 |
| Kuva: Antti Mäkelä |
 |
| Etualalla Hiisin Hukka, single hop Centennial APA. |
Rauman torilla nyt toista kertaa peräkkäin järjestetty Suuret Oluet Pienet Panimot oli jälleen huippumenestys. Kevään ensimmäinen varsinainen hellepäivä oli tosiasia ja sehän tarkoitti sitä, että janoisia raumalaisia riitti kymmenen pienpanimon kestittäväksi. Starttasin Tunturi Pop -merkkisen sinisen mummopyörän kotipihasta varttia vaille kaksitoista, sillä anniskelun oli määrä alkaa puoliltapäivin. Tapahtuman alkupuolella on aina paremmin aikaa jäädä tiskeille juttelemaan, myöhemmin kun väistämättä käy niin, että jengi lisääntyy ja jonoa muodostuu taakse. Aloittelin kasuaalisti naukkailemalla vanhan tutun oluen, lähes paikallisen Vakka-Suomen Panimon Nokkospilsin, jota saa pullotavarana läheisestä Ruokapuoti Lumostakin. Hyvät nokkoset hanastakin, kerrassaan. Kävin tervehtimässä tuttuja pienpanijoita ja nopeasti löytyi muutama tuttu kaverikin, joiden kanssa pääsi vaihtamaan kuulumisia. Arviointivihkoa ei kaivettu esiin, koska sellaista ei ollut - nyt oltiin nauttimassa oluista ja seurasta. Yritin jopa asettaa itseäni täydelliseen reittauskieltoon, mutta ei onnistunut - Bryggeri Helsingin Maibock oli niin hyvää, että oli luonnehdittava sen ominaisuuksia muutamalla rivillä puhelimen muistiin. Mutta, Maibockin aika oli vasta myöhemmin, sillä Nokkospilsin jälkeen oli aika maistaa Hiisin Hukkaa, jonka humalointi on hoidettu pelkällä Centennial -lajikkeella. Tämä oli greippinen ja mäntyinen, sekä varsin raa'an pellettimäisen humaloitu. Taas yksi todiste siitä, että yhdellä humalalla ei tahdo päästä huipputuloksiin, sillä hedelmäisempi puoli puuttui täysin. Tämä olut ei ilmeisesti jatka tällaisenaan panimon repertuaarissa.
 |
| Bryggeri Helsinki Maibock - sesonkiin sopivaa! |
Oli mukava huomata, miten torilla asioimaan tottuneet raumalaiset tulivat paikalle perheineen. Kaikki söivät, aikuiset maistoivat pari olutta, jälkiruuaksi torin kioskista jätskit ja matka jatkui. Kukaan ei pahastunut, eikä mistään kaikunut kukkahattutätien "think of the children!" -huudahduksia. Hetken tuntui jopa eurooppalaiselta! Ajatelkaapa, että on arkipäivää, että Saksassa otetaan esim. joulumarkkinoilla glögimuki (herranjumala ihan alkoholipitoinen!) käteen ja lähdetään kiertelemään markkina-aluetta. Suomessa anniskelualue täytyy rajata aidoin ja valvoa tarkasti, ettei kukaan kuljeta alkoholijuomaansa alueen ulkopuolelle... Tottahan SOPP:ssakin oli järjestyksenvalvojat porteilla (pakko olla, jotta tapahtuman voi ylipäätään järjestää), mutta yhtään ongelmatilannetta en nähnyt. Suomalaiset ovat jo tottuneet elämään karsinassa, mutta en liene ainut, joka kaipaisi hieman vapaampaa suhtautumista niinkin luonnolliseen elintarvikkeeseen kuin olut. Loistavaa kuitenkin, että nimenomaan nuoret perheet olivat löytäneet paikalle ja tulivat nauttimaan tapahtumasta niin kuin eurooppalaiset ikään. Kulttuurimme kehittyy!
 |
| Ruokapuoti Lumon juustolautaset |
Ruokatoimijoilla oli monipuolisempia ja isompia annoksia kuin viime vuonna. Hodaria kunnon nakilla, juustolautasta, suklaajälkkäriä ja jopa sellaisia normipizzan ja pikkupizzan välimalleja, joita paistettiin ihan oikeassa siirrettävässä pitsauunissa. Iltapäivän mittaan lavalla kuultiin hanurimusiikkia ja panimoiden edustajatkin kävivät välillä lavalla kertomassa panimoistaan ja oluistaan. Ei uutta alaa seuranneille, mutta suurelle yleisölle kuultiin hyvä infopaketti panimoista. Neljältä oli aika hypätä itse lauteille kertomaan hieman oluesta. Pyörittelin tarinaa aiheen "Juomme olutta koska siitä tulee hyvä olo" ympäriltä. Kerroin oluen valmistuksesta verraten sitä jääkiekkojoukkuen rakentamiseen (kiekkokaupunki hei!) ja lopuksi vielä havainnollistin Rekolan Amerikan Enoa apuna käyttäen miten olutta nautitaan kaikilla aisteilla - ei ainoastaan juoda, vaikka voi sitä ihan vaan juodakin, jos niin haluaa.
 |
| Kuva: Jarkko Metsäjoki |
"Juomme, koska meille tulee siitä hyvä olo. Rentoudumme. Me jäyhät lounaissuomalaisetkin tulemme sosiaalisemmiksi. Elämä on toisinaan mukavampaa pienessä hiprakassa - se on totuus, jota niin kutsutut alkoholitutkijat eivät koskaan tule myöntämään."
Olutta ja jääkiekkoa:"Mutta miksi olemme täällä? Miksi olemme kokoontuneet tänne yhteen paikkaan? Olemmeko täällä päihtyäksemme? Olemme tulleet tänne a) nauttimaan hyvästä seurasta b) nauttimaan ja kokeilemaan erilaisia oluita - kippis! c) kokemaan elämyksiä - Uusi oluthan on aina uusi elämys. Se on matka, joka tarjoaa meille enemmän kuin makunsa, ravinteensa ja vaikutuksensa. Se tarjoaa muiston hetkestä jolloin se on nautittu, paikasta, seurasta ja tunteista joita siihen liittyy."
"Erilaiset erikoispelaajat, kuten nyt esim. hyökkäävät pakit tai puhtaat snaipperit ovat mausteita, jotka lisätään perusrungon päälle. Niistä ei voi muodostaa koko olutta tai joukkuetta, sillä ne eivät yksinään pärjää, mutta sopivasti käytettynä ne toimivat kyllä. Oluissa käytettyjä mausteita ovat perinteisesti mm. kataja, korianteri, inkivääri ja skotlannissa esim. kanerva."
"Niin oluen raaka-aineita, kuin jääkiekkopelaajiakin on tuhansia erilaisia - mutta oikein roolittamalla ne saadaan pelaamaan hyvin yhteen ja tuloksena on ns. voittava joukkue, eli olut joka yksinkertaisesti toimii."
Kun puheet oli pidetty oli aika siirtyä valitsemaan oluita "sokkomaistatukseen". Olin järjestävän tahon pyynnöstä lupautunut myös juontamaan ohjelmanumeron, jossa kolme raumalaista julkkista maisteli kolmea eri olutta. Valitsin mahdollisimman laajalta skaalalta, joten kattaukseksi muodostui ensimmäisenä maistettu Ruosniemen Sihteeri, sitten seuraavaksi Lammin Sahti ja viimeiseksi palkintoja niittänyt mustanpuhuva Laitilan Kievari Imperiaali.
 |
| Sihteeri, Sahti ja Imperiaali |
Maistajina toimivat karikatyyreistään tunnettu taiteilija Teuvo Salminen, taiteilija Anu Sukanen ja viihteen moniosaaja Toni "Protoni" Järvinen. Jokainen löysi kaikista jotain hyvääkin. Teuvo piti Sihteeriä hyvänä, mutta turhan pliisuna omaan makuunsa. Sahdin hän sen sijaan tunnisti heti ja kertoi rakastavansa sitä. Lakritsainen Imperiaali oli naiselliseen makuun ja Toni veikkasi Sihteeriä vehnäpohjaiseksi. Kaikki saivat peukku ylös - peukku alas -tyylisessä äänestyksessä täyden kolmen rivin ylöspäin. Raumalaiset ovat niin mukavaa sakkia.
Virallisten osuuksien jälkeen olikin aika keskittyä enemmän sosiaaliseen kanssakäymiseen kuin mihinkään muuhun. Hyvää seuraa ja maistuvia oluita. Kuulin mm. sen, että Bryggeri Helsingin erinomainen vehnäolut, ytimekkäästi Weizen, on tulossa Alkon valikoimiin heinäkuussa. Myös viime kesän puulaakifutisotteluiden highlightit käytiin läpi, ehkä jopa useampaan kertaan ja illan viimeiset sahditkin nautittiin kahdesti. Ensin isona ja sitten pienenä! Osasin rytmittää naukkailua hyvin ja fiilis pysyi tasaisesti pitkällä iloisen puolella. Samoin näytti toimivan suurin osa juhlijoista. Jonoja ei pahemmin kertynyt, paitsi ehkä vessoille ja lasinpesuun, mutta ei niissäkään kauaa joutunut omaa vuoroaan odottamaan. Rauman SOPP:ssa voisikin todeta parasta olleen sen, että paikalla oli niin paljon tuttuja. Omaa äitiäkään harvoin oluttapahtumissa näkee, ellei sitten Raumalla. Hyvin maistui äidille Bryggeri Helsinki Maibock ja Rekolan Metsän Henki. Itselleni illan kohokohtia olivat Hiisin Humulus Lupus DIPA ja jo aiemminkin mainittu Bryggeri Helsinki Maibock.
Kiteytettynä siis järjestelyt pelasivat erinomaisesti, sää oli erinomainen, oluet ja ruoka olivat erinomaisia ja se tärkein, eli seurakin oli erinomaista. Emme keksineet yhtään syytä, miksei tapahtuma voisi saada jatkoa ensi vuonnakin. Moni ottaisi varmasti uudestaankin, sen verran hieno ilmapiiri torilla illalla oli.
Tässä vielä lyhyet luonnehdinnat joistakin maistetuista oluista ja perstuntumalta heitetty arvosana asteikolla 1-5:
Hiisi Hukka, hieman raa'an pellettimäinen ja yksiulotteinen single hop APA, 2/5
Mufloni Polaris IPA, kirpeän greippinen "kevyt-IPA", jossa myös hieman pellettimäisyyttä, 3/5
Mufloni Säppi APA, tämä Alkoonkin kohta tuleva APA oli tasapainoinen ja maukas. Hyvä hedelmäisyys, 4/5
Bryggeri Helsinki Maibock, tasapainoinen, hunajaisen maltainen, mukavan raikas vaikka vahvuuttakin 6,8%, yksinkertaisesti hyvää! 5/5
Rekolan Amerikan Eno, Alkossa olleesta versiosta poiketen nyt 100% Cascade-humaloituna, tasapainoinen ja erittäin juotava IPA/APA. Cascadesta pienet Liberty Ale -vibat. 4/5
Bryggeri Helsinki Weizen, raikkaan sitrusmainen vehnäolut, ei horjahtele, toimii joka osa-alueella, 5/5
Ruosniemen Piirimyyjä, hyvässä iskussa, raikas humalointi ja pureva katkero. Tasapäinen Amerikan Enon kanssa 4/5
Mufloni Pils, niin hyvää ettei meinannut ehtiä edes maistamaan, aurinkoisella torilla olisi väärin antaa muuta kuin 5/5
Hiisi Humulus Lupus DIPA, mestariteos, jylhän maltainen, mutta ei kuitenkaan karamellimaisesti vaan MALTAISESTI, hitaasti rakentuva pitkäkestoinen ja tiukka katkero. Hyvät hedelmät. 5/5
Lammin Sahti, sahtihan nyt maistuu aina, tykkään lammilaisen katajaisuudesta. 4/5.
Joku Tampereen SOPPiin matkaava oli lähettäny kommentin ja kyseli hinnoista. Napsautin puhelimen pikkuruudulta kommentin julkaisun sijaan viereistä poistonappulaa, mutta vastausta silti tässä.
VastaaPoistaPienet 0,2dl annokset olivat hinnoiltaan alkaen 3 euroa ja isommat 0,4-litraiset kalleimmillaan 7 euroa. Usein 6 euroa. Hiisin upea DIPA 0,33l pullosta 7e.
Korruptioviestinä mainittakoon, että Rekolan Panimon Jari osti kiitettävät arvosanat tuleville oluilleen antamalla mulle Rekolan pullonavaajia peräti kaksin kappalein ja tarjosipa tuopilllisenkin sekä mulle, että äidilleni.