Ensimaistossa Reittausblogin Sahtibelgi #2

Nyt vielä maistoon Sahtibelgin erä #2. Tässä olen alkuperäiseen noin 9% vahvaan olueen tehnyt pieniä muutoksia. Mallaspohjassa on nyt Viking Sahtimaltaan lisäksi Viking Crystal 150 EBC:tä. Sokeria on edelleen käytetty keventämään runkoa, mutta tällä kertaa lähes puolet vähemmän kuin alkuperäisreseptissä. Tavoitteena vielä tuhdimpi ja makeampi runko, sekä vielä voimakkaampi alkoholipitoisuus. Humalina tässä tälläkin kertaa Magnum (katkero) ja Saaz (kuivahumalointi). IBUja on BrewMaten mukaan noin 30 (kuten alkuperäisessäkin reseptissä), mikä on belgioluelle ja erityisesti sahdille jo paljon - näin kuitenkin halusin. Hiivana edelleen belgityylinen T-58.

 

Tummahko, punertava ja varsin varovasti vaahtoava olut - näin pitääkin, sillä pistin jälkikäymissokeria vain 3g/litra sahtimaisia piirteitä korostaakseni. Vertailun vuoksi mainittakoon, että IPA ja DIPA saivat jälkikäymissokeria 6g/litra. IPA-lasi ei ehkä optimaalinen tämän nauttimiseen, ainakaan fiiliksen pohjalta, mutta sillä mennään nyt. Tuoksu on selvästi enemmän maltainen kuin aiemmin - karamellimaisuutta ja toffeeta on nyt mukana enemmän mitä 100% sahtimaltaisessa versiossa. Voisi luulla brittityyliseksi Barley Wineksi - alkoholikin puskee läpi. Taustalla velloo mausteisuutta ja katajaa. Ei ole selvästikään asettunut vielä uomiinsa. Maussa on samankaltainen karamellimainen ja makea runko mitä tuoksu antoi olettaa - paksua ja makeaa, kuten tietysti sahtikin. Tämän suuntaista tuhtia ja täyteläistä halusinkin, mutta kataja ei nyt ainakaan vielä nouse esiin samalla tavalla kuin ensimmäisessä erässä - ehkä senkin määrää olisi pitänyt lisätä. Toivotaan, että lisäkypsyksellä se tulisi sieltä vielä selkeämmin. Vaatii rutkasti lisäkypsyttelyä, mutta paranee varmasti kuten aiempikin erä teki. Pitää ottaa syksymmällä helmikuussa pullotetun erän kanssa rinnakkain. Ei tätäkään hävetä tarvitse.