Luento Perinteisen joulusahdin valmistuksesta 18.11.2014 Rauman kansalaisopistolla

Kuten otsikko kertoo, järjestetään Rauman kansalaisopistolla 18.11 luento perinteisen joulusahdin valmistuksesta. Luennoitsijana toimii allekirjoitettu, eli itseoppinut sahdintekijä Harri Metsäjoki. Luennon tavoitteena on havainnollistaa sahdin kotivalmistuksen työvaiheet aina raaka-aineiden hankkimisesta valmiin sahdin nauttimiseen asti. 

Ensimmäisellä tunnilla aloitetaan kertomalla lyhyesti mitä sahti on ja käydään läpi hieman sahdin historiaa, jotta ymmärretään miksi sahti on niin hyvää kuin se onkin. Perehdytään sahdin raaka-aineisiin - mitä tarvitaan, mitä maksaa ja mistä niitä saa. Käydään läpi mitä välineitä tarvitaan ja mitä työvaiheita sahdintekoon kuuluu. 

Välissä kahvitauko, jonka voi myös viettää luentosalissa luennoitsijan kanssa mäskiä kiehautellen.

Toisella tunnilla perehdytään enemmän itse tekemiseen. Täytetään kuurna katajanoksilla ja mäskillä, jonka jälkeen lasketaan pieni erä sahtivierrettä käymisastiaan. Toinen tunti on siis enemmän tekemisen havainnollistamista ihan konkreettisesti sahtia tehden. Täytetään luentosali panimotuvan tuoksuilla. 

Tule mukaan ja opi tekemään sahtia! Ilmoittautumiset: http://www.rauma.fi/kansalaisopisto/ilmoittautuminen.htm koodilla 9991123

Olutarvio: Founders Dirty Bastard

Dirty Bastard

Panimo: Founders Brewing Co., Yhdysvallat
Oluttyyli: Scotch Ale
Alkoholipitoisuus: 8,5%
Saatavuus: Alko (kertaerä, 3,98€ / 0,355l)

Eräänä iltana tässä taannoin olin jälleen tapojeni mukaan grillikodan uumenissa. Kypsyttelin hiljakseen lohifilettä ja fiilistelin hyvän musiikin tahdissa - tällä kertaa sterkoissa pauhasi muistaakseni niinkin legendaarinen pumppu kuin Stormwitch ja tietysti debyyttilevy Walpurgis Night (1984). Jokin kutkutteli kuitenkin normaalia enemmän, seuraava olut olisi nimittäin pitkästä aikaa oleva ns. iso olut, olut jolle oli ladattu odotuksia normaalia enemmän - Founders Dirty Bastard. Tyylinä on Scotch Ale ja luvassa oli ennakkotietojen mukaan jylhän maltaista meininkiä, mutta jenkkityylille uskollisesti humalointia unohtamatta. Humalina toimivat Nugget ja Willamette. Keväällä Alkosta lyhyen aikaa saatavilla ollut Foundersin Imperial Stout oli aivan totaalisen hekumallinen, mutta harmittavasti kertaerä, kuten tämäkin. Diamond Beveragesille on nostettava hattua siitä, että hinta on hyvällä tasolla, se oli sitä jo tuon Imperial Stoutin kohdalla ja se on sitä nytkin - kaikki seikat Alkon hinnanmuodostumisessa huomioon ottaen.

Ennen olutarviota vedetään kehiin vielä tässä blogissa melko harvinainen grillausvinkki. Lohifileen grillauksesta siis kyse. Ensin tehdään foliosta vuoka - levitetään reilusti foliota pöydälle, täräytetään file siihen päälle ja sitten taitellaan folion reunoja ylöspäin hieman rullalle. Valmiina pitäisi näyttää siltä, että lohi olisi tavallaan vuoassa. Idea on se, ettei nesteet pääse karkaamaan, vaan kaikki "goodness" jää fileen sekaan muhimaan. Lohen päälle voita ja mausteet oman maun mukaan. Itse olen suosinut savustettua merisuolaa ja savujuustoraastetta. Kypsytellään kevyellä liekillä muutaman peruskeppanan tai parin spesiaalimman oluen verran - eli noin kaksi tuntia. Sitten voikin jo Jutin sanoin "v'ttu naattia naattia naattia".

Upea punertava väri ja tiivis kermainen vaahto. Tuoksussa on jylhää Barley Wine -tyylistä maltaisuutta - karamellia, marmeladia, toffeeta ja hivenen myös appelsiinimaista hedelmää. Mieleen tulee loistelias Fuller's Golden Pride, mutta tuhdimpana ja jenkkivivahtein. Marmeladimainen, hillomainen ja appelsiininen maku on todella hyvä. Vahva, tuhti maltaisuus, hieman alkoholin lämpöä ja riittävästi humalaa, joka taittaa suurimman makeuden ja tahmauden pois. Hyvä tasapaino. Jälkimaussa on aavistus paahteisuutta ja toffeemaista sekä suklaista vivahdetta. Oikein tuhdin jälkiruokaoluen oloinen - vaikka nyt siis menikin jo ennen ateriointia.

Yhteenveto

Ohraviinimäisen maltainen jytky

ARVOSANA: 9+

Olutarvio: Brewdog Alpha Pop

Alpha Pop

Panimo: Brewdog, Skotlanti
Oluttyyli: Ruis Ale
Alkoholipitoisuus: 4,5%
Saatavuus: Maitokaupat

Kuuluisan skottipanimon räväkän värinen etiketti herätti pikaisella kauppareissulla huomion, vaikka olin vaan aikeissa kävellä juomaosaston läpi. Harjaantunut silmä erottaa näemmä uutuusoluet katsomattakin. Olut on jenkkityylinen (humalat Columbus ja Ahtanum) pale ale, jossa on käytetty ohramaltaan rinnalla ruista. Itse en aluksi huomannut, että oluessa on kaksi etikettiä, päällimmäisessä vahvuus on 4,5% ja alimmaisessa 4,6% - ovat ilmeisesti joutuneet etiketin korjaushommiin.

Kirkas, väriltään kultaoranssi ja vaahdoltaan runsas sekä ilmava olut. Tuoksu on voimakkaan sitruksinen ja mäntymetsäinen - mennään jopa hieman raa'an pellettimäisyyden puolelle, mutta se on selvää, että humalaa on paljon. Hieman saippuaisuuttakin. Maku on kovahko ja katkera. Alussa paletille vyöryy mäntyistä ja havuista humalointia, keskivaiheilla alkaa tuntumaan hieman karamellimaista maltaisuutta, joka loppua kohti muuttuu enemmän rukiiseksi. Jälkimaussa tiukasti greippiä ja hieman trooppisempiakin sävyjä, havuisuuskin jatkuu yhä. Olipa tiukka humalointi, odotin hieman lässympää ja vetisempää, mutta nyt yllätti Brewdog pitkästä aikaa positiivisesti. Laadukas maitokauppavahvuinen. Ainoat valitukset suutuntumasta, joka on hieman kovahko ja aavistuksen karkea.

Yhteenveto

Tiukasti humaloitu ruisolut

ARVOSANA: 8-

Olutarvio: Moa Methode

Methode

Panimo: Moa Brewing Company, Uusi-Seelanti
Oluttyyli: Pils
Alkoholipitoisuus: 5,0%
Saatavuus: Alko (4,63€ / 0,33l)

Moa Methode on Alkon syksyn uutuuksia. Aika mielenkiintoinen veto ottaa valikoimaan pils Uudesta-Seelannista, hinta on väistämättäkin kova, mutta olut vaikutti sen verran mielenkiintoiselta, että otin maistoon. Kyseessä on siis lager, mutta olut on hiilihapotettu jälkikäyttämällä se pullossa shampanjahiivalla - tämä on siis peritaatteessa eräänlainen lager/ale hybridi. Oluen katkerohumalointi on tehty Wakatu -lajikkeella ja aromipuolella on käytetty Pacificaa ja Motuekaa. Kaikki lajikkeet Uusi-Seelantilaista alkuperää.

Utuinen kultaoranssi olut, kaadoin pullosta mukaan hieman sedimenttiäkin, osittain vahingossa. Vaahtoa muodostuu runsaasti ja se kestää pitkään. Kaunis tapaus. Tuoksu on raikas, viljaisen maltainen ja kukkean sitrushumaloitu. Miellyttävä, hyvin pilsmäinen tuoksu - NZ-humalat eivät nouse mitenkään merkittävään rooliin, vaan mallas ja humala ovat hyvässä balanssissa. Maku on purevan greippisesti humaloitu ja hieman pippurisen mausteinen - tässä siis ensimmäinen selkeä ero teräviin, ei niin hedelmäisiin saksapilseihin. Jälkimaussa kukkaisuutta. Raikas ja aromaattinen, oikein miellyttävä juotava. Hienoinen hiivaisuus syö makumaailman selkeyttä, mutta toisaalta tuo monimuotoisuutta pienen mausteisuuden merkeissä. Onnistunut, maukas olut.

Yhteenveto

Hyvä pils, harmi että on niin kallista

ARVOSANA: 8

Kotiolutta: Ukonmalja Köyliönjärvi Scotch Ale

Jyväskyläläisen Ukonmaljan, eli Tommi Särkän kotipanimon tuotoksista otetaan nyt maisteluun Köyliönjärvi Scotch Ale. Oluen tekemisestä ja reseptiikasta löytyy taas kattavasti tietoa Tommin omasta blogista, joten itse voin keskittyä sen suuremmitta alustuksitta itse oluen maistelemiseen ja huolelliseen analysoimiseen - saatan, jos kriitikon elkeiltäni ja kiireiltäni ehdin, myös jopa nauttia itse oluesta ja sen ympärille nivoutuvasta maistelutapahtumastakin.

Voimakas suhahdus korkkia avatessa. Vaahto alkaa nousemaan verkkaisesti jo pullon kaulaa ylöspäin, ennen kuin oluen kaataa lasiin. Tommi varoittelikin epäonnistuneesta hiilihapotuksesta. Sitten kun olut lasiin päätyy, niin se on ruskea ja sameahko. Vaahtokin katoaa nopeasti kohisten. Ei mikään kaunotar ulkonäöllisesti, mutta tuoksu toimii kyllä - siinä on leipäistä ja limpunkuorimaista maltaisuutta sekä tiettyä ison oluen tuntua. Lisäksi tammimaisia piirteitä, hitunen karamellisuutta ja sitä vaikeasti määriteltävää "brittivibaa", joka on monista aiemmista maistamistani brittityylisistä kotioluista puuttunut - hiivasta lienee peräisin se. Kokonaisuutena varsin houkutteleva tuoksu. 

Olut on suussa todellakin melko voimakkaasti ja vaahtoavasti hiilihappoista. Maku - se mitä hiilihappojen alta esiin tulee - on kuitenkin heti ensisiemauksella varsin mainion oloinen. Päätin kamppittaa hiilihappo-ongelman kaatamalla oluen toiseen lasiin ja sitten takaisin ja taas toiseen lasiin ja takaisin, kunnes hiilihappoisuus oli sopivissa määrin vaahdonnut taivaan tuuliin. No niin, näin olut muuttui kertaheitolla paljon miellyttävämmän juotavaksi. Kyseessä todellakin on varsin tasapainoinen ja nautittava esitys. 

Maku on runsaan maltainen, täyteläinen ja nyt varsin pehmeäkin. Maltaisuus on hieman limppuista ja makeahkoa, siinä on puolet Doppelbockia ja puolet English Strong Alea - näin leikkisästi ilmaisten. Tammimaisia sävyjä nousee esiin keskivaiheilla samalla kun katkero alkaa rakentumaan - tämäkin (puumaisuus) on tuttua monista brittioluista. Loppua kohti edetessä makuun tulee mukaan hieman belgian suuntaan kumartavaa kuivahedelmää, joka jatkuu jälkimakuun asti. Humala tuo hienoista kukkaista aromikkuutta peliin, mutta painottuu kuitenkin selvästi enemmän katkeropuoleen, joka sekin pysyy mainiosti hyvän maun rajoissa - sitä on sopivasti. 

Suutuntuma on täyteläinen ja nyt myös miellyttävän maltillisesti hiilihappoinen kun haihdutin suurimman innokkuuden pois. Yleisilme on makeahko ja tuhti - suu jää hieman tahmaiseksi nielaisun jälkeen. Alkoholi kätkeytyy täydellisesti maun ja rungon runsauden alle - en oikeastaan edes tiedä paljonko vahvuutta on, mutta veikkaisin olevan 7,5% - 8,5% välillä. Todella mainio olut, näin aitoon "brittivibaan" en ehkä olekaan aiemmin kotioluissa törmännyt. Kiitettävän arvosanan arvoinen.

Olutarvio: Laitilan Kievari Tuomas Saison

Kievari Tuomas Saison

Panimo: Laitilan Wirvoitusjuomatehdas, Suomi (Laitila)
Oluttyyli: Saison
Alkoholipitoisuus: 5,4%
Saatavuus: Alko (2,99€ / 0,33l)

Syntisen Kukko Pils tölkiksi maalatun vesisäiliönsä vuoksi kasitiellä kulkevaa kansaa alkoholisoiva Laitilan Wirvoitusjuomatehdas on onnistunut tekemään maailman kahdeksannen ihmeen. Se on saanut oluensa Alkon hyllyyn - mahtava suoritus! Wirvoitusjuomatehtaan panimomestari on vuodesta 2009 alkaen valmistanut Olutliiton Hyväksi Tuomaaksi valitun henkilön kanssa yhteistyöoluen. Vuoden 2013 Hyvä Tuomas oli Mustialassa oluentekijöitä kouluttava ja Kuninkaankartanon Panimon toiminnasta vastaava Lassi Puupponen - olutalan elävä legenda Suomessa. Lassin kanssa valmistettu Saison -tyylinen olut on Tuomas-sarjan ensimmäinen yli 4,7% tuote. Täysmaltainen, Magnumilla ja klassisella EKG:llä, eli East Kent Goldingsilla humaloitu olut. Plussaa hinnasta, joka on painettu alle kolmen euron.

Hieman utuinen kultaoranssi olut, jonka vaahto katoaa melko nopeasti. Tuoksu on mandariinimainen, hieman belgihiivaisen hapan ja hunajamelonimainen. Ei kovinkaan iskevää hiivan mausteisuutta ja humalan käyttökin vaikuttaa varovaiselta. Maussa on aluksi hieman mandariinimaisuutta, karamellimaisuutta ja mausteisuutta. Loppupuolisko jää tyhjän päälle, humala ei pure ja olut tuntuu valjulta. Jälkimaku kääntyy hieman yrttiseen ja ruohoiseen suuntaan, kevyttä katkeruutta nousee esiin, mutta too little too late. Kokonaisuus kärsii turhasta varovaisuudesta ja koko homma tuntuu jäävän puolitiehen. Pettymys.

Kyllä saisoniin pitää laittaa kunnolla humalaa ja sitä hiivaakiin pitää kiusata ja kiduttaa niin, että se pentele ulostaa ne pippurisuudet ja sopivat happamuudet sinne tankkiin.

Yhteenveto

Turhan varovainen viritelmä, ei toimi.

ARVOSANA: 6½

Rinnakkainvertailu: Reittausblogin Sahtibelgi #1 vs Sahtibelgi #2

Nyt on minulle erityisesti sydäntäni lähellä olevan maistelun paikka. Reittausblogi IPA on ollut kotioluistani se eniten hypetetyin, mutta Sahtibelgin paikka on aina ollut vähintään yhtä lähellä omaa sydäntäni kuin IPAllakin. Tässä maistelussa vastakkain - tai rinnakkain - asettuvat Sahtibelgin erät #1 ja #2. #1 erä on valmistettu tänä vuonna tammikuussa ja pullotettu helmikuussa. Sahtibelgin erä #2 on valmistettu tänä vuonna heinäkuussa ja pullotettu elokuussa. #1 erä oli varsin mainio, mutta päätin silti tehdä #2 erään pieniä viilauksia, tässä mietteet elokuulta:

Sahtibelgin erä #2. Tässä olen alkuperäiseen noin 9% vahvaan olueen tehnyt pieniä muutoksia. Mallaspohjassa on nyt Viking Sahtimaltaan lisäksi Viking Crystal 150 EBC:tä. Sokeria on edelleen käytetty keventämään runkoa, mutta tällä kertaa lähes puolet vähemmän kuin alkuperäisreseptissä. Tavoitteena vielä tuhdimpi ja makeampi runko, sekä vielä voimakkaampi alkoholipitoisuus. Humalina tässä tälläkin kertaa Magnum (katkero) ja Saaz (kuivahumalointi). IBUja on BrewMaten mukaan noin 30 (kuten alkuperäisessäkin reseptissä), mikä on belgioluelle ja erityisesti sahdille jo paljon - näin kuitenkin halusin. Hiivana edelleen belgityylinen T-58.

Molemmissa siis sama hiiva, Safale T-58. #1 version maltaat 100% sahtimaltaita ja lisäksi hieman sokeria ohentamaan runkoa, alkoholipitoisuus noin 9%. #2:ssa on sahtimaltaan lisäksi hieman karamellimallasta ja vähemmän sokeria, alkoholipitoisuus noin 10%. Molemmissa on kevyt katkerointi Magnumilla ja kuivahumalointi Saazilla.

Vasemmalla #1, oikealla #2.

Ulkonäöltään pitkälti samankaltaiset oluet. #2 versiolla on punaisuudessaan hieman tummempi ja syvempi vivahde, kuten pitääkin - onhan siinä hieman karamellimallasta mukana. Molemmat ovat huomattavan kirkkaita. Vaahtoa molempiin muodostuu maltillisesti - tarkoitettua sekin, jälkikäymissokeria on vähän, jotta sahtimaiset piirteet korostuisivat. 

Tuoksultaan #1 on katajainen, kuivakampi ja raikkaampi kuin #2, joka on pyöreämpi ja tuntuvasti enemmän maltaisempi, jopa marmeladimainen. #1:stä nousee mentholimaisia katajanmarjaisia sävyjä voimakkaan humaloinnin tavoin, #2 on tässä suhteessa lempeämpi. #1:ssä on enemmän tuulahduksia belgiasta. Ikäkin näyttelee tässä luultavasti roolia - #1:ssä belgityylisellä hiivalla on ollut enemmän aikaa työstää jäljellä olevia sokereita - hitaasti, mutta varmasti - ja ulostaa omia makukomponenttejaan. #2:n tuoksu on yllätyksellisesti hieman parempi, minä kun luulin, että ikä tekisi tälle vain hyvää.

Maultaan #1 on edelleen hyvin sahtimaisen katajainen. T-58 kuivahiiva tuo peliin omaa mausteisuuttaan ja etäisesti belgidubbelmaista fiilinkiä. Maku on nyt varsin kuiva ja loppuvedossa on tiettyä kukkaisuutta, joka voi olla myös kuivahumalointiin käytetyistä Saaz-kukinnoista peräisin. Oikein hyvä, tasapainoinen ja miellyttävästi lämmittävä olut. 

On muuten hidasta touhua kahden näin tuhdin oluen vertailu. Vettä on otettava siemausten välillä reilusti, muuten maut sekoittuvat keskenään. Erothan eivät muutenkaan ole kovinkaan suuria, sillä reseptit ovat lähes identtiset. Oluiden ikäerolla lienee loppupeleissä yhtä suuri vaikutus kuin resepteillä.

#2 on maultaan tuhdimman maltaisempi, selvästi täyteläisempi, enemmän kuivatun hedelmäinen ja hieman maltillisemmin katajainen. Alkoholi tulee selvemmin esiin kuin #1:ssä, mutta toki sitä onkin hieman enemmän. #2 on siis selvästi makeampi ja pehmeämpi. Loppuveto on enemmän mausteinen (hiivan käymisesterit) kuin humalainen, toisin kuin #1:ssä. Makuvertailu on kääntymässä #1:n voitoksi, kuivempi toimii nyt paremmin, #2 on ainakin vielä hieman turhan alkoholinen ja siksi pois optimaalisesta balanssista. #2 vaatinee vielä lisää kellariaikaa, eikä toisaalta #1 -versiokaan mikään ikäloppu ole - suuressa skaalassa sekin on vielä nuorta, alle vuoden ikäistä. Ensin hörppy #1:stä ja sitten perään #2:sta - kyllä, #1 on parempi, #2 on turhan alkoholinen - se ei tunnu vielä täysin asettuneelta.

Suutuntumaltaan molemmat ovat varsin täyteläisiä, mutta #2 silti #1:stä tuhdimpi. #2:n suutuntuma myös tahmaa hieman, eli suuhun jää pieni kuorrute. Tätä ongelmaa ei #1:ssä ole, vaan se on tasapainoisempi.

Kokonaisuutena #1 on askeleen edellä #2:sta, kypsyminen on tehnyt oluelle hyvää. #2 on hyvä, mutta #1 erinomainen - jos siis pidät sahtimaisesta belgistä. Ei ehkä mikään kaikista hipsterein tyyli digattavaksi. Niitä vahvempia kotioluita kannattanee kypsytellä ihan rauhassa.

Reittausblogin Helmiweizen ensimaistossa

Täällä jälleen! Nyt on pitkässä aikaa vuorossa oikein "livebloggausta" eli tunnelmointia suoraan näppäimistön ääreltä. Useimmat viime maistelut ovat tulleet blogiin pienellä viiveellä, sillä grillikodassa arviot vedetään old-schoolina kynällä ruutuvihkoon ja usein enemmän tunnepohjalta kuin kriittisesti analysoiden - niin muutenkin tykkään olueni nauttia. Nyt on kohtalaisen hyvä fiilinki päällänsä. Raumalla on kouluista loppuviikko syyslomaa, joten otin itsekin pari vapaapäivää tähän kohtaan - neljän päivän viikonloppu, oioi! Lisäksi eilen varmistui se, että pidän Rauman kansalaisopistolla luennon sahdinvalmistuksesta marraskuun 18. päivä - luennosta tulee lisätietoja hieman myöhemmin.

Nyt keskitytään kotipanimoni viimeisimpään pullotteeseen, eli Helmiweizeniin. Tämä on yksivaiheisella keittomäskäyksellä valmistettu hefeweizen, jossa on aromihumalointina pieni tujaus uusi-seelantilaista Pacific Gem humalaa.

Oluen resepti.

Tästä Brewmaten reseptistä ei käy ilmi sitä seikkaa, että otin 45 minuutin mäskäyksen jälkeen yhden neljäsosan mäskistä toiseen kattilaan, keitin sitä kymmenisen minuuttia ja sekoittelin sitten takaisin alkuperäisen mäskin sekaan - tämä on siis se yksivaiheinen keittomäskäys. Nostin tässä vehnämaltaan osuutta aiemmasta hyväksi todetusta Perushefe -reseptistä hieman. Perushefessä vehnä/ohra -suhde oli noin 55%/45% ja tässä Helmiweizenissa 62,5%/37,5%, on mielenkiintoista nähdä huomaanko mallaspohjassa eroa aiempaan. Pullotusvaiheessa otettu maistiainen oli humaloinnin melko varovaisesta(?) määrästä huolimatta varsin hedelmäinen ja mukavan katkerakin - maistui omaan suuhuni erittäin hyvältä. Odotuksia on, joten eiköhän korkata. 

Sihahtaa vaimeasti, mutta sihahtaa kuitenkin. Vasta 6 vuorokautta pullossa, eli jälkikäyminen ei ole ihan vielä välttämättä optimitilanteessa. Vaahtoa muodostuu kaataessa kuitenkin mukavasti ja se jättää laskiessaan myös kaunista pitsikuviota lasin reunamille. Tuoksu on tuoreen banaaninen, vehnäisen hapan ja miellyttävän pehmeän hiivainen. WB-06 hiiva on suoltanut mukavasti banaanista esterisyyttä, vaikka käymislämpötila näin syksyllä olikin vain 18-20 astetta. Purukumimaisuutta on nyt enemmän kuin perushefessäni, peräti selvästi enemmän - syynä alhaisempi käymislämpö (hiivan käyttäytyminen) tai kenties erilainen mäskäys? Humalointi jää tuoksussa etäiseksi, vaikka tiettyjä sitruksen sävyjä taustalta nouseekin. Oikein hyvä ja raikas hefen tuoksu - ei sitä kypsää pehmeää banaania vaan tuoretta ja raikkaampaa. Pidän tästä hiivasta, oikein hyvä vehnishiiva. 

Maku alkaa purukumimaisena ja runsaan vehnäisenä, sitten hieman purevampaa ja greippisempää vaihetta ja loppua kohti voimistuvaa eksoottista hedelmäisyyttä - ei kuitenkaan ylilyövästi, vaan niin, että hefen piirteet pysyvät myös koko ajan esillä. Katkeruutta on selvästi normivehnää enemmän ja runko tuntuu jotenkin perushefeäni keveämmältä - suurempi vehnän määrä ehkä vaikuttaa. Pakko sanoa, että ei tämä ainakaan minulle toimi samalla tavalla kuin oma perushefe aikoinaan - tai ylipäätään toimi niin kuin hyvät kaupalliset perusvehnikset. Ehkä tällainen humalointi ei kuulu vehnäoluisiin, se ei vaan toimi. Se tuntuu päälleliimatulta ja ulkopuoliselta. 

Iso-Kallan cascadehumaloitu weizen kärsi ehkä hieman samasta syndroomasta. Jos haluat vehnään laittaa humalaa, niin se on oltava joko 100% vehnää ja överisti humalaa tai sitten reilusti vahvempaa. Ei tämä huono ole, ei suinkaan, vaan varsin juotava ja laadultaan hyvä olut, mutta resepti ei vaan täysin toimi. Harmi, sillä keskeneräisessä näytteessä vaikutti olevan jotain taianomaista. 8-/10 olisi ehkä tälle sopiva arvosana ainakin tässä vaiheessa. Hyvää siis, mutta se ei riitä - katoaa massaan.

Kotiolutta: Ukonmalja Rahkoi Weizenbock

 Ukonmalja -blogisti ja kotipanija Tommi Särkkä otti asiakseen lähettää minulle omia kotioluitaan. Varsin kohtalaiset vaihtokaupat - lähetin hänelle aiemmin yhden pullon omaa IPAani ja nyt Tommi lähetti minulle vastalahjaksi kahdeksan pulloa omia oluitaan. Aloitin satsin vanhimmasta päästä, jo viime syksynä alkuun laitetusta Rahkoi Weizenbockista. Oluen syntyvaiheista voi lukea enemmän Tommin omasta blogista, mutta lyhyenä kiteytyksenä kyse on Weizenbockista, jonka käännekohta oli eräs elokuinen päivä. Ote Tommin blogista:

12.8.2013. 

Rahkoi puhui tänään minulle. Vaimea ääni kantautui sen vesilukon syövereistä: "Tommi...Too-ommi...Tee minusta jouluolut. Mausteet...Maa-usteet..." Ei huono idea? Kaivelin maustelaatikosta puolitoista tankoa kanelia ja kolme tähtianista. Laitoin ne harsopussiin, pussin lasipurkkiin ja päälle vajaan(?) desin(?) Leijona-viinaa. Liuotin noin puoli tuntia.

Oluen lapposin lasiseen käymispulloon, mihin heitin maustepussin liemineen. Oluen laitoin jääkaappiin, ajatuksena kypsyttää sitä kylmässä. En tiedä vielä kauanko - kuukausia?

Näin siis Weizenbockista tuli kanelilla ja tähtianiksella maustettua. Vahvuutta on hieman yli 8%. Tommi itse on sitä mieltä, että hyvä olut tuli ryssittyä taitamattomalla maustamisella. Itsevarman oluentekijän merkki, että tohtii lähettää omasta mielestään epäonnistunuttakin olutta julkiseen maisteluun.

Ruskea, liekkejä vasten kauniisti punertava olut. Vaahtoa muodostuu runsaasti, mutta se katoaa nopeasti kohisten. Tuoksu on todellakin erittäin anismaisen mausteinen, sellainen belgimäisen jouluinen. Banaanisia weizenin piirteitä en onnistu löytämään. Taustalta huokuu tiettyä alkoholin lämpöä ja voimaa. Maku on vielä mausteisempi - kanelimainen joulumausteisuus on nyt enemmän pinnalla ja anis silti yhä vahvana sen rinnalla. Paahteisuutta nousee esiin maun loppupuolella ja ihan viimeisessä vedossa vielä suklaisuuttakin - tämä on oluen paras osio. Lämmetessään paranee hieman, mutta anis hallitsee silti liiaksi. Hieman sekamelskahan tämä on, mausteet peittävät "pohjaoluen" alleen. Kyllä tämän nyt kodassa istuskellessa fiilistellen mielellään joi, mutta olen Tommin kanssa samoilla linjoilla - liikaa mausteita.

Olutarvio: Stallhagen Historic Beer 1843

Historic Beer 1843

Panimo: Stallhagen, Suomi (Ahvenanmaa)
Oluttyyli: Ale
Alkoholipitoisuus: 4,5%
Saatavuus: Maitokaupat

Eteeni osui keskimääräistä mielenkiintoisempi maitokauppavahvuinen uutuus. Stallhagenin Historic Beer 1843 on nyt se "paljon puhuttu" hylkyolut, jonka sukeltajat löysivät kesällä 2010 Ahvenanmaan edustalta. VTT tutki oluen koostumusta ja löysikin sieltä vielä eläviä maitohappobakteereita. Oluen uudelleen konstruktointiin osallistui myös belgialaisia KU Leuvenin yliopiston asiantuntijoita. Oluen kuvaus lupailee vehnäpohjaista spontaanihiivakäymisellä tehtyä olutta, josta humalan aromikkuus ja katkero puuttuvat lähes kokonaan. Olut on ilmeisesti valmistettukin Belgiassa, sillä etiketissä Stallhagen mainitaan valmistuttajana, ei valmistajana. Tyylikäs shampanjakorkilla suljettu pullo.

Kirkas, kultainen olut, jonka vitivalkoinen vaahto kestää hetkisen verran. Belgiblondahtava tuoksu päärynänkuorineen ja mietoine hiivan mausteisuuksineen. Ei tunnu happamuutta tai muutakaan villihiivaan viittaavaa - sillä saralla heti pienehkö pettymys siis, mutta muuten ihan mallikas kliini ja raikas belgituoksu. Maku on lähes kuin alen ja lagerin välimaastosta, niin neutraali se on. Toisaalta hieman viljaisen ja vehnäisen maltainen, toisaalta hieman belgihedelmäinen, mutta ei kunnolla kumpaakaan. Hiiva tuntuu todella neutraalilta, ei happamuutta, eikä oikein käymisestereitäkään hentoa hedelmäisyyttä lukuunottamatta. Humaloinnin puuttuessa lähes kokonaan, jää loppuveto hieman blandiksi. Toimisi taatusti paremmin jos villihiivainen happamuus puraisisi kunnolla. Ihan ok oluena ja mielenkiintoinen maistettava, mutta yhteys historialliseen alkuperäisolueen jäi ainakin itselleni hieman etäiseksi - niin kliininen ja neutraali tämä olut on.

Yhteenveto

Hieman belgiblondemainen kokonaisuus

ARVOSANA: 7

Olutprojekti: "Testowit" - idea, synty ja maisto

Heinäkuussa 2013 haastattelin raumalaista Ruokapuoti Lumon yrittäjää Tero Suhosta eräässä Reittausblogista tutussa grillikodassa. Terolla oli idea tehdä Ruokapuoti Lumon seuraavaksi omaolueksi todellinen spesialiteetti - miehen testosteronitasoa boostaavilla luontaisilla ainesosilla maustettu olut, jossa ei olisi ollenkaan humalaa. Tällaisen oluen kehittely ei kuitenkaan lähtenyt etenemään sen enempää, mutta idea jäi Terolle kytemään. Tänä kesänä Tero heitti - lukuisia tekemiäni kotioluita maistaneena - ilmoille idean, että mitä jos yritettäisiin toteuttaa tällainen olut kotioloissa. Olin heti messissä, tietysti.

Reseptin kehittelytalkoot. Kaupallinen witbier ja mausteita.

Pyörittelimme ideoita tovin, kunnes pääsimme yhteisymmärrykseen, että Witbier voisi olla tyylinä sopiva. Se on luontaisesti hieman mausteinen tyyli, eikä humalakaan näyttele siinä niin suurta roolia, että sen pois jättäminen hirveästi kirpaisisi - välttämättä. Kehittelin reseptin, joka pohja perustuu ihan perinteiseen witbieriin appelsiininkuorineen ja kaikkineen, mutta ilman humalaa ja siihen lisäsimme Teron "testomausteet" päälle. Teimme oluen syyskuun alussa tänä vuonna "Kinnonkartanolla". Tämä oli Teron ensimmäinen kosketus oluen tekemiseen kotioloissa - panopäivänä innokkuus olikin kova, eikä sitä lannistanut edes nakitus pesuhommiin. Jaoimme vierteen kolmeen eri käymisastiaan ja maustoimme ne eri tavoin ja eri maustemäärillä.

Näytteiden otto ja maistaminen pääkäymisen jälkeen.

Kun olut oli käynyt, otimme näytteet ominaispainon mittausta ja maistamista varten. Varsin kutkuttavan jännittävä hetki, sillä emme osanneet yhtään odottaa miten mausteet olivat oluessa käyttäytyneet. Tässä vaiheessa tehtiin vielä yksi lisäys - ykköspönttöön pistettiin luomuananasta. Ihan rehtiä pilkottua ja jäädytettyä ananasta siis. Kakkos ja kolmospönttö pysyivät siinä mallissa missä olivatkin. Ananasten annettiin luovuttaa makuaan kuuden vuorokauden ajan, jonka jälkeen oluet pullotettiin ja pullotuksesta kahden viikon päästä olikin jo juhlavasti ensimaiston aika. Maistelu suoritettiin luonnollisesti erään raumalaisen grillikodan uumenissa. Tsekkaa makukommentit ja ensireaktiot alla olevilta videoilta.

Yhteinen lapsemme.

Sellaista meininkiä siis! Aika näyttää miten projekti elää ja etenee tästä eteenpäin, mutta varmaa on se, että tämä ei jää tähän.

Olutarvio: CREW Foundation 11

Foundation 11

Panimo: CREW Republic, Saksa
Oluttyyli: Pale Ale
Alkoholipitoisuus: 5,6%
Saatavuus: Ulkomailta (Ostopaikka: Gourmondo)

Maistelussa jälleen saksalaista craftia CREW Republicilta. Etiketissä lukee German Pale Ale, mutta mitään erityisen saksalaista en spekseistä löydä. Maltaat toki varmasti ovat saksalaisia ja humalistakin Herkules -lajike, jonka pääasiallinen käyttötarkoitus on katkerointi. Aromipuolen humalat (oletettavasti siis), ovatkin sitten NZ- ja jenkkikamaa - Nelson Sauvin (NZ), Cascade (USA), Chinook (USA) ja Citra (USA). Herkullinen kattaus, katkeruutta kuvaavaksi IBU-arvoksi mainitaan 40, se ei ole paljoa, mutta ei vähääkään.  

Utuinen, kultaoranssi ja vitivalkoista sekä tyylikkään pitkikästä vaahtoa päälleen keräävä olut. Tuoksu on limelehtimäinen, mustaherukkainen ja kiivimäinen, onpa jännä hedelmä-marjamix! Maussa mallaspohja on mukavan vähäkaramellinen - humaloinnille jää tilaa toteuttaa itseään. Aromipuoleen on selvästi satsattu, mutta katkero nipistää vain pehmeästi. Maussa on tunnistettavaa Nelson Sauvinin herukkaista tuntua ja lisäksi havuisuutta sekä limemäistä eksotiikkaa. Puraisua saisi ehkä kuitenkin olla pari täppää enemmän. Nyt suu jää nielaisun jälkeen hieman öljyiseksi, eli paletti ei täysin putsaannu. Tämä alkaa rassaamaan lasin loppupuoliskolla, mutta ei pahasti. Mukava maisteltava - hedelmäisyys ei ole aivan perinteisintä sitrussortimenttia, vaan kulkee omia eksoottisempia polkujaan.

Yhteenveto

Perushyvä pale ale, jossa hieno aromihumalointi

ARVOSANA: 8-

Keisari 66 pikaisessa uusintatestissä...

"Vielä Nokialle värssyn omistan, kun on tehnyt meille öölin niin surkean - tehkää uus keisari kuuskytkuus!"

 

Reittaus-TV Episodi 35: Kouvostoliiton HC MochaStout

Arto Halonen, aka El Comandante, aka Tuopin Ääressa -blogia kirjoittava olutblogi- ja kotiolutkollega on mahtava mies, joka lähetti keväällä minulle laatikollisen olutta maisteltavaksi. Tuosta laatikollisesta viimeisenä aukesi HC MochaStout, josta myös TV:stä tuttu Tero pääsi nauttimaan kodan lämmössä. 

HC MochaStout on laktoosilla ja etiopialaisella kahvilla höystetty imperial stout. Erittäin hyvä, kuten kaikki muutkin Artolta maistamani oluet. 

Arton...siis El Comandanten videon tämän oluen tiimoilta voit katsoa youtubesta, tästä linkistä. Harmiksemme bongasimme Teron kanssa tuon pätkän vasta oluen maistamisen jälkeen, se olisi nimittäin ollut parhaimmillaan HC MochaStoutin kanssa nautittuna. Terolle oli tuttu videossa mainittu ja olueen käytetty kahvikin, kuulemma erittäin hyvää - kuten oli siis olutkin. 

Olemme otettuja, että saimme maistaa El Comandanten työnäytettä.

ps. Emme oikeasti uskaltaisi peukuttaa El Comandantea...

Maistelussa Maku Brewing Golden Ale ja Amber Ale

Hekumallisen IPAn lisäksi Maku Brewingin tuotepalettiin kuuluu tällä hetkellä kaksi maitokauppavahvuista alea - Amber ja Golden - jotka ovat molemmat 4,5% vahvuisia. Ostohinnat pyörivät tietääkseni varsin kohtuullisissa hieman yli kolmen euron hinnoissa. Maku, vaikka onkin uusi panimo, satsasi heti keittokokoon ja se näkyy positiivisesti oluiden hinnoissa. 

Sain panimolta kaksi pulloa näitä kumpaakin ja olen ne nyt nauttinut rennosti maistellen. Oluet vertautuvat hyvin muiden suomalaispanimoiden vastaaviin tuotteisiin maitokauppakategoriassa. Alle 4,7% oluet ovat reseptin suunnittelijoille pirun vaikeita ja toteutuksessakin on oltava tarkkana, ettei tuote karkaa vahingossa kriittisen rajan yli. Maku Brewingin Juhani kertoikin, että oli haastava lähteä uudella entuudestaan tuntemattomalla panimolaitteistolla tekemään maitokauppavahvuisia oluita, kun ei vielä kunnolla tiennyt miten laitteet käyttäytyvät. Kokemuksen myötä tämäkin hioutuu ja lopputuloksethan ovat jo nyt varsin hyviä. Jokainen oluentekijä tekisi tietysti ainoastaan luonnollisen vahvuista olutta, mikäli se vain olisi liiketaloudellisesti tässä maassa mahdollista, eli jos niitä saisi myydä jossain. Siirtykäämme olutarvioiden pariin. 

Maku Golden Ale (4,5%)

Ulkonäöltään utuinen, jopa sameahko olut, joka on väriltään kultaoranssi ja vaahdoltaan melko niukka. Tuoksu on kukkea, hieman hunajainen ja hiivaisen hedelmäinen - persikkaa. Eräs tuntemani kuivahiiva tekee samankaltaista esterisyyttä, mutta en ala sen tarkemmin tässä avaamaan mikä se on, menisi arvaus metsään kuitenkin... no okei, US-05. Maku on odotetusti kepeä, mutta kuitenkin purevasti katkeroitu - eli se ei pääty tyhjään vetisyyteen vaan katkeroiseen loppuliukuun. Melko runsas hiivamaisuus tuntuu syövän raikkautta ja humalien parasta aromikkuutta. Sitrusta on hieman ja lisäksi saippuaisuutta sekä ruohoisuutta. Ei osu nyt täysin omaan makuhermooni. Minulle toimisi paremmin sellainen brittityylisen "crispi" keksimäinen maltaisuus ja siihen sopivasti humalointia päälle. Esimerkkinä toimikoon vaikka Hook Norton Hooky Gold.

Arvosana 7

Maku Amber Ale (4,5%)

Väriltään meripihkainen, kirkkaanlainen ja vaahdoltaan runsas olut. Nyt näyttää hyvältä! Tuoksussa on karamellimaisuutta ja toffeeta sekä hieman leipämäistäkin maltaisuutta. Hieman samankaltaisia käymisestereitä kuin Goldenissa, sama hiiva kenties. Aromihumalointi on kepeää, nyt mennään enemmän mallaspainotteisesti. Sama meno jatkuu maussakin, maltaisuus on herkullista ja hyvin framilla, mutta aromihumalointi on kateissa. Takapotkussa nousee semisti pureva katkero ja greippisyyttä. Laadukas ja virheetön kokonaisuus. Humalointi on varsinkin aromipuolella pidetty melko maltillisena, ehkä tarkoituksellisesti, ettei säikäytetä tottumatonta kuluttajaa heti panimon alkumetreillä. Tykkäsin tästä, hienoa, että vielä nostetaan mallastakin framille, eikä aina vaan pelkkää humalointia. Nestemäistä leipää. 

Arvosana 8

Reittaus-TV Episodi 34: Hiisi-Hatebrew Metsänpeitto

Kotaweljien maistelussa satumaisella tuurilla jälleen "ganalim barttalt" löydetty Hiisi Panimon ja Hatebrewn yhteistyönä syntynyt Metsänpeitto, joka on mustikalla maustettu Imperial Stout. Harmillisesti tämäkin olut on sellainen, ettei sitä tahdo oikein löytyä mistään - ainakaan enää - ja jos löytyykin, niin kotiinsa sitä ei mistään ostaa saa.

Reittaus-TV Episodi 33: Hiisi Humulus Lupus DIPA

Humulus Lupus Rauman SOPP:ssa

Kotaweljien maistelussa Hiisi Panimon loistelias Humulus Lupus. 9% Double IPA, joka löytyi "ganalim barttalt" noin puolen vuoden ikään kypsyneenä. Erittäin herkullinen, nektarimaisen hedelmäinen ja suutuntumaltaan jykevä DIPA. Rankkasin tämän keväällä yhdeksi Rauman SOPP -tapahtuman parhaista ja kyllähän se vakuuttavassa kunnossa oli edelleen.

Olutarvio: CREW Munich Summer

Munich Summer

Panimo: CREW Republic, Saksa
Oluttyyli: Golden Ale
Alkoholipitoisuus: 4,8%
Saatavuus: Ulkomailta (Ostopaikka: Gourmondo)

Muualla aivan tavallinen ja viaton Golden Ale muuttuu Suomessa syntiseksi, vain internetin hämyisiltä kujilta saatavilla olevaksi taikaliemeksi - syynä 0,1% ylitys alkoholilakimme määräämässä alkoholipitoisuudessa. Hah hah! No, eipä se koske enää minua, eikä meitä tuhansia muitakaan, jotka ostamme juomamme netistä tai valmistamme itse. Tämä viaton Golden Ale olisi jäänyt kyllä muuten nettikaupan "hyllyyn", mutta tällä kertaa se oli otettava Gourmondosta vastaan osana CREWn viiden oluen settiä, jolla ihan ohimennen mainitakseni oli hintaa 7,99€ - ei paha. Ei tämä hyllyyn siksi olisi jäänyt, että se on 4,8% tai siksi, että se on "vain" golden ale, vaan siksi, että kesäoluet on yleensä keväällä tai alkukesästä pantuja ja siksi jo tässä vaiheessa syksyä hieman turhan iäkkäitä ja pois alkuperäisestä käyttötarkoituksestaan, jonka kuvittelisin olevan huoleton terassitissuttelu tai rento grillailu lämpimän säätilan vallitessa. Terassilla tämän toki nytkin nautin, mutta takin vetskarin sai kyllä vetää ihan ylös asti kiinni. Reseptissä on viittä eri humalalajiketta - Tradition, Citra, Cascade, Comet, Amarillo - joista Comet panimon kotisivujen mukaan kuivahumalana. Katkeruutta kaikista lajikkeista huolimatta kuitenkin vain 22 IBUa, eli aika kevyellä, joskin ihan tyylinmukaisella eli perinteisellä määrällä mennään.

Sameahko, hieman rusehtavan kuparinen ja runsasvaahtoinen olut. Vaahto jättää nättiä pitsiä lasin reunoille.  Tuoksu on leipäinen, hiivaisen ja käymisesterimäisen hedelmäinen ja taustavireltään varovaisesti trooppisen hedelmäinen.  Hitunen hunajaisuuttakin erottuu. Ei kovinkaan raikas tuoksu, humalien paras terä on ehkä jo taittunut. Maku on myös leipäinen, hedelmäisyyttä nousee taustalta esiin kuten tuoksussakin, mutta se jää korostuneen hiivaisuuden jalkoihin. Hivenen on nyt tunkkaista menoa. Tuoreena olisi varmasti raikkaampi ja terävämpi ja tokkopa tätä ihan näin sameaksikaan tarkoitettu on. Katkeruus nousee lopussa purevaksi alhaisesta IBU-lukemasta huolimatta, mutta siinä vaiheessa peli on jo valitettavasti menetetty. Kattellaan uudestaan ensi keväänä, jos jostain irtoaa huokeasti tuoreempaa tavaraa.

Yhteenveto

Parhaat päivänsä jo ohittanut Golden Ale

ARVOSANA: 7-

Reittaus-TV Episodi 32: Maku Brewing IPA

Videomaistelussa hekumallisen hyvä Maku Brewing IPA, josta kirjoitin varsin mairittelevan olutarvionkin aiemmin tällä viikolla. Minä ja co-host Tero diggasimme oluesta tälläkin kerralla - vielä kun tätä saisi jostain joskus ostaa kotiinsa...

Olutarvio: Mönchshof Original Pils

Mönchshof Original Pils

Panimo: Kulmbacher, Saksa
Oluttyyli: Pils
Alkoholipitoisuus: 4,9%
Saatavuus: Ulkomailta (Ostopaikka: Gourmondo 1,49€/0,5l)

Perinteisen saksalaispanimo Kulmbacherin hieman jumalaisempi Mönschofin haarakonttori on tunnettu erityisesti erinomaisesta mustaoluestaan - Mönchshof Schwarzbieristä - joten tämä panimon pils oli helppo poimia Gourmondosta koriin huokean hinnan siivittämänä. Perinteistä saksalaista pilsiä siis, speksien googletteluun ei liene edes syytä lähteä - tässä on ohramallasta ja sopivasti humalaa... siinä se!

Kirkas, kultainen ja vaahdoltaan tiivis sekä pitsikäs - aivan pilsiltä näyttää. Tuoksu on viljainen, hunajainen ja kukkea - varsin runsaan ja tukevan tuntuinen, ei niin terävä. Runsaan maltainen. Maku on pehmeähkö, viljava, leipäinen ja hunajainen. Humalointi tulee lempeästi, ei niinkään purevasti, ja esiintyy lähinnä aromaattisen kukkeana sekä hieman yrttisenä. Varsin runsasrunkoinen ja pehmeä kokemus. Miellyttävä sippailla - hiilihapotkin ovat pehmeitä. Ei runsasmakuisin, ei purevin eikä terävin, mutta miellyttävää tämä on. Saksalaista pilsiä - sitä se on.

Yhteenveto

Miellyttävän pehmeärunkoinen ja maukas pils

ARVOSANA: 8

Olutarvio: Maku Brewing IPA

Maku Brewing IPA

Panimo: Maku Brewing, Suomi (Tuusula)
Oluttyyli: India Pale Ale (IPA)
Alkoholipitoisuus: 7,3%
Saatavuus: Olutravintolat (tarkemmat tiedot facebookista)

Tuusulassa tämän vuoden kesällä oluenvalmistuksen aloittanut Maku Brewing lähetti maistelupaketin, jonka otin tietysti ilomielin vastaan. En olekaan panimon oluisiin vielä Rauman seudulla törmännyt, joten uusia makuelämyksiä tuli nyt koko paketin täydeltä. Paljon puhutun IPAn lisäksi paketista löytyi panimon nykyiset perustuotteet eli Golden Ale ja Amber Ale. Nimillä ei siis ole lähdetty enempää kikkailemaan, vaan oluen nimi kertoo ytimekkäästi samalla tyylin. Perushyvä ratkaisu, joka toimii aina. Panimon nimi on mielestäni nerokas. Se tiivistää sen mistä panimon oluissa on kyse. Lisäksi se on lyhyt ja taipuu ihmisten suuhun äidinkieleen katsomatta.

Maku Brewing on tullut Suomen olutmarkkinoille kohtuullisella rytinällä. Ensiesiintyminen oli Helsingin Suuret Oluet Pienet Panimot tapahtumassa heinäkuun lopulla, vaikka ravintolamyyntiin taisi yksi olut tulla tapahtumaa ennenkin, niin suurempi yleisö sai kuitenkin ensipuraisun panimon tuotteisiin juuri SOPPssa. Itse intouduin Helsingin Sanomien haastattelussa nostamaan panimon IPAn, eli tämän nyt käsittelyssäkin olevan oluen, ihan maistamatta tapahtuman kuumimpien oluiden joukkoon. Ihan noin uskaliasta vetoa en olisi uskaltanut tehdä, ellen olisi aiemmin keväällä päässyt maistamaan Maku Brewingin oluentekijän, Juhani "Gleb" Repon kotona tehtyjä koeversioita tästä IPAsta - ne olivat todella hyviä, joten uskalsin pistää niin sanotusti "munat pantiksi" kaupallisenkin version puolesta. Seurasinkin suurella mielenkiinnolla netissä ihmisten reaktioita ja olin yhteydessä oluentekijä Juhaniinkin festareiden aikana - molemmista suunnista tuli vahvistus, että vastaanotto on ollut todella hyvä. 

Seuraavaksi panimolle satoi kunniaa samaisen tuotteen osalta Suomen Paras Olut 2014 -kilpailussa, jossa tämä IPA tuli toiselle sijalle sarjassa Ale yli 4,7%. Voiton vei Lammin Sahti. Sahdit, IPAt ja esim. vaikka stoutit kisasivat siis iloisesti samassa sarjassa - ei kovin häävi ratkaisu mielestäni, mutta toisaalta se on kisan järjestäjien asioita miten haluavat kategoriat jakaa. Anyway, Maku Brewingin menestys heti ensimmäisessä olutskabassa oli hieno juttu ja nyt panimo onkin vetänyt tuloksesta johtopäätöksen, että tämä IPA on Suomen paras IPA - voihan sen niinkin laittaa, enkä kyllä maistamisen jälkeen sitä suoralta kädeltä kiistämäänkään käy. Pullon päiväys oli 07/03/2015, jos se on 6 kuukautta pullotuksesta eteenpäin kuten ounastelen, niin tässähän on erittäinkin tuoretta tavaraa tarjolla.

Hieman utuinen ja mukavan runsaasti vaahtoava olut. Vaahto jättää jälkeensä reilusti pitsiä. Tuoksu on hieman kermatoffeinen ja reilusti jenkkihumaloitu. Sitrusta, greippisyyttä ja Citralle ominaista mansikkaisuutta, joka toffeisen maltaisuuden kanssa saa mansikkajäätelömäisiäkin piirteitä. Taustalta nousee myös kypsää troopiikin hedelmää - monipuolinen kattaus siis tuoksupuolella, mutta voisi olla rahtusen terävämpikin - maltaan tuntuma on hieman, mutta vain hieman, raskas. Oluen maku on timanttisen kova - aromikkuutta ja katkeroa piisaa! Aluksi hedelmäsokerista makeutta, pilttisosemaista hedelmien pehmeyttä... ja sitten pam! Katkero hyökkää, sitruspurentaa, greippisyyttä ja raikkautta. Upea loppuveto ja pitkä greippinen jälkimaku, jossa katkero makaa kielen perukoilla pitkään. Esimerkillistä tavaraa. Tuoreuden maistaa - humala on öljyistä ja "kokonaisvaltaista". Toimii!

Hienosti Juhani on onnistunut tuunaamaan kotioloissa huippuunsa hiotun reseptin isoille pannuille - siitä vilpittömät onnittelut! Ei tämä ainakaan muistikuvien perusteella poikennut juurikaan niistä maistamistani koevedoksista. Humalapuolella ainakin Citraa ja Cascadea todennäköisesti ja roppakaupalla, kuten pitääkin. Tyylipuhdas esimerkki hyvästä IPAsta. Läheltä ja tuoreena.

Yhteenveto

Tyylipuhdas esimerkki hyvästä IPAsta.

ARVOSANA: 9