Rinnakkainvertailu: Chimay Dorée & Westmalle Extra - munkkien päiväkaljat

Oi Ukko ylijumala,

taatto taivahan valtia,

nosta pilvi luotehesta,

toinen kohti koillisesta,

syrjin yhtehen syseä,

lomitellen laukkajele.

Pirota vettä pilvistäsi

orahille kasvajille,

toukoilla tomisiella.

Ukko jyrähti, taivas repesi ja vettä pieksi niin, että Pellonpekkokin tuli tyytyväiseksi. Ukon syöksemät salamat säästivät perheeni, taloni ja mikä tärkeintä - grillikotani. Nyt Ukon kunniaksi,  koska hän säästi meidät, aion uhrata trappist-munkkien valmistamaa olutta ja juustoa. Chimay Dorée ja Westmalle Extra ovat alunperin munkkien omaan käyttöön valmistamia oluita. Niiden vahvuus on selvästi panimoiden muita oluita alhaisempi, molemmat ovat vahvuudeltaan 4,8% - normaalistihan luostareiden oluet ovat 6-9% vahvoja. 

Chimay Dorée, joka tunnetaan myös nimellä Chimay Gold, on Alkon vakiovalikoiman viimeisimpiä uutuuksia. Hintaa sillä 3,99€ / 0,33l. Tämä pintahiivaolut oli alunperin vain munkkien omaan käyttöön, myöhemmin sitä tarjottiin myös vieraille ja luostarin alaisuudessa työskenteleville. Ulkopuolisille olutta myydään jälleenmyyntiin rajoitetusti. 

Westmalle Extra on Doréeta selvästi harvinaisempi, sitä ilmeisesti valmistetaan kaksi kertaa vuodessa ja myydään ainoastaan suoraan panimolta. Nyt sattui käymään tuuri ja olut valikoitui ostoskoriin Belgian Beer Factory -nettikaupasta. Hintaa pullolla 3,15€ + toimitus. Tämäkin olut on pintahiivaolut ja pullossajälkikäyvä, kuten Chimaynkin "päiväkalja". 

Ukon kunniaksi uhraan myös roiman palan Chimayn trappist-juustoa, jonka ostin aiemmin tänään Ruokapuoti Lumosta. Kyseessä on luostarin A la Chimay Rouge aka Chimay á la Biére -juusto, jota kuvaillaan näillä sanoin: A unique cheese washed with Chimay Trappist beer, it is produced using the good fresh and creamy milk of the Chimay countryside. It presents a delicious apricot-peach taste enriched by a hint of bitterness. Otin juuston hyvissä ajoin temperoitumaan (hieno sana, ihan oikeaa juustotermistöä), jotta se olisi maistellessa maukkaimmillaan.

Ulkona on hurjan kaatosateen jälkeinen raikkaus ja raukeus. On niin hiljaista, että keskustasta - yli viiden kilometrin päästä - kantautuu terassille Happoradion keikan vaimea ääni. Upea ilta uhrata jumalille pari olutta ja hieman juustoa.

Avataanpa Westmalle ensimmäiseksi. Hieman utuinen, kultainen ja vaivattomasti hennollakin kaadolla vaahtoava. Yhdellä sanalla kaunis. Tuoksussa on mausteisuutta ja omenankuorimaisuutta, yrttisyyttä ja melko voimakasta yleisen humaloinnin tuntua, jota voisi kuvailla lähinnä kukkaiseksi tai niittyiseksi.  So far so good - maistetaan. Pehmeä, tyylikäs hunajainen maltaisuus heti alkumaussa, sitten purevaa mausteisuutta, katkeruutta ja yrttistä sekä kukkaista humalan aromikkuutta. Varsin tyylipuhdas, maukas belgi. Avataanpa sitten Chimay. Hieman syvemmän kultainen kuin Westmalle, vaahtoaa runsaasti ja pitsikkäästi. Tyylikkäitä molemmat, Chimay väriltään hieman näyttävämpi. Oh my - tuoksu on ehtaa Chimayta. Siinä on sitä tiettyä hieman korianterista ja pippurista mausteisuutta sekä tunnistettava päärynäinen hedelmäisyys. Tässäkin melko voimakas ja hyvin kukkainen, erittäin aromikas humalointi. Tyylikästä tavaraa. Maku muistuttaa paikoin jopa La Chouffea, keveämpänä ja humaloidumpana tosin. Hyvin kukkainen, hieman hunajainen ja päärynäinen sekä korianterinen maku. Lopussa yrttinen, hieman kukkainen ja pehmeästi pureva katkero. Tyylipuhdasta belgiolutta tämäkin. Oikein maukasta. Kumpikaan ei myöskään tunnu yhtään liian kevyeltä, eli ei vetisyyttä.

Happoradio vetää viimeisenä Leevi and the Leavings coveroinnin, jonka itsekin tunnistan. Nyt kuuluu enää puista tippuvien pisaroiden ääniä, tunnelma on harras ja fiilis nousussa.

Verrataanpa rinnakkain. Westmallen tuoksu on selvästi vaimeampi ja hienovaraisempi, mutta humalien kukkainen aromikkuus pääsee siinä paremmin esiin. Chimayssä jyrää tunnistettava mausteinen hiivaisuus - etiketin mukaan mausteita ei kuitenkaan ole käytetty, vaikka korianteria voisi helposti uskoa joukossa olevankin. Chimay voittaa tämän vertailun, mutta marginaali on aika pieni. Tykkään talon aromista ja se on selkeänä tässä.

Chimay on maultaankin voimakkaampi, purevampi ja mausteisempi. Westmalle taasen hienovaraisempi, hennosti kukkainen ja tyylikkäästi hunajainen. Westmalle pehmeä - Chimay hieman pureva. Makuasioita kumpi on parempi, mutta sanotaanko vaikka niin, että Westmallea voisi ottaa parikin litran steinia, mutta voimakasmakuisempaa Chimayta saattaisi riittää yksikin.

Älkäämme unohtako juustoa, tuota loistavaa juustoa - valehtelisin, jos väittäisin etten olisi napsinut jo muutamaa palasta maistelun lomassa. Aivan huikeaa juustoa, pehmeää ja kermaista, hedelmäistäkin. Parasta siten, että nappaa juuston suuhun, muutama puraisu ja pieni siemaus olutta perään. Westmallen hennompi maku jättää juuston kanssa yhdessä suuhun kermaisen kuorrutuksen ja Chimayn terävämpi maku taasen pyyhkäisee paletin juustonkin kanssa puhtaaksi. Makujen kirjo on molempien oluiden kanssa herkullinen.

En tiedä onko Ukko nyt tyytyväinen näistä uhrilahjoiksi nautituista herkuista, mutta minä olen. Nämä oluet eivät juuri päihdytä alkoholipitoisuudellaan, mutta erinäiset maut juustolla ja ilman nostavat tunnelman korkeisiin sfääreihin.

Pulloissa on vielä hieman oluita jäljellä, joten kaadan pohjat ja jään seuraamaan ympäristöä. Sumu laskeutuu, koirat seuraavat pihaa ympäröivää metsää herkeämättä. Rapinaa kuuluu, mutta mitään ei näy. Kahdenkymmenen metrin päässä on useita peurojen tallaamia polkuja, sen tiedämme, mutta tiheän kasvillisuuden läpi emme näe illan vieraita. Räystään alta lentoon vilahtaa yksi lepakko. Seurasin räystästä tarkoituksella, koska viime yönä huomasimme, että siellä oikeasti asuu ainakin viiden lepakon "yhteiskunta". Lentoon pyrähtänyt lepakko jää kiertelemään noin 20 metrin korkeuteen. Nyt tiedän mistä kärpästen ja muiden hyönteisten huomattava vähäisyys tänä vuonna, ainakin osaksi, johtuu. Minun puolestani saavat asua siellä niin kauan kuin haluavat. En aio häiritä heidän rauhaansa, koska hekään eivät häiritse minun. Talvehtimiseen paikasta ei kuitenkaan ole, joten syksyllä viimeistään on etsittävä toinen koti.

Ja oluet, ne ovat edelleen erittäin hyviä kumpainenkin.