Pub Winstonin Pienpanimo olutjuhlat 16.8.2014

Pub Winston järjesti nyt toisena vuonna peräkkäin Pienpanimo olutjuhlat. Tapahtuma on ajoitettu hyvään väliin - SOPP-tapahtumien jälkeen, mutta ennen syksyn sadonkorjuujuhlia. Kaksipäiväinen tapahtuma alkoi jo perjantaina 15.8, mutta itse olin paikalla ainoastaan lauantaina. Heti kärkeen festareille saavuttuani sain kuulla, että kunnianhimoinen 1500 kävijän tavoite oli täyttynyt jo avauspäivänä. Alue oli ollut ääriään myöden täynnä ja kauppa oli käynyt hyvin. Mahtavaa! Tämä edelleen alleviivaa sitä viestiä, että erilaisten oluiden kokeilu on todellakin nouseva trendi. Pienpanimotuotteet ja maistelu kiinnostavat oikeasti, kun Porissa ja jopa Raumallakin järjestettävät tapahtumat vetävät aivan sikana yleisöä - esiintyjistä (kuten allekirjoittanut) huolimatta ;)

Stallhagen LemonAle - maukas maustettu olut Ahvenanmaalta.

Lauantaina pienpanimojuhlia saatiin viettää aurinkoisessa säässä. Tapahtuma-alueena on Pub Winstonin viereisen Ravintola Kulttuurikulman sisätilat ja sisäpiha, sekä tavallaan myös itse Pub Winston, jonne oli Kulttuurikulman puolelta ovi auki ja esteetön kulku. Winston on ilahduttavan lähellä Porin kauppatoria, johon saavuin linja-autolla klo. 13.20. Tästä viitisen minuuttia myöhemmin olin jo pikkutuoppi kätösissä nauttimassa Iso-Kallan Panimon Saisonia, joka oli varsin tyylinmukaisen kuivakka ja rapsakka. 

Oluita sai ostaa juomalipukkeilla, jotka maksoivat 3 euroa kappale. Yhdellä lipukkeella sai kahden desin pikkutuopillisen ja pullotuotteita sai koko pullon kahdella lipukkeella. Joiltain tiskeiltä sai myös pullo-oluita kahden desin maisteluannoksena. Lipukkeilla ostaminen on tapahtuman selkeä vahvuus esim. SOPPiin verrattuna - jonot liikkuvat nopeammin, kun ei tarvitse räknätä kolikoita ja odotella vaihtorahoja. Juomalipukkeita taasen sai ainakin kahdesta pisteestä ja koska tapahtuma on ravintolan yhteydessä, niin korttimaksukin onnistui. Tämäkin selkeä etu, koska itse en yleensä käteistä mukana kanna. SOPP tyylistä lasinpesupistettä ei ole, vaan jokaisen oluen saa aina uuteen puhtaaseen lasiin. Tarjoilijaneitoset keräilivät tyhjiä pois pöydistä kiitettävällä tahdilla. Pikkutuoppi on muutenkin, jos ei nyt aivan optimaalinen, niin 0,4-litraista SOPP-lasia selvästi parempi, koska nenän saa lähemmäs nesteen pintaa pienilläkin annoksilla. Positiivisina pointteina nostan esiin vielä sisävessat ja tietysti aivan huikean juomavalikoiman sekä hyvät safkat.

Sorsahodari, parhautta!

Tapahtumassa oli reilusti yli 130 erilaista olutta, aivan huikea valikoima siis. Pienpanimoista paikalla olivat Nokian Panimo, Ruosniemen Panimo, Finlandia Sahti, Pyynikin Käsitylöispanimo, Beer Hunter´s, Vakka-Suomen Panimo, Laitilan Wirvoitusjuomatehdas ja Panimo Hiisi, jonka tiskiltä sai myös Rekolan ja Iso-Kallan oluita. Lisäksi Stallhagen, Teerenpeli ja Saimaan Juomatehdas olivat Rauman SOPP:n tapaan edustettuina Hartwallin tiskillä. Panimoiden lisäksi paikalla oli eri maahantuojia - reilusti italialaisia, virolaisia, jenkkiläisiä ja brittejäkin. Beer Hunter'sin tiskilläkin oli omien oluiden lisäksi kolme hanaa Diamond Beveragesin maahantuomille oluille, esimerkiksi sellaisia panimoita kuin Founders ja Evil Twin, eli ei mitään ihan pilipalikamaa. 

Siinä sai raumanmies ihmetellä mitä seuraavaksi ottaisi - en kuitenkaan mennyt lukkoon vaan luotin intuitioon ja otin seuraavaksi sitä mikä ensimmäisenä tuli mieleen. Lähdin festareille samalla meiningillä kuin Rauman SOPPiin, eli nauttimaan oluista ja sosiaalisista tilanteista - en niinkään reittaamaan tai arvioimaan. Pari arviotakin kirjoitin, mutta päivän kääntyessä iltaa kohti meni homma enemmän ja vähemmän tissutteluksi. Yksi olut oli niin hyvää, että otin sitä kahdesti, tai oikeastaan kaksi ja puoli kertaa - toisella kerralla kun sain puolillaan olevaan tuoppiin täydennyksen aivan pyytämättä - kannatti ilmeisesti notkua tiskillä. Tämä herkullinen olut oli Beer Hunter'sin Mufloni Aprikoot Pale Ale - tuoreella aprikoosilla maustettu pale ale. Aprikoosi oli tuoksussa ja maussa selkeästi esillä, oikein miellyttävä ja todella hedelmäinen olut. 

Mufloni Aprikoot Pale Ale - I love it!

Pyynikin oluentekijä Tuomas Pere haastattelussa Vahvaportterin voiton tiimoilta

Ehdin myös maistamaan Pyynikin Käsityöläispanimon palkittua Vahvaportteria ennen kuin se loppui. Oli kyllä oikeasti kaiken hypen arvoinen. Samettisen pehmeä, täyteläinen, runsaan suklainen ja lopuksi vielä melko reilusti humaloitu olut. Ei ollut sattumaa, että olut voitti näidenkin festareiden yhteydessä järjestetyn skaban ja oli lisäksi yleisönkin suosikki, vaikka kesken loppuikin. Kisassa toiseksi tuli Hiisin Lutakko Liekeissä, inkiväärillä maustettu IPA ja kolmanneksi Ruosniemen Panimon Pikkupomo. Yleisöäänestyksessä Vahvaportterin jälkeen toiseksi tuli yhden äänen erolla Ruosniemen Panimon Vapaaherra Keskimäen Maalaispassio - joka on siis paahdetulla punajuurella ja raparperilla maustettu villihiivaolut. Maistoin sitäkin ja täytyy sanoa, että oli spekseihin nähden yllättävän juotava, ehkei kuitenkaan siltikään aivan oma suosikkini. 

Lehe Välke India Pale Ale 2,7% virolainen "pikkuIPA" - hyvää tämäkin, toki kevyttä, mutta hyvää.

Yksi odotettu erikoisuus oli tätä tapahtumaa varten valmistettu Pyynikin ja Finlandia Sahdin yhteistyönä syntynyt Berliner-vadelmasahti, jonka kegi saapui paikalle noin puoli kuudelta itse Pyynikin Tuomas Peren vankkojen käsivarsien kannattelemana. Oli sitä muuten odoteltu ja kyselty pisin päivää, että milloin se oikein tulee - muutkin kuin minä! Tässä sahdissa oli pohjana 8% Finlandia Sahti, johon oli kegiin lisätty - Tuomas Peren sanoin - hänen vaimonsa vähän käytettyjen sukkahousujen sisään tuoreita murskattuja vadelmia ja yrttiseos, jossa mm. chiliä ja merisuolaa. Juu ja ne sukkahousut olivat vitsi, ehkä. Mausteita emme tästä maistaneet, emmekä liiemmin sukkahousujakaan, mutta vadelma tuli kyllä voimakkaasti esiin - mielenkiintoinen ja onnistunut tuunaus Finlandia Sahtiin. Tällaiset spessuoluet sopivat mainiosti juuri festareille. Mainittakoon vielä yksi olut joka iski yllättävän lujaa kaikkien erikoisuuksien ja humalapommien jälkeen. Otin nimittäin ex-tempore Vakka-Suomen tiskiltä aivan tuoretta Oktoberfest-olutta ja suun täytti miellyttävä täyteläinen ja makeahko maltaan maku - oikein nestemäistä leipää. Muistutus taas siitä, ettei oluen tarvitse olla erikoista ollakseen hyvää - taidokkaasti pantu saksalaistyylinen olut pitää edelleen pintansa, vaikka craft-scene velloo vahvana ympärillä. 

Finlandia Sahti, ihan se perusversio, oli timanttisessa iskussa.

Lyhyesti siis loistavat festarit. Järjestelyt pelaa, väkeä on, mutta jonot liikkuvat nopeasti. Jääkylmää vettä saa halvalla. Sisävessat. Todella hyvä valikoima ja maltillinen hintataso. Ei sisäänpääsymaksuja, eikä turhaa kikkailua. Ensi vuonna uudelleen!