Rinnakkainvertailu: Reittausblogi IPA vs Voeton Panimon "klooni"

Aiemmin tällä viikolla minulla oli ilo ja kunnia vastaanottaa paketti Konneveden pitäjän suunnalta. Lähettäjänä Olutoppaan nimimerkki Voetto, joka otti yhteyttä ja halusi vaihtaa päittäin pullolliset Reittausblogi IPAa. Reittausblogi IPA on ennen kaikkea kaikille avoin "freeware-resepti". Se on minun "kehittämäni" India Pale Ale -tyylisen oluen resepti. Kirjoitan "kehittämäni", koska vedin sen pitkälti hatusta. Tiesin mitä humalia siihen halusin ja mitä speksejä tavoittelin, mutta siinä se. Se oli ensimmäinen pussimäskäämällä valmistamani olut, joka vaan sattui onnistumaan satumaisen hyvin.

Voetto valmisti siis minun reseptiäni hieman varioiden oman "klooninsa" ja lähetti sitä minulle. Minä taasen lähetin hänelle pullollisen omaani, nyt jo toista valmistuserää, jonka olen pullottanut 15.3. Voeton pullo on pullotettu 22.3, eli on tasan viikon tuoreempaa kuin omani. 

Voeton olut poikkeaa reseptiltään sen verran, että siinä on sahtimaltaan sijaan 90% Pale Ale mallasta ja 10% Crystal 60L mallasta. Sahtimallashan on sekoitus 90% Pilsner ja 10% Dark Ale -maltaita. Oletuksemme on, että Voeton reseptin mallaspohja olisi hieman tummempi ja makeampi kuin omani. Totuus selviää kohta maistelussa. Toinen ero on hiivassa. Omassa oluessani olen käyttänyt Danstar BRY-97 American West Coast kuivahiivaa, kun taas Voetto on käyttänyt WLP-001 California Ale nestehiivaa. Humaloinniltaan resepti on sama, mutta Voeton kotipanimolla on jäähdytin, eli vierre on keiton jälkeen jäähdytetty nopeammin kuin omani. Itselläni kun ei jäähdytintä ole vaan vedän ns. "no chill" -metodilla. Yleisesti pidetään parempana sitä, että vierre jäähdytetään mahdollista "hop standia" lukuunottamatta mahdollisimman nopeasti. Käymislämpötiloissa on myös eroa. Omani on käynyt noin 15-17 asteisessa tilassa, kun taas Voetolla 20-22 asteisessa. Lähdetäänpä vertailemaan, todella jännittävää näin omasta näkökulmastani tiirailtuna. 

Vasemalla oma ja oikealla Voetto

Voeton olut vaahtosi maltillisemmin, koska pullo oli pienempi (0,33l) ja kaadoin hiivoja varoen. Väriltään se on, kuten oletimmekin, hieman tummempi kuin omani ja hieman sameampi myös. 

Tuoksu Voeton versiossa on todellakin makean karamellimaisempi. Kokonaisuus ei silti ole kovin karamellimainen, mutta kyllä karamellimaisuus tuntuvammin nousee esiin kuin omassani. Näinhän sen pitikin olla. Hedelmäisyys on molemmissa samankaltainen - mansikkaisuutta ja trooppisuutta. Omassani aromi nousee raikkaammin esiin, kun taas Voeton versiossa on enemmän hiivaista tunkkaisuutta. Humalointi ei ole niin lennokkaan aromikasta - voisiko käymislämpötila vaikuttaa näin? Samat aromit, mutta hieman eri muodossa.

Voeton version maku on hieman makeampi ja rungoltaan ryhdikkäämpi, mutta muuten pitkälti samanlainen. Pitkä greippinen loppuliuku. Omassani loppuveto tuntuu loppuvan hieman aiemmin, mutta toisaalta hedelmäisyys on enemmän pinnalla. On muuten hyviä molemmat. Vuorovedoin kun ottaa molemmista laseista, niin hetken päästä suussa soi sellainen katkerosinfonia, että hekuma on tosiasia. Pikkusen vettä väliin, niin maistelu voi jatkua. Maut ovat selkeästi samanlaisempia kuin tuoksu, jossa omani nyt kepitti Voeton version - luultavasti matalamman käymislämpötilan vuoksi. Matalampi käymislämpö pitää hiivan käymisen aikana tuottamat esterit neutraalimpina.

Suutuntuma on molemmissa varsin ryhdikäs. Voeton versio on kenties karvan verran täyteläisempi, mutta se voi johtua myös siitä, että siinä on hieman maltillisempi hiilihappoisuus. Omassani hiilihappoisuutta on kenties hieman liiaksikin. Parin viikon pullokäymisen jälkeen se oli vielä maltillisempaa, mutta lienee sittemmin lisääntynyt. 

Lopputulemana siis molemmat oikein hyviä, mutta omani vie ainakin täällä kotikentällä arvioituna pidemmän korren. Se on kirkkaampi, puhtaamman humalainen (terävämpi) ja hedelmäisempi. Voeton versio taasen on ryhdikkäämmän maltainen ja suutuntumaltaan miellyttävämpi. Todella opettavainen makustelu. Voeton versiossa on paljon samoja piirteitä kuin monissa aiemmin maistelemissani kotioluissa ja miksei joissain kaupallisissakin. Lyhyen kotiolutharrastukseni ja pidemmän maisteluharrastukseni kokemukset yhdistämällä päädyin lopputulokseen, jonka perusteella sanoisin, että kotipanijoiden kannattaa kiinnittää huomiota IPAa tehdessään mahdollisimman alhaiseen, mutta silti vielä käytettävälle hiivalle hyvin sopivaan käymislämpötilaan. Myös aina astiasta toiseen siirrettäessä kannattaa olla tarkkana, että edellisen vaiheen "muhjut" jäävät aina mahdollisimman pitkälti edelliseen astiaan - jos sillä nyt oluen kirkkauteen edes vaikutusta on, en tiedä. Itse olen saattanut vaikuttaa olueni kirkkauteen niin, että olen vuorokausi ennen pullotusta siirtänyt käymisastian ullakkotilaan, jossa on näin kevään korvalla vielä usein jääkaappilämpötilat, eli n. 7-10 astetta.

Kiitokset Voetolle tästä oluesta. Olen kovin otettu siitä, että joku on tehnyt reseptillä oluen ja vieläpä onnistunut siinä varsin hienosti. Resepti lienee siis varsin pätevä, vaikka parannettavaa toki löytyykin (ainahan sitä). Jos joku muu on tehnyt Reittausblogin IPA reseptillä oluen, niin olen edelleen kiinnostunut vaihtokauppoihin. Täytynee tosin sitä ennen tehdä tällä reseptillä lisää, sillä tässä erässä alkaa jo tuoreus tulemaan vastaan, onhan se yli kuukauden ollut pullossakin. Varsin aromikkaan tuoreelta se silti vielä maistuu, mutta aiempi rinnakkainmaistelu toi hyvin karulla tavalla esiin sen, millaista tämä parin kuukauden päästä jo on. Tuoreus on kaiken A ja O. Suomessa siihen ei oikein tahdota päästä kuin ravintolapanimoissa ja kotioluissa.

Toivottavasti saamme tähän vielä Voetton omat kommentit, sillä hän on suorittanut vastaavanlaisen rinnakkainmaistelun jo aiemmin tällä viikolla. Kippis ja nauttikaa olostanne!