Boikotti ohi - maistelussa Olvin Sandels Vehnäolut

Laitoin viime kesäkuussa Olvin osaltani ostoboikottiin markkinointijohtaja Olli Heikkilän älyttömien kommenttien vuoksi. Panimon tuotteiden kulutus oli toki osaltani hyvin vähäistä ennen boikottiakin, sillä ainoastaan uutuudet tuli joskus kertaalleen maistettua ja todettua samanlaiseksi kuraksi kuin panimon muutkin tuotteet. Toisinaan Olvia kritisoitiinkin siitä, että ainoastaan brändi vaihtuu ja tölkin sisältö pysyy jos ei täysin, niin hyvinkin samankaltaisena - ja siltä se tosiaan vaikuttikin.

Nyt tilanne on eri, sillä Olvi tiedotti helmikuussa Twitterissä, että nyt on panimolta tulossa ensimmäistä kertaa pintahiivaolut (eli ale, jollaista vehnäolutkin on). Kaikki muut panimon tuotteethan ovat pohjahiivaoluita (eli lagereita). Vehnäoluiden ystävänä ajattelin jo tuolloin, että nyt on ehkä poikkaistava boikotti ja otettava tämä maistoon. Näin on nyt tosiaan myös tapahtumassa. Olvi on suurena panimona hieman hidasliikkeinen, sillä maitokauppavahvuiset ja sopuhintaiset vehnäoluet alkoivat Suomessa nostaa suosiotaan vuonna 2010, jolloin Nokian Panimo julkaisi hienon Elowehnänsä. Piti oikein tarkistaa, että onko siitä oikeasti jo neljä vuotta, mutta kyllä siitä on. Voi myös olla, että Olvi on vaan odottanut ja tarkkaillut kestääkö vehnäoluiden suosio Suomessa ja nyt se viimeistään alkaa vaikuttamaan siltä, että kestää. Craft beer liikehdintä on aktiivista ympäri maailman, mutta muistakaamme nyt se, että hefeweizenit, eli ihan perus vehnäoluet eivät varsinaisesti ole mitään "craft beeriä" vaan ihan perusbulkkikamaa, varsinkin alkuperämaassaan Saksassa.

Nokian Elowehnä on edelleen omaan suuhuni näistä maitokauppojen vehnistä hinta-laatusuhteeltaan ylivoimainen ykkönen. Vertailin sitä hiljattain rinnakkain Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan Kukko Vehnän kanssa ja ykkössija piti leikiten. Nyt Sandels Vehnäolut on kaatumassa lasiin ihan yksikseen. Pakkauksessa on perus-santusta tuttu ukkeli ja pitkälti sama lookki muutenkin. Vehnää yritetään saada vetämään siis tutulla premiumbrändillä, mikä on ihan ymmärrettävää.  Alkoholipitoisuutta on "maksimit" eli 4,7%, vaikka "aito" vehnäolut on yli 5% tavaraa - tämä johtuu tietysti älyttömästä lainsäädännöstämme. Tuotteen hinta on itselleni paha, jopa ylitsepääsemätön pettymys - 2,69€ vs Elowehnän tämän päivän hinta 2,24€. Saa siis olla jo melkoisen hyvää yltääkseen tällaisen kulutusoluen tapauksessa samaan hinta-laatu suhteeseen. Olvi ei siis ainakaan toistaiseksi lähde kilpailemaan hinnalla, vaan luottaa edelleen tuttuun Sandels-brändiin. Nokian ja Olvin koko ero on kuitenkin merkittävä, joten uskoisin Olvilla olevan varaa hieman hinnasta nipistääkin. Tällä hinnalla ainakin minun on vaikea nähdä, että tuote lähtisi hyvin vetämään, mutta toisaalta painotan kulutustottumuksissani enemmän tuotteen makua kuin brändiä. Tuttu brändi voi monelle olla hyvinkin se syy tarttua vehnäolueen, ja kenties jopa ensimmäistä kertaa. On tämä joka tapauksessa Olvilta hieno teko, sitä ei käy kiistäminen. Aika korkata tölkki.

Sandels Vehnäolut edustaa Kukko Vehnän tavoin tätä vaaleamman keltaista vehnisosastoa. Olut on tyylille ominaisesti sameaa ja vaahtoaa ihan mukavasti. Vaahto tosin katoaa melko nopeasti, eikä jätä oikein mitään jälkeensä. Tuoksu on hieman banaaninen, mausteinen ja mansikkavivahteinen. Aika hedelmäinen ja kohtalaisen raikaskin tuoksu - ei valittamistä tällä saralla. Maku on aluksi hieman makeahko, mutta kääntyy sitten kohti mausteisempaa, hiivaisempaa ja happamampaa loppua. Ei minkäänlaista puraisua, vaan maulla on samanlainen tyhjyyttä kaikuva ja vetinen päätös kuin Lidlin Grafenwalder Vehnäoluellakin. Suutuntuma on kevyt ja hieman suussa vaahtoavan ilmava. Vehnikseen kuuluu runsaat hiilihapot, mutta nyt liikutaan ylärajoilla. Kokonaisuutena ihan ok ja isolla marginaalilla Olvin parasta tekemistä vuosikausiin, jos koskaan. Samalla tasolla kuin Grafenwalder, mutta ei pärjää Elowehnälle millään tasolla - ei edes hinnassa. Boikotti jatkukoon.