Hannu Peltosen kotipanimo, Puolikuun Panimo, aloitti oluiden valmistuksen minun pussimäskäysohjeideni innoittamana tämän vuoden helmikuussa. Hannu halusi lähettää olutta maisteltavaksi myös minulle ja toki otin näytteen ilolla vastaan.
Hannu kertoo oluen syntyyn vaikuttaneista tekijöistä saatekirjeessään:
Minulle kaikessa gastronomiassa laatu on aina korvannut määrän - ja myös alkoholin määrän juomassa. Halusin tehdä mahdollisimman hyvää olutta. Taloudelliset realiteetit oli kuitenkin otettava huomioon. Braumeisterin kaltaiseen automatiikkaan ei ollut tuolloin eikä ole juuri nytkään vaadittavia varoja. Ajattelin asian siten, että laadukas lopputulos ei voi pienissä valmistusmäärissä olla merkittävissä määrin kiinni laitteiston tekniikasta ja nyt jälkeenpäin olen yhä samoilla linjoilla.
Olut on maistunut juomana aina, mutta merkittävä muutos mieltymyksessä tapahtui maistettuani ensimmäistä kertaa jenkkihumaloitua olutta. Kyse oli massatuotetusta Sinebrychofin toimesta lisenssillä valmistetusta Brooklyn American Alesta. Ihmettelin miten en ollut tällaiseen raikkaaseen, hedelmäiseen ja tuulahduksen greippiä tarjoavaan oluttyyppin törmännyt koskaan aikaisemmin. Mietohan se on kaikin puolin, mutta ero kotimaiseen peruslageriin oli merkittävä. Mietinkin tuolloin, että miten näin hyvä saunajuoma löytyi vasta nyt.
Harrastamista aloitellessani ajatuksenani olikin kopioida kyseinen olut kotipanimossani. Alkuun lähdin kuitenkin kokeilemalla yksinkertaisempia mallas-/humalayhdistelmiä. Hain oppia mistä sitä netistä vain oli saatavilla. Ajattelin, että American Alea kokeilen kloonata sitten kun olen saanut riittävää kokemusta mäskäämisestä ja keitosta prosessina.Ensimmäiset pussimäskäykset sitten ylittivätkin odotukseni lopputuotteen laadun osalta. Alkukesästä maistoin mökkireissulla uudestaan tuota Brooklynin markettituotetta ja petyin. Eihän siinä ollut makua lainkaan kuten niissä oluissa joita olin kevään mittaan kotona valmistanut - ja maistellut viimeiset kuukaudet.
Oluen resepti on varsin herkullisen kuuloinen. Mallaspohjassa on 50% Pale Alea, 25% vaaleaa spraymallasta, 15% Pilsneriä ja 10% Caramaltia. Katkerohumalointi on tehty First Wort Hoppingina, eli ensivierrehumalointina, Cascadella. Aromipuolella on Amarilloa, Cascadea, Citraa ja Columbusta. Kuivahumaloinnissa iso määrä pelkkää Columbusta. Kaikki humalat taattua jenkkikamaa. Vaikuttaa erittäin hyvältä paperilla. Vahvuutta oluella on 4,8% ja laskennallista katkeruutta 75 IBUa. Olut on pullotettu reilu kuukausi sitten, 17.7.2014.
All Day Summer Ale... ja aurinko paistaa parin sateisen viikon jälkeen kuin ihmeen kaupalla juuri silloin kun olen aikonut korkata tämän - eli perjantaina pitkän työviikon päätteeksi. Pistän tämän nyt helppoon paikkaa, ensipuraisuksi.
Kruunukorkki suhahtaa iloisesti ja vapauttaa hieman "gun smokea", joka katoaa hentoon tuuleen. Lasiin kaatuu vaaleaa kultaista olutta, joka vaahtoaa pirteästi. Sitten kun vaahto malttaa aloittaa laskeutumisen, jättää se paksua pitsikuviota lasin reunoille. Hyvin kirkastunutta, vain hieman utuista olutta - oikea kaunotar! Hannu olikin lisännyt keiton lopussa Irish Mossia vierrettä kirkastamaan.
Tuoksu on raikas ja sitrushedelmäinen. Vaalea mallasrunko tuntuu tuoksussa miellyttävän viljaisena ja rapean leipäisenä - ei karamellimaisuutta, eikä mitään tunkkaisuutta, vaan raikkaan sitrushedelmäisyyden juhlaa. Maku on myös raikas, puhdas ja pirtsakan sitrushedelmäinen. Todella onnistunut kokonaisuus, sen huomaa heti ensimmäisellä siemauksella ja toki tuoksukin jo antoi siitä osviittaa. Omat humalapläjäykseni ovat olleet aina hieman makeamman ja trooppisemman hedelmäisiä, mutta tässä nimenomaan jenkkisitrus nousee voimalla esiin - vaaleampi runko antaa sille mahdollisuuden, kun karamellisuus ei tule eteen. Katkeruutta kerääntyy kielenpäälle heti kun olutta siemaisee ja se pikkuhiljaa voimiaan keräillen jatkuu pitkään tiukan greippiseen jälkimakuun. Kokonaisuus pysyy kuitenkin jotenkin pehmeänä ja erittäin juotavana. Suutuntuma on kevyehkö ja hiilihappoisuutta on keskiverrosti. Todella siis puhdas ja raikas kokonaisuus - tämä kertonee siitä, että käymislämpötilat eivät ole olleet liian korkeat. Hiivan muodostamat käymisesterit nousevat esille vasta oluen lämmettyä ja silloinkin maltillisina - tämä sama ilmiö tapahtuu yhtälailla kaupallisissakin oluissa. Nautin tästä suuresti, kuten varmasti Hannukin on tehnyt ja tekee vastakin. Vähintäänkin yhtä hyvää kuin Keisari 66 viime vuonna loistokkaimmilla hetkillään, mutta vielä kuivempana ja terävämpänä.
Onnittelut Hannulle todella hienosta oluesta! Mahtavaa myös kuulla, että olet päässyt laatimillani ohjeilla hyvään alkuun. Tällä reseptillä kelpaa tehdä toistekin.
All Day Summer Ale... ja aurinko paistaa parin sateisen viikon jälkeen kuin ihmeen kaupalla juuri silloin kun olen aikonut korkata tämän - eli perjantaina pitkän työviikon päätteeksi. Pistän tämän nyt helppoon paikkaa, ensipuraisuksi.
Kruunukorkki suhahtaa iloisesti ja vapauttaa hieman "gun smokea", joka katoaa hentoon tuuleen. Lasiin kaatuu vaaleaa kultaista olutta, joka vaahtoaa pirteästi. Sitten kun vaahto malttaa aloittaa laskeutumisen, jättää se paksua pitsikuviota lasin reunoille. Hyvin kirkastunutta, vain hieman utuista olutta - oikea kaunotar! Hannu olikin lisännyt keiton lopussa Irish Mossia vierrettä kirkastamaan.
Tuoksu on raikas ja sitrushedelmäinen. Vaalea mallasrunko tuntuu tuoksussa miellyttävän viljaisena ja rapean leipäisenä - ei karamellimaisuutta, eikä mitään tunkkaisuutta, vaan raikkaan sitrushedelmäisyyden juhlaa. Maku on myös raikas, puhdas ja pirtsakan sitrushedelmäinen. Todella onnistunut kokonaisuus, sen huomaa heti ensimmäisellä siemauksella ja toki tuoksukin jo antoi siitä osviittaa. Omat humalapläjäykseni ovat olleet aina hieman makeamman ja trooppisemman hedelmäisiä, mutta tässä nimenomaan jenkkisitrus nousee voimalla esiin - vaaleampi runko antaa sille mahdollisuuden, kun karamellisuus ei tule eteen. Katkeruutta kerääntyy kielenpäälle heti kun olutta siemaisee ja se pikkuhiljaa voimiaan keräillen jatkuu pitkään tiukan greippiseen jälkimakuun. Kokonaisuus pysyy kuitenkin jotenkin pehmeänä ja erittäin juotavana. Suutuntuma on kevyehkö ja hiilihappoisuutta on keskiverrosti. Todella siis puhdas ja raikas kokonaisuus - tämä kertonee siitä, että käymislämpötilat eivät ole olleet liian korkeat. Hiivan muodostamat käymisesterit nousevat esille vasta oluen lämmettyä ja silloinkin maltillisina - tämä sama ilmiö tapahtuu yhtälailla kaupallisissakin oluissa. Nautin tästä suuresti, kuten varmasti Hannukin on tehnyt ja tekee vastakin. Vähintäänkin yhtä hyvää kuin Keisari 66 viime vuonna loistokkaimmilla hetkillään, mutta vielä kuivempana ja terävämpänä.
Onnittelut Hannulle todella hienosta oluesta! Mahtavaa myös kuulla, että olet päässyt laatimillani ohjeilla hyvään alkuun. Tällä reseptillä kelpaa tehdä toistekin.
Yhteenveto
Hienosti onnistunut jenkkityylinen olut
ARVOSANA: 8½
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ole hyvä ja kommentoi. Kommentit menevät valvonnan kautta.