Jos vietät pitkää viikonloppua ja tuntuu siltä, että haluat päättää lauantain tyylikkäästi, on valittava kunnollinen yömyssy. Jos tilanne on sellainen, että pienistä sateista huolimatta päivää on vietetty perheen kanssa ulkona, putsailtu rännejä, opetettu junnua polkemaan pyörällä ja ahtauduttu viidellä hengellä iltapalalle pieneen grillikotaan - on tilanteen rauhoituttua valittava kunnollinen yömyssy. Omaa aikaa, rentoutuminen. Hyvä kirja, ehkä hyvää musiikkia - aivan varmasti hyvää musiikkia. Oleskelua ilman velvollisuuksia. Ehkä samalla hetki aikaa peilata nykyistä olutharrastusta siihen, mitä se oli silloin kun kaikki oli vielä alkamassa. Paluu Reittausblogin kautta aikojen ensimmäiseen juttuun - BrewDog Tokyo*
"Toinen pullo jäi vielä kellariin odottelemaan seuraavaa maistelua, jonka ajattelin tapahtuvan vasta vuosien päästä, jolloin odotettavissa on vieläkin hienompi maistelukokemus."
Nyt on tämä "vuosien päästä", lähes neljä vuotta on edellisestä maistosta vierähtänyt ja nyt tuntuu siltä, että ilta kaipaa kunnon yömyssyä. Ei mitä tahansa yömyssyä, vaan kunnon yömyssyä. BrewDog Tokyo*, edelleen vahvin olut mitä olen maistanut 18,2% vahvuudellaan. Aikamoinen erikoisuus - Imperial Stout, jossa epätyypillisen vahvuuden lisäksi on käytetty karpaloita, jasmiinia ja tynnyrikypsytystä. Tämä olut on pysynyt elokuusta 2010 asti täysin paikoillaan kellarissa, mutta Reittausblogi on vastaavassa ajassa liikkunut paljonkin. Haluaisin kuvitella, että eteenpäin. Lähes neljään blogivuoteen on mahtunut paljon asioita, paljon juttuja, paljon oluita - hyviä oluita! Reittausblogin aloittamisen aikaan Suomessa ei ollut kovin montaa suomenkielistä olutblogia. Nyt niitä on pitkälti yli kolmekymmentä ja osa on suoraan kertonut minun toimineen jonkinlaisena, jos ei nyt esikuvana, niin ainakin kipinänä oman blogin aloittamiseen - se tuntuu hienolta.
Kun katsoo taaksepäin Reittausblogin historiaa, voi huomata, että alkuaikoina kaikki uusi oluissa oli hienoa. Vielä ei ollut välttämättä muodostunut mielipidettä alkoholipolitiikasta tai Alkosta - ainakaan niin vahvaa kuin nykyään. Sehän oli vielä sitä aikaa, kun Alkosta löysi maistamattoman oluen! My god... Myöhemmin taas tuli poliittisempi vaihe. Nillitystä, mutta useimmiten ainakin ihan aiheesta. Nyt poliittinen uho on vaihtunut oluesta nauttimiseen. Mieliala vaihtui, heti kun tulin Suomen alkoholipolitiikasta riippumattomaksi - kotipanimo hyrähti käyntiin ja nettitilauksetkin tehtiin julkisiksi. Voin tehdä itse omat olueni nyt ja tilata reitattavat herkut netistä. Alkosta haetaan enää kiinnostavimmat uutuudet ja satunnaiset Ayingerin vehnät ja Fuller's ESB:t. Kotivalmistuksen aloittaminen tarkoitti vapautta, täyttä riippumattomuutta. Vaikka kieltäisivät oluen kokonaan, voisin silti tehdä hyvää kamaa kotona. Yli kymmenen ihmistä on ottanut yhteyttä ja kertonut aloittaneen kotivalmistuksen minun ohjeillani, sekin tuntuu hyvältä - ja siinä on vain ne, jotka ovat ottaneet yhteyttä. Toivottavasti nämäkin ihmiset kokevat samanlaisen riippumattomuuden tunteen, vapauden alkoholipolitiikan ikeestä.
Pitäisiköhän kirjoittaa tästä Tokyostakin jotain. Pullo seisoo ylväänä edessäni. Päiväys on 14.12.2019. Parasta ennen on 10 vuotta eteenpäin, joten olut on nyt noin neljän ja puolen vuoden ikäistä. Olen hinkuttanut pienen lasin ihan sitä varten putipuhtaaksi - jos olut odottaa lähes neljä vuotta nauttimistaan, pitää minulta löytyä sen verran kunnioitusta sitä kohtaan, että hinkutan lasin puhtaaksi. Olen valmistautunut sen korkkaamiseen. En ole muuten hetkeäkään ajatellut, että mitä sitten jos se on pilalla. Miksi se tuli mieleeni nyt, sitä en tiedä...
Sihahdus, nuuhkaus - kunnossa on! Vaahtoakin muodostuu sysimustan oluen ylle. Hiilihappoja on tallessa siis. Tuoksu on jylhän portviinimäinen. Tammea, isosti tammea, mutta pehmeää sellaista. Marjaisuutta, vaniljaa, suklaisuutta. Voimakas tuoksu, mutta alkoholisuus on täysin piilossa. Ei mitään hyökkäävyyttä, vaan juuri sitä portviinimäisen arvokasta tuntua. Olut lämmittää rintaa portviinin tavoin. Tästä otetaan vain pieniä siemauksia, aivan kuin portistakin. Maussa suklaisuus nousee etualalle, tässä on vielä makeuttakin jäljellä - aivan kuten portviineissä. Tynnyrikypsytyksen tammimaiset aromit ovat myös pinnalla, loppumaussa esiin nousee hieman katkeruutta, mutta ei alkoholisuutta. Onpa upeasti säilynyt. Alkuperäisestä ei ole enää tarkkoja muistikuvia, joten mahdoton verrata siihen, mutta todella hyvää tämä on. Todella portviinimäinen, jopa kirsikkaisen makea olut. Hieman kirpeää karpalomaisuuttakin voi löytää, ainakin mielleyhtymissä - se ei välttämättä tulisi mieleen, jos ei tietäisi valmistusaineita, joihin karpalo siis lukeutuu. Olen nauttinut nyt puolet pienestä lasillisesta. Olut on jo huoneenlämpöistä, mutta alkoholisuutta ei silti esiinny, paitsi lämpönä rinnassa ja hyvin mukavalta tuntuvana pienenä hiprakkana. Brewer's Apprentice on jälleen avoina. Erinomainen kirja, siitä lisää myöhemmin. Nyt hiljennyn nauttimaan tästä huikean herkullisesta oluesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ole hyvä ja kommentoi. Kommentit menevät valvonnan kautta.