Jyväskyläläisen Ukonmaljan, eli Tommi Särkän kotipanimon tuotoksista otetaan nyt maisteluun Köyliönjärvi Scotch Ale. Oluen tekemisestä ja reseptiikasta löytyy taas kattavasti tietoa Tommin omasta blogista, joten itse voin keskittyä sen suuremmitta alustuksitta itse oluen maistelemiseen ja huolelliseen analysoimiseen - saatan, jos kriitikon elkeiltäni ja kiireiltäni ehdin, myös jopa nauttia itse oluesta ja sen ympärille nivoutuvasta maistelutapahtumastakin.
Voimakas suhahdus korkkia avatessa. Vaahto alkaa nousemaan verkkaisesti jo pullon kaulaa ylöspäin, ennen kuin oluen kaataa lasiin. Tommi varoittelikin epäonnistuneesta hiilihapotuksesta. Sitten kun olut lasiin päätyy, niin se on ruskea ja sameahko. Vaahtokin katoaa nopeasti kohisten. Ei mikään kaunotar ulkonäöllisesti, mutta tuoksu toimii kyllä - siinä on leipäistä ja limpunkuorimaista maltaisuutta sekä tiettyä ison oluen tuntua. Lisäksi tammimaisia piirteitä, hitunen karamellisuutta ja sitä vaikeasti määriteltävää "brittivibaa", joka on monista aiemmista maistamistani brittityylisistä kotioluista puuttunut - hiivasta lienee peräisin se. Kokonaisuutena varsin houkutteleva tuoksu.
Olut on suussa todellakin melko voimakkaasti ja vaahtoavasti hiilihappoista. Maku - se mitä hiilihappojen alta esiin tulee - on kuitenkin heti ensisiemauksella varsin mainion oloinen. Päätin kamppittaa hiilihappo-ongelman kaatamalla oluen toiseen lasiin ja sitten takaisin ja taas toiseen lasiin ja takaisin, kunnes hiilihappoisuus oli sopivissa määrin vaahdonnut taivaan tuuliin. No niin, näin olut muuttui kertaheitolla paljon miellyttävämmän juotavaksi. Kyseessä todellakin on varsin tasapainoinen ja nautittava esitys.
Maku on runsaan maltainen, täyteläinen ja nyt varsin pehmeäkin. Maltaisuus on hieman limppuista ja makeahkoa, siinä on puolet Doppelbockia ja puolet English Strong Alea - näin leikkisästi ilmaisten. Tammimaisia sävyjä nousee esiin keskivaiheilla samalla kun katkero alkaa rakentumaan - tämäkin (puumaisuus) on tuttua monista brittioluista. Loppua kohti edetessä makuun tulee mukaan hieman belgian suuntaan kumartavaa kuivahedelmää, joka jatkuu jälkimakuun asti. Humala tuo hienoista kukkaista aromikkuutta peliin, mutta painottuu kuitenkin selvästi enemmän katkeropuoleen, joka sekin pysyy mainiosti hyvän maun rajoissa - sitä on sopivasti.
Suutuntuma on täyteläinen ja nyt myös miellyttävän maltillisesti hiilihappoinen kun haihdutin suurimman innokkuuden pois. Yleisilme on makeahko ja tuhti - suu jää hieman tahmaiseksi nielaisun jälkeen. Alkoholi kätkeytyy täydellisesti maun ja rungon runsauden alle - en oikeastaan edes tiedä paljonko vahvuutta on, mutta veikkaisin olevan 7,5% - 8,5% välillä. Todella mainio olut, näin aitoon "brittivibaan" en ehkä olekaan aiemmin kotioluissa törmännyt. Kiitettävän arvosanan arvoinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ole hyvä ja kommentoi. Kommentit menevät valvonnan kautta.