Lauantai oli hieno päivä. Ensimmäinen onnistuminen kävi ilmi heti herätessä, kun ponkaisin futisjoukkueen saunaillan jälkeisenä aamuna ylös - ei merkittävää kanuunaa! Edellisen illan kohtalaisen sopiviin tumuihin nähden tämä tuntui heti hienolta. Pitkälti olutlinjalla pitäytyminen kannattaa, vaikka tiukkaakin olisi tarjolla. Ennen aamukymmentä oltiin jo istutettu pihalle pari uutta marjapensasta, joka sekin oli jokseenkin ironissävytteistä - juuri viime syksynä kun lahjoitimme kaksi marjapensasta pihasta pois, koska niille ei muka ollut sopivaa tilaa. Tämä onnistuu vain naisen logiikalla, vaimolle siitä propsit. No, onhan nämä uudet nyt aivan eri paikassa ja kieltämättä paikka on parempi. Siirrytään pikakelauksella iltaan, jolloin aprikoin Mommilan DIPAn nautittuani, että voisimme siirtyä grillikodan uumeniin. Päivä oli ollut lämmin, mutta illasta tuli viileä. Kodassa tuli silti t-paidallakin kuuma, sillä pistin vanhasta tottumuksesta kunnon notskin tulille, vaikka maltillisempikin olisi riittänyt. Ovea hieman raolleen ja ikkunaa auki, sitten saattoikin jo ajatella oluen korkkaamista. Kotaoluiden virkaa toimittivat blogiani seuraavan Laurin kanssa vaihdetut weizenbockit, jotka olivat Schalchnerin ja Riegelen käsialaa, netistä tilattuja toki. Vaihdossa Laurille annoin omatekoiset Onsa Amber Alen ja Sahtibelgi #2:n, joka on Belgian Strong Ale ja päätynee myöhemmin Keikyblogin - jota kirjoittaa Laurin ystävä - maistettavaksi.
Oli mahtavaa fiilistellä kodassa taas. Kesällä kun hikimajaan ei oikein - ainakaan niillä helteillä mitä nyt koettiin - ole asiaa. Syksyllä ja talvella kota on muutenkin kuin oma maailmansa. Ulkona on pimeää ja viileää. Kodassa tunnelmallisen valoisaa ja lämmintä. Lisäksi olut maistuu siellä aina hyvältä... tai ainakin jos siihen on maltettu hieman panostaa, eli jos "bulkkifactor" on riittävän pieni.
Schalchnerin ja Riegelen Weizenbockit sopisivat "kotakategoriaan" mainiosti - tiesin sen jo ennalta. Molemmat ovat tyylikkäin retrohtavin etiketein varusteltuja ja kursailemattomia Weizenbockeja. Vain reinheitsgebotin määrittelemät perusraaka-aineet, eikä mitään kikkailua. Vahvuutta Schalchnerilla etiketin mukaan 7,4%, vaikka Ratebeer ja ostopaikkana toiminut Bier-Deluxe mainitsevat molemmat 6,9% - vahvuuden vaihtelu erittäin ei ole mitään tavatonta. Riegelen tyylinäyte, Augustus Weizendoppelbock, Bier-Deluxesta tämäkin, asettuu 8% vahvuuteen. Lähdin liikkelle Schalchnerilla.
Schalchner Weisser Bock. Punertava olut, joka vaahtoaa kaataessa jonkin verran, mutta vaahto kuitenkin katoaa nopeasti jättäen jälkeensä varsin sahtimaisen näköisen juoman. Tuoksussakin on kosolti sahdin piirteitä - banaanisuutta, makeutta ja maltaisuutta. Alkoholin potkukin nousee nenään. Maku jatkaa samoilla linjoilla. Makeaa, banaanista, mukavan lämmittävää. Alkoholisuus ei pääse makeuden läpi makuun. Keskivaiheilta loppua kohti siirryttäessä mukaan tulee vehnäistä maltaisuutta ja hieman happamuutta. Katkerointi on minimaalista ja täyteläinen suutuntuma jää hieman tahmaamaan. Kovin on sahtimaista meininkiä, ellei hiilihappoja oteta huomioon. Tykkään ja sopii kyllä tilanteeseen erittäin hyvin. Kotakautta varten on tehtävä oma weizenbock - olin suunnitellut sitä jo aiemmin, mutta nyt se on päivän selvä asia. Pisteet 8/10.
Siirretään kelloa lähes tunti eteenpäin ja kuitataan yksi tabletin ruudulta tsiigailtu Brew Dogs -jakso kuitatuksi to-do listalta. Olin saanut rakenneltua kohtalaisen tyylikkään hiilloksen Schalchnerin siemailun lomassa, joten nyt oli sopiva aika tuupata iltapalaa tulille. Legendaarisen Rokit Kokit -nettisarjan innoittamana päätin kääräistä kaksi Wilhelmin Chili-sulatejuusto makkaraa pekoniin. Lisukkeeksi tulisi Taatilan Maatilan Porkkaalia eli hapankaalia ja porkkanaa, sekä lisukkeeksi tietysti sinappia. Kyrsiä käännellessä alkoi tuntua hyvältä idealta korkata Riegelen Augustus - pullo ulkoa viileästä sisälle ja lasiin.
Riegelen tyylinäyte kaatuu lasiin myös punertavana. Vaahtoa muodostuu runsaasti ja se kestää oluen pinnalla hyvän tovin. Tuoksu on tässäkin banaaninen, mutta mukana on myös neilikkaisuutta ja mansikkaisuutta, sekä leipäisyyttä. Alkoholisuus ei nouse ollenkaan esiin, vaikka vahvuutta on peräti 8,0%. Miellyttävämpi ja runsaampi tuoksu kuin aiemmassa Schalchnerissa. Makukin on hyvä. Makeutta on, mutta ei tahmaavuuteen saakka. Vehnäisyys tulee runsaampana ja banaani vähemmän ylikypsänä kuin edellisessä oluessa. Tämä on raikkaampi ja lennokkaampi, jos moisia termejä tällaisesta nyt ylipäätään käyttää voi. Erittäin hyvä esimerkki tyylinmukaisesta weizenbockista - kuten hefe, mutta isompana, tummempana, makeampana ja lämmittävämpänä. Varsin sahtimainen kokonaisuus tämäkin siis on. Tällaista jos saisi itsekin tehtyä niin olisin hekumassa ... tai siis vielä enemmän hekumassa kuin nyt. Onhan tämä aika mahtavaa meininkiä. Pisteet 9/10.
Ateria valmistui maistelun ohessa nopeasti ja ruokajuomaksikin jäi vielä reilusti. Perusvehniksen olen aiemminkin todennut toimivan hapankaalin ja makkaran kyljessä, eikä vahvempi versiokaan ainakaan huonommaksi jäänyt. Pekonimakkaran kanssa toimisi taatusti myös savuolut. Sitä pitää koittaa myöhemmin. Istuskelin kodassa vielä hyvän tovin vehnäistäni siemaillen. Aivan huikea rentoutuminen. Kupu täynnä ja kaikinpuolin miellyttävä fiilinki. Elämä on nauttimista varten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ole hyvä ja kommentoi. Kommentit menevät valvonnan kautta.