Kotiolutta: Ukonmalja Regalia ESB

Tämä Ukonmaljan olut tuli nautittua jo hyvä tovi sitten, mutta arvio on jäänyt reittausvihkosen kätköihin erinäisten kiireiden vuoksi. Nyt Tommi saa kuitenkin vihdoin palautteen tästä hänen tyyliinsä varsin erikoisestakin oluesta - tässä ei nimittäin ole minkäänlaista twistiä tai kikkailua, vaan kyseessä on ihan vaan tavallinen ESB. Tommi oli blogijuttunsa perusteella harkinnut aluksi oluen maustamista rosmariinilla, mutta oli sitten jättänyt sen tekemättä. Viittä eri mallasta, Progress ja Boadicea humaloita ja Wyeast London ESB hiiva. Nautittiin urheilun kanssa, sitenhän brittioluet ovat usein parhaimmillaan.

Oluella on kuparinen väri, vaahto on keskiverto ja kestävä. Tuoksu on hieman paahteisen pähkinäinen, aromaattisen kukkea ja brittityylisen keksimäinen. Enemmän lämmettyään mukaan hiipii myös karamellimaisia sävyjä ja ehkä hitunen aprikoosia. Brittityylisen hillitty tuoksu.

Maku on kuivahko, makeutta ei juurikaan nouse esiin. keksiä, pähkinää ja hitunen karamellimaisuutta. Humalointi on melko tiukka, siinä on brittityylinen sitruspuraisu, joka on terävä, mutta ei niin hedelmäinen kuin jenkkityylinen. Hitunen myös kukkaisuutta. 

Kyllä tämä enemmän bittermäinen on kuin ESB, tällainen fiilis ainakin minulle tulee. Ei niin tukeva ja makea kuin ESB, vaan kuiva bitterisyys pysyy pääpiirteenä alusta loppuun. Aivan aidon britin tuntuinen kuitenkin ja sellaisena erittäinkin nautittavan kulauteltava. Hyvä olut!

Ohje sahdin valmistukseen kotona

Tämä on ohje sahdin tekemiseen perinteiseen tapaan, mutta nykyaikaisin välinein. Esim. mehumaijalla.

Raaka-aineet:

• Ohramallasta (esim. Viking Maltin sahtimallas)
• Lisäksi voi käyttää ruismallasta tai pieniä määriä vehnämallasta (oman maun mukaan)
• Katajan oksia
• Katajanmarjoja
• Humalaa (ei pakollinen)
• Vettä
• Leivinhiivaa (Suomen Hiivan tuorehiiva)

 

Raaka-aineiden hankkiminen:

Viking Maltin Sahtimallasta saa tilaustavarana paikalliseen Prismaan tai S-ketjun kauppoihin. Löytyy tukusta EAN-numerolla: 6421302021304 – Tilauserä on 25kg säkki, jolla on hintaa 24,50€. 25 kilosta saa 50 litraa sahtia. 

Sahtimallasta voi tilata kiloittain (jos ei tarvitse 25kg säkkiä) nettikaupoista:

www.brewcat.fi - 1kg Sahtimallasta 1,70€, 20kg säkki 22,50€ (+postikulut)

www.lappo.fi - 1kg Sahtimallasta 2,15€ (+postikulut)

Katajanoksia saa kerätä luonnosta maanomistajan luvalla. Kannattaa valita puhtaita ja hyvännäköisiä oksia ja huuhdella ne kuumalla vedellä ennen käyttöä. 

Katajanmarjoja saa kauppojen mausteosastoilta tai yllämainituista nettikaupoista.

Humalaa saa yllämainituista nettikaupoista (esim. perinteinen saksalainen ”Perle”-lajike on hyvä)

Vedeksi käy hyvälaatuinen suomalainen hana- tai kaivovesi (juomakelpoinen vesi kelpaa sahdin tekemiseen)

Leivinhiivaa, eli ihan perinteistä pullahiivaa löytyy jokaisesta kaupasta

 

Tarvikkeet

Pakolliset:

• Iso kattila (10 litraisella kattilalla saa kerralla noin 8 litraa sahtia)
• Kuurna, esim. mehumaija tai reiällinen käymisastian päälle sopiva vati.
• Mitta-astioita ja kauha, jolla ylettyy sekoittamaan kattilan pohjalta asti
• Käymisastia ja vesilukko (kotiviinipönttö, joita löytyy kaupoista, esim. Prisma, Tokmanni jne.)
• Desinfiointiainetta (löytyy kauppojen kotiviiniosastoilta)

Hyvä olla myös:

• Nestelämpötilamittari (löytyy kauppojen kotiviiniosastoilta)
• Ominaispainomittari (löytyy kauppojen kotiviiniosastoilta)
• Siiviläpussi (löytyy kauppojen kotiviiniosastoilta)
• Keittiövaaka, raaka-aineiden määrien mittaukseen.

 

Vaihe 1: Hanki riittävästi raaka-aineita

Yleisohjeena 1 kg Sahtimallasta = n. 2,5 litraa sahtia

esim. 10 litraiseen kattilaan mahtuu noin 3 kiloa maltaita (ja lisäksi mäskäyksessä käytetty vesi), mehumaijat ovat myös tyypillisesti 10-11 litraisia. Tämä on tyypillisin jokaisesta kodista löytyvä kokoonpano, jolla sahdintekoa on hyvä aloitella. 

Yleisohjeena katajanmarjoja noin gramma per litra

Gramma per litra on hyvä määrä aloittaa, seuraavilla kerroilla määrää voi lisätä tai vähentää oman maun mukaan. Parantaa sahdin säilyvyyttä ja antaa sahdille ominaisen katajaisen maun.

Yleisohjeena humalaa noin gramma per litra

Humala ei ole pakollinen sahdin ainesosa, mutta se parantaa sahdin säilyvyyttä ja antaa hieman aromikkuutta.

 

Vaihe 2: Pese välineet

Pese kaikki välineet huolellisesti ennen sahdin valmistuksen aloittamista.

"Vehkeet puunataan ennen hommia" on Sahti-Jorman suositus!

 

Vaihe 3: Mäskäys, eli maltaiden imellytys

 

Huolellinen sekoittelu on tärkeää, kuivia kohtia ei saa jäädä ja lämpötila täytyy saada tasaiseksi koko mäskiin.

Kattila muhimassa makuupussin sisällä. Lämpötila ei saisi laskea mäskäyksen aikana.

 
Mäskäyksen, eli maltaiden imellytyksen, tarkoitus on muuntaa maltaiden sisältämä sokeri sellaiseen muotoon, että hiiva pystyy käyttämään sen alkoholiksi. Pitkäkestoinen imellytys antaa sahdille ominaisen paksun suutuntuman ja makeuden. Mäskäyksessä on tärkeää, että mäskin lämpötila ei pääse laskemaan – eristä siis kattila (tai muu mäskäykseen käyttämäsi astia) hyvin, esim. paksulla peitolla tai makuupussilla. Hyvä konsti on myös lämmittää sauna n.50 asteiseksi ja viedä kattila sinne ”hautumaan”. Mäskin imellytys hoidetaan perinteisellä tavalla lisäämällä aina sama määrä vettä puolen tunnin välein, siten, että seuraava vesilisäys on aina edellistä lämpimämpi. Huom! Vettä käytetään 3 desilitraa mallaskiloa kohden!

1.     Punnitse kattilaasi sopiva määrä maltaita. 

Käytetään esimerkkinä 10-litran kattilaa ja kolmea kiloa maltaita. Tästä tuleen noin 8 litraa valmista sahtia.

2.   Kostuta maltaat kädenlämpöisellä vedellä. Käytä n. 3dl vettä mallaskiloa kohden. Sekoita hyvin, laita kansi päälle, kattila lämpimään (ei kuumaan!) paikkaan ja eristä huolella, että lämpötila pysyy yllä. Osa maltaista jää tässä vaiheessa vielä kuivaksi ja niin pitääkin. Anna hautua 30 minuuttia.

Esimerkkitapauksessa on siis 3kg maltaita, eli lisätään tässä vaiheessa noin litra kädenlämpöistä vettä (tarkalleen 0,9dl, mutta voi pyöristää pikkaisen ylöspäin).

3.   Kun 30 minuuttia ensimmäisestä vesilisäyksestä on kulunut, lisätään taas sama määrä vettä, tällä kertaa 45-asteista (nestelämpömittari on tässä erittäin käytännöllinen!). Sekoita taas hyvin ja eristä huolella. Mäski jää vieläkin paksuksi, ja niin pitääkin. Sitten annetaan taas hautua 30 minuuttia.

4.   Kun 30 minuuttia edellisestä lisäyksestä on kulunut, lisätään taas sama määrä vettä, tällä kertaa 55-asteista. Huolellinen sekoitus ja jälleen eristetään puoleksi tunniksi lämpimään paikkaan, jotta lämpötila pysyy yllä. Nyt mäski alkaa olemaan jo paremmin sekoilteltavissa, mutta edelleen paksua.

5.      Taas 30 minuutin päästä tehdään seuraava vesilisäys, taas sama määrä kuin aiemmin. Nyt vesi saa olla jo 70 asteista. Mäski alkaa olemaan jo paksun puuromaista ja tuoksu kuin oikealla panimolla. Sekoita hyvin ja eristä, jotta lämpötila pysyy yllä.

6.      30 minuutin odottelun jälkeen tehdään toiseksi viimeinen vesilisäys, nyt 85 asteisella vedellä. Mäski alkaa olemaan jo helposti sekoiteltavissa. Sekoita hyvin, jotta lämpötila on tasainen koko mäskissä ja eristä jälleen puoleksi tunniksi.

7.   Viimeisen vesilisäyksen aika, nyt kiehuvaa vettä. Mäskin pitäisi olla kuin löysää puuroa. Eristä vielä puoleksi tunniksi lämpimään paikkaan.

HUOM! Tässä vaiheessa on hyvä aika desinfioida käymisastia ja valmistella kuurna (esimerkkitapauksessa mehumaija) mäskin huuhtelua varten.

8.  Kun puoli tuntia viimeisestä vesilisäyksestä on kulunut, nosta kattila liedelle ja lämmitä kiehumispisteeseen jatkuvasti sekoittaen – sekoita pohjaa myöden, sillä mäski on nyt erittäin makeaa ja sokeripitoista eli se palaa helposti pohjaan.

 

Vaihe 4: Mäskin huuhtelu, eli juoksutus

Mäskin huuhtelun tarkoitus on irrottaa mäskistä käymiskelpoinen sokeripitoinen vierre (eli ”voima”), joka voidaan sitten käyttää sahdiksi. 

1.Valmistele kuurna, eli esimerkkitapauksessa mehumaija, pistämällä siiviläpussi mehumaijan marjaosaan. Alimmaiseksi katajanoksia, sitten katajanmarjat ja mahdolliset humalat. Jos käytät mehumaijaa, laita maijan vesiosaan vettä ja anna sen kiehua koko mäskin huuhtelun ajan. 

HUOM! Kuurna kannattaa valmistella jo mäskin imellytyksen aikana valmiiksi.

2.  Aseta käymisastia kuurnan alle, esimerkkitapauksessa mehumaijan letku laitetaan käymisastiaan. Letku kannattaa pitää vielä suljettuna.

3.  Nostele mäski kattilasta kuurnaan katajanoksien ja muiden päälle. Avaa mehumaijan letku, niin letkusta pitäisi alkaa hiljalleen valumaan vierrettä. Vierre on aluksi sameaa. Valuta, kunnes letkusta valuva vierre alkaa näyttämään kirkkaalta. Sen jälkeen sulje letku ja kaada samea vierre takaisin mäskin päälle.

4.   Valuta tässä vaiheessa pieni määrä vierrettä erilliseen desinfioituun astiaan, esim. pieneen kattilaan esikäytteeksi. Jäähdytä esim. tiskialtaassa vesihauteessa n. 30-asteiseksi. Murra joukkoon pieni määrä hiivaa, esim. esimerkkitapauksessa noin peukalonpään kokoinen määrä on riittävä. Peitä kannella ja aseta rauhalliseen lämpimään paikkaan. Esikäyte alkaa käymään.

5.     Kaada mäskin päälle hiljalleen kiehuvaa vettä, kunnes olet saanut tavoitellun määrän vierrettä kerättyä. Vedenkeitin on hyvä apuväline tässä vaiheessa.

Muista yleisohje, 1kg mallasta = n. 2,5 litraa sahtia

6. Kun sinulla on tavoiteltu määrä vierrettä käymisastiassa, sulje se kannella (ja vesilukolla) ja vie jäähtymään esim. ullakolle tai ulos. Seuraa vierteen lämpötilaa ja nosta huoneenlämpöön kun se on 30 astetta tai alle.

7. Kaada esikäyte vierteen sekaan ja jätä astia huoneenlämpöön. Huom! Laita käymisastian kansi kunnolla kiinni ja muista lisätä vesilukkoon vettä.

Kirkasta sahtivierrettä, tästä tehdään esikäyte.

 

Vaihe 5: käyminen ja kypsyminen

 

Viimeisessä vaiheessa vierteeseen lisätty esikäyte käyttää vierteen sahdiksi. Anna käymisastian olla 2-3 vuorokautta huoneenlämmössä – vesilukon pitäisi pulputella iloisesti. 2-3 vuorokauden päästä siirrä käymisastia viileään, alle 10 asteiseen tilaan. Varmista kuitenkin, ettei sahti pääse jäätymään! Anna sahdin tekeytyä viileässä kahdesta viikosta kolmeen viikkoon ja sitten se on valmista nautittavaksi. Valmis sahti säilytetään aina kylmässä! Kunnolla (hygienisesti) tehty sahti pysyy hyvänä vähintään kuukauden.

Sahtia voi nauttia ottamalla sitä suoraan käymisastiasta lasiin tai kannuun. Kauha, jolla sahtia otetaan, on syytä desinfioida. Hanallinen käymisastia on tässä kohtaa myös kätevä.

Sahdin voi myös astioida esim. muovipulloihin tai kanistereihin. Astioiden on oltava puhtaita ja desinfioituja ja ne pitää ehdottomasti säilyttää kylmässä. Jos muovikanisterin sivut alkavat pullistella, niin sahti käy vielä ja käymisessä sivutuotteena muodostuva hiilidioksidi ei pääse kanisterista pois. Tällöin kannattaa välillä raottaa korkkia ja päästää paineet pois, muuten kanisteri saattaa jossain vaiheessa ”räjähtää” tai levitä aiheuttaen ikävän sotkun ja vielä ikävämpää sahtihävikkiä. Näin ei kuitenkaan pitäisi käydä, jos sahti säilytetään riittävän kylmässä, alle 10 asteessa.

AVAINASIOITA

• —Puhtaat välineet!
• —Pitkä imellytys, kiireetön kiehautus, rauhallinen juoksutus – sahtimestarilla ei ole koskaan kiire!
• — Kaikki mikä koskee valmiiseen vierteeseen juoksutuksen jälkeen on parempi olla desinfioitu.
• — Hiiva kuolee, jos sen laittaa yli 38-asteiseen vierteeseen – muista siis riittävä jäähdytys.
• —Vähintään kahden viikon kylmäkypsytys 2-3 päivän käymisen jälkeen on ehdoton edellytys hyvän sahdin onnistumiselle.
• Sahti on säilytettävä aina kylmässä!

ALKOHOLIPITOISUUDEN LASKEMINEN OMINAISPAINOMITTARIN AVULLA

Jos sinulla on ominaispainomittari (löytyy kauppojen kotiviiniosastoilta) voit sen avulla laskea valmiin sahdin alkoholipitoisuuden. Sinun pitää ottaa mittarilla kaksi lukemaa, ennen käymistä ja käymisen jälkeen.

Mittarilukema otetaan aina n. 20-asteisesta näytteestä, koska ominaispainomittarit on (useimmiten) kalibroitu näyttämään oikein siinä lämpötilassa. 

Ota ensimmäinen näyte käymisastiasta, ennen kuin lisäät esikäytteen. Mittarin näyttämä lukema voi olla vaikka 1.080, tai .80 –mittarista riippuen.

Ota toinen näyte valmiista sahdista, mittarin lukema voi olla tässä vaiheessa esim. 1.020 tai .20 -mittarista riippuen.

Muunna mittarilukemat yksinkertaisiksi kokonaisluvuiksi, esimerkkitapauksessa 80 ja 20.

Esimerkkitapauksen laskukaava:

80-20 = 60

60 / 7,67 = 7,82 <- Tämä on sahdin alkoholipitoisuus

 

Hyvä sahti aina janottaa!

Kotafiilistelyä: Rekolan Panimon oluita & juustoja ja villisikamakkaraa

Kattaus.

Viime lauantaina tuli yhteydenotto ja siinä samassa kysely, josko "päiväkaljalle" lähteminen maistuisi - olisi voinut maistua, mutta satuin juuri olemaan kahden vanhimman lapsemme ja pikkuveljeni kanssa Pinkjärven maisemissa retkeilemässä. Termarikahvit ja kaakaot sekä laavulla paistettua "prasumakkaraa". Maisematkin olivat vielä kauniit, viime lauantaina kun oli vielä hieman luntakin maassa.

Päiväkaljalle lähteminen ei siis onnistunut, mutta kehitimme vähintään yhtä hyvän back-up suunnitelman - iltaoluet kodassa! Yhteydenottaja oli tietysti Reittaus-TV:stä tuttu Tero Suhonen, joka lupasi jälleen tuoda kotaan sapuskat ja pari oluttakin. Pikkuveljeni Timo istahti kotaan myös parin ensimmäisen oluen ajaksi. Viritimme tabletin välityksellä seurantaan Lukko - TPS ottelun, mutta siitä ei raumalaisnäkökulmasta jäänyt jälkipolville juuri kerrottavaa... 0-3 ja hunajata hunajata.

Tero oli saanut hankittua jostain kaksi pulloa Rekolan Panimon Katajan Kuisketta, joka on rukiinen ja katajanmarjoilla maustettu 6,3% ale. Itse nokitin lyömällä pöytään vielä harvinaisempaa matskua - Rekolan Panimon ja Hiisi Panimon uunituoreen yhteistyöoluen Kaksi Kotia Sanoi Kettu (pihlajanmarjoilla maustettu belgiale, 6,3%) ja samoin uunituoreen Rekolan ja Mathildedalin Kyläpanimon yhteistyöoluen Musta Valssi (tumma luomulager, 4,3%). Olin saanut nämä pullot juuri pari päivää aiemmin Rekolan Panimon Jarilta Aamu-tv keikan yhteydessä. Jälleen syntisiä lahjuspulloja siis, mutta päätimme nauttia niistä siitä huolimatta.

Testowit Teron analysoinnissa

Ilta alkoi kuitenkin kehittelemämme Testowitin koe-erän maistamisella. "Testo" oli nyt elämänkaarellaan varsin hyvässä vaiheessa, pari kuukautta pullossa ja mausteet olivat integroituneet witbierin happamuuden sekaan varsin saumattomasti - omalaatuista, mutta ainakin meidän mielestä nautittavaakin. Testowitin tarina saa uuden käänteen 3.12, eli alle viikon päästä tästä kirjoitushetkestä, kun suuntaamme Pyynikin Käsityöläispanimolle ja teemme siellä erän Testoa Teron pitämän Ruokapuoti Lumon omaolueksi.  

Tero oli tyypilliseen tapaansa tuonut oluiden lisäksi herkkujakin. Tällä kertaa mukana oli neljän juuston kattaus - Mouhijärven Herkkujuustolan punakittipintaista & hedelmäistä Punaheidi-valkohometta,  aromikasta appenzeller-tyyppistä Vilhoa Finlandia-sahdilla harjattuna. Juustoportin maukasta vuohen gruyereä ja lisäksi vielä runsaan vuoden ikäistä Manchegoa. Itsehän en erilaisista juustoista niinkään tiedä, mutta sen tiedän, että voi veljet miten oli hyvää!

Pihlajanmarjaolutta

Illan kenties mielenkiintoisin olut oli ilman muuta Rekolan ja Hiisi Panimon yhteistyönä tehty Kaksi Kotia Sanoi Kettu - pihlajanmarjoilla maustettu belgiale. Rekolan Jari kertoi oluesta sen verran, että 1800-litran erään oli käytetty 100 kiloa murskattua pihlajanmarjaa. Se on sama kuin 18-litran kotioluterään laittaisi kilon - eli melko paljon. Hiivana toimi Mangrove Jackin jokin hiiva, olettaisin, että Belgian Ale, joka Jarin mukaan käytti vierteestä sokerit täysin loppuun eli ns. kuivaksi. Todella kaunis oranssinen, hieman pihlajanmarjainen väri. Olut tuoksui ja maistui juuri siltä mitä luvattiinkin - pihjalanmarja hallitsi marjaisan happamana. Tuntuma oli kuiva, hieman jopa suuta supistavan pihlajainen ja maltillisen katkera. Humalointia olisi kaivannut ehkä hieman lisääkin, sillä nyt loppuvedossa oli hetken sellainen tyhjempi suvantovaihe. Hyvällä tavalla valtavirrasta poikkeava olut. Aivan oikein käyttää reilusti pihlajaa, nyt olut on sitä mitä lupaakin ja pihlaja maistuu muutenkin kuin pelkkänä vivahteena.

 

Seuraavaksi Tero kaivoi repustaan West Charkin Villisikamakkaraa, jota nautiskeltiin Rekolan ja Mathildedalin Kyläpanimon yhteistyössä Rekolan Panimolla valmistaman Musta Valssi lagerin kanssa. Musta Valssi on siis luomua ja Olutopas.infon Andyn mukaan oluen työnimenä oli aiemmin "Black Pils" - reilummin humaloitua oli siis lupa odottaa ja sitä myös saatiin. Muuten olut oli perinteisen tumman lagerin tapaan hieman kahvimainen ja leipäisä, mutta lopussa katkero puri mukavan tiukasti. Selvästi ruokajuomaksi tarkoitettu kokonaisuus ja siinä kontekstissa myös toimi vallan mainiosti. Villisikaa en ainakaan tietoisesti ennen ollut syönytkään, joten makkarat otettiin uutena kokemuksena innolla vastaan. Erinomaisen hyviä, hieman mausteisia ja koostumukseltaan pehmeitä olivat. Perkule, kyllä Tero vaan hyvät sapuskat aina loihtii. 

Katajan Kuiske ja juustot

Ruuan päälle nautimme vielä Katajan Kuisketta kaikessa rauhassa juustoja maistellen Tenacious D:n ja Weezerin soidessa taustalla. Todellinen lauantai-illan rentoutuminen, kupu täynnä, hyvää olutta, hyvää musaa ja hyvää seuraa.

Papabeersin ensimmäinen toimitus saapui perille

No niin, tästä se alkaa! Ensimmäinen laatikollinen suomalaisia pienpanimo-oluita Viron kautta kierrätettynä saapui käsiini tänään. Kirjoitin Papabeersistä maaliskuun alkupuolella ja lokakuun ensimmäisenä päivänä homma vihdoin realisoitui kun Papabeersin kauppa aukesi ensimmäistä kertaa. Tilauserä oli laatikollinen, eli 24 pulloa, johon sai vapaasti valita haluamansa oluet - valikoima tosin vielä tässä vaiheessa rajoittui Pyynikin Käsityöläispanimon oluisiin, mutta kenties se laajenee myöhemmin muidenkin panimoiden tuotteilla. Asialle on luonnollinen selitys - Pyynikin Käsityöläispanimon oluentekijä Tuomas Pere on Papabeersin perustaja. Mies kun halusi myydä myös yli 4,7% vahvuisia oluitaan suomalaisille eikä antanut lainsäädännön keinotekoisten rajoitteiden tulla sen eteen. Päättäväistä toimintaa, arvostan!

Lokakuun alussa siis aukesi kauppa, laatikollinen oluita kampanjahintaan 59€ (norm. 69€) ja toimitus siihen päälle kympin. Vertailun vuoksi samanlainen laatikollinen esim. Pyynikin Käsityöläispanimon palkittua Vahvaportteria maksaa Alkon tilausvalikoimassa 121,92€. Järisyttävä hintaero siis ja Papabeersin hinta sisälsi Suomen alkoholiveron, Suomen astiaveron ja Viron arvonlisäveron 20%. Jokainen voi tahollaan miettiä tätä hintaeroa, voisikohan se mahdollisesti johtua meidän alkoholimonopolistamme Alkosta? 

Oli miten oli, niin Papabeersin ensimmäinen setti myytiin loppuun neljässä vuorokaudessa - eikä kaikille halukkaille todellakaan riittänyt. Kysyntää siis oli pelkän puskaradion ja sosiaalisen median kautta kasaantunut. Ihmiset olivat turhautuneita ja halusivat muutosta - ja tämä oli jo ennen #viskigatea.

Itse tein tilaukseni heti ensimmäisten joukossa välittömästi sen jälkeen kun kauppa aukesi. Kaupanteko sujui muuten kuten normaalissa nettikaupassa, mutta maksaa ei voinut suoramaksulla heti, vaan lasku lähetettiin myöhemmin sähköpostilla ja maksettiin ihan normaalilla tilisiirrolla. Tilisiirron viestikenttään piti laittaa tilausnumeroa ja sähköpostiosoitetta jne. Eli joutui - herran tähden - oikein kirjoittamaan jotain. Normaalistihan nämä hoituvat parilla klikkauksella paypalin tms. kautta ja siinä se. Ei mikään ylitsepääsemätön vaiva, mutta ei nykyaikaakaan. Toimitukset ovat myös hieman myöhästyneet luvatusta, mikä nyt ei itseäni niinkään haittaa - minullahan on olutta nurkat piukassa muutenkin. Eka kerta on aina eka kerta ja pääasia on, että oluet ovat nyt perillä ehjinä ja oikeellisesti toimitettuna. Parannuksia on luvassa tulevaisuudessa, kuten Papa facebookissa kirjoittaa: 

Jään mielenkiinnolla seuraamaan tilanteen kehittymistä. Papabeersin verkkokauppa on nyt alhaalla päivitysten vuoksi, mutta sen pitäisi aueta jälleen 1.12 osoitteessa http://www.papabeers.com/ - Asiasta tiedotetaan Facebookissa, joten kannattaa seurata Papaa myös siellä.

Paketin saapumisesta vielä sen verran, että tänään puoliltapäivin napsahti tekstari kännykkään, että paketti on noudettavissa Rauman Valintatalosta. Hain kilisevän paketin. Ihan peruspahviloota, ei mitään pehmusteita ja teippiäkin melko kevyesti. Kaikki pullot kuitenkin ehjiä. Kuriirina oli toiminut PostNord - onneksi, sillä Itellan mankelista en uskoisi paketin selvinneen. 

Suomalaista pienpanimo-olutta (lähes) kotiovelle, onhan tää hienoa! Pitää kuitenkin samalla muistaa se, ettei tässä ole kyllä järjen häivääkään - roudata nyt ensin Viroon ja sitten takaisin. Samat kamat voitaisiin yhtä hyvin myydä ja postittaa suoraan Tampereelta ja kaikki voittaisivat. Mutta ei, ei meillä Suomessa.

Maakuntamatkailua: Kolmen panimon kierroksella

YLE Aamu-tv:n jälkimaininkeihin olin sopinut ensimmäisen vierailuni Vakka-Suomen Panimon uusiin tiloihin. Panimohan muutti juuri loppukesän ja syksyn aikana täysin uusiin, isompiin tiloihin. Edellisenä iltana oli tullut lisäksi kutsu käymään myös Lohjalla Kosoolan (koti)Panimolla ja YLE:n lämpiössä tuli vielä Rekolan Panimon Jarin kanssa puheeksi, että Lohjalta ei oikeastaan olisi kovinkaan paha matka enää Fiskarsiin, jossa Rekolan Panimo nykyään sijaitsee - aiemminhan panimo piti majaansa Mäntsälässä. Sinnekin olisin tervetullut visiitille ja olihan sekin nähtävä. Poikkesin siis kaikilla kolmella.

Ensimmäisenä ajelin siis Lohjalle, jossa Juhani Palttala esitteli kotipanimonsa - eli Kosoolan Panimon - 50-litraisen Speidel Braumeisterin. Komea peli, kerrassaan. Aivan eri meininkiä kuin pieni 17-litrainen kattilani ja alkeellinen mäskäysmetodini. Ei automatiikka silti autuaaksi tee, mutta kyllähän se mahdollistaa monivaiheisemman mäskäyksen ja ylipäätään mäskäyksen aidosti kunnollisella tarkkuudella ja helpottaa muutenkin panopäivän kulkua. Muutenkin Juhanilla oli loistavat tilat kotipanimon rakentamiseen omakotitalon kellarikerroksessa, hommahan oli vielä kesken, mutta kyllä se sieltä pikkuhiljaa - lapsiperheen mahdollistamalla nopeudella - edistyy. Juhanilta kuulin, että Lohjalle olisi tulossa peräti kaksi uutta pienpanimoa, Top Fuel Beer Company ja joku toinen. Siinä naureskelimme, että jos Juhani vielä pistää panimon pystyyn, niin kohta Lohja voisi olla meidän ikioma Portland - Suomen olutpääkaupunki, hekuman keskus. 

Juhanilla oli sellaista sopivaa pientä pilkettä silmäkulmassa asian suhteen, joten katsotaan mitä tuleman pitää. Juhanin tekemiä oluita maistaneena ilmoittaudun kyllä asiakkaaksi jo tässä vaiheessa. Juhani antoi matkaan maistelusetin, jossa on jälleen varsin kutkuttavia oluita. Muun muassa nyt uusintamaisteluun pidempään kypsyneet Selibaatti -dubbeli ja Pyhitys Quadrupel. Samaa tuotantoerää kuin aiemmat siis, mutta ikääntyneinä. Lisäksi setissä Tripel, IPA, American Hopfenweizenbock, Imperial Stout ja Hiisi Panimolla valmistettu kaupallinen versio tajuntani räjäyttäneestä Del Norte Titan oluesta, eli Pohjoisen Jättiläinen. Kutkuttavaa! Palaamme näihin olutarvioiden merkeissä lähitulevaisuudessa. 

Seuraavaksi suunta kohti Fiskarsin Ruukkia, jossa Rekolan Panimo siis nykyään majailee. Todella idyllisten maisemien läpi sai ajella. Ilma nyt ei ollut kovin kummoinen, sellaista tasaista harmautta, mutta saatoin kuvitella vehreät maisemat kesäkuumalla. Jari vaimoineen otti ja muutti panimon mukana Fiskarsiin, jossa työmatkaa on aiemman reilun kolmenkymmenen kilometrin sijaan muutama sata metriä - helpottaa kuulemma, panimolla kun tulee Jarin tapauksessa oltua paljon. Rekolan Panimo on nyt siinä kokoluokassa, että käytännössä puolitoista henkeä pyörittää satunnaisten pullotusapurien kanssa noin kolmen miehen homman vaativaa yritystä. Töitä siis riittää ja työ on kuluttavaa. 

En ole sitä oikeastaan aiemmin ajatellutkaan, mutta pidempään Jarin kanssa tässä parin päivän aikana jutelleena se jotenkin aukesi. Aiemmin olen kyllä jossain määrin pohtinut panimon pyörittämisen fyysistä puolta - sitä tankkien pesua, pullotusta, oluen panemista, oluiden toimitusta, varaston pyörittelyä jne. joka jo yksinään  vaatii huomattavan omistautumisen ja paljon aikaa. Kun tämä fyysinen työ on tehty, kuuluu suurimmaksi osaksi yksinään panimon arkea pyörittävän miehen työtehtäviin vielä tilausten käsittely (myynti/osto), paperityöt (niitä riittää!), tuotannonsuunnittelu jne. Pitkää päivää saa siis painaa ja Aamu-tv:n haastattelun jälkeen Jari olikin ajanut suoraan panimolle. Duunivaatteet oli vedetty ylle ja pesuhommat olivat käynnissä, myös toinen osakas Juha oli paikalla puurtamassa, samoin kuin panimon puotia pitävä Jarin vaimo. 

Myöhemmin samana päivänä Vakka-Suomen Panimolla vieraillessani jututin siellä panimoa alkuaikoina Jarin tapaan melkolailla yksikseen pyörittänyttä Jani Vilpasta, joka hänkin muisti hyvin tuon vaikean vaiheen - pirusti hommia, mutta vielä ei jää taskunpohjalle sen vertaa, että olisi järkevää palkata henkilöstöä. Fyysisesti ja henkisesti raskas vaihe, joka koettelee ihmissuhteiden lujuutta. Uudessakaupungissa siitä selvittiin ja nyt panimo työllistää jo 7 henkeä. Oli miten vaikeaa tahansa, niin koskaan en ole kuullut yhdenkään tekijämiehen valittavan - into ja rakkaus oluentekoa kohtaan ylittää kaikki nämä vaikeatkin hetket, kyse on kutsumuksesta, sydämen äänestä. On nostettava hattua näille veijareille.

Astiat vasemmalta alkaen kuumavesi, mäskäys ja keitto.

Fiskars oli rempannut Rekolan Panimon tilat hyvään kuntoon ja mahdollista tulevaa laajennustakin varten löytyy samasta hallista rutkasti tilaa - vielä ei ole kuitenkaan sellaisen aika, mutta kenties joskus. Kuumavesi-, mäskäys- ja keittoastiat ovat tyylikkäästi ulkopinnoiltaan puuverhoiltuja ja sopivat panimon rustiikkisen imagoon hyvin. Keittokoko on 1800-litraa. Panimon silmäterä on kuitenkin 1970-luvun alkupuolella valmistettu "The Old Lady" -niminen saksalainen pullotuskone. Jännästi Vakka-Suomen Panimolla on samanlainen, mutta vuoden nuorempi. Yhdessä tankissa kypsyi varsin mielenkiintoiselta vaikuttanut olut, joka on tulossa ensi vuonna Alkon käsityöläisolutvalikoimaan - eli kertaeränä monopolin hyllyille. Työnimessä esiintyi sana "funky" ja mukana oli erästä hiivaa, joka alkaa b:llä. Espressot keitettiin ja siitä sitten pikkuhiljaa ajelemaan kohti Vakka-Suomen Panimoa. Matkaa sinne noin kaksi ja puoli tuntia, mutta lähes kaikki samalla kotiinpäin, eli kohti Raumaa.

Uusi komea panimorakennus. Ohrat pystyssä pääovella.

"Onhan se uhkarohkeaa yritykseltä, jonka liikevaihto oli viime vuonna miljoonan luokkaa" totesi Panimomestari Vilpas, kertoessaan uuden panimorakennuksen olleen laitteineen noin kolmen miljoonan investointi. Usko omaan tekemiseen on kova ja niin pitääkin, jarruttelemalla ei saavuteta mitään. 

Jokaisen astian luukkuun on painettu panimon tuotemerkki Prykmestar.

Käymis- ja kypsymistankkeja

Olin päivän aikana edennyt Kosoolan Panimon 50-litran kotivermeistä Rekolan Panimon autenttisen tyylikkäiden laitteiden kautta Vakka-Suomen Panimon modernien ja uutuuttaan hohkaavien panimolaitteistojen ääreen. Mäskäys-, siivilöinti- ja keittoastiat ovat kaikki uusia, mutta keittokoko on edelleen sama kuin panimolla aiemminkin, eli 2000-litraa. Mäskäys- ja keittoastiat ovat 2000-litraisia, mutta siivilöinti on 3000-litralle mitoitettu - se helpottaa panimon vahvempien, eli runsasmaltaisempien oluiden, kuten Wehnäbockin ja Savukatajan valmistusta. Uusi laitteisto on myös tehokkaampi. Aiemmin panimolla keiteltiin kolmessa vuorossa, mutta nyt kahdessa vuorossa saadaan enemmän tavaraa ulos. Jos oikein muistan, niin mahdollisuudet olisivat jopa 2 miljoonan litran vuosituotantoon, mutta todellinen taso tällä hetkellä on noin 600 000 - 700 000 litraa. Suomen mittakaavassa se on jo hyvinkin keskikokoisen pienpanimon luokkaa. Laitilan Wirvoitusjuomatehdas on selvästi suurin, sitten tulee Nokian Panimo ja seuraavassa aallossa ainakin Vakka-Suomen ja Saimaan Juomatehtaan toiminnot.

Vilpas oli ollut alusta asti mukana suunnittelemassa uutta panimorakennusta, joten nyt alla on sellaiset premissit, joita panimo tarvitsee. Tyylikkäältä ja toimivalta tila vaikuttikin. Uutta alkoholilakia ja Valviran oheistusta sivuttiin keskusteluissa sekä Rekolalla, että Vakka-Suomen Panimolla. Kummassakaan ei ollut Valviran 60-sivun nivaskaa vielä sen suuremmin lueskeltu. Rekolan Jarin vastaus oli tyypillisen tyyni: "Eiköhän sieltä sitten oteta yhteyttä jos teen jotain väärin". 

Vakka-Suomen Panimolla meillä oli vain noin 20 minuuttia aikaa jutustella, joten jouduin jättämään kaavaillun haastattelun tällä kertaa tekemättä. Samalla jäi kysymättä teidän facebookissa lähettämänne kysymykset, mutta pistän ne talteen seuraavan kerran varalta.  

Kokonaisuutena aika huikea päivä. Aamulla tv:ssä ja päivän aikana road trip, jonka varrella kolmet hyvinkin erilaiset panovehkeet. Tuli taas sellainen olo, että kyllä tämä varsin hieno harrastus on.

Vieraana YLE Aamu-tv:ssä

Viime torstaina minulla oli ilo ja kunnia olla YLE Aamu-tv:n vieraana yhdessä Rekolan Panimon Jari Leinosen kanssa. Herkistelin kisakuntoa isoveikan kanssa keskiviikkona kolmen pubin kierroksella, jonka jälkeen istahdimme vielä nopeasti varsin myöhään suoraan panimoltaan hotellille saapuneen Rekolan Jarin kanssa alas toteamaan asiain tila - telsuun pitäisi mennä ja minun vieläpä esittelemään vehkeitäni. Jarin kanssa olimme istuneet tuopin ääressä aiemminkin, eli onneksi oli tuttu mies aisaparina. Tokkopa meistä kumpikaan silti tv-esiintymistä sen enempää jännitti, leppoisia olutmiehiä ja sahtiveikkoja kun ollaan ja aihe oli meille tuttu ja mieluinen.

Apua, mitä me tääl tehään? :) @YleTV1 @Reittausblogi pic.twitter.com/4xGJcQVITN
— Rekolan Panimo (@RekolanPanimo) 20. marraskuuta 2014

Aamu-tv:n studiolle päästiin kumpikin omin autoin ja ongelmitta. Saamamme lämmin vastaanotto viimeistään karisti pienimmätkin jännitykset harteilta. Rentoa porukkaa ja aidosti kiinnostuneita siitä, mistä olimme tulleet puhumaan. Lämpiössä oli hyvää aikaa kahvitella. Välillä lyötiin pakkelit naamaan ja sitten käytiin läpi välineistöä, mitä olin Raumalta asti paikalle raahannut - jos ei muuta, niin nyt tiedän, että "laitteistoni" mahtuu kokonaisuudessaan keskisuuren urheilukassin sisään. Itse lähetyshän meni oikein hyvin, ei ehditty edes jännittää, oltiin vaan omia itsejämme - tai Jarista en tiedä, mutta aika rennolta häiskä vaikutti, kuten aina. Jos et ole ohjelmaa vielä nähnyt, niin YLE Areenastahan se löytyy: "Myytti että olisi kiljua" – Kotona voi tehdä myös hyvää olutta (Yle.fi)

Tekniikan äijät hyökkäsivät apajille.

Sen verran onneksi löytyi pelisilmää, että kaadoin lähetyksessä vain pienet lasilliset kaikille - puoli pulloa jäi vielä tekniikan äijille, jotka hyökkäsivät lähetyksen päätyttyä apajille hämmästyttävän nopeasti. Kaikki vaikuttivat tykkäävään vehniksestäni, joka oli siis blogissa aiemmin sivuttu "Helmiweizen". Tuon ensimaiston jälkeen Pacific Gem -humalointi on kyllä huomattavan paljon paremmin integroitunut sinne vehnän perusmakujen sekaan, peräti niin hyvin, että saatoin maistattaa olutta kansallisessa tv-lähetyksessä. Lähetyksen jälkeen otimme lämpiössä vielä kahvit ja jatkoimme keskustelua juontajien kanssa aiheen tiimoilta. Pöydällä olleet kaksi muuta olutta - hunajaweizenbock ja Sahtibelgi #1 - menivät jakoon. Hunajaolut Aamu-tv:n tuottajalle, joka minut ohjelmaan kutsui ja Sahtibelgi Jarille. Mielenkiintoista kuulla aikanaan ammattimiehen kommentti kotioluestani. Hunajavehniksestä kirjoittanen blogiin juttua myöhemmin, se kun onnistui myös aika kivasti.

Oli todella mielenkiintoista nähdä ohjelmantekoa kulissien takaa. Kyllä siellä melkoinen tohina käy, sekunteja lasketaan lähetyksen alkuun ja inserttien kohdalla tykitetään studio nopeasti kuntoon ennen seuraavaa livepätkää.

Tästä matka jatkui kolmen panimon maakuntakierrokselle, jonka kohteina olivat Kosoolan (koti)Panimo, Rekolan Panimo ja Vakka-Suomen Panimo, siitä lisää myöhemmin.

Olutarvio: Vakka-Suomen Raskasta Joulua

Raskasta Joulua

Panimo: Vakka-Suomen Panimo Oy, Suomi (Uusikaupunki)
Oluttyyli: Tumma lager
Alkoholipitoisuus: 4,5%
Saatavuus: Maitokaupat rajoitetusti (Ostopaikka: Myllyn Prisma, Raisio, 3,70€/0,5l)

Vakka-Suomen Panimo on tehnyt Raskasta Joulua 10-v juhlaoluen. Raskasta Joulua -projektista on muodostunut jo tietynlainen instituutio, joka palaa aina joka talvi ainakin livekeikkojen merkeissä. Kokoonpanossa vaikuttaa useita Suomen heviskenen tunnetuimpia laulajia ja ideahan on tietysti vetää hevisovitettuja joululauluja. Oluen tyyliksi on valikoitunut tumma lager ja vahvuutta sillä on 4,5%. Raskasta Joulua -tyyliin olisi tietysti sopinut paremmin joku tuhdimpi ja raskaampi olut, mutta kun meillä on tämä lainsäädäntö... Kysäisin Vakka-Suomen Panimomestarilta, että onko kyseessä ihan oma reseptinsä vai niin sanottu "etikettiolut" jostain panimon vakiotuotteesta ja vastaus oli, että ihan kyllä tämä ihan oma resepti on. Olutta on tehty vain yksi erä, joka myytiin kokonaisuudessaan heti kaupoille. Saatavuus panimon facebookin mukaan on seuraavanlainen: 

Prisma Mylly
Prisma Länsikeskus
Prisma Piispanristi
Prisma Itäharju
Citymarket Kupittaa
K-Supermarket Raisio Center
K-Supermarket Manhattan
K-Supermarket Katariina

Kultainen Hirvi
Gastropub Nordic
Pispalan Pulteri
Stones
Villi Wäinö

Tummanruskea, punertavaan kääntävä, kirkkaanlainen ja varsin mukavasti ja pitsikkäästi vaahtoava olut. Tuoksussa on paahteisuutta, suklaata ja varsin runsastakin kahvisuutta. Hieman myös schwarzbiermäistä suolaisuutta. Puhdaspiirteinen ja runsas tuoksu. Maussakin on runsaasti kahvimaisuutta ja muutenkin sellaista kovempaa tummempaa paahteisuutta - lakritsia ja suolaisuutta. Nahkaa ja niittejä, eikä mitään sukkahousuheviä. Katkero on keskiverto ja jälkimaussa on suklaallekin hieman sijaa kahvin rinnalla. Yleisilme kumartaa onnistuneesti schwarzbierien suuntaan tiukalla paahteisuudella ja hienoisella suolaisuudella. Laadukas ja maukas kokonaisuus.

Yhteenveto

Runsasmakuinen maitokauppavahvuinen

ARVOSANA: 8

Kolmen pubin kierros Helsingissä - Bryggerin IPA, riiliä ja Insinööri

Huh! Onpahan ollut tiukka ja olutharrastuksen täyteinen viikko. Normaalisti arkipäivät menevät pitkälti päivätyön ja lasten rutiinien mukaisesti, mutta tämä viikko on ollut rankempi poikkeus tuohon normiin. Maanantai kului tiistaina pitämäni sahtiluennon särmiä hioen. Tiistaina hieman ennen luentoa varmistui, että torstaina pitäisi olla YLE Aamu-tv:ssä esittelemässä panovehkeitä. Keskiviikko menikin sitten ajellessa Helsinkiin ja ehdittiin siinä isoveikan kanssa heittämään pieni pubikierroskin. Halusin ehdottomasti a) tsekata ekaa kertaa Bryggeri Helsingin panimoravintolan ja b) maistaa jälleen riiliä, eli Real Alea, nyt kun mestoille pääsin.

Ajelin aluksi työpaikaltani Laitilasta Espooseen, jossa majaa pitää isoveljeni - tässä blogissa kotioluistaan tuttu - J. Lienee sanomattakin selvää, että suoritimme siinä samalla pientä kotiolutvaihtoa, ennen kuin lähdin pieni kylmä hiki selkämyksessä ajelemaan Hesan keskustaan ja kohti Katajanokalla sijaitsevaa hotellia. On meinaan kaistoja ja trafiikkia hieman eri tavalla kuin Raumalla. Kuskina olen varsin kokenut, päivittäistä työmatkaa kun tulee noin 70 kilometriä, mutta se on sitä suoraa tietä ja pikkukaupungin kahdet liikennevalot. Hotellille selvittiin kuitenkin hienosti rauhallisella ajolla. 

Siitä sitten kamat huoneeseen ja tarpomaan kohti Bryggeri Helsinkiä, joka olikin ihan viiden minuutin kävelymatkan päässä. Pressanlinna siinä ohiteltiin ja jotain muutakin nähtävyyttä olisi ollut turistille tarjolla, mutta ne on pelkkää materiaa. Olut taasen on suurta taidetta ja taikuutta, joten rynnistimme päättäväisin katsein kohti Bryggeriä. Bryggerissä ensin pisti silmään ovelta pubiin astuessa pieni kioskitila, josta panimo voi myydä ulos alle 4,7% oluitaan - hyllyssä oli toki muutakin elintarviketta, jotta kioskin määritelmä lain kirjaimen mukaisesti täyttyi. Ainahan se yhtä huvittavalta näyttää, yhtä hyvinhän sieltä baaritiskin takaa olisi niitä oluita voinut myydä, kuten muuallakin maailmassa. Tilasimme siinä Bryggerin katutasossa sijaitsevasta pubitilasta juomat. Itse otin hanasta Bryggeri IPAn. Siirryimme alas ravintolan puolelle, koska pitkä ajomatkan tehnyttä bloggaria alkoi jo huikomaan. 

 

Tilasin pöytään Bryggerin kehutut Bratwurstit ja oluessa kuullotettua hapankaalia - enkä todellakaan joutunut pettymään, vaan olin nöyrää poikaa annoksen edessä. Täydelliset bratwurstit, reilusti hapankaalia ja kylkeen tiukka sinappi. Oluet olivat mukavan edukkaita, kuten toki paikan päällä valmistettujen tulee ollakin - 0,3-litrainen IPA maksoi 4,5 euroa. IPA oli todella raikas ja jenkkihumalien aromikkuus tuli hienosti esille. Puhdaspiirteinen ja kepeä, vain 5,5% IPA, jonka loppuvedossa nousi esiin hieman mannermaista yrttisyyttäkin. Bratwurstin kylkeen olisin normitilanteessa tilannut jotain saksalaistyylistä, mutta nyt piti pidätellä seuraavan aamun televisioesiintymisen takia.

Seuraavaksi suuntasimme muutaman korttelin päähän Kitty's Public Houseen, jonka tiesimme hyväksi riili - eli Real Ale - paikaksi. Olimme etukäteen scoutanneet, että pumpussa olisi jo pullostakin "tippa housuun" -tasoinen Fuller's London Porter, mutta sitä siellä ei valitettavasti ollutkaan, vaan lasiini pumpattiin Salopianin Golden Thread, joka paljastui oikein maukkaaksi Golden Aleksi. Kitty's oli Bryggerin avoimista tiloista poiketen sokkeloisempi. Sisustuksesta löytyi perinteistä tumma puuta ja pöydät oli jaoteltu "loosseihin", joissa jokainen porukka saattoi istua privaatisti itsekseen. Jostain syystä itseäni puhuttelee enemmän avoin saksalaistyylinen "iso halli ja isot lasit" -meininki, mutta ei se huono ollut tämäkään. En silti olisi koko iltaa viihtynyt Kitty'sissä. Riili oli juuri sellainen kuin kuvittelin. Kermaisen pehmeä, vähähiilihappoinen ja erittäin hedelmäinen - siihen tyyliin kuin britit vain osaavat. Todellista sessiojuomaa. Taisi olla elämäni kolmas riilituoppi ja tälläkin kertaa osui makuhermoon.

Black Doorin vakuuttava hanalista

Seuraavaksi tiemme erkanivat hetkeksi. Veljeni suuntasi rautatieasemalle aikeina suunnata takaisin Espooseen ja itse aprikoin käyväni vielä Black Doorissa, joka oli minulle tuttu jo parilta aiemmalta Hesan reissulta. Navigoin Black Doorin itsekseni ja tilasin riilihanasta Rooster's Londinium kahviportterin. Asetuin kadun varteen avoinna olevan ikkunan viereen istumaan ja katselin kuinka velipoika kirmasi perästä vielä yhdelle - juna Espooseen olikin peruttu. Kahviportteri oli riilinä oikein miellyttävä. Kuiva, katkera ja kahvinen. Vähäiset hiilihapot toimivat kahvin eduksi. Rekolan Panimon Malty-Jari, joka oli myös tulossa Aamu-tv:n vieraaksi, pisti siinä viestiä, että on tulossa samaan hotelliin kuin minä. Laskeskelin kahviportterin jälkeen, että vielä olisi hyvinkin aikaa yhdelle miedolle, ennen kuin treffaisimme Jarin kanssa hotellin baarissa. Päädyin siinä 0,25-litraiseen Ruosniemen Insinööriin, joka on 4,7% vahvuinen "IPA" - käytännössä siis vain erittäin voimakkaasti humaloitu pale ale.

Insinöörin tuoksu oli huumaavan humalainen, todella huikea. Mielestäni bongasin ainakin Cascaden sitrusmaista vetoa ja Citran mansikkaisia vivahteita. Taatusti jenkkihumaloitua tavaraa siis. Tuoksun jälkeen maku oli ikävä pettymys. Ylihumaloitu, karkeahko, ei niin lennokas. Kyllä se IPA vaan sen vahvuuden vaatii toimiakseen kunnolla. Ymmärrän kyllä liiketaloudelliset periaatteet tehdä 4,7% tavaraa, mutta oluitahan tässä arvioidaan, eikä bisnestä. Insinöörin jälkeen hajaannuimme, minä hotellille ja veli Espooseen. 

Hotellilla tapasin vielä Rekolan Malty-Jarin, jonka kanssa jutustelimme muun muassa Alkoon tulevasta "lähiolut lähi-Alkoon" -järjestelmästä. Panimo saa ilmeisesti toimittaa itse (ei siis Alkon keskusvaraston kautta) oluitaan kymmeneen itse valitsemaansa lähi-Alkoon. Oluita ilmeisesti käsitellään kuten tilausvalikoiman oluita, eli myymälöillä on jokin tietty maksimimäärä mitä saavat pitää niitä hyllyissään - tätä maksimimäärää on tämän järjestelmän myötä tosin kohotettu. Oletettavissa on siis, että ensi vuoden alusta voimaan astuva järjestelmä ainakin jollain tasolla toimisi ja helpottaisi panimoiden vahvempien tuotteiden myyntiä ja ennen kaikkea vahvempien tuotteiden tuotekehittelyä. Jari ainakin vaikutti ihan tyytyväiseltä tähän tulevaan systeemiin. Itse asiassa Jaria on suurilta osin myös kiittäminen tästä, sillä hän aikoinaan vaati Alkon hallintoneuvostossa istuvalta Keskustan Sari Sarkomaalta ihan privaattisessiota, että pääsi puhumaan suunsa puhtaaksi pienpanimoiden tilanteesta Alkon hyllyillä. Siitä sitten lähti se kuuluisa isompi pyörä pyörimään. Reilun vuoden viivehän tässä on senkin jälkeen ollut, mutta tällä haavaa vaikuttaisi ihan hyvältä. Ensi vuonna ehkä enemmän pienpanimo-olutta Alkoistakin siis.