Tänään huikeassa rinnakkainvertailussa Quadrupel -tyylin kärkinimet Rochefort 10 ja Westvleteren 12. Molemmat ovat trappist-oluita, eli trappist-munkkien valvonnassa luostarin tiloissa valmistettuja oluita, joiden tuotto menee luostarien ylläpitoon ja hyväntekeväisyyteen. Rochefortilla oluita valmistavat ulkopuoliset henkilöt munkkien valvonnassa, mutta Westvleterenillä valmistuskin on munkkien käsissä.
Westvleteren 12 patsastelee tälläkin hetkellä
Ratebeer.com sivuston ykkösnimenä ja sitä pidetään yleisesti maailman parhaana oluena. Rochefort 10 on samassa listauksessa tällä hetkellä paikalla 10. Oman osansa tälle Westvleterenin arvostukselle tekee se tosiseikka, että se on trappist-panimoista pienin ja sulkeutunein. Sen oluiden hankkiminen on vaikeaa. Niitä voi ostaa suoraan panimolta, josta ne pitää varata puhelimella etukäteen. Silloin kun luostarin puhelinlinja on auki, on siihen vaikea saada yhteyttä. Oluen kysyntä on niin suurta. Linjoilta blokataan pois kaikki viimeisen kuukauden aikana samasta numerosta olutta varanneet, mutta silti siihen on vaikea saada yhteyttä. Jos pääset läpi ja saat varattua olutta, on maksimimäärä silti yksi laatikko per asiakas. Luostarin nettisivuillakin myönnetään, että kysyntä on suurempaa kuin tuotanto ja oluen ostaminen vaatii onneakin. Luostari kieltää jälleenmyynnin, mutta tätä kieltoa rikotaan täysin julkisesti ja häikäilemättä. Luostari myy tätä "maailman parasta olutta" 24 pullon laatikollisen 40 euron hintaan ja jälleenmyyjät pyytävät pullosta yli kympin hintoja. Oman pulloni ostin
Saveur-Biérestä, josta siitä kiskotaan 12,70€ per pullo. Luostari on tästäkin täysin tietoinen, mutta ei silti nosta hintojaan. Olut kävisi kaupaksi yhtä hyvin tupla- tai jopa triplahinnalla, mutta hintaa ei silti nosteta. En ole oikein varma mitä mieltä tästä olen - toisaalta se on kunnioitettavaa, mutta toisaalta on surullista, että trokarit ja jälleenmyyjät käärivät luostarin työstä suurimmat voitot. Itsekään en tätä olutta pääsisi maistamaan ilman näitä jälleenmyyjiä, joten... kuten sanoin, hieman sekavat fiilikset tästä kokonaiskuviosta jää.
Westvleteren 12 valmistetaan vaaleasta maltaasta ja humalasta, lisäksi siihen lisätään monenlaisia sokereita, jotka tuovat siihen sen tumman värin, vahvuuden ja maun. Rochefort 10 valmistetaan ohramaltaista, vehnätärkkelyksestä, sokereista, pienestä määrästä korianteria ja humalasta. Westvleterenin vahvuus on 10,2% ja Rochefortin 11,3%.
Nyt olisi siis tarkoitus maistella näitä Quadrupel -tyylin kärkinimiä rinnakkain. Westvleteren 12 pulloni iästä minulla ei ole tietoa - päiväys lisätään panimolla korkkiin, josta se on omassani kulunut pois. Olen ostanut oluen helmikuussa, joten sillä on jo ainakin puoli vuotta ikää, ehkä enemmänkin. Rochefort kymppiä minulla on kellarissa useampiakin, mutta rinnakkainvertailua varten hommasin
Bier-Deluxesta tuoreemman, itseasiassa erittäin tuoreen, sillä tämän pullon on parasta ennen 06/03/19, eli jos ja kun parasta ennen on 5 vuotta eteenpäin, on olut maaliskuussa pullotettua. Rochefort 10 on yksi lempioluista ja ennestään hyvinkin tuttu, mutta Westvleterenin olutta maistan nyt ensimmäistä kertaa.
Ulkonäkö
Hyvin samankaltaiset oluet väriltään. Tummahkon ruskeita ja runsaasti vaahtoavia molemmat. R10 on aavistuksen tummempi ja utuisempi kuin Westy. Molemmille 4 pistettä.
Tuoksu
Ensimmäinen nuuhkaus Westvleterenistä on jännittävä paikka parkkiintuneellekin harrastajalle - oluen maine on niin myyttinen. Varsin erilaista mitä odotin. Kuivempaa, sherrymäistä otetta. Todella runsas ja voimakas kuivattujen hedelmien tuoksu, hieman päärynäisyyttä ja omenaisuutta, luumuisuutta ja humalaa - siis oikein tuntuvasti humalaa. Se ei ole tässä tyylissä mikään tyypillinen ominaisuus ainakaan näin vahvana. Upea tuoksu, jopa raikas, joka on pieni ihme näin vahvalle oluelle.
R10 on oma itsensä, aivan spektaakkelimainen tuoksu. Lakritsaista, toffeemaista ja pähkinäistä mausteisen belgihiivaista meininkiä. Ei niin raikas, mutta pehmeämpi ja jotenkin syvempi ja voimakkaampi. Jos Westy olisi hedelmä, olisi R10 karamelli - niin erilaisia oluet keskenään ovat. Alkoholisuutta ei esiinny kummassakaan. Molemmille 9 pistettä.
Maku
Westyn maku on kuiva, sherrymäisen kuivahedelmäinen, voimakkaan humalainen ja myös tyylin keskivertoa selkeästi katkerampi. Luumua, rusinaa ja tammitynnyrimäistä kuivaa puuta. Jälkimaussa mausteista belgihiivaisuutta. Alkoholin lämpö huokuu rinnassa.
R10:n maistaminen on kuin kotiin palaaminen pitkän reissun jälkeen. Niin tutulta ja turvalliselta se tuntuu. Westyyn verrattuna se on pehmeämpi, makeampi, mausteisempi ja täyteläisempi, mutta ei niin hedelmäinen, saati läheskään niin humalainen. Tämä pehmeä täyteläisyys ja uniikilla tavalla hieman lakritsainen, jotenkin pähkinäinen sekä ajoittain jopa kermainen tuntuma toimii omaan makuuni joka kerta. Hiilihappoisuuskin on pehmeää, vaikka olut on huomattavan tuore.
Hyvinkin erityyliset oluet keskenään, vaikka samaan Quadrupel -kategoriaan molemmat vaivatta asettuvatkin. Westy siis kuivan sherrymäinen, jopa tammipuinen ja voimakkaasti humaloitu, kun taas R10 kermaisen pehmeä, mausteisempi ja makeampi (joskaan ei silti kovinkaan makea). Vaikea on pisteyttää, Westy on loistava, mutta R10 vie kuitenkin pidemmän korren. Pisteet Westy 9 ja R10 täysi kymppi.
Suutuntuma
Rochefort on näistä täyteläisempi ja pehmeämmän hiilihappoinen. Se jättää nielaisun jälkeen suuhun hienoisen kuorrutuksen. Westy on taasen kuivempi, ei niin täyteläinen ja sen humalointi pyyhkii suun nielaisun jälkeen kuivaksi. Jälkimaku on Westyssä runsaampi ja pidempi. Molemmat hienoja omalla tavallaan. Pisteitä kummallekin 4.
Kokonaisuus:
R10 toimii omaan makuuni paremmin. Sen makumaailma on uniikki, eikä sille tahdo oikein löytyä edes jäljittelijöitä. Westy, vaikka upea olut onkin, on perinteisempi - sen kaltaisia kuivemman osaston Quadrupeleita olen maistanut useammankin, joskaan en koskaan läheskään näin voimakkaasti humaloitua, hienostuneen sherrymäistä ja silti alkoholipitoisuutensa täysin kätkevää yksilöä. Huh, mikä maistelu! Kaksi todella upeaa olutta rinnakkain. Oluiden erilaisuus kävi ilmi heti aluksi, joten tämä muuttui jo siinä vaiheessa oluiden keskinäisestä vertailusta ja kilpailuasetelmasta nauttimisen suuntaan. Molemmat ovat omalla tavallaan huippuoluita, keskinäisen paremmuuden ratkaisee maistelijan mieltymys ja minulla se kallistuu enemmän Rochefortin pehmeyden suuntaan. Pisteet Rochefort 19 ja Westy 18.
Rochefort 10 kokonaispisteet: 46/50
Westvleteren 12 kokonaispisteet : 44/50
Molemmat siis upeita huippuoluita, mutta keskenään hyvinkin erilaisia. Olipa hieno maistelu! Olisiko Westvleteren 12 Ratebeerin arvostetuin olut, jos sen saatavuus olisi Rochefort 10:n tai St. Bernardus Abt:n tasoa? Se jääköön jokaisen itse päätettäväksi.
Brewdogin Hello My Name Is -olutsarja laajeni tänä vuonna jo vihdoin suomiversioon asti. Sarjan ensimmäinen olut oli ruotsin markkinoille tehty Ingrid. Sittemmin saman sarjan oluita on ollut mm. Mette-Marit (Norja) ja Vladimir (Venäjä). Vladimir julkaistiin näyttävästi Sotshin olympialaisten alla - sen etiketissä on jopa Putinin kuva. Päivi olut taasen ei ole ns. "virallisesti" Päivi Räsäselle osoitettu, mutta sen ovat suomalaiset Brewdogin blogissa äänestäneet ja kommenteissa valintaa on perusteltu nimenomaan (vittuiluna) Räsäselle. Kaikki sarjan oluet ovat marjoilla maustettuja DIPA-tyylin oluita ja marja on aina valittu kohdemaan mukaan. 
