Maistelin aiemmin Markus Lumipuun ja hänen ystävänsä Mr. Whiten (hence the name Snow White?) vehnäoluen, joka oli minun perushefen reseptiä mukaillen valmistettu. Se oli hyvää se. Nyt maistelussa on miesten ensimmäinen olut, joka on valmistettu Reittausblogi IPAn reseptillä. Äijät joutuivat keittämään tämän kahdella kattilalla, jolloin nestettäkin haihtui pinta-alan lähes tuplaantuessa reilusti enemmän kun yhdellä kattilalla keitettäessä. Osittain tästä syystä oluesta tuli vahvempaa, noin 8% vahvuista, kun alkuperäinen resepti kellottuu 7% lukemiin. Humalaprofiili ja hiiva on täysin sama kuin reseptissäkin, mutta koska olutta tuli suunniteltua vähemmän on se vahvempaa ja tiukemmin humaloitua. Olut on 18.6 pullotettua, eli varsin tuoretta. Mallaspohja on sama kuin American Pale Alessani, eli 90% Pale Ale ja 10% Cara Plus 10 EBC -maltaita. Ei siis aivan sahtimallasta, mutta hieman sinne päin. Nyt suurella ylpeydellä ja ilolla maisteluun tämä kuopiolainen versiointi tästä ensimmäisestä (ja parhaasta) reseptistäni. Tämäkin tulee lähes suorana terassilta tabletin välityksellä ja fiilispohjalta, kuten aina.
Ruskeahko ja samea, sekä vaahdoltaan melko niukka olut. Ei muistuta
ulkonäöltään esikuvaansa juurikaan, mutta tuoksusta löytyy samoja
piirteitä - humalointi on tiukan sitruksista ja mansikkaista.
Mallaspohja vaikuttaa selvästi tuhdimmalta ja makeammalta. Tuoksun
perusteella ikään kuin DIPA-versio, kuten toki 8% vahvuuskin jo ennakoi.
Vahvuus ei kuitenkaan väriin vaikuta, joten se tulee tähän jostain
muusta. Maku on makeahko, karamellinen ja hedelmänektarimainen, hyvin
DIPAmainen, ei muistuta paljoakaan alkuperäistä reseptiäni. Tässä on ananasmaista ja trooppista pehmeän kypsää hedelmäisyyttä. Maukasta ja
hitaasti kerryttäen erittäin voimakkaasti humaloiduksi muodostuvaa
olutta. Katkeraa, pehmeää, makeaa, hedelmäistä... On se hyvää, ei mitään
virhemakuja tai muutakaan häiritsevää. Ei kyllä juurikaan muistuta
esikuvaansa, vaan on paljon tuhdimman maltaisempi ja makeampi sekä
pehmeämpi. Lyhyempi käymis-/kypsymisaika saattaa olla makeuden syy, mene
ja tiedä, mutta hyvää on. Selvästi tuhdimpaa ja katkeroidumpaa, mutta silti
(vahingossa?) tasapainoista ja maukasta - kuten esikuvansakin. Kiitos
Snow Whitelle tästä elämyksestä. Nämä ovat opettavaisia oluita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ole hyvä ja kommentoi. Kommentit menevät valvonnan kautta.