Erityinen tilanne vaatii erityisen oluen. Vaimo lähti viemään lapsia mummilaan ja istun kotona sohvalla suihkunraikkaana ja niin sanotusti "täydessä tällingissä", eli kauluspaitaa on vedetty ylle ja pyhähousut kaivettu laatikon pohjalta jalkaan. Vaimo on järjestänyt illallisen ravintolassa ja kavereitakin tulee seuraksi. Kotona on rauhallista ja vielä ei ole kiire yhtään minnekään. Odotettavissa on erittäinkin hauska ja mukava ilta, joten tunnelma on nousussa jo senkin puolesta. Erityinen tilanne siis, koti on hiljentynyt, olen rauhassa. Juhlistaakseni tätä rauhallista hetkeä ja valmistautuakseni illan tuleviin rientoihin kaivoin kellarista vuoden 2009 Chimay Bluen, joka on nyt siis viiden vuoden ikäinen. Kellaroitavien oluiden korkkaamiseen liittyy minulla yksi rutiini, se on lasin hinkuttaminen puhtaaksi oikein huolella ja ajan kanssa - jos olut on odottanut viisi vuotta korkkaamistaan, on minulla oltava sen verran malttia, että puunaan lasin aivan puhtaaksi. Normaalisti, ellei ole näin erityinen olut kyseessä, saatan ottaa lasin kaapista ja ainoastaan huuhtaista sen hyvin. Maistetaanpa miten tämä tuttu trappist on kellarissa kehittynyt.
Suhahtaa avatessa kuten pitääkin ja pullonsuusta lehahtava tuoksu kertoo heti ilouutisen - kunnossa on! Kehittää ylleen kestävän vaahdon, mutta se rakentuu huomattavasti maltillisemmin kuin tuoreessa, vielä turhankin innokkaassa yksilössä. Tuoksu se vaan voimistuu - rusinaisuutta ja kuivattua hedelmää, mutta nyt tummemmalla, hieman lakritsimaisella otteella. Suolaisuuttakin on hiipinyt mukaan, mutta ei kuitenkaan minkään sortin happamuutta saati oksidoitumista. Maistaessa kielelle nousee hiilihappoisuutta, mutta kuplat ovat mukavasti pehmenneet ja pyöristyneet - nuoren yksilön suutuntuma kun on turhankin vaahtoava ja "kiihkeä". Täyteläistä ja pehmeää, mutta kuitenkin riittävän hiilihappoista, ettei käy raskaaksi. Kuivatut hedelmät, rusinaisuus ja tietynlainen luumuisuus tästä edelleen löytyy, kuten on aina löytynyt, mutta nyt vaan intensiivisemmin - tavallaan "tiivistyneemmin". Loppu- ja jälkivedossa tulee lakritsaisuutta ja alkoholin lämpöä. Kyllä se vaan kannattaa Chimayta ikäännyttää, en voisi kuvitella parempaa olutta juuri tähän hetkeen. Nyt on fiilistelyn paikka. Tietsikka kiinni ja musiikkia soimaan, myöhemmin sitten illanviettoon.
Hauskaa lauantai-iltaa kaikille! Palaillaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ole hyvä ja kommentoi. Kommentit menevät valvonnan kautta.