Illanvietto Ravintola Panimolla

Osallistuin eilen Satakunnan Insinöörien järjestämään illanviettoon Ravintola Panimolla. Ohjelmassa oli panimokierros ja illallinen. Pääsin paikalle sattumalta ystäväni Mikon seuralaisena. Mikon vaimolle tuli este, joten hän otti yhteyttä ja kysyi halukkuutta lähteä messiin. Sehän sopi, joten ei muuta kuin kolttu päälle, korkkarit jalkaan ja hieman huulipunaa ylle.

Mufloni Vehnä

Astelimme Ravintola Panimon ovesta sisään noin varttia ennen kierroksen alkua. Jano oli kova, joten nappasimme tiskiltä jo aiemmin hyväksi todetut Mufloni Vehnät ja jäimme odottelemaan kierroksen alkua. Kierroksen piti ennakkotiedoista poiketen ei panimomestari Mika, vaan Riikka Heikkinen. Mika oli työtehtävissä panimon tiskin takana OlutExpossa ja se hänelle suotakoon. Riikka piti asianmukaisen esittelyn, jonka aikana saimme kahden desin maisteluannokset neljästä panimon oluesta. Järjestyksessä Mufloni Vehnä, Ameriikan Lager, Tumma Mufloni ja Savu Ca Va. Jokaisesta oluesta viritettiin myös keskustelua ja sellainen fiilis jäi, että tälle porukalle parhaiten maistui Mufloni Vehnä, joka kieltämättä on erinomainen tyylinsä edustaja. Yleisön joukosta jopa tiedusteltiin, että mistä Vehnää saisi ostaa kotiinkin ja siitä päästiinkin nopeasti keskusteluun maitokaupparajan järjettömyydestä ja ulosmyyntioikeuksien puutteesta. Vaikutti siltä, että jokainen kierrokseen osallistunut piti rajoitteita aivan turhina, joita ne kieltämättä ovatkin.

Ameriikan Lager ja Mufloni Vehnä

Panimon esittely meneillään

Kierroksella kävi ilmi, että Savu Ca Va:ssa käytettävä savumallas on turvesavustettua mallasta, samaa jota viskien valmistuksessa käytetään. Siitä johtuu siis sen oluen turpeinen savuisuus, joka poikkeaa rajusti Bambergin savuoluiden pekonikinkkumaisesta otteesta. Kokonaisuutena informatiivinen ja hyvin pidetty kierros.

Graavilohta

Panimoesittelyn jälkeen siirryimme ravintolan puolelle illalliselle. Illallisella jokainen sai itse valita ruokajuomansa. Ensimmäisenä tarjolla oli graavilohta, johon itse valitsin Mufloni Pilsnerin, joka on yksi Suomen parhaita omassa genressään. Se toimikin graavilohen kanssa hyvin. Todella hyvää kalaa ja todella hyvää olutta. Seuraavaksi eteemme tuotiin Hirven sisäpaistia, punakaalia, juureksia ja karpalokastiketta. Minulla oli edelleen Pilsneriä jäljellä, joten nautin sitä tämänkin annoksen kanssa. Pilsnerin toimivuudesta lihan kanssa ei paljoa jäänyt mieleen, sillä liha oli yksinkertaisesti niin tajuttoman jumalaista, etten keskittynyt olueen millään tavalla. Siis parasta hirvenlihaa ikinä, missään, koskaan.

The best hirvi ever!

Jälkiruoka

Jälkiruuaksi tarjottiin mausteisessa portviinissä keitettyä päärynää ja suklaakuorrutettua vaniljajäätelöä. Aiemmin panimokierroksella kierroksen pitänyt Riikka suosittelu Savu Ca Vaa jäätelön kanssa nautittavaksi. Olin etukäteen hieman skeptinen, mutta jälkikäteen olen iloinen voidessani myöntää olleeni väärässä. Savu ja vanilja... aiaiai, mitä herkkua.

Tämän jälkeen illallinen oli päättynyt ja päätimme pöytäseurueen kesken siirtyä Winstoniin, jota suosittelin, koska ystäväni Mikon Ruosniemineitsyys oli vielä tallella. Winstonissahan on Ruosniemellä oma hanapaikka. Viiden minsan kävely ja olimme Winstonissa. Mikolle, joka on humaloitujen oluiden ystävä, suosittelin Pikkupomoa, joka olikin hyvässä iskussa. Itse otin Helsingin SOPP:ssa ihastuttanutta Sihteeri Blondia, jonka valitettavasti totesimme olevan hieman etikkainen ja näin ollen pilalla. Harmin paikka. Oluet nautittuamme jatkoimme iltaa vielä Beer Hunter'sin puolelle, mutta se ei ole enää tämän jutun aiheita se. Kokonaisuutena hauska ilta, oli kerrankin mukava ihan vaan juoda ja nauttia oluesta ja ruuasta, eikä niinkään arvioida sitä. Kiitokset Mikolle kun otti minut messiin ja erityisesti Mikon vaimolle, joka peruutti oman lähtemisensä.