössä niin, että aluksi pidin lasia noin 45-asteen kulmassa ja kaadon edistyessä nostin lasia vähitellen pystympään, jotta siihen muodostui jonkinlainen vaahto. Nyt käytössä on useimmiten joko kirjan kuvaama suora kaato tai sitten jonkin sortin hybridi näiden tapojen väliltä - hieman tilanteesta ja oluesta riippuen. Vehnäoluet kaadan edelleen vanhan suosituksen mukaan, eli 2/3 osaa lasi kallellaan, sitten lasi pystyyn, pyöräytetään pullosta hiivat liikkeelle ja kaadetaan loppuun - kaikki hiivat tietysti lasiin.
 |
| Randy Mosherin kuvaama tapa |
Mosherin tapa ottaa hieman aikaa, mutta samalla oluen hiilihappoisuus pehmenee ja itse pidän ainakin suurimmasta osasta oluista enemmän tällä pehmeämmällä tavalla. Esim. klassikko-olut Chimay Blue on tuoreeltaan hyvinkin hiilihappoinen. Jos se kaadetaan varovaisella kaadolla, jää siihen hiilihappoisuutta omaan makuuni aivan liikaa. Suoralla kaadolla suurin osa "turhasta" hiilihappoisuudesta lähtee automaattisesti pois.
Eli nyrkkisääntöinä aina puhdas lasi ja kaadon voitkin sitten suorittaa omiin mieltymyksiisi nähden ihan miten vaan.
Tällaisiakin postauksia lukee välillä ihan mieluusti, ja ilmeisesti tämä onkin kirjoitettu yleisön enemmän tai vähemmän eksplisiittisestä pyynnöstä. Myös erilaisista laseista voisi ehkä kirjoittaa? Lähinnä itseä kiinnostaisi kuulla syvällisempää analyysiä tuosta välillä blogikuvissa näkyvästä IPA-lasista. Nyt ainut siitä näkemäni kertomus, joka on useampisanainen kuin "toimii", oli valmistajan promovideo, jonka perusteella ko. lasi on luonnollisesti maailman paras.
VastaaPoistaTuo lasiohje voisi olla ihan hyvä. Ehkäpä muodossa "Jokaisen oluenystävän must-have-lasit" + muutama hifistelylasi (esim tuo IPA-lasi). Tai sitten vaihtoehtoisia ratkaisuja heikon (olut)lasikokoelman omaaville. Monet eivät välttämättä edes huomaa ajatella, että kaapissa pölyttyviä konjakki- tai viinilaseja voisi hyödyntää eri oluiden kanssa.
PoistaPannaan korvan taakse, josko joskus jossain innostuisi. En vaan itse koe olevani lasien suhteen kovin tarkka, pääasia, että se olut on lasissa.
PoistaJotkut blogin olutkuvat ovat sellaisia, että tuon ohjeen mukainen kaataminen on niissä lähimpänä tuota kakkosvaihetta, "let the foam settle". Ohje tulee melkoiselta auktoriteetilta, mutta näyttää silti aika oudolta. Joskus kun olut on vähän repussa ravistunut eikä ole ehtinyt seistä tarpeeksi kauan jääkaapissa, tulee tuollainen kakkosvaiheen vaahto vähän tahtomattakin. Olen tähän asti pitänyt sitä huonona juttuna, mutta ehkä sitten pitäisi kärsivällisesti vain odottaa vaahdon laskeutumista. Taidan kuitenkin pitäytyä vielä tuossa 2/3 metodissa. Joskus hyvin runsas vaahto on tuntunut vetistävän makua.
VastaaPoistaKakkosvaiheessahan on hyvin aikaa ottaa kuva. Kuten sanottua, niin tilanteen, oluen ja oman maun mukaan. Runsaan vaahdon mukana iso osa hiilihapoista on poisunut, se saattaa muuttaa olutta niin, että aistit sen vetisempänä.
PoistaJes, hyvä kirjoitus. Jostain syystä monet tuntuvat aristelevan vaahtoa -- kuin se olisi jokin paha -- ja laskevat oluen turhan varovasti. Vaahto kuuluu lasiin ja sillä on tärkeitä funkioita, kuten kirjoitat. Mosher muistaakseni mainitsee myös, että vaahtokerros ikään kuin suojelee oluen aromeja säilytten niitä pidempään.
VastaaPoistahttp://www.youtube.com/watch?v=2A1ZIL97h30
VastaaPoistaTässä videossa vertaillaan neljää eri kaatotekniikkaa samalla oluella. Ilmeisesti kaatotekniikka voi vaikuttaa myös oluen makuun; rajumpi kaato poistaa oluesta katkeroisuutta, kun humalan katkeroaineet "pakenevat" vaahtoon.
Mielenkiintoinen video. Aika samoilla linjoilla voisin olla videon tekijän kanssa. Runsas vaahto sopii kyllä joihinkin tyyleihin, esim. vehnäoluisiin. Ja jotain imperial stoutia on lopussa usein kaadettava kovaa keskelle lasia, jotta saisi aikaan kunnollisen vaahdon ylipäätään. Mutta jos Sort Gulin kaltaisessa black ipassa on yli puolet lasista vaahtoa, niin en usko sen enää optimoivan olutnautintoa. Tähtäisin itse noin puoleen tuosta kuvan vaahdosta. Kyseessä taisi tosin olla melko runsaasti vaahtoava olut muutenkin. Ja toki omat oluensa saa aina kaataa niin kuin haluaa, mutta sen nyt pitäisi olla itsestäänselvyys.
PoistaTässä on ainakin ratkaisu kuinka vehnäolut saadaan kaadettua kunnolla lasiin :)
VastaaPoistahttp://www.youtube.com/watch?v=tyv5rVPUGLU
Mikkeller Sort Gul on kyllä erittäin hankala olut kaataa lasiin. Itse kaksi kertaa sain rakenneltua tuollaisen kuvassa näkyvän vaahdon. Ehdottomasti hankalin olut tähän mennessä on ollut Nøgne Ø Wit, joka on kyllä melkoinen olut rakentamaan vaahtoa :)
Mahtava laite!
Poista