Maistelussa Rönnvikin vaalea ja tumma

Rönnvikin Viinitilalla on käynnistelty panimotoimintaa Olutpajan toimesta jo usean vuoden ajan. Aika on käsittääkseni pitkälti kulunut oikeanlaisen panimolaitteiston hankkimiseen. Yhdysvalloista hankittu keittokooltaan 2000-litrainen laitteisto saatiin tänä keväänä asennettua ja ensimmäinen olut - Rönnvikin vaalea - julkaistiin kesäkuussa. Heinäkuussa myyntiin saatiin myös Rönnvikin tumma. Nämä Rönnvik -nimen alla kulkevat tuotteet ovat panimon perustuotteita, haastavammat oluet tullaan julkaisemaan Olutpaja -nimen alla. Tulossa on käsittääkseni ainakin jenkkityylisiä pintahiivaoluita.

Panimotoiminnoista vastaa kotiolutkilpailuissa ansioitunut ja vuosina 2004-2005 Stadin Panimollakin keittohommia tehnyt Timo Jukka. Suomalaiset Pienpanimot -kirjan haastattelussa Jukka paljastuu paitsi verrattomaksi huumorimieheksi, niin myös hyvin paljon oluen puhtautta (eli prosessin onnistumista) painottavaksi oluentekijäksi. Huumorimieheksi muun muassa siinä mielessä, että Rönnvikin vaaleasta ja tummasta puhuttaessa mies lohkaisee lakonisen "nimien keksimiseen ei mennyt kauaa" kommentin.

"Hyvät olutreseptit ovat yksinkertaisia, en ymmärrä oluita, joissa on 10 eri mallasta ja 8 eri humalaa. Kun kaikki vesivärit sotkee yhteen, on tuloksena tylsää harmaata." -Timo Jukka

Samaisessa haastattelussa mies mainitsee käyttävänsä kuivahiivoja ja arvostavansa yksinkertaisia olutreseptejä. Tätä vannoututeena "keep it simple"-sahtimallasmiehenä arvostan itsekin. Keittokooltaan Olutpaja menee heti kättelyssä Malmgårdin panimon kokoluokkaan, eli aivan lilliputtipanimosta ei ole kyse - tämä on hyvä, sillä kysyntää luulisi riittävän ja isompi keittokoko tarkoittaa usein edullisempaa hintaa.

Oluen ulosmyynnissä Rönnvikin Viinitilan myymälästä on yksi surkuhupaisa pointti, joka alleviivaa nykyisen alkoholipolitiikan mielettömyyttä. Viinitilan 13% viinejä saa myydä, mutta samasta kaupasta on laitonta myydä Olutpajan yli 4,7% oluita. Työn orjat sorron yöstä nouskaa...

Kuulin tässä viikolla, että Rönnvikin vaalea ja tumma olivat rantautuneet Ruokapuoti Lumoon, joten kävin hakemassa yhdet maistoon. Nämä ovat siis niitä panimon perustuotteita, mutta eivät kuitenkaan vaalea ja tumma lager, vaan vaalea on Kölsch ja tumma on Altbier. Kölsch ja Alt ovat saksalaista alkuperää olevia pintahiiva-, eli ale-oluita. Vahvuutta molemmilla on 4,2% eli ne alittavat komeasti tämän ultimaattisen pahuuden rajan (4,7%). Ensin maisteluun vaalea.

 

Kultainen, kirkas ja vaahdoltaan tiheäkuplaisen tiivis ja varsin pitsikäs olut. Tuoksu on lagermaisen neutraali, mutta herkullisella miedolla aromikkuudella tarjoten hunajamelonia, kukkaisuutta ja ruohoisuutta. Kokonaisuutena mieto, mutta puhdas, selvästi laadukas. Maussa on hieman enemmän särmää. Viljava kevyt maltaisuus saa seurakseen pientä sitruspuraisua, kukkaisuutta ja hunajamelonimaista tuntua. Keskivaiheilla puraisee lyhyt, mutta tässä kontekstissa kohtalaisen napakka katkero, joka johdattelee kohti kuivaa ja hieman ruohoista jälkimakua. Suutuntuma on kevyt, mutta ei kuitenkaan vetinen. Laadullisesti aivan priimaa - puhdas, raikas ja erittäin juotava ale. Tässä ei ole "normaalikuluttajaa" häiritseviä elementtejä, mutta silti se tarjoaa vihkiytyneemmälle pintaa johon tarttua, vaikka yleinen mietous vähän vaivaakin.

Seuraavaksi tumma.

Väriltään punertavan mahonkinen ja vaahdoltaan tiheä ja pitsikäs olut. Tuoksussa on kosolti leipäisyyttä, hieman luumuisuutta ja marjapuskaa sekä tuoretta puuta - puuvajan tuoksu. Maku on hyvä, oikein maukas. Siinä on puhdasta maltaisuutta, hitunen herukkaisuutta ja hedelmäistä esterisyyttä. Lopussa pieni napakka puraisu, joka putsaa paletin. Puhdas, raikas ja maukas tämäkin. Timo Jukka on virittänyt prosessin huippuiskuun. Runko on sopiva ja hiilihappoisuus keskivertoa. Oikein siemailtava olut, sopii niin saunaan kuin ruokapöytäänkin.

Molemmat oluet olivat oikein hyviä ja laadullisesti priimaa, hienoa! Jään todella suurella mielenkiinnolla odottamaan, josko Timo Jukka pläjäyttäisi Olutpaja nimen alla oikein kunnollisen kliinisen puhtaan ja räväkästi humaloidun jenkki-IPAn. Sitä odotellessa saatan hyvinkin ostaa toisen ja viidennenkin kerran näitä miedompia, erinomaisia juomia.