Rinnakkainvertailu: Vakka-Suomen Prykmestar Oktoberfestbier vs Hacker-Pschorr Oktoberfest Märzen

Oktoberfestit ovat täällä taas! Suomessa tämä oluen suuri kulutusjuhla näkyy lähinnä Alkon hyllyillä, sillä sesongin oluet ovat kaikki liian vahvoja maitokauppamyyntiin. Keskimääräinen vahvuushan pyörii noin 6% tietämillä. Lidlin mainoksessa oli erillinen Oktoberfest-liite, josta löytyi kyllä suolaista ja rasvaista hieman joka lähtöön, mutta oluet tietysti puuttuivat - oi jospa monopoli joskus murtuisi, mietin taas kerran...

Politiikka ei kuitenkaan ole aiheenamme nyt, vaan tällä kertaa palataan ajassa taannoiseen Oktoberfest -henkiseen kotailtamaan, jossa rasvan tasainen tirinä säesti oluen virtausta lasiin ja sitten kurkusta alas. Sesongin oluet on tarkoitettu nautittavaksi hyvässä seurassa, sopivissa määrin ja rasvaisen ruuan kyytipoikana. Ne eivät yleensä tarjoa mitään erityistä monimuotoisuutta tai syvällisempää makuaariaa, mutta ovat oikein liukkaita juotavia ja sopivasti lämmittäviä. 

Haimme ihan huvin vuoksi rinnakkaisvertailuun pientä Suomi vs Saksa asetelmaa, ottamalla vastakkain Vakka-Suomen Panimon Magnumilla ja Perlellä humaloidun Oktobefestbierin ja hyvin perinteikkään aidon Oktoberfestpanimon Hacker-Pschorrin sesonkioluen. Molemmat ovat osuvasti vahvuudeltaan 5,7%. Oluet nautittiin isoista kolpakoista vastuullisesti ja läikyttämättä sekä maksimaalisen suurta pahennusta kukkahattutätipiireissä aiheuttaen. Sivullisia ei vahingoitettu maistelun aikana, mutta savumakkaraa, chorizoa ja hapankaalia kyllä uhrattiin kulinarismin alttarille.

Vakka-Suomalainen kaatuu vaaleampana ja runsaammin vaahdoten. Väriero ambersävyiseen saksalaiseen on huomattava. Molemmat ovat kirkkaita, kuten tyyliin kuuluu - suodatetuista lagereistahan tässä on kyse. Vaahtojen laskemista ei jäädä sen kauempaa odottelemaan, vaan kolpakko nostetaan huulille. Tuoksuttelun aika tulee vasta ensimaiston jälkeen. Tuoksupuolella saksalainen tarjoaa suoraviivaisempaa, mutta korostuneemman humalaista otetta. Prykmestarissa on pehmeämpi ja runsaamman leipäinen maltaisuus - talon tavaramerkki, ainakin omasta mielestäni. Maultaan Hacker-Pschorr on myös selvästi purevamman katkera - jopa huomattavasti enemmän kuin muistaisin esim. Paulanerin tai Löwenbraun vastaavien olevan. Maltaisuus on limppuista, kun taas Prykmestarissa se on enemmän vaaleamman leipäistä. Vakka-Suomen edustaja painottaa muutenkin pehmeyttä ja kukkeaa hunajaisuutta. Katkero nipistää loppuvedossa hellästi ja hiilihappoisuus on maltillista. Siemailuoluena Prykmestar on parempi, mutta Hacker-Pschorrin katkero ja runsaampi hiilihappoisuus leikkaavat paremmin makkaroiden rasvaisuutta. Erot eivät suuressa mittakaavassa ole kovinkaan merkittäviä - molemmat ovat makeahkoja lagereita, tyyliuskollisia ja toimivia. En saa aikaiseksi paremmuuseroa oluiden välillä, VASP on pehmeämpi ja siten siemailtavampi, mutta Hacker-Pschorr ruokajuomana erinomainen. Otetaas toisetkin!

Kotiolutta: Sivullinen X (Belgian Speciality Ale)

Perjantai-illan Lukko - Tappara ottelun seuraamista siivitti kotiolut, jonka oli valmistanut Olutoppaan nimimerkki Sivullinen. Aiemmin maistoin miehen IPAa, joka ei täysin vakuuttanut, mutta tämä osui paremmin.

Speksit:

Maltaina: sahti, cara 150, cara 300, kaurahiutaleita.
Lisäksi hunajaa, vaniljatankoa ja muscovadoa

Humalat Columbus ja Saaz

IBUt noin 22 + kuivahumoitu Saazilla.

Vahvuus 5,2%

Hiivana T-58 

Kaunis amber väri, ajan myötä mukavasti kirkastunut, vain hieman utuinen. Vaahtoa muodostuu mukavasti. Tuoksu on hivenen hapan ja mausteinen, tuttu T58:n tuoksu. Hunaja erottuu hivenen kukkeana ja taustalta nousee greippisyyttä. Selkeitä belgipiirteitä, kuten on tavoiteltukin - hiivan esterit ovat tyylinmukaisesti pinnalla. Mausteena käytetty hunaja tulee myös aromaattisena esiin, mutta pysyy taustatekijänä. Maku on melko kuiva, muscovadon lakritsaisuus puskee nyt maussa pääosaan, hunajaa ei löydy - maku on "tummempi" ei niin raikas kuin tuoksu. Hiivan esterisyys on samankaltaista kuin sahtibelgissäni - se on se T-58 - opin samalla omasta oluestanikin tuntemaan eri piirteitä. Nyt tiedän mistä ne tulevat, hiivasta. Kyllä tämä hyvää on. Parempaa kuin se aiemmin maistettu IPA. Tekemisessä oli Sivullisen mukaan mennyt jotain pieleen, mutta en mausta havaitse mitään epämiellyttäviä piirteitä. Hyvää olutta!

Olutarvio: Saimaan Django & Steven Pale Ale

Django & Steven Pale Ale

Panimo: Saimaan Juomatehdas, Suomi (Mikkeli)
Oluttyyli: American Pale Ale
Alkoholipitoisuus: 5,2%
Saatavuus: Alko (3,69€ / 0,33l)

Helsinki Beer Festivalin voittajaolut on tyypillisesti totuttu näkemään myöhemmin Alkon valikoimissa ja niin tälläkin kertaa - tosin nimellisesti eri panimon valmistamana. Panimoravintola Bruuverin Django & Steven Pale Ale voitti skaban ja samaan konserniin kuuluva Saimaan Juomatehdas valmisti voittajaoluen laajempaan jakeluun. Syyt ovat täysin ymmärrettävät, sillä Bruuverin keittokoko on 200 litraa. Panimon kotisivut eivät olutta tunne (?!), joten speksit oli haettava googlella. Olutverkosta ne loppujen lopuksi löytyivät - humalina Chinook, Cascade ja Columbus. Mallaspohjassa ohran lisäksi vehnää, sen kertoi etikettikin. Olutverkko kertoo myös oluen nimen taustat:

Oluen eriskummallinen nimi tulee Ilkka Sysilän jazzharrastuksesta. Belgialainen jazzkitaristi Jean ”Django” Reinhardt (1910-53) muodosti ranskalaisen viulistin Stéphane Grappellin (1908-97) kanssa uusia uria aukovan duon, joka Sysilän mukaan joutui Yhdysvalloissa esiintymään amerikkalaisperäisillä nimillä Django & Steven.

Tämä on yksi Alkon harvoja uutuuksia, joita olen oikeasti odottanut. Valikoimaantulo viivästyi jostain syystä muutamalla viikolla, mutta toivottavasti se ei ole pois oluen tuoreudesta, eli toivottavasti syy oli oluen valmistumisen myöhästyminen, eikä mikään Palpaan tms. liittyvä rekisteröintihässäkkä.

Utuista, kultaoranssista ja vaahdoltaan melko niukkaa olutta. Tuoksu on trooppishedelmäinen - persikkaa ja kiiviä. Vehnämaltaan läsnäolon aistii pienenä vivahteena. Maku on kovempi, ei niin hedelmäinen. Siinä on yrttisyyttä, ruohoisuutta ja pippurisuutta - hedelmäisyyttäkin on, mutta se vain häivähtää maussa ennen kuin hiilihapot ja katkero iskevät kielelle ja vievät sen mennessään. Veden ja hiilihappoisuuden tuntuma on jotenkin kovahko, kuten panimon muillakin tuotteilla - se ei oikein toimi minulle, sillä pidän enemmän pehmeämmästä tuntumasta. Mikä tärkeintä, olut loppuu korkealla nuotilla - loppuveto on tiukan greippinen ja purentaa riittää. Suuhun jää hyvä maku.

Yhteenveto

Trooppissävytteinen kovahko APA

ARVOSANA: 8

Olutarvio: CREW Republic 7:45 Escalation

7:45 Escalation

Panimo: CREW Republic, Saksa
Oluttyyli: Double IPA
Alkoholipitoisuus: 8,3%
Saatavuus: Ulkomailta, olutravintoloista(?) (Ostopaikka: Gourmondo)

7:45 AM. Your friends have all gone home and the barkeep is kicking you out because you’re the last one at the bar, again. But you won’t stop partying… We dedicate this beer to you, who are always the last man standing long after we have all fallen into our beds. You are the hero of the night!

Tällaisin sanankääntein CREW kuvailee Double IPAansa kotisivuillaan. Suomessa moinen "mielikuvamarkkinointi" lienee kielletty, kuten kohta kaikki muukin. Onneksi voimme hakeutua paheiden pakeille internetin välityksellä, niin ettei virkamies-Suomen ynseys ja tylsyys pääse kaivautumaan ihon alle. Tässä siis taas Saksasta tilattu saksalainen craft-olut, joka ainakin tällä kertaa osoittautui mukavan tuoreeksikin - pullotuspäivä heinäkuun puolivälissä, eli vain noin kaksi kuukautta ikää. 8,3%, 83 IBU -yksikköä katkeruutta ja humalakattaus, jossa aromikkuudesta vastaavat Columbus, Simcoe, Amarillo ja Chinook. Tämä oli minun perjantai-illan ensipuraisu - kevyellähän on hyvä aloittaa. Raumalla oli kenties "kesän" viimeinen päivä, aivan mahtava auringonpaiste suoraan terassille. Tässä tilanteessa olisi maistunut olut kuin olut, mutta nyt kohdalle osui todellista priimaa ja nautintatilanne nousi fiilikseltään huikeisiin sfääreihin.

Kuva tekee oikeutta oluen ja hetken kauneudelle

Utuinen, väriltään oranssin suuntaan kallellaan oleva olut, jonka vaahto on runsas ja höttöinen. Tuoksu on raikas ja runsaan hedelmäinen. Etunenässä tulee voimakas humalaveto, joka esiintyy mäntyisen pihkaisena. Mäntyisyyden takaa löytyy kerroksittain trooppisia hedelmiä ja hunajamelonimaisia miedompia sävyjä. Panimon IPAsta poiketen karamellimaisuus pysyy nyt taustatekijänä, päästäen raikkaan ja huumaavan humaloinnin arvolleen sopivasti valloilleen. Maussa on makeutta ja karamellimaisuutta enemmän kuin tuoksu antoi olettaa. Suutuntuma on täyteläinen ja makeuttakin on runsaasti - voimakas ja raikas hedelmäisyys kunnon greippipurentoineen kuitenkin nousee kuin nouseekin rungon takaa esiin. Katkeruus yltyy loppua kohti ja yhtyy sitruspurennan kanssa muodostaen kitalakea raiskaavan kombinaation - nyt rokkaa tykisti! Tuhti ja täyteläinen, mutta silti hedelmäinen, pureva ja varsin raikaskin. Oivallinen DIPA!

Yhteenveto

Toimiva makeamman puoleinen DIPA

ARVOSANA: 9+

Vinkit kotioluen pullottamiseen

Vituttaako pullotuspäivä? Pitäisi jynssätä pulloharjalla pullot oikein viimeisen päälle, liottaa desinfiointiaineessa, huuhdella... koko homma vie aikaa ja on pirun vaivalloista. Sellaista se aluksi oli minullakin, kunnes laiskana miehenä löysin paremman tavan. Mahdollisimman helpon ja yksinkertaisen, mutta silti täysin toimivan. Tulevana viikonloppuna saa, ei siis pidä vaan saa, taas pullotella, joten tässä lyhyesti oman kokemuksen opettamat parhaat vinkit oluen pullottamiseen lappoamalla.

Kuvituskuva

Koko hommahan alkaa siis pullojen pesusta ja desinfioinnista. Niiden on oltava puhtaita, jotta olut pysyy niissä hyvänä. Kotiolutharrastajille pulloja kertyy yleensä olutta juomalla. Ensimmäinen niksi sisältyykin heti oluen nauttimisvaiheeseen tai sen välittömään läheisyyteen aikajanalla tarkasteltuna. 

• HUUHTELE pullo heti tai pian sen jälkeen kun olet kaatanut sisällön lasiin / kurkkuusi. Käytä lämmintä vettä ja ravista pullon pohjalta kaikki mahdolliset hiivat irti. Toista kerran tai kaksi ja tsekkaa valoa vasten, että pullo on puhdas.
• SÄILÖ pullo esim. suljetussa pahvilaatikossa niin että se pääsee kunnolla kuivumaan, mutta ei pölyyntymään. 

Tällä vältyt jo vittumaisimmalta vaiheelta, eli pullojen jynssäämiseltä pulloharjalla. Sillä halvatun pulloharjalla kun on pirun vaikea saada pullon pohjasta niitä sinne pinttyneitä hiivoja edes irti. 

Seuraavaksi pitää desinfioida, siihen ei laiskalla pullottajalla ole kuin yksi vaihtoehto - Chemipro! Osta sitä, äläkä edes harkitse mitään kaupasta löytyvää pientä punatekstistä pulloa. Chemiprota saa esim. Lapposta ja pienikin satsi riittää pitkään. Tätä desinfiointiainetta laitetaan pari millilitraa suihkepulloon, täytetään se vedellä ja sitten vaan suihkimaan. Riittää pitkään, desinfioi tehokkaasti ja mikä parasta - sitä EI TARVITSE HUUHTOA! 

Nyt kun sinulla on riittävästi jo valmiiksi puhtaita pulloja säilöttynä ja pullotuspäivä koittaa niin:

• DESINFIOI PULLOT suihkauttamalla suihkepullolla Star Sania pullon sisään. Suihkepullon täytyy olla säädetty "sumutukselle" ja sitten vaan suihkaus tai kaksi pullon sisään. Itse olen lopuksi vielä suihkutellut pullojen päällipuoletkin (lähinnä suun ja kaulan), siinä vaiheessa kun olen jo kaikki pullot desinfioinut sisältä ja ne ovat lattialla / pöydällä rivissä odottamassa olutta sisäänsä.
• DESINFIOI KORKIT. Pistä tarvittava määrä korkkeja tiivistepuoli ylöspäin (tietysti!) esim. pöydälle tai vatiin ja suihkauttele desinfiointi ainetta niihin. HUOM! Jos käytät patenttikorkillisia pulloja, osaksi tai kokonaan, niin muista suihkautella myös niiden korkit.
• DESINFIOI LAPPO suihkuttelemalla reilusti Star Sania lapon ulko- ja sisäpuolelle. Sisäpuolelle suihkutellessa olen säätänyt suihkepullon pois "sumutukselta" ja painanut reilusti desinfiointiainetta putkeen. Sitten olen lappoa kallistelemalla liikutellut desinfiointiainetta putkessa edes takaisin ja lopuksi valuttanut ylimääräiset lavuaariin. 
• DESINFIOI TOINEN ASTIA (ei pakollinen, mutta suosittelen). Jos ei sinulla ole toista käymisastiaa, niin kattilakin käy varsin hyvin.
• Anna desinfioiduille kamoille hetki aikaa kuivua.

Sitten siirrytään itse pullotusvaiheeseen. Kaikki olueen koskeva on desinfioitu, joten siitä ei enää tarvitse murehtia. Pullossa jälkikäymistä - eli hiilihappojen muodostumista - varten pulloihin pitää lisätä jälkikäymissokeria. Parhaiten tämä onnistuu liuottamalla tarvittava määrä sokeria kuumaan veteen, keittämällä sitä pari minuuttia (sterilointi) ja kaatamalla syntynyt sokeriliemi desinfioidun toisen astian pohjalle. Jos ei käytä toista astiaa, niin sen voi (jäähdytyksen jälkeen!!) varovasti kaataa myös suoraan käymisastiaan, jossa olut on, ja sitten sekoitella varovasti niin ettei olueen sekoitu ilmaa (happea). Jälkikäymissokeria olen itse käyttänyt 3-7 grammaa/litra. Vähemmän oluille joille haluan vähemmän hiilihappoisuutta ja enemmän sellaisille, joille runsas hiilihappopitoisuus on ominaisempi (esim. vehnäolut). Olen käyttänyt sekä panimosokeria, että normaalia taloussokeria, enkä ole huomannut valmiissa oluessa mitään eroa.

Kun sokeriliemi on jäähdytetty ja kaadettu toisen astian pohjalle, lapotaan olut varsinaisesta käymisastiasta siihen päälle. Näin jälkikäymissokeri sekoittuu tasaisesti koko satsiin. Helpompaa ja nopeampaa tämä on kuin teelusikalla sokerin kippaaminen jokaiseen pulloon erikseen ja lisäksi saat taatusti tasalaatuista tavaraa pulloihin. Käymisastiasta toiseen astiaan lapotessa oluen sekaan tulee kyllä riittävästi jälkikäymiseen tarvittavaa hiivaa, vaikka et lappoaisi pienintäkään osaa astian pohjalla makaavasta hiivakakusta mukaan. Jätä muhjut siis rauhaan, ellet halua runsaamman hiivaisia oluita. 

HUOM! Lapon voi imaista käyntiin ihan omaa suuta käyttämällä - en ole onnistunut pilaamaan oluita, vaikka olen aina tehnyt niin - hellästi huulilla vaan, ei sille lapolle mitään kielisuudelmaa tarvitse antaa. Jotkut, minäkin joskus, ovat ottaneet tavaksi ottaa pienen huikan viinaa ennen lapon imaisua suuta desinfioidakseen. Tällä ei ole ainakaan haittavaikutuksia ja lisäksi pieni huikka viinaa on toisinaan ihan mukava ottaa.

Kun kaikki pulloihin haluamasi olut on toisessa astiassa, kannattaa se lapota saman tien pulloihin. Pulloissa saattaa olla vielä desinfiointiainetta näkyvissä pieninä pisaroina, eli ne eivät ole kuivuneet, mutta se ei haittaa - hiiva syö Star Sanin pois jälkikäymisen aikana, eikä siitä jää olueen jälkeäkään. Lappoamisen aikana kannattaa valutella olutta pullon seinämiä pitkin, eikä lorottaa suoraan pullon suulta pohjalle. Lorottelu johtaa siihen, että olut vaahtoaa ja siihen sekoittuu happea - ei hyvä laadun ja säilyvyyden kannalta. Lappoa kaikki pullot täyteen, tai niin kauan kuin tavaraa riittää, ja korkita lopuksi. Lienee sanomattakin selvää, ettei korkkien sisäpintaa kannata turhaan näplätä, vaan korkkiin tartutaan reunoilta.

Pullot kiinni ja sitten vaan odottelemaan ja kypsyttelemään. Hiilihappoja muodostuu jo muutamassa päivässä, mutta usein oluet vaativat enemmän aikaa ollakseen parhaimmillaan - oluesta riippuen, tietysti.

Olutarvio: CREW Republic Drunken Sailor

CREW Republic Drunken Sailor

Panimo: CREW Republic, Saksa
Oluttyyli: India Pale Ale
Alkoholipitoisuus: 6,4%
Saatavuus: Ulkomailta, olutravintoloista? (Ostopaikka: Gourmondo)

Nyt on kaikenlaisten manifestien jälkeen taas oikein perinteisen olutarvion paikka. Lasiin kaatuu CREW Republic Drunken Sailor, joka on saksalainen IPA. CREW ei siis ole se perinteisin saksalaispanimo, vaan edustaa uudemman aallon saksalaista craft-skeneä. Panimo on perustettu vuonna 2011, mutta varsinaista panimolaitteistoa heillä ei itsellään ole, vaan oluet valmistuvat (ainakin Ratebeerin mukaan) Hohenthanner Schlossbrauerein panimossa sopimuspanoina. CREW valmistaa pitkälti jenkkien suurtaan kumartavia oluttyylejä, kuten niin monet muutkin "craftin aallonharjalla ratsastavat" panimot nykyään tekevät. Mikäs siinä, nämä tyylit ovat hyviä ja omaan kokemukseen perustuen myös helpohkoja valmistaa. Toki panimon Braumeister, aka panimomestari Richard Hodges, on amerikkalaissyntyinen, sekin saattaa vaikuttaa asiaan. Panimon imagoon kuuluu craft beer vallankumouksen hehkuttaminen, ei ole vaikea arvata keneltä se on peräisin...

Panimon esimerkilliset kotisivut kertovat Drunken Sailorin maltaiksi Pilsner, Munich ja Karamellimaltaat. Humalina saksalainen Herkules ja jenkkiläiset Citra, Cascade ja Simcoe. Herkules on korkean alfahappopitoisuuden humala ja täten todennäköisesti katkerointiin käytetty. Jenkkityylisten toimiessa todennäköisesti aromi- ja kuivahumalina. Herkuleksen co-humulonipitoisuus on myös korkealla tasolla, pitkälti yli kolmenkymmenen prosentin, joten Brewer's Apprentice -kirja rankkaisi sen "harsh bittering hops" -kategoriaan. Co-humulonipitoisuus vaikuttaa siis siihen, miten aistimme katkeruuden - omissa oluissani olen sattunut käyttämään "clean bittering hopseja", jotka ovat skaalan toisessa päässä. En siis ole sitä tarkoituksella hakenut, niin on vain käynyt. Siinäkin mielessä mielenkiintoinen maistettava. Katkeruutta ilmoitetaan olevan varsin maltilliset 58 IBUa, mutta kenties tämä "kovuus" paikkaa IBUjen vähyyttä.  Tilasin tämän oluen osana viiden CREWn oluen settiä Gourmondosta, eli panimon muitakin oluita tulee lähitulevaisuudessa blogissa esiintymään. Hintaa viiden oluen setille tuli 7,99€, ei paha. 

Varsin kirkkaanlainen, väriltään meripihkainen ja vaahdoltaan varsin kohtalainen olut. IPAn tuoksussa pitäisi olla sitrushedelmien hekumaa, mutta tässä on karamellitoffeista maltaisuutta ja havuista sekä raa'an pellettimäistä tuntumaa. Appelsiinimaista hedelmäisyyttä nousee taustalta, mutta mistään raikkauden riemusaattueesta ei tosiaankaan voida puhua. Maussakin mallaspohjan runsaus peittää humalat alleen, jättäen jälkeensä vaimeat hedelmät ja karkeahkon katkeron. Maltaisuus sinänsä on varsin miellyttävän karamellitoffeista, mutta humalointi ei nouse tarvittavalla forcella esiin - trooppinen hedelmäisyys velloo makeuden takana, eikä terävä sitrus juurikaan puraise. Loppuvedon katkero on karkeaa ja suutuntuma liian täyteen pakattu. Ei kovinkaan nautinnollinen IPA. Miksiköhän niin useat IPAt tuntuvat kaatuvan tähän mallaspohjalla kikkailuun? Liian tuhti runko ei vaan yksinkertaisesti sovi IPAan - humalat eivät pääse loistamaan, eikä tuhti karamellisuus houkuttele korkkaamaan toista. Olut on liian raskas. Double IPAan, Barley Wineen ja bockeihin tällainen tuhtius voi kuulua, mutta ei nyt hyvän tähden pitäisi lähteä hyvää IPAa rungolla pilaamaan. 

Yhteenveto

Turhan tuhtirunkoinen - less body, more hops!

ARVOSANA: 7

Vapauden manifesti - Alkoholin nettitilaamisen laillisuus

Kirjoitin oluiden kotiovelle tilaamisesta maaliskuussa. Sen jälkeen kommentteja on sadellut erinäisistä suunnista laillisuuden puolesta ja laillisuutta vastaan. On luonnollista, että viranomaiset eivät asiasta mielellään puhu ja pyrkivätkin sekoittamaan kuluttajaa kaikin tavoin. Eilen sain tuohon paljolti kiiteltyyn ja erittäin luettuun juttuun niin loistavan ja tyhjentävän kommentin, että päätin julkaista sen myös facebookissa. Pian tämän jälkeen kommentin kirjoittanut anonyymi henkilö ottikin yhteyttä - paljastui, että olimme vaihtaneet muutaman sanasen jo aiemmin. Tavoitteemme asian suhteen ovat yhteneväiset - totuus ja vapaus! Vapaus ostaa ja nauttia alkoholista eurooppalaiseen tapaan ja tuoda ilmi viranomaisten piilottelema totuus - se totuus, että tilaaminen on sallittua! 

On todettava, että mikäli tilaaminen lähtee ns. käsistä - kuten toivottavaa on - saattaa se haitata kotimaisten maahantuojien, jälleenmyyjien, olutravintoloiden ja jopa pienpanimoiden liiketoimintaa. Pyydän tässä tapauksessa edellä mainittuja yrityksiä edustavien henkilöiden ymmärrystä ja tukea - joskus on otettava kaksi askelta taaksepäin, jotta seuraavaksi voidaan siirtyä yhdessä kymmenen askelta eteenpäin - kohti vapautta! Vapautta, joka tekee kaikille edellä mainituille pelkästään hyvää.

Nimesin tämän julkisuudelle anonyyminä pysyttelevän henkilön kirjoituksen vapauden manifestiksi. Vapaus valita itse mistä oluensa - tai juomansa ylipäätään - hankkii. Vapaus Alkon ikeestä ja samalla keskisormennosto Suomen nykyistä alkoholipolitiikkaa vastaan. Lukekaa, jakakaa, tilatkaa ja nauttikaa - meilläkin on siihen oikeus!

VAPAUDEN MANIFESTI:

Alkoholin nettiostaminen herättää jatkuvaa hämmennystä. Asiaa ei auta yksittäiset asiaa selittävät kirjoittelijat, jotka iloisesti sotkevat erilaisia tulkintoja vuosien varrelta. Asiaa haittaavat myös yksittäiset pääsääntöisesti Virossa toimivat yritykset, jotka pyrkivät luomaan nettipalstoilla tulkintaa joka tukee heidän liiketoimintaansa. Tulli on hämmennyksen aiheuttajana myös aktiivinen osapuoli. Tulli muutti verkkosivujaan ja "ohjeistustaan" 22.8.2014 siten, että viittaavat Valviran tulkintoihin alkoholin nettiostamisesta. Näiden ohjeiden mukaan kansalaisten on pakko järjestää kuljetus itse, jotta joutuvat myös vastuuseen valmisteveroista. Lehdistö taas toistaa Tullin, STM:n ja Ehyt ry:n näkemyksiä.

Seuraavassa faktaa ja taustatietoja:

1. Alkoholin etämyynti Suomeen on sallittu. Etämyynnissä myyjä järjestää kuljetuksen, eli maksat tuotteet ja kuljetuksen myyjälle. Eli siis tyypillinen verkkokaupan ostoprosessi kuljetuksineen. Etämyynti monopolisoidussa maassa on testattu EU-tuomioistuimessa ns. Rosengren-tapauksessa (EU-tuomioistuimen päätös C-170/04), jonka mukaan alkoholin etämyynti on sallittua ja asiaa tulee tarkastella Sopimuksen Euroopan unionin toiminnan 34 Artiklan mukaan (SEUT 34), joka koskee tavaroiden vapaata liikkuvuutta. Suomi ei toistaiseksi noudata ohjeistuksessaan Rosengren-päätöstä.

2. Valmisteverovelvollisuus etämyynnissä (jolloin myyjä järjestää kuljetuksen) on myyjällä. Tämä on todettu yksiselitteisesti Valmisteverolaissa (79 § Etämyynti): "Etämyyjä on verovelvollinen." Yleensä keskusteluissa väitetään, että ostaja on myös vastuussa veroista, mutta tässä sotketaan ennen Rosengren-päätöstä ollut aika, jolloin etämyynti katsottiin kielletyksi ja ostajan piti järjestää kuljetus. Valmisteverolaki ei tunne mahdollisuutta kerätä veroa muulta kuin myyjältä etämyynnissä. Valmisteverolaki löytyy täältä: http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2010/20100182

3. Valviran ohjeistus on vanhentunut ja ohjeistaa yksityishenkilöistä järjestämään kuljetuksen itse (jolloin ostaja on verovelvollinen). Valvira ei ole korjannut 17.3.2010 päivittämäänsä ohjetta maahantuonnista, mikä itsessään on kansalaisten harhaanjohtamista, koska etämyyntimahdollisuutta ei tunnusteta. Yksityishenkilön maahantuontia koskeva ohje "Alkoholijuomien tilaaminen ja maahantuonti" löytyy täältä: http://www.valvira.fi/files/tiedostot/a/l/Alkoholijuomien%20nettikauppa_ohje.pdf (huom! ohje on siis virheellinen!)

4. Tulli välttelee tietoisesti ja jopa harhaanjohtavasti alkoholin etäostamisen neuvontaa. Kun Tullin verkkosivuja selailee etusivulta lähtien, päätyy väistämättä seuraavalle sivulle: http://www.tulli.fi/fi/yksityisille/matkailijat_muuttajat/alkoholi_tupakka/alkoholin_tilaaminen_netista.jsp Tämä sivu on päivitetty 22.8.2014 siten, että Tulli viittaa Valviran virheelliseen ohjeistukseen. Etämyyntiin ei enää viitata, vaan väitetään tilaajan joutuvan noudattamaan "tuontiedellytyksiä", jotka ovat kohdassa 3 esitetyssä ohjeessa. Tulli ei ole kuitenkaan poistanut kesäkuussa 2014 päivittämäänsä asiakasohjetta "Ostaisinko Internet-kaupasta - ohje tavaraa tilaavalle yksityishenkilölle", jossa kerrotaan etämyynti varsin selkeästi:
http://www.tulli.fi/fi/suomen_tulli/julkaisut_ja_esitteet/asiakasohjeet/ostaminen_ulkomailta/index.jsp
http://www.tulli.fi/fi/suomen_tulli/julkaisut_ja_esitteet/asiakasohjeet/ostaminen_ulkomailta/tiedostot/019_yksityish.pdf

Internetin keskustelupalstoilla on esiintynyt myös tapauksia, joissa EU-maista etäostetuissa alkoholilähetyksissä on ollut lisättynä Tullin valmisteveropaperit. Valitettavasti kansalaiset eivät tunne oikeuksiaan ja ostajat sitten maksavat itselleen kuulumattomia veroja. Eräs tilaaja oli jättänyt paperit huomioimatta ja Tulli oli soittanut perään. Selvitettyään kyseessä olleen etämyynti, Tulli oli perääntynyt. Tullin virkailija oli kertonut kuitenkin, että joutuvat lisäämään papereita EU-alueella etämyytyihin alkoholilähetyksiin johtuen esimiesohjeistuksesta. Mikäli yksityinen yritys toimisi näin olisi kyseessä törkeä petos tai törkeän petoksen yritys ja siitä joutuisi aikanaan vastuuseen oikeudessa. Erityisesti kun kyseessä on EU-alueen sisäinen lähetys, jossa mukana lähetyslista/kuitti kertoen kuljetuksen ostetun tuotteiden ohella. Maan tapa vai ovatko hallintoalamaiset kuitenkin toisen luokan kansalaisia?

Alkoholituotteiden nettiostaminen on täysin laillista, eikä Tulli voi puuttua tilauksiin koska tämä olisi EU-sopimuksen tietoinen rikkominen ja laitonta. Valmisteverovelvollisuutta ei voi lain mukaan etämyyntitapauksissa vyöryttää ostajalle. Tulli ylläpitää epätietoisuutta asiasta antaen kierteleviä ja epäselviä vastauksia kysyttäessä.

Alkoholituotteiden nettiostaminen on myös mahdollisuus vaikuttaa kehnoon alkoholipolitiikkaan ja Alkon toimintaan (hinnoittelu, etukäteen sovitut "hakuprosessit" valikoiman uusille tuotteille, jne). Sen sijaan, että äänestämme kerran neljässä vuodessa voimme vaikuttaa viikottain tai kuukausittain!

Mikäli alkoholituotteiden etäostaminen olisi kielletty, valtiovalta olisi estänyt sen jo. Jos valmisteverot kuuluisivat laillisesti ostajalle, lähetykset pysähtyisivät valmisteveron kantamista varten hyvin tehokkaasti. Todellisuudessa paketit löytävät hienosti perille, ulkomaiset verkkokauppiaat ovat todella hyviä omassa liiketoiminnassaan ja toimituksissaan. Reittausblogi on listannut blogisivulleen ansiokkaasti toimivia verkkokauppoja, kiitos siitä!

Onnistuneita verkko-ostoksia kaikille!


Linkit hyviksi todettuihin verkkokauppoihin:

Oluiden tilaaminen netistä

Weizenbock vaihdokit kotamaistelussa

Lauantai oli hieno päivä. Ensimmäinen onnistuminen kävi ilmi heti herätessä, kun ponkaisin futisjoukkueen saunaillan jälkeisenä aamuna ylös - ei merkittävää kanuunaa! Edellisen illan kohtalaisen sopiviin tumuihin nähden tämä tuntui heti hienolta. Pitkälti olutlinjalla pitäytyminen kannattaa, vaikka tiukkaakin olisi tarjolla. Ennen aamukymmentä oltiin jo istutettu pihalle pari uutta marjapensasta, joka sekin oli jokseenkin ironissävytteistä - juuri viime syksynä kun lahjoitimme kaksi marjapensasta pihasta pois, koska niille ei muka ollut sopivaa tilaa. Tämä onnistuu vain naisen logiikalla, vaimolle siitä propsit. No, onhan nämä uudet nyt aivan eri paikassa ja kieltämättä paikka on parempi. Siirrytään pikakelauksella iltaan, jolloin aprikoin Mommilan DIPAn nautittuani, että voisimme siirtyä grillikodan uumeniin. Päivä oli ollut lämmin, mutta illasta tuli viileä. Kodassa tuli silti t-paidallakin kuuma, sillä pistin vanhasta tottumuksesta kunnon notskin tulille, vaikka maltillisempikin olisi riittänyt. Ovea hieman raolleen ja ikkunaa auki, sitten saattoikin jo ajatella oluen korkkaamista. Kotaoluiden virkaa toimittivat blogiani seuraavan Laurin kanssa vaihdetut weizenbockit, jotka olivat Schalchnerin ja Riegelen käsialaa, netistä tilattuja toki. Vaihdossa Laurille annoin omatekoiset Onsa Amber Alen ja Sahtibelgi #2:n, joka on Belgian Strong Ale ja päätynee myöhemmin Keikyblogin - jota kirjoittaa Laurin ystävä - maistettavaksi.

Oli mahtavaa fiilistellä kodassa taas. Kesällä kun hikimajaan ei oikein - ainakaan niillä helteillä mitä nyt koettiin - ole asiaa. Syksyllä ja talvella kota on muutenkin kuin oma maailmansa. Ulkona on pimeää ja viileää. Kodassa tunnelmallisen valoisaa ja lämmintä. Lisäksi olut maistuu siellä aina hyvältä... tai ainakin jos siihen on maltettu hieman panostaa, eli jos "bulkkifactor" on riittävän pieni.

Schalchnerin ja Riegelen Weizenbockit sopisivat "kotakategoriaan" mainiosti - tiesin sen jo ennalta. Molemmat ovat tyylikkäin retrohtavin etiketein varusteltuja ja kursailemattomia Weizenbockeja. Vain reinheitsgebotin määrittelemät perusraaka-aineet, eikä mitään kikkailua. Vahvuutta Schalchnerilla etiketin mukaan 7,4%, vaikka Ratebeer ja ostopaikkana toiminut Bier-Deluxe mainitsevat molemmat 6,9% - vahvuuden vaihtelu erittäin ei ole mitään tavatonta. Riegelen tyylinäyte, Augustus Weizendoppelbock, Bier-Deluxesta tämäkin, asettuu 8% vahvuuteen. Lähdin liikkelle Schalchnerilla.

Schalchner Weisser Bock. Punertava olut, joka vaahtoaa kaataessa jonkin verran, mutta vaahto kuitenkin katoaa nopeasti jättäen jälkeensä varsin sahtimaisen näköisen juoman. Tuoksussakin on kosolti sahdin piirteitä - banaanisuutta, makeutta ja maltaisuutta. Alkoholin potkukin nousee nenään. Maku jatkaa samoilla linjoilla. Makeaa, banaanista, mukavan lämmittävää. Alkoholisuus ei pääse makeuden läpi makuun. Keskivaiheilta loppua kohti siirryttäessä mukaan tulee vehnäistä maltaisuutta ja hieman happamuutta. Katkerointi on minimaalista ja täyteläinen suutuntuma jää hieman tahmaamaan. Kovin on sahtimaista meininkiä, ellei hiilihappoja oteta huomioon. Tykkään ja sopii kyllä tilanteeseen erittäin hyvin. Kotakautta varten on tehtävä oma weizenbock - olin suunnitellut sitä jo aiemmin, mutta nyt se on päivän selvä asia. Pisteet 8/10.

Siirretään kelloa lähes tunti eteenpäin ja kuitataan yksi tabletin ruudulta tsiigailtu Brew Dogs -jakso kuitatuksi to-do listalta. Olin saanut rakenneltua kohtalaisen tyylikkään hiilloksen Schalchnerin siemailun lomassa, joten nyt oli sopiva aika tuupata iltapalaa tulille. Legendaarisen Rokit Kokit -nettisarjan innoittamana päätin kääräistä kaksi Wilhelmin Chili-sulatejuusto makkaraa pekoniin. Lisukkeeksi tulisi Taatilan Maatilan Porkkaalia eli hapankaalia ja porkkanaa, sekä lisukkeeksi tietysti sinappia. Kyrsiä käännellessä alkoi tuntua hyvältä idealta korkata Riegelen Augustus - pullo ulkoa viileästä sisälle ja lasiin.

Riegelen tyylinäyte kaatuu lasiin myös punertavana. Vaahtoa muodostuu runsaasti ja se kestää oluen pinnalla hyvän tovin. Tuoksu on tässäkin banaaninen, mutta mukana on myös neilikkaisuutta ja mansikkaisuutta, sekä leipäisyyttä. Alkoholisuus ei nouse ollenkaan esiin, vaikka vahvuutta on peräti 8,0%. Miellyttävämpi ja runsaampi tuoksu kuin aiemmassa Schalchnerissa. Makukin on hyvä. Makeutta on, mutta ei tahmaavuuteen saakka. Vehnäisyys tulee runsaampana ja banaani vähemmän ylikypsänä kuin edellisessä oluessa. Tämä on raikkaampi ja lennokkaampi, jos moisia termejä tällaisesta nyt ylipäätään käyttää voi. Erittäin hyvä esimerkki tyylinmukaisesta weizenbockista - kuten hefe, mutta isompana, tummempana, makeampana ja lämmittävämpänä. Varsin sahtimainen kokonaisuus tämäkin siis on. Tällaista jos saisi itsekin tehtyä niin olisin hekumassa ... tai siis vielä enemmän hekumassa kuin nyt. Onhan tämä aika mahtavaa meininkiä. Pisteet 9/10.

Ateria valmistui maistelun ohessa nopeasti ja ruokajuomaksikin jäi vielä reilusti. Perusvehniksen olen aiemminkin todennut toimivan hapankaalin ja makkaran kyljessä, eikä vahvempi versiokaan ainakaan huonommaksi jäänyt. Pekonimakkaran kanssa toimisi taatusti myös savuolut. Sitä pitää koittaa myöhemmin. Istuskelin kodassa vielä hyvän tovin vehnäistäni siemaillen. Aivan huikea rentoutuminen. Kupu täynnä ja kaikinpuolin miellyttävä fiilinki. Elämä on nauttimista varten.

Kotiolutta: Mommilan DIPA

Mommilan Panimo, eli Juha Nakarin kotipanimo otti asiakseen lähettää minulle DIPA-näytteen. Otin tämän suurella mielenkiinnolla vastaan, sillä Juha on panohommissa jo konkari ja olen pitkään seurannut miehen TavastlandBrewing blogia. Olemme nähneetkin pikaisesti Helsingin SOPP:ssa vuonna 2013. Oli mukava päästä vihdoin maistamaan miehen hengentuotoksia. Mommilassa oluet keitellään Speidelin Braumeisterilla eli Juha on panostanut laitepuoleen. Braumeisterilla on syntynyt keittoja jo 76 kappaletta, eli lienee jo pikkuhiljaa maksanut itsensä takaisin. Laitteisto ei itsestään kuitenkaan hyvää olutta tee, joten sen takia ei oteta mitään pois itse oluentekijältä. Juhan bravuureita ovat brittityyliset kevyemmät alet - koska niitä hän tykkää itse juoda - joten DIPAa varten hän haki konsultaatiota blogilegenda Ari "Arde" Juntuselta. Resepti löytyy kokonaisuudessaan Juhan omasta blogista, mutta nostetaan nyt esille humalat, jotka ovat Columbus, Chinook ja Cascade. Hiivana on itselleni hyvinkin tuttu BRY-97. 

Meripihkaisen värinen, utuinen ja runsaasti vaahtoava olut. Vaahto on tiivis ja kaunis. Nätti olut. Tuoksu on nektarimaisen hedelmäinen, hieman havuinen, karamellimainen ja hillomainen. Oikein pehmeää kypsää hedelmäisyyttä, enemmän tropiikin kuin sitruksen sävyjä. Mallaspohjassa on maukasta leipäisyyttä ja sellaista viehättävää marmeladimaisuutta, joka vie tuntumaa rungon osalta brittien suuntaan. Tuoksusta jo huomaa, että laatutaso on erittäin korkea - kliinisen puhdas ja kaikin tavoin todella nautittava tuoksu. Maku on aluksi kypsän nektarimaisen hedelmäinen ja makeahko, keskivaiheilla humalointi iskee päälle havuineen ja puskee makeuden pois. Loppuvedossa on greippisyyttä ja edelleen marmeladimaista ja nektarimaista hedelmäisyyttä. Todella hyvää. Maukasta ja runsasmakuista. Hedelmäisyys on voimakasta ja kestää jälkimakuun asti puhtaana. Ei minkäänlaista ikävää karvautta tai karkeutta - kaikki toimii ja olut on hyvin tasapainossa. Kerrassaan miellyttävää juotavaa. Tämä on hieman erityylinen kuin oma DIPA - karvan verran makeampi, maltaisempi ja voimakkaammin hedelmäinen - maittaa tällä kertaa paremmin mitä omani, joka sekin on mielestäni oikein hyvää. Hienoa työtä Mommilassa!

Pisteytys

• Tuoksu 8 
• Ulkonäkö 4
• Maku 8
• Suutuntuma 5
• Yleisvaikutelma 16

Aistiarviot

• Makeus 6
• Katkeruus 6
• Happamuus 3
• Täyteläisyys 7

Kokonaispisteet: 41/50

Resepti: Reittausblogi IPA #4 - enemmän humalaa!

Tässä omasta mielestäni toistaiseksi parhaan tekemäni IPAn resepti. Tämä on, jos oman oluen kehuminen nyt sallitaan, aivan perkuleen hyvää! Tätä tuunataan vielä seuraavassa erässä eteenpäin ja eri humaliakin todennäköisesti testaillaan - meni sitten parempaan tai huonompaan suuntaan. Tässä kuitenkin mielestäni erinomainen pohja, jos haluat lähteä IPAa tekemään. Mallasrunko on yksinkertaisin mahdollinen, mutta toimii yllätyksellisen hyvin, eikä siinä mielestäni ole oikein parannettavaa. Se on sopivan simppeli, ei karamellisen makea, eikä liian tuhti - humalat saavat tarvittavaa tilaa loistaa ja juotavuus pysyy erinomaisena. Todellinen sessio-IPA, vaikka alkoholipitoisuutta toki on tyylille ominainen määrä. Sopii koettaa!

Ulkopuolisten arviot:

Arde arvioi
Ukonmalja

 

Reittausblogin IPA #4 - enemmän humalaa!

(IPA)

Speksit: 

Original Gravity (OG):  1.058
Final Gravity (FG):   1.006 
Alkoholipitoisuus (ABV):  6.84 %
Väri (EBC): 18.1

Laskennallinen katkeruus (IBU): 177   (Average - No Chill Adjusted)

Maltaat:
100% Viking Sahtimallas

Mäskäys:
Infuusiomäskäys 65°C, 90 minuutin ajan

Humalointi:

• 60 minuutin keitto

2.1 g/L Columbus Pellet (15.9% Alpha) @ 60 Minutes (Boil)
1.3 g/L Cascade Pellet (7.8% Alpha) @ 20 Minutes (Boil)
1.3 g/L Cascade Pellet (7.8% Alpha) @ 15 Minutes (Boil)
1.3 g/L Simcoe Pellet (12.9% Alpha) @ 10 Minutes (Boil)
1.3 g/L Citra Pellet (12.5% Alpha) @ 5 Minutes (Boil)

Kuivahumalointi:

Kuivahumalat lisätään käymisastiaan 5 vuorokautta ennen pullotusta tai sekundääriastiaan siirtoa. Kuivahumalien uuttoaika siis 5 vuorokautta käymislämpötiloissa (noin 20 astetta). Jos pöntön siirtää kylmempään tilaan tässä vaiheessa, uuttuvat humalat hitaammin. Vaihtoehtoisesti lämpimämmässä uutos tapahtuu sitten taas nopeammin.

1.3 g/L Cascade Pellet (7.8% Alpha)
0.7 g/L Centennial Pellet (9.4% Alpha)
0.7 g/L Citra Pellet (12.5% Alpha)
0.7 g/L Simcoe Pellet (12.2% Alpha)

Käyminen:
Hiivana Danstarin kuivahiiva BRY-97. Suositeltu käymislämpötila 20 astetta tai alle. Itse pidin kolme viikkoa käymisastiassa, joista viimeiset 5 päivää kuivahumalat seassa. Sitten lappoaminen toiseen astiaan ja pullotus. Jälkikäymissokeria 6g/litra. Olut on parhaimmillaan 3-5 viikon pullokypsytyksen jälkeen.

Alkon Oktoberfestoluet vs nettikauppojen tarjonta

Olutoppaan foorumille ja sitä myötä mm. JaskanKaljat -blogiin paukahti listaus Alkon Oktoberfestoluista. Oktoberfestit ovat minulle siitä miellyttävä sesonki, että osaan arvostaa saksalaista perusolutta ja tykkään nauttia sitä isosta tuopista fiiliksen mukaan, sen enempää alkoholiannoksia laskematta. Tähän yhtälöön kun lisätään grillikota, sopiva makkaravalikoima ja lisukkeet sekä kenties vielä kaunis syksyinen ilta, niin ei juuri parempaa voisi toivoa. Kerran tai kaksi syksyssä tällainen sessio on paikallaan - talven ja kesän juhliin on sitten omat juomansa ja perinteensä. 

Kuva: Paulaner

Alkon Oktoberfest -valikoima on suht samanlainen kuin aiempinakin vuosina, mutta nimikkeitä on nyt pari enemmän: 

• Löwenbräu Oktoberfestbier, 3,77 €
• Laitilan Kievari Kekri, 3,05 €
• Gusswerk Oktoberguss Bavaria 1810 (Itävalta), 3,49 €
• Hofbräu Oktoberfestbier, 3,88 €
• Prykmestar Oktoberfestbier, 4,96 €
• Spaten Oktoberfestbier, 3,76 €
• Paulaner Oktoberfest Bier, 3,88 €

Kaikki paitsi Gusswerk ovat tuttuja parilta viime vuodelta. Gusswerk on itävaltalainen panimo, jolta on aiemmin Alkossa ollut mm. vehnäolut Weizenguss ja Hom Mali Rice riisilager. Molemmat ihan kelvollisia oluita. Oktoberfestoluet ovat perinteisesti hieman vahvempia, tyypillisesti noin 6%,pohjahiivaoluita, eli lagereita. Maultaan ne ovat makeahkon maltaisia ja lämmittäviä, humalointi on varsin kevyt, mutta tyylin parhaissa selkeästi tuntuva. Näitä itse bilepaikalla kiskotaan sitten litran tuopeista ja mahtava meininki on meneillään. 

Lähdin ihan kiusallani selvittämään saisiko näitä nettikaupoista hieman edullisemmin, sillä Alkon hinnat ovat tunnetusti aivan törkeitä. Yllättäen huomasin, että nämä lienevät monelle nettikaupoille liian "perusoluita" - ne eivät ota näitä valikoimiinsa, koska nämä eivät ole riittävän "craftia". No, eihän näillä kieltämättä kylillä paljoa hipsteri- tai cooliuspisteitä keräillä. Varsinaisten olutkauppojen lisäksi äkkäsin onneksi myös tsekata Gourmondon, joka on netissä toimiva "supermarket". Gourmondostahan näitä irtoaa ja vieläpä varsin mojovin tarjoushinnoin. Alkonkin valikoimiin tulevista Löwenbräun, Hofbräun, Spatenin ja Paulanerin Oktoberfestoluita saa hintaan 1,99€ / pullo. Lisäksi Alkon valikoiman ulkopuolelta Gourmondossa on Hacker-Pschorr, jonka sesonkioluen hinta on niin ikään 1,99€ pullo. Kaikista näistä on myös päällä tarjous - 10 pulloa ja 2 isoa lasikolpakkoa hintaan 19,90€ - eli lasit kaupanpäälle. Kotiolutharrastaja huomaa heti, että Hacker-Pschorrin oluet ovat patenttikorkkipulloissa - aivan timanttinen löytö! Pistin heti 10 pullon setin tulemaan. Samalla tilailin muutakin maistuvaa - yhteensä 31 pulloa - hinta toimituskuluineen 68 euroa. Alkosta tällä hinnalla irtoaa esim. 18 pulloa Spatenia. Varsin mukavaa säästöä siis. Puhumattakaan siitä, että tilaamiini pulloihin mahtuu spesiaalimpaakin kamaa, jota ei Alkosta löyty. 

Hintatietoisen kuluttajan valinta on siis selviö. Itse ajattelin silti käydä noukkimassa Alkosta parit Prykmestarit, jotta voin verrata niitä Hacker-Pschorreihin - tämä uusikaupunkilainen kun maistui todella hyvälle Winstonin Olutjuhlilla pari viikkoa sitten. 

Syksyä ja Gourmondon pakettia odotellessa!

Resepti: Reittausblogi DIPA

Tässä kotipanimoni varsin mainiosti onnistuneen DIPAn resepti. Tällä reseptillä sain itse valmistettua varsin hedelmänektarimaisen, mutta silti sopivasti puraisevan DIPAn, joka on helppo ja miellyttävä nautittava näinkin vahvaksi olueksi.

Ulkopuolisten arviot:

Arde arvioi

 

 

Reittausblogin DIPA

(Imperial IPA)

Speksit: 

Original Gravity (OG):  1.081  (°P): 19.6
Final Gravity (FG):   1.010  (°P): 2.6
Alkoholipitoisuus (ABV):  9.25 %
Väri (EBC): 37.4

Laskennallinen katkeruus (IBU): 205.2   (Average - No Chill Adjusted)

Maltaat:
84.75% Viking Sahtimallas

8.47%  Viking Crystal 150
6.78% Panimosokeri

Mäskäys:
Infuusiomäskäys 66°C, 90 minuutin ajan

Humalointi:

• 60 minuutin keitto

1.5 g/L Columbus Pellet (15.9% Alpha) @ 60 Minutes (First Wort)

1,5 g/L Cascade Pellet (7.1% Alpha) @ 10 Minutes (Boil)

0.8 g/L Centennial Pellet (9.4% Alpha) @ 10 Minutes (Boil)

1.5 g/L Citra Pellet (12.5% Alpha) @ 10 Minutes (Boil)

0.8 g/L Columbus Pellet (15.9% Alpha) @ 10 Minutes (Boil)

0.8 g/L Simcoe Pellet (12.9% Alpha) @ 10 Minutes (Boil)

2.3 g/L Cascade Pellet (7.1% Alpha) @ 1 Minutes (Boil)

1.2 g/L Centennial Pellet (9.4% Alpha) @ 1 Minutes (Boil

1.2 g/L Citra Pellet (12.5% Alpha) @ 1 Minutes (Boil

1.2 g/L Columbus Pellet (15.9% Alpha) @ 1 Minutes (Boil

1.2 g/L Simcoe Pellet (12.9% Alpha) @ 1 Minutes (Boil) 

Ensimmäinen humalalisäys First Wort -humalointina, eli ensivierrehumalointina. Humalat lisätään heti kun vierrettä aletaan laskemaan maltaista, eli jo ennen keittoa.  Muuten tämän reseptin humalalisäykset painottuvat pitkälle keiton loppupuolelle, joka johtaa maisteluiden perusteella suhteellisen lempeään mutta pitkäkestoiseen katkeruuteen ja todella runsaaseen nektarimaiseen hedelmäisyyteen.

Kuivahumalointi:

Kuivahumalat lisätään käymisastiaan 5 vuorokautta ennen pullotusta tai sekundääriastiaan siirtoa. Kuivahumalien uuttoaika siis 5 vuorokautta käymislämpötiloissa (noin 20 astetta). Jos pöntön siirtää kylmempään tilaan tässä vaiheessa, uuttuvat humalat hitaammin. Vaihtoehtoisesti lämpimämmässä uutos tapahtuu sitten taas nopeammin.

2.3 g/L Cascade Pellet (7.1% Alpha)

0.8 g/L Centennial Pellet (9.7% Alpha)

1.5 g/L Citra Pellet (12.5% Alpha)

0.8 g/L Simcoe Pellet (12.9% Alpha)

Käyminen:
Hiivana Safalen kuivahiiva US-05. Suositeltu käymislämpötila 20 astetta tai alle. Itse pidin kolme viikkoa käymisastiassa, joista viimeiset 5 päivää kuivahumalat seassa. Sitten lappoaminen toiseen astiaan ja pullotus. Jälkikäymissokeria 6g/litra. Olut tuntuu vaativan pullokypsytystä vähintään noin kolme viikkoa kunnolla asettuakseen ja tuntuu yhä paranevan sen jälkeenkin. Kannattaa siis pitää maltti mukana, mutta toki myös suorittaa seurantamaistelua esim. viikottain.