Maistoin tätä olutta viimeksi 4.8.2011 ja pidin siitä todella paljon. Ostin näitä pulloja vuonna 2011 saksalaisesta nettikaupasta (oluita tilailtiin siis jo silloin!) kaksi kappaletta ja se toinen etsiytyi lasiini nyt. Olut on pullotettu tammikuussa 2011, eli sillä on ikää noin kolme ja puoli vuotta.
Muistin jo vanhastaan. että tämä olut kuohusi ja vaahtosi lasissa kovasti, eikä kaatamisesta meinannut tulla mitään. Nytkin suhahdus avatessa on kova ja vaahto alkaa hiljalleen kohota pullon kaulaa ylöspäin - tällä kertaa tosin verkkaisesti, niin verkkaisesti, että ehtii helposti ottamaan lasin käsiin. Ei tämä kaataessakaan nyt vaahtoa niin vimmatusti, vaikka runsaasti vaahtoaakin. Tuoksu ei vastaa nyt aivan täysin muistikuvia eikä ensimmäisen maistelun tunnelmia - ainakaan kirjoittamani arvion perusteella. Se on selvästi marjaisempi (kirsikkaa) ja suklaisempi - ei niin paahteinen. Pehmentynyt siis, kuten ikäännytetyillä usein tapana on. Ei merkkejäkään pilaantumisesta. Suutuntuma on runsaan hiilihappoinen ja olut tuntuukin tällä kertaa vaahtoavan enemmän suussa kuin lasissa... pakko pyöritellä lasia ja antaa näin oluen luovuttaa enimmät hiilihapot pois. Ensimmäisessä arviossa kirjoitin tämän olevan pehmeää - jota se varmasti olikin, sillä enimmät hiilihapot lähtivät heti kaadossa pois. Taisin tällä kertaa kaataakin varovaisemmin. Maussakin on todella leimallinen marjaisuus. Paahteisuus jää nyt täysin sen jalkoihin, nousten kunnolla esiin oikeastaan vasta jälkimaussa. Katkeruutta kertyy loppuun myös runsaasti. Ei ollenkaan hullumpaa, mutta ei nyt iske kuten tuore, ainakin muistikuvissa, teki. Täysin kunnossa kuitenkin, mutta ehkä ikäännytys ei ollut tätä olutta varten. Itse toki ottaisinkin stoutini mieluummin paahteisena kuin marjaisena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ole hyvä ja kommentoi. Kommentit menevät valvonnan kautta.