Kouvostoliiton Oluen, eli Arto Halosen, kotiolutta on kaatumassa lasiin jälleen kerran. Tällä kertaa arvioinnin alla on Kölsnerkeller, joka on kölsch-hiivalla pantu kellerbierin ja pilsin hybridi. Pintahiivalla, mutta neutraalilla sellaisella, pantua "lageria" siis. Kellerbier on suodattamaton lager ja pils tietysti se aito alkuperäinen Plzenistä lähtöisin oleva vaalea lager, joka tunnetaan reilusta humaloinnistaan. Kölsch taasen on Kölnissä pantava hieman lageria hedelmäisempi pintahiivaolut, eli ale - hyvin lagermainen, koska käymislämpö pidetään matalana ja hiivat ovat neutraaleja.
Pidän hyvin tehdyistä saksalaisista perusoluista kyllä erittäin paljon, mutta pieniä epäilyksiä tällaisen kotivalmistukseen tietysti liittyy lämpötilakontrollien ym. kannalta. En silti ihmettele, jos Arto osoittaa tällä oluella kaikki epäilykseni turhaksi haihatteluksi. Vahvuutta oluella on 5,2%, katkeruutta 40 EBUa, eli pilsmäisissä lukemissa, sekä väriä 12 EBC. Mallaspohjassa Pilsner ja Munich -maltaita ja humalina Magnum, Tettnanger & Saaz.
Kultainen, hieman oranssivivahteinen väri ja kaunis, tiivis, tiheäsyinen vitivalkoinen vaahto, joka jättää runsaat pitsit lasin reunoille. Hämärässä otettu kuva ei tee oikeutta oluen kauneudelle. Tuoksu on ale-tyylisen hedelmäinen, tuntuvasti pippurisen ja kukkaisen humalainen. Puhdas ja raikas tuoksu, mutta hedelmäisempi kuin juomani kölschit - saati sitten pilsit tai kellerbierit. Maku on myös hieman hedelmäinen, sellaista hiivan tuottamaa esterimäistä hedelmäisyyttä, mutta vaimeasti. Katkero ei pure pilsmäisen terävästi, vaan rakentuu ja voimistuu hiljakseen - humaloinnin aromit ovat pippurisia ja kukkaisia sekä hieman sitrusmaisia. Ei aivan niin raikasta kuin tuoksu. Kokeillaas kaataa hiivat sekaan. Ulkonäkö tietysti sameutuu. Tuoksusta meni raikkaus ja tilalle tuli hieman hiivaisuutta (no ylläri hei, juurihan sä dorka kaadoit hiivat sekaan), lisäksi hieman tiskirättiaromia. Tuoksu oli parempi ilman hiivoja. Maku tuntuu saavan hieman ryhtiä hiivasta - erittäin pehmeää, kukkaista ja pippurista. Pippurisuus lienee Saazin peruja, tai sitten Tettnangerin, joka on minulle hieman tuntemattomampi. Hyvä mallasrunko, ei makeaa, ei hapanta, sopivasti katkeraa, kuivahkoa - varsin oivallista janojuomaa. Hiilihappoja on melko maltillisesti ja tuntuma on varsinkin hiivat sekaan kaadettuna varsin pehmeä. Miellyttävä olut.
Pisteytys
- Tuoksu 6
- Ulkonäkö 4
- Maku 6
- Suutuntuma 4
- Yleisvaikutelma 14
- Makeus 4
- Katkeruus 4
- Happamuus 4
- Täyteläisyys 5
Kokonaispisteet: 34/50
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ole hyvä ja kommentoi. Kommentit menevät valvonnan kautta.