Parola - Tuulos - Akaa: Tankkeja, sahtia ja olutta

Mahtava päivä. Aamuvarhaisella herätin vanhimman pojan, heitimme rytkyt niskaan ja starttasimme auton kohti Parolaa ja Panssarimuseota. Kumpikaan meistä ei ollut panssarimuseossa ennen käynyt, mutta molemmat pidämme isoista teräspedoista ja itse olen vielä kiinnostunut historiasta ja sotahistoriastakin, joten kohde oli varsin otollinen. Suurin innoittaja reissulle lienee kuitenkin ollut ilmainen World Of Tanks -verkkopeli, jota olen jo pidempään hakannut välillä aktiivisemmin ja välillä hieman vähemmän aktiivisesti - nimimerkki on Olutoppaasta tuttu Hayke. Peliä pelaaville (meitä on paljon) mainittakoon, että hangaarini kirkkaimmat helmet ovat Jagdtiger, T-54, IS-8, Lorraine 40t ja tietysti mahtava ISU-152. Toinen innoittaja reissulle oli Lammin Sahti - kyllä, aivan oikein. Sahtiahan ei nyt tietenkään panssarimuseosta saa, mutta kun ajaa noin 30 kilometriä itään, Tuulokseen, niin on Lammin Sahdin ulosmyyntipisteessä Pekan Puodissa. Entä reissun kolmas kohde Akaa, mitä siellä on? No tietysti oluen raaka-aineita ja tarvikkeita myyvä Brewcat ja omistajiensa oma panimo Hopping Brewsters.

ISU-152 Parolan Panssarimuseossa

Kahden ja puolen tunnin ajo Parolaan, yhdellä kaffepaussilla, ja olimme perillä tasan klo. 10.00, jolloin museo aukeaa. Pari tuntia tankkien tiirailua ja tutkiskelua aivan paahtavan kuumassa säässä. Museon ulkona olevat kohteet kun ovat kangasmaastoisessa rinteessä, johon aamupäivän aurinko porotti armotta. Onneksi sisälläkin oli paljon katseltavaa, oikeastaan jopa enemmän kuin ulkona. Tästä sitten suunta kohti Tuuloksen kauppakeskusta, jossa Lammin Sahdin ulosmyyntipiste sijaitsee Kotipizzan yhteydessä. 

Pekan puoti, kaikessa yksinkertaisuudessaan.

Lammin Sahdin logot näkyvät heti pääovelta, joten löytäminen ei ole vaikeaa. Samassa toimitilassa ulosmyyntipisteen ja Kotipizzan kanssa toimii myös Sipen Saluuna, pieni baari tai pub, jossa on A-oikeudet. En perehtynyt valikoimaan sen tarkemmin, mutta eittämättä sahtiakin olisi saanut ja pullokaapissa oli ainakin Bryggeri Helsingin oluita (Lammin Sahdilla ja Bryggeri Helsingillä on samaa omistajapohjaa). Söimme paikalla pizzat ja sen jälkeen ostin pari kolmen litran tonkkaa sahtia - pienempiä pakkauskokoja ei tällä kertaa olisi ollutkaan. Yhden kolmen litran kannun hinta oli 22 euroa, eli litrahinta on kohtuullinen 7,3€ - siihen hintaan taitaa esim. SOPP:ssa tällä hetkellä irrota 0,4-litran annos. Vertailun vuoksi mainittakoon, että litran pullo olisi maksanut 12 euroa, josta panttia 0,50€. Mehumaijalla toki saisi halvempaa, mutta kun ei ole kesällä sopivaa kylmätilaa (alle 8 astetta) kypsytykseen. Toki lammilainenkin on aina maistunut erinomaiselle. 

Speidelin kiiltäviä tankkeja Hopping Brewstersilla

Kun sahtitonkat olivat kylmälaukussa niin auton nokka kääntyi paluumatkalle Akaan suuntaan. Ajoimme tästä ohi jo tulomatkalla, eli kohde oli niin matkan varrella kuin olla ja voi. Eilen ex-tempore tätä reissua suunnitellessani huomasin, että perskutarallaa Brewcat ja samoissa tiloissa toimiva pienpanimo Hopping Brewsters sopisi matkaan kuin nenä päähän. Otin nopeasti yhteyden siihen suuntaan, kysyin pienen vierailun mahdollisuutta ja tein samalla verkkokauppaan tilauksen, jonka voisin seuraavana päivä paikan päältä noutaa ja täten säästää heiltä postituksen vaivan ja itseltäni postikulujen maksamisen. Parin pienen mutkan kautta paikka löytyikin aivan normaalilta yritysalueelta, aivan normaalista yritysalueelle tyypillisestä "peltihalli" -tyylisestä rakennuksesta. Meille oli kotiin tulossa vieraita ja olimme enemmän kuin aavistuksen aikataulusta myöhässä, joten vierailuaika laskettiin minuuteissa. Ehdimme kuitenkin hetken tutustua. Ensin nostimme tilaamani kotipanimon raaka-aineet auton takakonttiin (mm. säkki sahtimallasta, tietysti!) ja sitten ehdin vielä maistamaan kolme hyvin pientä näyteannosta (kuskin ominaisuudessa) Hopping Brewstersin oluista. 

Erittäin mielenkiintoista, sillä en ollut panimon tuotteita ennen maistanutkaan. Ensimmäisenä uusin Warthog IPA, joka näytteen perusteella oli katkeruudeltaan tiukka ja hyökkäävä (kuulemma 100 IBUa) ja makuprofiililtaan mäntyisen pihkainen ja greippinen. Hyvää IPAa. Näyte tosin, kuten jo mainittua, pieni ja kypsytystankin lämpötilassa, eli kylmänä - näissä lämmöissä hedelmäisyys jää aina vähän kinttuihin. Toisena maistoin näytteen kevyemmästä hunajalla maustetusta oluesta. Sen maku oli kukkainen ja hunajainen - varsin maibockmainen tyyliltään. En kiireessä huomannut kysyä oliko pinta- vai pohjahiivaa, mutta maku oli ainakin kohdillaan. Hunajaa tunnistettavasti, mutta ei liiaksi, kuten monissa vastaavissa yrityksissä. Tämä oli menossa johonkin paikalliseen hunajatapahtumaan, eli paikallisuus on täälläkin tärkeää ja varmasti yksi aloittelevan panimon elinehtoja, kuten muuallakin. Kolmantena Pale Ryeder (mainio nimi btw) Ruis-IPA, jossa ruis toi runkoon sitä tiettyä leipäisyyttä ja runsautta. Kaikki näytteet hyviä, mutta annokset ja nautintatilanne siis kaukana siitä normaalista. Hyvä kuva panimon toiminnasta kuitenkin jäi. Brewcat verkkokauppa toimii siis samoissa tiloissa panimon kanssa ja kyllähän siellä monenmoista panemiseen liittyvää sälää ja raaka-ainetta olikin. Kauppa ja panimo eivät ole mitenkään erityisesti erillään, vaan kamat ovat siellä missä tilaa on ja sitähän ei pienpanimoissa tunnu koskaan olevan mitenkään erityisen riittoisasti. Jostain on kuitenkin aloitettava. Sain mukaani vielä näytepullon Powder Monkey APAa, jonka tulen tässä joku päivä maistelemaan blogiin kaikella sen ansaitsemalla hartaudella. 

Se oli sellainen kesälomapäivä se, yksi parhaista.