Maistelussa Iso-Kallan Panimon oluita

Olen tässä viime aikoina päässyt maistamaan kolme eri olutta tältä uudelta savolaispanimolta. Panimo perustettiin vuoden 2013 lopulla Pielavedelle, mutta ensimmäinen muutto isompiin tiloihin tapahtui jo tänä keväänä kun panimon pannut ja vermeet kärrättiin Kuopioon.

Panimomestari Pasi Pelkonen kiteytti Iso-Kallan Panimon ideologian Ylen haastattelussa helmikuun alussa sanoin: 

Ei liikaa kikkailuja ajatellen sitä, että tehdään olutta vain harrastajille, jotka etsivät erikoisia makuja. Mieluummin tehdään olutta niin, että ihminen baariin mennessään voi ottaa toisenkin tuopin, kertoo Iso-Kallan Panimon panimomestari ja toinen yhtiökumppani Pasi Pelkonen.

Tällaisia perusoluita panimon repertuaarissa ovat ns. "Savo-sarjalaiset" eli oluet joiden nimessä on etuliite Savo. Löysin näistä Savo -oluista kaksi - Savo Wheat Beerin ja Savo Special Bitterin -  Ruokapuoti Lumosta pari viikkoa sitten. Ostopäätös syntyi välittömästi. Uuden pienpanimon tuotteiden maistaminen on aina spesiaalitapaus. Ensivaikutelma kun syntyy vain sillä kerralla. Iso-Kallan tapauksessa kävi sinänsä hyvin, että ensivaikutelma oli varovaisen positiivinen. Panimon kotisivut kertovat oluiden raaka-aineet ja speksit varsin esimerkillisellä tavalla, vastaavaa toivoisi enemmän muiltakin panimoilta.

Maistelin ensin Special Bitterin, josta luonnehdin Olutoppaaseen seuraavanlaisen arvion: Sameahko, väriltään oranssihtavan kuparinen ja vaahdoltaan runsas, peräti aggressiivinen. Kaato piti suorittaa hyvin varovaisesti ja silti kolmessa erässä, että sai lasin täyteen. Tuoksu on kevyen sitrusmainen, hieman saippuainen, puumainen ja maltaisuudeltaan lähinnä pähkinäinen kevyellä karamellihöysteellä. Ei hullumpi, tunnistettavan brittityylinen ja tyylilleen uskollisesti aika mieto ja tasapainoinen. Maku on pehmeän katkera ja aromikas. Varsin ryhdikäs, bitteriksi jopa runsas. Aidot britit ovat monesti suoraviivaisempia, mutta tässä on hiivan hedelmäisiä estereitä, sitruksisuutta ja pehmeää appelsiinimaisuuttakin, ennen kuin loppuvedon katkero nipistää. Suutuntuma on kevyehkö ja hiilihappoisuudeltaan miellyttävän pehmeä - enimmät tosin taisivatkin haihtua jo kaadossa kun olut vaahtosi valtoimenaan. Kokonaisuutena hyvä ja miellyttävä. Pisteitä 34/50.

Seuraavaksi illan jo pimennyttyä perään vielä Wheat Beer, jonka panimo kertoo olevan hieman tyylin normia ronskimmin humaloitu. Lajikkeina Belma, Cascade ja Perle, joten kenties jonkinlaista aromihumalointiakin on haettu. Katkeruus 27 IBU.

Tästä oluesta kirjailin Olutoppaaseen seuraavanlaiset kommentit: Vaalean oranssi, samea ja keskiverrosti vaahtoava olut. Tuoksu on yhdistelmä happamuutta ja hedelmää. Siinä on mansikkaa enemmän kuin vehniksille tyypillisempää banaania - sitruunaisuuttakin löytyy. Happamuutta on kuin Marsalkka Luomuvehnän ensimmäisessä erässä aikanaan, eli sopivasti. Maku on alussa varsin hapan ja vehnäinen, keskivaiheilla hedelmäisyyttä - lähinnä sitruunaa - ja sitten päälle iskee tyylille ominainen runsas hiilihappoisuus, joka luo hetkellisen mielleyhtymän sitruunasoodaan. Katkeruuskin hieman nipistää. Happamampi, katkeroidumpi ja kuivempi kuin "Ye Olde Standard"-vehnäinen. Humalan greippinen loppuveto lisää happamuuden tuntua entisestään. Virkistävä ja raikaskin, mutta hieman kovahko ja happamuudeltaan karkeahko - kyllä sitä pientä kypsän banaanin pehmeyttä aina vehnään kaipaisi. Pisteet 33/50.

Näiden jälkeen olikin sitten parin viikon tauko ennen kuin kohtasin seuraavan Iso-Kallalaisen Pub Winstonin Pienpanimo olutjuhlissa, josta panimon Saisonia sai ostaa Hiisin tiskiltä. Saison ei siis kuulu Savo -sarjaan vaan on panimon kausioluita. Vahvuutta 6,2% eli toistaiseksi ainoastaan ravintolajakelussa ja tietysti siis myös festareilla.

Kirjailin festaritunnelmaa ammentaessani tästä oluesta kännykkään seuraavat lyhyet lausahdukset: Kultaoranssi, utuinen olut. Tuoksu on varsin tyylinmukainen - sopivasti happamuutta, brettaisuutta, hedelmiä ja mausteista belgivibaa. Maku on myös kohtuullisen hapan, kuivahko ja pureva. Hyvää ja raikasta, suutuntuma on riittävän täyteläinen ja hieman turhan runsaasti hiilihappoinen. Kyllä tällä jano lähtee. Pisteet 34/50.

Sellaisia olivat siis ensikosketukseni tämän savolaispanimon tuotteisiin. Laadukkaita oluita, mutta kuitenkin sellaisia, jotka eivät suuremmassa mittakaavassa nouse massasta erityisemmin esiin. Ensiaskeleet on nyt otettu ja prosessikin vaikuttaa olevan hanskassa, itselleni ei ainakaan virheellisiä pulloja sattunut. Tärkeintä kuitenkin on, että nyt kuopiolaisillakin on oma paikallinen panimo, jonka tuotteita maistella ja josta olla ylpeä.

ps. jäämme nyt odottelemaan limpun sisään leivottua kalakukko-olutta tai jotain muuta vastaavaa paikallista erikoisuutta, vai jäämmekö?